Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Filmaattiset filmit eli ehtoisat elävät kuvat

Aloittaja Norma Bates, tammikuu 02, 2019, 23:36:00

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 9 Vieraat katselee tätä aihetta.

Norma Bates


kertsi

Siinä filmissä esitettiin se tappomeno älyttömänä. Mutta ei siinä kai esitetty, että kaikki koulut olisivat sellaisia, vaan vain se yksi, jossa oli aika kenopää opettaja. Jotenkin sen Karate Kidin ja sen (muistaakseni tylsän) jatko-osan opetuksena oli, että urheilemalla puhtaasti ja urheilijamaisesti, pärjää paremmin kuin renttuilemalla tai olemalla epäurheilijamainen.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

-:)lauri

Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Toope

Mikä siinä Dyynissa on niin hyvää? Hypetetty on, mutta idea?
Tiedän, että itse olen varsin karsas scifi/fantasia- tulkintoja kohtaan. Star Wars/Star Trek ja Lotr ovat pyhiä. Miten joku voisi olla parempi?
Itse en kyennyt enää lukemaan fantasiakirjallisuutta Tolkienin jälkeen, paitsi ehkä vähän Warhammerjuttuja, jotka perustuvat pitkälti Tolkieniin. :-X

Norma Bates

Dyynihän on silkkaa islamia. Katson elokuvan sitten kun sen saa kirjastosta. Ehkä se uusi versio ei ole niin Allahu akbaria kuin aiempi.

J

#890
Kuluvan vuoden leffapoiminnat ovat tällä kertaa sattumoisin vahvojen naisohjaajien, sekä muutenkin voimaannuttavan naisenergian juhlaa, vaikka itselleni ei varsinaisesti sukupuolella ole edes toimintaleffoissa suurtakaan merkitystä. Sarjakuvafilmatisointien sarjaa jatkaakseni, otan tähän käsittelyyn kolme merkillepantavaa leffaehdokasta.

Ensimmäisenä arviointina aloitan Wonder Woman 1984, leffalla, joka jatkaa tarinaa siitä mihin edellisessä elokuvassa jäätiin. Elokuvan päätähden Diana Princen Gal Gadotin johdolla, jota hän intensiivisellä antaumuksella näyttelee. Tarinaa kuljetaan osin viittauksilla kasarimaiseen retromeningiin, mutta pääpaino on kuitenkin mantipontisissa toimintakohtauksissa, jossa on sitä kaivattua voimaa & tiivistä tunnelmaa.

DC-Comicsin Universumin ties monennenkon supersankarileffan parissa viihtyy sen koko keston ajan, vaikka jonkinlaista tiivistystäkin olisi ehkä tarinaan kaivannut. Star Trek-kapteenin roolissa tunnettu Chris Pinen paluu tähän nykyiseen rooliinsa oli ehkä vähän kaukaa haettua. Ohjaaja Patty Jenkins jatkaa edelleen puikoissa, luoden kokonaisuudesta kuitenkin viihdyttävän paketin. Puutteistaankin huolimatta WW84 on ihan kelpo lajityyppinsä seikkailu, joka vie mukanaan ensimmäisen Wonder Woman leffan tavoin.

Sitten siirrytään toisen tarjokkaan pariin, joka on jo Marvelin Avengers-ryhmässäkin mainetta niittänyt supervakooja Natasha Romanoff, jonka tamineissa esiintyy aina yhtä vakuuttavasti roolinsa vetävä Scarlett Johansson. Black Widow jatkaa MCU;n vankkoja toimintaleffojen perinteitä. Cate Shortlandin ohjaama elokuva on kyllä sisältönsä puolesta enemmänkin vakoojathrilleri,kuin supersankarielokuva, mutta yllättävän  puhutteleva siinäkin genressä.

-Tarinassa on kuitenkin aimo annos kepeää sarjakuvamaista huumoria, sekä onnistunut sekoitus näyttäviä toimintakohtauksia, värikkäine henkilöhahmoineen. Joten yllättävän tiivistunnelmainen katsomiskokemus kaiken kaikkiaankin. Marvelin leffat eivät tunnetusti juurikaan petä, eikä tämäkään tuotos tee tästä säännöstä poikkeusta.

Lopuksi arvioidaan DC-Comicsin supersankariryhmää jatkava Birds Of Prey- leffa, jossa Margot Robbien energisesti esittämä Harley Quinn, jatkaa näiden kiinnostavien naishahmojen kavalkadia. Ohjaajan pallilla tahtipuikkoa heiluttelee rytmikkäästi Cathy Yan. Hän saa henkilöhahmoihin puristettua jotain pelottavan arvaamatonta, mutta kuitenkin sympaattista antisankariuden otetta.

