Filmaattiset filmit eli ehtoisat elävät kuvat

[Toope]

Mä just huomasin, että Liam Neeson on ihan samanlainen kaikissa rooleissaan. Joko hän ei osaa näytellä tai sitten hän vain valitsee rooleja, joissa hänen ei tarvitse näytellä. Ei sillä, b-luokan toimintaelokuvien fanina, olen kyllä tykännyt hänen elokuvistaan. Kunhan vain tein huomion.

Neeson teki noita action-leffoja (Taken..) useita. Tosin miksipä ei, kun aika äijänä sopii niihin. Minusta Liam Neeson sopii tuollaisiin rooleihin, joissa vaisua ja hiljaista miestä ärsytetään ja sitten sen suuttuessa on pirusaatanairti.
Ehkä vähän klassinen ajatus, mutta toimii Neesonin kohdalla.

[Kopek]

Katsoin yöllä Yle Areenasta elokuvan "The Vikings" vuodelta 1958. Elokuvan ensi-ilta on ollut kesäkuussa 1958, joten kesäkohtaukset on mahdollisesti kuvattu jo edellisenä vuonna. Kiinnitin huomiota elokuvan hyvään kuvanlaatuun. Tuntui, kun olisi katsellut nykyaikaista HD-videota. Arvelin, että selitys piilee tekniissa, niin kuin piilikin. Lopputeksteissa vilahti sana Technirama, mikä tarkoittaa vakaasuuntaan kulkevaa filmiä ja siten tuplasti suurempaa negatiivikokoa perinteiseen 35 millin elokuvaan verrattuna.

Hitchcockin elokuva "Vertigo" on kuvatta samanlaisella tekniikalla (Vista Vision) ja sekin näyttää hyvältä televisiossa.

Elokuvana "The Vikings" ei tehnyt kauhean suurta vaikutusta. Sitä katsoessa tuli mieleen, että TV-sarja "Viikingit" on tehty tämä elokuva mielessä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Technirama

https://www.imdb.com/title/tt0052365/

[Norma Bates]

Katsoin juhannuksena elokuvan Tenet. Menihän siitä aivot solmuun, Sator ja Arepo soikoon. Mutta olin odottanut vähän jotain muuta, kun olin jostain lukenut että ajassa mennään ees ja taas. Tietty tämä tyyli millä se sitten toteutettiin oli kai oikeastaan "tieteellisehkö", mutta jotenkin se oli minulle pettymys. Muutama seikka myös jäi vähän hämäräksi, mutta on niin muutenkin hämärä olo itsellänikin etten nyt muista enää että mikä.

Nolanin leffoista pidän kyllä edelleenkin eniten Inceptionista.

[kertsi]

Rentun ruusu (Yle Areena, 22 pv jäljellä)

En tiedä, miksi aloin tuota katsoa, kun en voi oikein sietää Irwinin räyhäkästä honottavaa ääntä tai tyyliä. Ei tainnut elää kovin onnellista elämää tuo juoppolalli.

Yllättävä väite oli, että Vexi Salmi olisi kehoittanut Irwiniä ottamaan mallia laulun honottamisessa Bob Dylanilta. Miksihän ihmeessä?

[Kopek]

Minäkin katsoin Rentun ruusun pari iltaa sitten. Joitakin kohtia hyppäsin yli. Onkohan elokivassa ennätys siinä, miten monessa kohtauksessa poltetaan tupakkaa tai sytytetään tupakka. Tuntui, että tyypeillä on aina tupakat ja viinat nautinnassa.

Kyllä joissakin vanhoissa (eihän tuokaan uusi ole) suomalaisissa (ja ulkomaalaisissa) elokuvissa tupakoidaan aivan kauheasti.

Katsoin myös elokuvaa Badding, mutta se ei ollut mieleeni. Kelailin vähän sieltä täältä kunnes "vaihdoin kanavaa".

