Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Filmaattiset filmit eli ehtoisat elävät kuvat

Aloittaja Norma Bates, tammikuu 02, 2019, 23:36:00

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 14 Vieraat katselee tätä aihetta.

urogallus

Lainaus käyttäjältä: wade - elokuu 17, 2021, 08:40:01

Olen lukenut että Elliot Gouldin esittämä Philip Marlowe sytyttää elokuvassa The Long Goodbye - Pitkät Jäähyväiset tupakan elokuvan jokaisessa kohtauksessa, viimeistä lukuun ottamatta. Vaikka Altmanin anti-noir on tullutkin katsottua monen monituista kertaa, ei ole koskaan tullut varmistuttua faktan paikkansapitävyydestä (elokuvassa on niin paljon muuta, mikä tempaa mukaansa, ettei tupakansytytyksiä muista laskea).

Olen joskus katsonut ko. leffan. Mikä siinä oli anti-noiria? Minulla on filmistä kovin mustat mielikuvat.

Siitä on kyllä kauan aikaa, joten muistot voivat olla sekoittuneita ja muutenkin epäluotettavia. Enkä kyllä osaa elokuvataksonomiakaan.

wade

#781
Lainaus käyttäjältä: urogallus - elokuu 17, 2021, 12:58:30
Lainaus käyttäjältä: wade - elokuu 17, 2021, 08:40:01

Olen lukenut että Elliot Gouldin esittämä Philip Marlowe sytyttää elokuvassa The Long Goodbye - Pitkät Jäähyväiset tupakan elokuvan jokaisessa kohtauksessa, viimeistä lukuun ottamatta. Vaikka Altmanin anti-noir on tullutkin katsottua monen monituista kertaa, ei ole koskaan tullut varmistuttua faktan paikkansapitävyydestä (elokuvassa on niin paljon muuta, mikä tempaa mukaansa, ettei tupakansytytyksiä muista laskea).

Olen joskus katsonut ko. leffan. Mikä siinä oli anti-noiria? Minulla on filmistä kovin mustat mielikuvat.

Siitä on kyllä kauan aikaa, joten muistot voivat olla sekoittuneita ja muutenkin epäluotettavia. Enkä kyllä osaa elokuvataksonomiakaan.
Laskisin anti-noiriksi ainakin altmanilaisen naturalistisen kuvaustyylin ja dialogin, jotka poikkeavat aika lailla tutusta tyylitellystä noir-kuvastosta ja nasevasta dialogista. Marlowe lähinnä myhäilee ja mumisee läpi tapahtumien. Elokuva mm. alkaa monen minuutin kohtauksella, jossa Marlowe lähtee keskellä yötä etsimään marketista ruokaa nirsolle kissalleen. Lisäksi Altman ennemmin leikittelee noir-elokuvien elementeillä, kuin mukautuu niiden sääntöihin. Osa tulkitsijoista on kuvannut elokuvan ideaa siten, että Philip Marlowe on nukahtanut 1940-luvun Los Angelesissa ja herää elokuvan alussa 1960- ja 1970-lukujen vaihteen Los Angelesiin kaikkine muutoksineen ja ristiriitaisuuksineen.

Ei Pitkiä Jäähyväisiä kuitenkaan pidä ajatella minään parodiana tai komediana, vaikka tietty pilke on silmäkulmassa. Joidenkin mielestä Gouldin pölähtänyt, ketjussa polttava ja "It's fine by me" hokeva Marlowe on paras Chandlerin sivuilta valkokankaalle loikanneista versioista. Ja minusta elokuva on suorastaan erinomainen filmatisointi kirjasta, jonka olen lukenut pari kertaa enkä vieläkään ole ihan varma mitä siinä tapahtuu, vai tapahtuuko mitään.

Altman ohjasi muutamia näitä genre-elokuvia, jotka yhtäältä olivat genrejensä ytimessä, mutta toisaalta taas kulkivat ihan omia polkujaan. Kaikissa mainitaan usein etuliite anti-; McCabe & Mrs Miller oli Altmanin anti-western ja M*A*S*H Altmanin anti-sotaelokuva.