Leffa sisältää kauttaaltaan brutaalia sarjisväkivaltaa, komeita toimintajaksoja, sekä sarjakuvamaisen tyylikkäästi visualisoituja kuvakulmia. Voiko siis tämän voimaannuttavampaa naisenergiaa toiminta leffoissa enää olla.Harley Quinnin, Huntresin, Black Canaryn & Renee Montoyan muodostama nelikko pistää haisemaan oikein kunnolla. Kaiken puolin siis räväkkää & energiaa tihkuvaa emansipaatiota, vieläpä varsin viihdyttävässä muodossa. Mitäpä näiltä supersankarileffoilta muuta voi odottaakaan?! 
- Matkaajana maailman äärilaidoilla -

mikainen

Eka Iron man ja Spider man innostivat jonkin verran, mutta nyt nämä lukuisat supersankarielokuvat ovat menneet päässä iloisesti sekaisin etten pysty sanomaan missä leffassa on tapahtunut mitäkin.

Sujuvasti niitä katselee sitä mukaa kuin dvd:lle ilmestyy, mutta menevät toisesta silmästä sisään ja toisesta ulos.

J

Kieltämättä eivät nämä massatuotantona tehdyt toimintaelokuvat lukuisine jatko-osineen genrestä riippumatta mitään uutta tähän kuvioon tuo. Mutta mukavaa viihdykettä ne kuitenkin kaikesta huolimatta arkeen tarjoavat. Eli sitä tuttua & turvallista tavaraa, jossa laatu sekä sisältökin vaihtelee leffasta toiseen.

Itse katson kaikki uudehkot tuotokset nykyisin BD-levyiltä omasta kotiteatteristani käsin. Leffa-arkistoista löytyy jos jonkinmoista tarjontaa moneen eri lähtöön. Tv;stä taas valitsen vapailta, tai sitten maksukanavilta joitain kiinnostavia tärppejä. Yleensä näen uudet leffat vasta jälkijunassa, kun en nykyään elokuvateattereissa juurikaan käy.
- Matkaajana maailman äärilaidoilla -

Toope

Lainaus käyttäjältä: mikainen - joulukuu 12, 2021, 12:21:59
Eka Iron man ja Spider man innostivat jonkin verran, mutta nyt nämä lukuisat supersankarielokuvat ovat menneet päässä iloisesti sekaisin etten pysty sanomaan missä leffassa on tapahtunut mitäkin.

Sujuvasti niitä katselee sitä mukaa kuin dvd:lle ilmestyy, mutta menevät toisesta silmästä sisään ja toisesta ulos.
Noita Spiderman leffojakin on tehty niin, etten minä oikein aina ymmärrä, missä se äijä menee... ???

Amore

Lainaus käyttäjältä: Amore - joulukuu 26, 2019, 22:36:59
Karkotin kaiken joulutunnelmoinnin menemällä elokuviin. Kävin katsomassa kotimaisen tuotannon, Jukka-Pekka Valkeapään ohjaaman Koirat eivät käytä housuja. Elokuvan aiheena on sadomasokismi. Maksoin virkistysseteleillä eli työnantajani maksoi tämän session. ;D Ja kyllä se virkisti, kunhan suostui alistumaan ajatukseen kuristusotteen virkistävyydestä.

Elokuva sai Hesarissa hyvät arvostelut, joihin voin yhtyä. Kuvaus ja äänimaailma olivat nautittavat, kuten myös näyttelijöiden suoritukset. Pääosissa ovat Pekka Strang ja Krista Kosonen, sadomaso-studion asiakas ja domina. Heidän välillään käytävät sessiot ovat rajuja, jopa niin, etten kaikkea voinut katsoa. Rajuus ei kuitenkaan ole irrallisen itsetarkoituksellinen tehokeino, vaan uskottavalla tavalla osa tarinaa ja henkilöiden suhteen dynamiikkaa. Pornoa ei elokuvassa ole; elimiä ei näytetä. Tarinan juoni on niin yksinkertainen, etten siihen viitsi tässä kajota. Mikä siis tällaisen elokuvan katsomisessa on katsojalle palkitsevaa? Esteettinen toteutus tietenkin, mutta käteen jää enemmänkin. Minulle ainakin elokuvan juju oli jäädä pohtimaan, millä kaikilla tavoilla ihminen ulkoistaa ja jopa ritualisoi sisäisiä asioita, joita hän ei pysty muuten tiedostamaan tai käsittelemään. Entä mikä olisi seuraava kehitysaskel sen jälkeen kun tiedostaminen tapahtuu ja rituaali menettää tehonsa? Elokuva tarjoaa helpon ja sovinnaisen loppuratkaisun, joka oli tarinan heikoin kohta. Koska kaikki muu oli kuitenkin niin vahvaa, päätin sivuuttaa loppuratkaisun epäoleellisena ja arvostaa kutsua rituaalin palkitsevien ominaisuuksien pohtimiseen. Se on haaste, jota jään mielessäni pyörittelemään.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006291532.html

