Filmaattiset filmit eli ehtoisat elävät kuvat

[Toope]

Marvelilla ja DC:llä oli hyviä sarjakuvia aikoinaan, ennen tätä nykyaikaa ja niiden friikkileffaversioita.

[a4]

Oikeuden puolesta (On the Basis of Sex) oli niin mielenkiintoinen aiheeltaan että sen jaksoi käydä katsomassa elokuvateatterissakin, vaikka televisiosta saisi tästä saman kokemuksen.
Tositarina joka pyyhkii Marvelien pyllyt mennen tullen. Vaikka joidenkin kritiikkien mukaan aiheessa ja päähenkilössä olisi ollut ainesta enempäänkin kuin tv-lakisarjamaiseksi elokuvaksi.

Älyllistä taistoa lakituvissa niinkin tuoreesta aiheesta kuin tasa-arvon kaapuun piilotetetut ihmisoikeudet.

Ohjaaja Mimi Leder tuntee myös voimakasta yhteyttä Ginsburgiin. Naisohjaajat ovat edelleen vähemmistönä Hollywoodissa, joka on viimeisiä miesten kerhoja, joiden valtarakenteet ovat murentumassa.
– Halusin kertoa hänen tarinansa, sillä olen itsekin kokenut syrjintää. Olen usein kilpaillut ohjaajanpesteistä, jotka on annettu itseäni vähemmän ansioituneille miehille, Leder tunnustaa.
– Elokuvamaailman on pakko muuttua. Se on hyvin yksityinen maailma, jota on säänneltävä enemmän. #MeToo -liike on auttanut valtavasti. Sen myötä elämäni kuvauspaikoilla on helpottunut. Tähän asti yksi sukupuoli on dominoinut alaa liikaa, lisää Jones.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/03/15/ruth-bader-ginsburg-murtautui-miehisen-maailman-huipulle-oikeuden-puolesta


Notorious R.B.G.

Judge: The word woman does not appear even once in the US constitution.
Ruth Bader Ginsburg: Nor does the word freedom, Your Honor.
https://focusfeaturesguilds2018.com/on-the-basis-of-sex/screenplay/On_the_Basis_of_Sex.pdf

Erityisesti tämä kohta jäi mieleeni, jota R.B.G. käytti myös ensimmäisessä tasa-arvotapauksessaan, asiakkaanaan mies:
Judges are bound by precedent. But
cannot ignore cultural change.
A Court ought not be affected by
the weather of the day, but will be
by the climate of the era.
Miten tämä tulee heijastumaan lainsäädäntöön ja lakien tulkintaan, jos Suomessakin asenteet kovenevat globaalin vastakkainasettelun mukana?

[-:)lauri]

Kohta tulee jälleen kappale mestarisuorituksia:
https://www.youtube.com/watch?v=Scf8nIJCvs4

[Toope]

Vituttaa oikeasti tuo A4:n mainitsema marttyyrius ja valittaminen siitä, ettei muka naisille ole Hollywoodissa tilaa. Naiset ovat vuosikymmeniä tehneet elokuvia, ongelma vain on siinä, etteivät oikein vedä yleisöä. Toki filmeissä ei vikaa ole, eihän!?

Ruikuttamalla ei rahaa saa Hollywoodissa, hyvillä käsikirjoituksilla saa.

[-:)lauri]

Elokuva Black Eagle vuodelta 1988 IMDB-arvosanalla 3,8 katsastettu. Tämä Van Dammen tähdittämille elokuville ominaiseen tapaan oli niin huono, että tämä oli jo melkein hyvä.

[Hayabusa]

Luontosinfonia https://nordiskfilm.fi/luontosinfonia/
Filmissä on varmaan kaikkien Suomen eturivin luontokuvaajien otoksia. Ne on koottu todellakin sifoniaksi kuvaamaan kuinka kaunis kotimaamme luonto on. Tulee varmaan joskus telkkuun, mutta isolla kankaalla terävät lähikuvat eläimistä ovat niin henkeäsalpaavia että ei olohuoneessa onnistu nykyisellä lähetystekniikalla.

[Renttu]

^
Hyvä, kun toit elokuvan esiin!