Big Lebowski on osin Coen-veljesten kumarrus Pitkien Jäähyväisten suuntaan. Ja Paul Thomas Andersonin Inherent Vice on jonkinlainen Pitkien Jäähyväisten 2010-luvun sisarelokuva, PTA:n elokuvasovitus Thomas Pynchonin samannimisestä kirjasta. Inherent Vicen päähenkilö on yksityisetsivä Doc Sportello, joka samalla tavalla haahuilee läpi 60- ja 70-lukujen vaihteen Los Angelesin. Tosin siinä missä Marlowe suodattaa näkemiään asioita lopulta tinkimättömän moraalinsa läpi, Sportellolla suodattimena on moraalin lisäksi myös erinäiset aikanaan suosiota saaneet huumausaineet.

edit. kirjoitusvirheitä

urogallus

Lainaus käyttäjältä: wade - elokuu 17, 2021, 15:44:07
Lainaus käyttäjältä: urogallus - elokuu 17, 2021, 12:58:30
Lainaus käyttäjältä: wade - elokuu 17, 2021, 08:40:01

Olen lukenut että Elliot Gouldin esittämä Philip Marlowe sytyttää elokuvassa The Long Goodbye - Pitkät Jäähyväiset tupakan elokuvan jokaisessa kohtauksessa, viimeistä lukuun ottamatta. Vaikka Altmanin anti-noir on tullutkin katsottua monen monituista kertaa, ei ole koskaan tullut varmistuttua faktan paikkansapitävyydestä (elokuvassa on niin paljon muuta, mikä tempaa mukaansa, ettei tupakansytytyksiä muista laskea).

Olen joskus katsonut ko. leffan. Mikä siinä oli anti-noiria? Minulla on filmistä kovin mustat mielikuvat.

Siitä on kyllä kauan aikaa, joten muistot voivat olla sekoittuneita ja muutenkin epäluotettavia. Enkä kyllä osaa elokuvataksonomiakaan.
Laskisin anti-noiriksi ainakin altmanilaisen naturalistisen kuvaustyylin ja dialogin, jotka poikkeavat aika lailla tutusta tyylitellystä noir-kuvastosta ja nasevasta dialogista.

No joo. Noir taitaa olla aika laaja käsite. Itselleni tulee anti-noirista ensimmäisenä mieleen hupsu romanttinen komedia, vaikkapa joku Amelie.

Nämä antit tuppaavat ajan myötä sulautumaan samaan jatkumoon vastakohtiensa kanssa. Esim. jotkut italowesternit, jotka nykyään eivät enää tunnu samalla lailla räävittömiltä kuin mitä ne varmaankin 60-luvulla tuntuivat. 

wade

YLE:n kulttuuriykkösessä ihmeteltiin Luokkakokous 3:n saavuttamaa suosiota huomioiden sen keskenkasvuisuuden  oikeastaan kaikilla osa-alueilla (huumori, elokuvan rakenne, jne.). Lisäksi ihmeteltiin elokuvan välittämää asennetta homoseksuaalisuutta kohtaan: homoseksuaalisuus nähdään jonkinlaisena koomisena vastakohtana yhden päähenkilöistä heteroidentiteetille. Ihmeteltiin miten tällaista voidaan tehdä nykyään, sisältö ei ole enää tätä päivää.

En tiedä miten määritellään miten mikäkin on mitäkin päivää. Minusta yli 50 tuhatta katsojaa kertoo siitä, että ison ihmisjoukon mielestä Luokkakokous 3 on nimenomaan tätä päivää. Työkaverini kertoi käyneensä katsomassa ja että se oli hänen mielestään hauska/hyvä. Se, että eletään cancel-kulttuurin aikaa, metoon aikaa, jne., ei vielä tarkoita etteikö infantiili huumori ja siihen liittyvä seksismi voisi olla täysin "tätä päivää" isolle osalle kansasta vielä pitkälle 2020-luvulle. 

Kopek

Katsoin Yle Areenasta elokuvan "Kun mies on mies" (A New Leaf), jonka olen katsonut ennenkin. Elokuvassa on hauskatkin hetkensä, mutta tarinan epäuskottavuus vie pisteitä. Ei komedian tietysti uskottava tarvitse ollakaan, mutta rajansa kaikella. Oikeastaan katsoin elokuvan viehättävän naisnäyttelijän (erityisesti roolihahmon viehättävyydestä on kyse) Elaine Mayn takia. Tuollaista roolihahmon naista kohtaan olisin saattanut tuntea kiinnostusta. Avuton, kömpelö, viaton, älykäs, "ihanalla" tavalla kaunis... (vaikea määritellä tämän tarkemmin)...

https://www.imdb.com/title/tt0067482/?ref_=nm_flmg_act_45

Elokuva taitaa olla poistumassa Yle Areenasta lähitunteina.

Aave

Lainaus käyttäjältä: wade - elokuu 19, 2021, 16:02:56
En tiedä miten määritellään miten mikäkin on mitäkin päivää.
Ei se mitään, sillä kyseisen fraasin käyttäminen (Missä yhteydessä hyvänsä) on tyypillisesti vain merkki siitä, että sanojalla ei ole mitään varsinaisia asiaperusteita mielipiteelleen. Fraasin sanominen saattaa vaikuttaa joidenkin mielestä itsevarmalle ja pulinat pois -tyyppiselle, mutta kielii lähinnä laiskasta ajattelusta.