Koirat eivät käytä housuja nyt Areenassa
https://areena.yle.fi/1-4466930
All you need is Love

Aave

Jokin aika sitten kirjoitin ketjuun siitä, että Lethal Weapon -saagan ohjaaja Richard Donner kuoli, ja samalla kuoli ohjaussuunnitelma viidennestä Lethal Weaponista.

Vaan ehei sittenkään. Mel Gibson on ilmoittanut että vielä tehdään se viideskin, hän kun aikoo ohjata sen itse.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Toope

Lainaus käyttäjältä: Aave - joulukuu 19, 2021, 23:05:51
Jokin aika sitten kirjoitin ketjuun siitä, että Lethal Weapon -saagan ohjaaja Richard Donner kuoli, ja samalla kuoli ohjaussuunnitelma viidennestä Lethal Weaponista.

Vaan ehei sittenkään. Mel Gibson on ilmoittanut että vielä tehdään se viideskin, hän kun aikoo ohjata sen itse.
Vähän kuin Marvel- ja DC- leffoja. Paskoja ovat, mutta myyvät?

Norma Bates

Marvel-leffoissa on aika kirjava laatu. Välillä on huimia helmiä, sitten silkkaa sontaa. Esim. Jean Greyn taru on jo kahteen kertaan sössitty X-Meneissä. Saisivat hävetä. Avengers-tyypeissä paskimmista paskin leffa on Civil War, plääh. - Ja varsinkaan en olisi halunnut uusimmissa leffoista nähdä Jean Greyna sitä naista joka siihen sitten valittiin. Ei lähimaillekaan muistuta alkuperäistä. Muutama aikajanalla menneisyyteen sijoittuva X-Men oli kyllä varsin messevä.

Loganinkin kanssa on välillä menty metsään, mutta se hänen saagansa päätepiste Logan on kyllä aivan itkettävän hyvä. Nyt en tosin muista että oliko se oikeastaan edes Marvel-leffa. Mutta huisin hieno kuitenkin.

-:)lauri

Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Kopek

Katsoin "nauhalta" Pekkaa ja Pätkää salapoliiseina. Sitä pystyy katsomaan vain pieninä pätkinä, koska se on niin... miten tämän nyt kohteliaasti sanoisi.

Kiinnostaisi tietää, milloin Pekat ja Pätkät on filmattu, koska katson niitä ajankuvana. Jostakin löytyi tieto, että P&P Salap. olisi kuvattu jo kesällä 1955, mutta ensi-ilta olisi ollut vasta elokuussa 1957 ja toisen tiedon mukaan lokakuussa 1957.

Se ihmetyttää, miksi elokuvantekijöiden on pitänyt mennä sieltä, missä aita on matalin... ei kun sieltä, missä aitaa ei ole. Osa elokuvasta on filmattu sisävesihöyrylaivalla. Miksi höyrylaivan ääneksi on pantu epämääräistä puputusta. Miksi ei aitoa ääntä? Joissakin kohtauksissa näkee, että laiva ei liiku, mutta on liikkuvinaan. Joissakin ulkokohtauksissa näyttelijöiden äänet kaikuvat kuin studiossa, missä ne ehkä onkin nauhoitettu.

Ymmärrän käytännön hankaluudet ja 1950-luvun tekniikasta johtuvat rajoitteet, mutta silti... jotain rajaa bluffilla pitäisi olla.

Tässä lienee oikeaa tietoa. Kuvausajankohta on elokuu ja syksy 1955. Ensi-ilta 23.8.1957.

https://www.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_117290

Tässä aitoa (pienen) höyrylaivan ääntä.


https://youtu.be/mM0zRqsmH7g?t=184