Minulla on ihan muuta. Stephen Kingin kirjasta Pet Sematary tehty uusintaleffa on saanut nyt hyviä kritiikkejä. Aiempi versiokin on yksi niistä parhaista Kingin kirjafilmatisoinneista, vaikka paljon on tehty myös kuraa. On ironista, että King itse inhoaa sitä kaikkein kuuluisinta ja parhaiten ohjattua, eli Stanley Kubrickin ohjaamaa Hohtoa. Inho on sikäli perusteltua, että Kubrickin näkemys ohittaa kirjan pointin miltei kokonaan - se on erinomainen filmatisointi, mutta huono adaptaatio. Kirjan kuvauksessa Jack Terrance on hyvä mies, joka vajoaa vähitellen murhanhimoiseksi mielipuoleksi. Kubrickin versiossa hän on lähtökohtaisestikin kohtuullisen kusipäinen.

Uudelleenfilmatisoinneista ja kauhuleffoista lätistessä pitää mainita, että uusi Suspiria on mielestäni paljonkin parempi, kuin alkuperäinen. Tässä uudemmassa hyödynnetään teemat ja tapahtumat tehokkaammin ja brutaalimmin, kuin alkuperäisessä, mutta leffa on poikkeuksellisen pitkä kauhuleffaksi - lähes kaksi ja puoli tuntia. Jos pitää kauhuleffoista, noitatanssahtelu on katsomisen arvoinen.

Climax on toinen tanssin ja kauhun ympärille rakentuva tuore leffa. Sen juoni ei kuitenkaan ole toispuoleinen, vaan joku laittaa ranskalaisen huipputanssijaryhmän (Modernia tanssia) bileissä booliin LSD:tä. Alkaa tapahtua kaikkea hassua!

[a4]

Onko kukaan nähnyt tätä tuoretta Jussi-palkittua filkkaa?
TYHJIÖ
vaikuttaa todella mielenkiintoiselta Häiriötekijän sivuprojektilta.
Näyttelijät Tommi Korpelasta Laura Birniin tekivät Tyhjiön talkoilla – Aleksi Salmenperän uutuus on omituisella tavalla syntynyt epätavallinen elokuva
Toivottavasti tulee nopeasti Areenaan tai miksei vaikka Netflixiin.

[a4]

Tämä oli uusi genre itselleni:
https://www.youtube.com/watch?v=oycKui2iAZc

Tarkempaa tiirailua aiheesta:
https://www.youtube.com/watch?v=PdrdoP5PWIc&t=60s

[Toope]

Onko kukaan nähnyt tätä tuoretta Jussi-palkittua filkkaa?
TYHJIÖ
vaikuttaa todella mielenkiintoiselta Häiriötekijän sivuprojektilta.
Näyttelijät Tommi Korpelasta Laura Birniin tekivät Tyhjiön talkoilla – Aleksi Salmenperän uutuus on omituisella tavalla syntynyt epätavallinen elokuva
Toivottavasti tulee nopeasti Areenaan tai miksei vaikka Netflixiin.

Katsooko joku oikeasti suomalaisia leffoja?

[mikainen]

Onko kukaan nähnyt tätä tuoretta Jussi-palkittua filkkaa?
TYHJIÖ
vaikuttaa todella mielenkiintoiselta Häiriötekijän sivuprojektilta.
Näyttelijät Tommi Korpelasta Laura Birniin tekivät Tyhjiön talkoilla – Aleksi Salmenperän uutuus on omituisella tavalla syntynyt epätavallinen elokuva
Toivottavasti tulee nopeasti Areenaan tai miksei vaikka Netflixiin.

Katsooko joku oikeasti suomalaisia leffoja?

Eikö siellä tynnyrissä ole tilaa kotimaisille?

Vuonna 2018 joka neljäs leffalippu oli kotimaiseen elokuvaan.

[a4]

"Ei oo saatana todellista, taas!"
Syksyllä olisi tulossa tällaista kotimaista Areenalle: Kaksi ruumista rannalla
Samalta tekijältä: Helsinki Mansplaining Massacre

[Vatupassi]

Glori Bell: mielipidettä leffasta joka menee parhaillaan valkokankaalla!

Paikkana uudistunut Maxim on tuonut leffan katseluun vanhan ajan glamouria ja rutkasti mukavuutta
riittävän suurikokoiseen ja kauniin vihreään nojatuoliin on näemmä leffan ajaksi mahtavaa uppoutua!)*


Leffa valkoitui sen perusteella että siinä näytteli yksi suosikkini Julianne Moore näyttelijänä miellyttävä kauniisti vanhettunut.