[Aave]

Katsoin juhannuksena elokuvan Tenet. Menihän siitä aivot solmuun, Sator ja Arepo soikoon. Mutta olin odottanut vähän jotain muuta, kun olin jostain lukenut että ajassa mennään ees ja taas. Tietty tämä tyyli millä se sitten toteutettiin oli kai oikeastaan "tieteellisehkö", mutta jotenkin se oli minulle pettymys. Muutama seikka myös jäi vähän hämäräksi, mutta on niin muutenkin hämärä olo itsellänikin etten nyt muista enää että mikä.

Nolanin leffoista pidän kyllä edelleenkin eniten Inceptionista.

Ehkä epäsuosittu mielipide, mutta minusta Tenet oli vähän tylsä. Kaikki Nolanin elementit olivat kohdallaan, mutta silti se jäi jotenkin vaisuksi.

Muuten on vaikea valita hänen parastaan, koska jälkensä on niin tasalaatuista, ja kaikki ohjauksensa omalla tavallaan huippuja. Jos nyt oikein hakemalla hakee, niin ehkä se sittenkin voisi olla Memento. Sen teema, juonenkuljetus ja lopun eksistentiaalinen valinta on sen verran herkullinen.

[Aave]

Minäkin katsoin Rentun ruusun pari iltaa sitten. Joitakin kohtia hyppäsin yli. Onkohan elokivassa ennätys siinä, miten monessa kohtauksessa poltetaan tupakkaa tai sytytetään tupakka. Tuntui, että tyypeillä on aina tupakat ja viinat nautinnassa.

Mit vit, kun niinhän heillä elävässä elämässäkin oli. Akin ja Turon sanoin: Ei saa pilkata Irwiniä! Irwin on voittaja!

[Norma Bates]

Katsoin juhannuksena elokuvan Tenet. Menihän siitä aivot solmuun, Sator ja Arepo soikoon. Mutta olin odottanut vähän jotain muuta, kun olin jostain lukenut että ajassa mennään ees ja taas. Tietty tämä tyyli millä se sitten toteutettiin oli kai oikeastaan "tieteellisehkö", mutta jotenkin se oli minulle pettymys. Muutama seikka myös jäi vähän hämäräksi, mutta on niin muutenkin hämärä olo itsellänikin etten nyt muista enää että mikä.

Nolanin leffoista pidän kyllä edelleenkin eniten Inceptionista.

Ehkä epäsuosittu mielipide, mutta minusta Tenet oli vähän tylsä. Kaikki Nolanin elementit olivat kohdallaan, mutta silti se jäi jotenkin vaisuksi.

Muuten on vaikea valita hänen parastaan, koska jälkensä on niin tasalaatuista, ja kaikki ohjauksensa omalla tavallaan huippuja. Jos nyt oikein hakemalla hakee, niin ehkä se sittenkin voisi olla Memento. Sen teema, juonenkuljetus ja lopun eksistentiaalinen valinta on sen verran herkullinen.

Taisipa olla juu. Ajassa pomppimiselta odotti jotenkin jotain messevämpää. Lisäksi taistelutiimi alkoi tuntua jotenkin toistolta, Inceptionin vuoksi.

Mementosta vähän muistikuvia vaikka omistan senkin. Täytyy joskus katsoa uudemman kerran.

[Amore]

Kävin torstaina elokuvissa, joo ihan oikeassa elokuvateatterissa monen kuukauden jälkeen. Katsoin elokuvan Nomadland, jota on kovasti kehuttu, mutta kuten aina amerikkalaisten elokuvien kohdalla ennakko-odotukseni olivat skeptiset. Ja niinpä kävi kuten tavallisesti, että enpä innostunut tästäkään elokuvasta mitenkään tavattomasti, koska sen toteutus oli lopulta kovin tavanomainen, vaikka tarinassa olisi ollut aineksia paljon enempään. Vaikka olen yleensä hitaiden ja fiilistelevien elokuvien ystävä (silloin harvoin kun olen ystävä lainkaan), niin tällä kertaa kaipasin lisää actioniä olihan kyse road moviesta kuitenkin. Sentimentaalisuus on yksi tavallisimmista amerikkalaisen elokuvan helmasynneistä eikä siltä vältytty nytkään. Itse en lue sentimentaalisuutta toivomani fiilistelyn piiriin, joten pitkä miinus tästä. Juonen olisin toivonut kertovan enemmän siitä, mitä jo ikääntyneet nomadit ajattelivat sekalaisista töistään ja kuinka he kokevat töidensä rasitukset. Tähän aiheeseen korkeintaan vihjattiin heikosti. Päällimmäiseksi kokemukseksi elokuvasta minulle jäi päähenkilön yksinäisyys. Minusta elokuva kertoi enemmän yksinäisyydestä kuin nykypäivän nomadismista. Filmin henkilökaarti koostuu muutamista näyttelijöistä sekä tosielämän nomadeista. Pääroolissa on Frances McDormand, jonka olen nähnyt minisarja Olive Kitteridgessa. Nomadlandin rooli oli liian samanlainen. Francesin naama kyllästytti jo ensimmäisissä kuvissa. Älkää ymmärtäkö väärin, tämä on ihan hyvä elokuva, mutta luen sen kuitenkin amerikkalaiseen valtavirtaan eikä se jaksanut minua ilahduttaa mitenkään erityisesti. Kun leffa oli nähty se oli kulutettu, raha oli kilahtanut kapitalistin kirstuun ja minä poistuin teatterista aihetta tai sen esitystapaa enää sen kummemmin pohtimatta. Kertakäyttökamaa, siis.

Onneksi ulos astuessani oli vaalea kesäilta, mutta mukavasti vilpoisampaa kuin päivällä. Oli oikein ihanaa kävellä kotiin kauniissa Helsingissä ja tuntea sisällään, että oli tullut hiukan palattua normaaliin elämään. Tässä tilanteessa kannatti käydä elokuvissa ja saada tuntuma aikaan ennen covidia. Ilta oli niin hieno, että aloin uskoa normaalielämän mahdollisuuteen myös covidin jälkeen.

[Kopek]

Ei saa pilkata Irwiniä! Irwin on voittaja!

Olen äänestänyt Irwiniä kansanedustajaksi aikoinaan.

Katsoin Yle Areenasta tämän:

https://www.imdb.com/title/tt0081070/

Katson usein elokuvan ensi-iltapäivämäärän. Siitä saa vihjeen, minä vuonna elokuva on kuvattu. Jos elokuvassa on kesäkohtauksia, ja jos sen ensi-ilta on keväällä tai alkukesällä, kesämaisemat on todennäköisesti kuvattu edellisenä kesänä tai jopa sitä aikaisemmin. 

Katson usein elokuvia ajankuvana eli dokumenttina siitä, miltä on näyttänyt tiettynä aikana. Tämän elokuvan kohdalla kenties vuonna 1979.

"Shot in London in the late 1970s", kirjoittaa The Guardian.

https://www.theguardian.com/film/2021/apr/01/beheading-scene-helen-mirren-co-stars-long-good-friday-british-classic

[Kopek]

Katsoin Yle Areenasta elokuvan "Uhattu" (Victim) vuodelta 1961. Pääosassa oli Derek Jules Gaspard Ulric Niven van den Bogaerde (=Dirk Bogarde). Elokuvassa otettiin kantaa homoseksuaalisuuden laillistamisen puolesta.

https://www.imdb.com/title/tt0055597/?ref_=nm_flmg_act_34

Nykypäivän valossa elokuva tuntuu hurjalta. IMDB:n mukaan Bogarde oil tosiasiassa homoseksuaali tai ainakin biseksuaali, vaikka hän ei julkisesti sitä myöntänytkään.

[Aave]

Ei saa pilkata Irwiniä! Irwin on voittaja!