Raamatun teemat, ja siinä kuvatut ihmisten kiistat ja ongelmat ovat tätäkin päivää. Katso maailmaa ja mieti mistä kaikesta ihan vain täällä Suomessakin kiistellään, niin pohjimmiltaan samat jutskat löytyvät vaikka sieltä Raamatusta. Eikä sekään mitään, koska tietenkin ne samat ihmisten jutskat ovat olleet jo kauan ennen mitään raamattujakaan. Ei Homo Sapiens ole muuksi muuttunut. Pieruhuumorikin on voinut hyvin jo ammoisina aikoina, eikä katoa jatkossakaan mihinkään. :)

***

Katsoin taannoin japanilaisen romanttisen draaman, Kimi no suizô o tabetai (Let me eat your pancreas, 2017). IMDb:n arvosana sille on vain 7, mutta mielestäni se oli kiitettävän arvoinen. Elokuva perustuu Yuro Suminon romaaniin (On ollut mukana muokkaamassa sitä elokuvaksi), ja ennen elokuvaa siitä on tehty myös manga. En ole lukenut niistä kumpaakaan, mutta elokuvan visuaalisessa tyylissä on varmaankin huomioitu myös mangan elementtejä. Yhtä kaikki, tietyistä juustoisista elementeistä huolimatta elokuva sai minut liikuttumaan. Ei ole ikinä huono tai keskinkertainen elokuva se, jos se saa minutkin nieleskelemään.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

a4

Lainaus käyttäjältä: wade - elokuu 19, 2021, 16:02:56
YLE:n kulttuuriykkösessä ihmeteltiin Luokkakokous 3:n saavuttamaa suosiota huomioiden sen keskenkasvuisuuden  oikeastaan kaikilla osa-alueilla (huumori, elokuvan rakenne, jne.). Lisäksi ihmeteltiin elokuvan välittämää asennetta homoseksuaalisuutta kohtaan: homoseksuaalisuus nähdään jonkinlaisena koomisena vastakohtana yhden päähenkilöistä heteroidentiteetille. Ihmeteltiin miten tällaista voidaan tehdä nykyään, sisältö ei ole enää tätä päivää.

En tiedä miten määritellään miten mikäkin on mitäkin päivää. Minusta yli 50 tuhatta katsojaa kertoo siitä, että ison ihmisjoukon mielestä Luokkakokous 3 on nimenomaan tätä päivää. Työkaverini kertoi käyneensä katsomassa ja että se oli hänen mielestään hauska/hyvä. Se, että eletään cancel-kulttuurin aikaa, metoon aikaa, jne., ei vielä tarkoita etteikö infantiili huumori ja siihen liittyvä seksismi voisi olla täysin "tätä päivää" isolle osalle kansasta vielä pitkälle 2020-luvulle.
Eiköhän tuo elokuvatrilogia ole tarkoituksellista konservatiivista bisneshenkistä junttihuumoria.
Kriitikot vihaavat ja peruskansa tykkää. Me tehdään tällä rahaa. Onhan television hömppäkanavat täynnä monentasoista tositelevisiotakin. Tätä päivää. Kevyttä viihdettä henkisenä pikaruokana.
Kuulema trilogian ykkösosassa mm. raiskattiin mies läpällä.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008122299.html
Huumori toimii myös hyvänä yhteiskunnallisena peilinä. Aiemmin naurettiin puupäille neekereinä ja turhapuroille toisten siivellä eläjinä.
Ihan tätä päivää on elokuvaviihteen nykytarjonta verkkaisen kansansivistyksen historiankin valossa ja vielähän Pride-kulkueillekin koetaan kysyntää asenneilmastossa jossa löytyy vielä friikkisirkukseksi nimittelijöitä.
Kyseinen teos on hyvä todiste tämän päivän sivistyksen perustasosta. Navan korkeudelta.

Pitäisi varmaan ensin katsoa nuo teokset, ennen niiden arvostelua.  :-[

urogallus

Lainaus käyttäjältä: a4 - elokuu 21, 2021, 13:49:56

Huumori toimii myös hyvänä yhteiskunnallisena peilinä.

No niinpä toimii. Sopimaton on hauskaa, ja tästä lienee kai noissakin komedioissa kyse. Ja toisaalta huumori on marginaalissa olevien keino antaa takaisin vallanpitäjille. Vallanpitäjä ei itse voi olla hauska - hän voi olla vain naurettava.