Olin myös ajatellut mennä katsomaan taide-elokuvaa, mutta ajan kohta oli muutettu ja sen verta myöhäinen, että ihan suosiolla
sitte luovutin.
Tarina on jossain määrin melko tyypillinen nainen on eronnut kasvattanut lapsensa ja tulee toimeen niukin naukin toimisto-työllä.
-hyvä ,että aiheesta kuitenkin tehdä tarinaa, silti leffasta jää surullinen loppu-maku,
ehkä se ,että olin itse ollut pitkään niin uupunut ja alamaissa vaikutti leffa-kokemukseen.
-toisaalta hurjien biletyskohtausten avulla paikkana vegas sai itselleen muistuksen siitä mikä elämässä loppujen lopuksi on
tärkeää, ilo löytyy pienestä suuria on turha haikailla!


Ihmisen elämä on jatkuvaa muutoskseen sopeutumista, halusi sitä sitten tai ei,

sitä mitä on seuraavan kulman takan ei kukaan tiedä on yritettävä vaan elää niin kohtuullisesti ja täydesti tätä hetkeä kuin voi!

Elokuvan päähenkilö sekoili puolestani sen verran lahjakkaasti, että taitaa säästyä muutamalta "krapularyypyltä takuulla!"
-elokuvasta on olemassa toinenkin versio, harmi vaan etten sitä ole koskaan "käsiini saanut!

-

[wade]

Viime aikoina elokuvaharrastukseni taso on noussut merkittävästi: suoratoistopalveluiden armoilla olon sijasta olen alkanut tilaamaan bluray- ja DVD-elokuvia kokoelmaani kartuttamaan. Tätä kautta elokuvaharrastukseni on saanut kokonaan uutta iloa ja intoa.

Ranskan uuden aallon keskeinen nimi Agnes Varda nukkui juuri pois 90 vuoden iässä. Uudistuneen elokuvaharrastuksen ansiosta oli helppoa astella hyllylle ja valita Vardan kunniaksi ohjaajan dokumenttielokuva Les glaneurs et la glaneuse vuodelta 2000.

Glanage kääntyy keräilyksi, joka on ollut perinteisesti yleinen ja vakiintunut tapa Ranskassa (toki muuallakin), jossa vähävaraiset ihmiset keräävät sadonkorjuusta jäljelle jäänyttä satoa omaan käyttöönsä.

Keräily tuntuu nykyään ajatuksena vanhalta, mutta myös moderni yhteiskunta jättää jälkeensä tarpeetonta ylijäämää, jota osa ihmisistä kerää erilaisiin tarpeisiinsa. Dokumentissaan Agnes Varda kiertää digitaalisen kameransa kanssa Ranskaa ja seuraa, kuinka ihmiset viljelmillä, kaduilla ja toreilla keräävät perunoita, kaalia, omenia, ostereita; metalli- ja elektroniikkaromua, torien ylijäämäjätettä, ja niin edelleen. Löydöksistä on ravinnoksi, käyttöesineiksi, mutta myös taiteeksi. Osa ihmisistä suhtautuu keräilyyn suopeasti mutta useille kyse on häiriöstä. Agnes Varda kääntää kameran myös itseään kohti ja tunnustautuu itsekin keräilijäksi taiteen saralla, osa dokumentin materiaalista on ylijäämää, kuten kohtaus "kameran linssisuojuksen tanssi", joka on syntynyt Vardan unohdettua sulkea kameransa kävellessään maastossa.

Les glaneurs et la glaneuse on Vardan rakastetuin elokuva, se oli aikanaan yllättävänkin suosittu yleisön keskuudessa ja aiheutti melkoisen palauteryöpyn ohjaajalleen. Se on myös valittu vuonna 2014 BBC:n äänestyksessä kaikkien aikojen 9. parhaaksi dokumenttielokuvaksi; sekä muutamaa vuotta myöhemmin uuden vuosituhannen 100 parhaan elokuvan joukkoon. Menestystä ei ole vaikea käsittää: Vardan elokuva on niin vaatimaton ja täynnä sydäntä, se on poliittinen sanoittamatta tätä ulottuvuutta missään vaiheessa, ja lisäksi sen subjektiivinen ja runollinen. Suosittelen kyllä, jos osuu kohdalle.

8/10

Edit. Tekstiin lisätty erehdyksessä linkki tyhjään sivuun. Poistettu se.

[-:)lauri]

Tänään on Matrix-elokuvan 20. vuosipäivä. https://www.wired.com/story/our-11-favorite-matrix-scenes-ranked/