Olen äänestänyt Irwiniä kansanedustajaksi aikoinaan.

Kaikkihan me teemme virheitä; olin jo maininnutkin, että äänestin aikoinaan Tarja Halosta presidentiksi. Kaduin sitä erittäin nopeasti.

[Aave]

Kävin torstaina elokuvissa, joo ihan oikeassa elokuvateatterissa monen kuukauden jälkeen. Katsoin elokuvan Nomadland, jota on kovasti kehuttu, mutta kuten aina amerikkalaisten elokuvien kohdalla ennakko-odotukseni olivat skeptiset. Ja niinpä kävi kuten tavallisesti, että enpä innostunut tästäkään elokuvasta mitenkään tavattomasti, koska sen toteutus oli lopulta kovin tavanomainen, vaikka tarinassa olisi ollut aineksia paljon enempään. Vaikka olen yleensä hitaiden ja fiilistelevien elokuvien ystävä (silloin harvoin kun olen ystävä lainkaan), niin tällä kertaa kaipasin lisää actioniä olihan kyse road moviesta kuitenkin. Sentimentaalisuus on yksi tavallisimmista amerikkalaisen elokuvan helmasynneistä eikä siltä vältytty nytkään. Itse en lue sentimentaalisuutta toivomani fiilistelyn piiriin, joten pitkä miinus tästä. Juonen olisin toivonut kertovan enemmän siitä, mitä jo ikääntyneet nomadit ajattelivat sekalaisista töistään ja kuinka he kokevat töidensä rasitukset. Tähän aiheeseen korkeintaan vihjattiin heikosti. Päällimmäiseksi kokemukseksi elokuvasta minulle jäi päähenkilön yksinäisyys. Minusta elokuva kertoi enemmän yksinäisyydestä kuin nykypäivän nomadismista. Filmin henkilökaarti koostuu muutamista näyttelijöistä sekä tosielämän nomadeista. Pääroolissa on Frances McDormand, jonka olen nähnyt minisarja Olive Kitteridgessa. Nomadlandin rooli oli liian samanlainen. Francesin naama kyllästytti jo ensimmäisissä kuvissa. Älkää ymmärtäkö väärin, tämä on ihan hyvä elokuva, mutta luen sen kuitenkin amerikkalaiseen valtavirtaan eikä se jaksanut minua ilahduttaa mitenkään erityisesti. Kun leffa oli nähty se oli kulutettu, raha oli kilahtanut kapitalistin kirstuun ja minä poistuin teatterista aihetta tai sen esitystapaa enää sen kummemmin pohtimatta. Kertakäyttökamaa, siis.

On pitänyt katsoa tämä jo jonkin aikaa myös, juuri sen vuoksi että sitä on niin kovasti kehuttu, ja palkittu. Pidän kritiikkisi mielessä sitten samalla, kun elokuvan katson. Olen itsekin ollut ennakkoasenteinen sen vuoksi, että amerikkalaisen yhteiskunnan kuvaus on näinä päivinä muutenkin luotaantyöntävää.

[Aave]

Nyt on kuitenkin niin, että elokuvaohjaaja Richard Donnerin kuoltua tekee mieli katsoa kaikki Lethal Weaponit uudelleen. Niiden lisäksi hänen ohjauksiaan ovat mm. Superman ja Goonies, jotka olivat omassakin lapsuudessani erittäin hyviä leffoja. Goonies on kyllä rakastettu myös sellaisten nykypenskojen taholta, joilla vain on etuoikeus nähdä se.

Richard Donner kuoli korkeassa iässä, 91-vuotiaana.

[Toope]

Nyt on kuitenkin niin, että elokuvaohjaaja Richard Donnerin kuoltua tekee mieli katsoa kaikki Lethal Weaponit uudelleen....

Nääh, nuo ovat paskoja. Mutta tuo siis ohjasi The Omen:n ja Ladyhawke:n...