Ja kuka on mediassa vallanpitäjä ja kuka marginaalissa? Ei esim. se Left can't meme-sanonta ole tyhjästä syntynyt. Ja ei nyt ruveta tässä vääntämään oikeasta ja vasemmasta.

a4

Lainaus käyttäjältä: urogallus - elokuu 21, 2021, 14:19:09
Lainaus käyttäjältä: a4 - elokuu 21, 2021, 13:49:56

Huumori toimii myös hyvänä yhteiskunnallisena peilinä.

No niinpä toimii. Sopimaton on hauskaa, ja tästä lienee kai noissakin komedioissa kyse. Ja toisaalta huumori on marginaalissa olevien keino antaa takaisin vallanpitäjille. Vallanpitäjä ei itse voi olla hauska - hän voi olla vain naurettava.

Ja kuka on mediassa vallanpitäjä ja kuka marginaalissa? Ei esim. se Left can't meme-sanonta ole tyhjästä syntynyt. Ja ei nyt ruveta tässä vääntämään oikeasta ja vasemmasta.
Hauskuus on katsojan silmässä. Kyllähän kielitieteilijät tai lääkärit voivat heittää omasta mielestään hyvääkin läppää, vaikka muut haukottelevat tai pyörittelevät silmiään.
Toki peruskansa on aina kapinoinut herrojen ja kansankynttilöiden moderneja kotkotuksia.
Nauramisen fysiologiakin taitaa liittyä stressiin ja enemmän tai vähemmän kuppikuntaiseen sosiaalisuuteen.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Nauraminen

ROOSTER

Katselin eilen televisiosta Jason Bourne-elokuvaa. Mainiota toimintaa ja jännitystä.

Jäi näkemättä vajaa tunti kun kävin saunassa välillä. Onko nerouteni vai yksinkertaisen juonen syytä, että pysyin silti ihan hyvin tapahtumissa kärryillä.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Toope

Katsoin digiboxilta tuon hiljattain lähetetyn leffan Wind River:
https://en.wikipedia.org/wiki/Wind_River_(film)
Osin vähän inkkarisäälittelyä yllätys, mutta muutama asia pisti silmään. Leffa tapahtui Wyomingissa, joka on keski-Euroopan leveysasteilla ja nuo oikeasti selittivät, että -30 C-asteen pakkasessa ihmisen keuhkot jäätyvät, jos pitkään vaellat, siis tuntikausia? Ihan oikeasti noin seliteltiin, kun hollywood-ihmisille ei ole eskimoita tai saamelaisia tai suomalaisia... :o
Siis oikeasti, kun minäkin muistan lapsena, että 25C-asteen aikana vielä järjestimme hiihtokisoja lapsina! Mitä lappilaiset sanoisivat siihen, että keuhkot jäätyvät -30 asteen pakkasessa...?
Melkoista Hollywood-roskaa taas. :D

Norma Bates

Oliko uhrilla toppavaatteet päällä? Näin filkan, mutten enää muista vaatetusta.

Toope

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - elokuu 24, 2021, 00:13:14
Oliko uhrilla toppavaatteet päällä? Näin filkan, mutten enää muista vaatetusta.
Niiden toppavaatteet eivät jäätyneet, eivätkä moottorikelkat, vaikka -30-Celsiusta oli... :P

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 24, 2021, 00:27:20
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - elokuu 24, 2021, 00:13:14
Oliko uhrilla toppavaatteet päällä? Näin filkan, mutten enää muista vaatetusta.
Niiden toppavaatteet eivät jäätyneet, eivätkä moottorikelkat, vaikka -30-Celsiusta oli... :P

Sitäkään en muista että juoksiko hän siellä ulkona pitkäänkin. Ehkä juokseminen kiduttaisi keuhkoja liikaa moisissa lukemissa? Mutta mene tiedä, intiaanit ovat eläneet noissa olosuhteissa iät ajat, eivätkä kuolleet pakkaseen...

Aave

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - elokuu 24, 2021, 09:18:40
Sitäkään en muista että juoksiko hän siellä ulkona pitkäänkin. Ehkä juokseminen kiduttaisi keuhkoja liikaa moisissa lukemissa? Mutta mene tiedä, intiaanit ovat eläneet noissa olosuhteissa iät ajat, eivätkä kuolleet pakkaseen...
Elokuvassa uhrilla oli päällään ohuet pyjamanhousut, toppatakki (Mutta ei muuta) ja paljain jaloin. Yksi pointti nimenomaan oli se, miten pitkälle hän oli kuitenkin juossut.

Epärealistinenkin kohtaus elokuvassa on - kun lopussa ryhdytään ampumaan kiväärillä. Jäppiset lentelevät osumista "hitusen" turhan näyttävästi. Wind River on kuitenkin kokonaisuutena hyvä elokuva, kuten on saman ohjaajan Hell or High Water.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy