Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Filmaattiset filmit eli ehtoisat elävät kuvat

Aloittaja Norma Bates, tammikuu 02, 2019, 23:36:00

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 12 Vieraat katselee tätä aihetta.

Toope

Lainaus käyttäjältä: wade - huhtikuu 24, 2019, 23:24:02
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - huhtikuu 24, 2019, 22:59:30
Telkusta tulee parhaillaan Arrival.

Hyvä elokuva. Ohjaaja on BR2049:n ohjannut Denis Villeneuve, joka musta Arrivalissa osoittaa, osaavansa rakentaa monimutkaisen ja ajattelutyötä vaativan elokuvan ymmärrettäväksi ja helposti seurattavaksikin.
En ehtinyt katsoa vielä kokonaan, mutta vaikuttaa hyvältä.
Yksi samantyyppisistä scifi-leffoista, joka osoittautui odotuksia paremmaksi oli "Sunshine (2007)". Hieman kyseenalaisen juonikuvion kautta leffa muuttuukin psykologiseksi jännäriksi ja toimii. Ladataan odotuksia actionleffaan lopulta päätyen ihmismielen sisään...

wade

#121
Kävin eilen oikein elävissä kuvissa katsomassa elokuvan Under the Silver Lake. Kokemus oli positiivinen, mutta melko hämmentävä: Under the Silver Lake on Hitchcockista ammentava neo-noir, tai oikeastaan se on meta-elokuva. Tarkoitan meta-elokuvalla sitä, että elokuva vaikuttaa aluksi kertovan Hollywoodissa asuvasta toimettomasta nuoresta miehestä (Andrew Garfield), joka ottaa asiakseen selvittää mihin hänen kaunis naapurinsa on kadonnut yllättäen yön pimeydessä; kuitenkin, mitä syvemmälle Hollywoodiin mies sukeltaa, sitä vähemmän on selvää, onko elokuvassa itse asiassa edes kyse naisen mysteerisestä katoamisesta. Ehkä elokuva kertookin enemmän Hollywood-elokuvista, 2010-lukulaisesta merkityksen etsimisestä, epäilystä.

Ohjaaja-käsikirjoittaja David Robert Mitchell on ollut melko kunnianhimoinen. Elokuva on täynnä viittauksia ja kunnianosoituksia eri suuntiin, Hitchcockiin (Takaikkuna, Vertigo) ja David Lynchiin (Mulholland Drive, Twin Peaks) ilmeisimmin. Viittaamisen tapa on läheistä sukua sille, miten Brian De Palma kierrätti hitchcockmaisia elementtejä 1980-luvulla: vahva tyylitaju yhdistettynä väkivaltaan ja seksiin. Lynchiä on myös tietty unenomainen maailma, joka yhtä aikaa on ja ei ole Hollywood. Tapahtumat sijoittuvat nykyaikaan, mutta tuntu on 1970-lukulainen: aina kun kuviin tulee kännykkä tai uusi auto, niin ne tuntuvat yllättäviltä elementeiltä, ikään kuin ne eivät kuuluisi Under the Silver Laken maailmaan. Andrew Garfieldin esittämä nuorimies on kuin Elliot Gouldin Marlowe vuoden 1973 The Long Goodbyessa: unissakävelijä, joka vaeltaa halki omituisen maailman ja todistaa sen oikkuja.

Enempää on hankala kirjoittaa, koska oloni elokuvan suhteen on aika järjestäytymätön ja epäkoherentti. Vaikka en olekaan aivan varma siitä, mitä näin, nautin näkemästäni. Koen, että elokuva menettää otettaan, sekä tunnelmansa että juonensa osalta, loppua kohti, mutta toisaalta kyse voi olla myös siitä, ettei katsojan odotuksia varsinaisesti halutakaan myötäillä. Epäilemättä elokuva kestää useita uusintakatseluja.

EDIT. kirrjoitus virheitä

Hayabusa

Hyvä kuvaus leffasta Wade. Päihittää monen ammattikriitikon sepustukset. Vaikuttaa mielenkiintoiselta, vertaus David Lynchiin vetoaa aina. Täytyy laittaa korvan taakse, josko tulisi katsottua.
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

a4

#123
Tuo kuulostaa jo ihan katsottavalta elokuvalta.
Pitääpä käydä ihmettelemässä, niin Netflixissä tai televisiosta voi sitten ottaa analyyttisemman uusinnan omasta kanveesiin joutumisesta leffataiteen kehässä.
Jostain luin että ainakin Hesasta löytyisi vielä joku 50-luvun miljööhenkinen teatterikin, jos vaikka siellä tarjottaisiin tätä teosta.

Muoks.
Jaa, se olikin Kino Tapiola, Espoossa, mutta siellä menee Under the Silver Lake sekä Red Joan.


Osta oma elokuvateatteri!

wade

#124
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - huhtikuu 25, 2019, 12:15:48
Hyvä kuvaus leffasta Wade. Päihittää monen ammattikriitikon sepustukset. Vaikuttaa mielenkiintoiselta, vertaus David Lynchiin vetoaa aina. Täytyy laittaa korvan taakse, josko tulisi katsottua.
Kiitos vain. Toki varoituksen sanana, että vastaanotto ei ole ollut ainoastaan innostunut. Esimerkiksi Rotten Tomatoesissa noin joka toinen kriitikko on arvioinut leffan hudiksi ennemmin kuin hitiksi. Se on tietenkin hieno lähtökohta katsojalle, jos elokuva jakaa mielipiteitä voimakkaasti.

a4

Lainaus käyttäjältä: Toope - huhtikuu 25, 2019, 00:16:19
Lainaus käyttäjältä: wade - huhtikuu 24, 2019, 23:24:02
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - huhtikuu 24, 2019, 22:59:30
Telkusta tulee parhaillaan Arrival.

Hyvä elokuva. Ohjaaja on BR2049:n ohjannut Denis Villeneuve, joka musta Arrivalissa osoittaa, osaavansa rakentaa monimutkaisen ja ajattelutyötä vaativan elokuvan ymmärrettäväksi ja helposti seurattavaksikin.
En ehtinyt katsoa vielä kokonaan, mutta vaikuttaa hyvältä.
Yksi samantyyppisistä scifi-leffoista, joka osoittautui odotuksia paremmaksi oli "Sunshine (2007)". Hieman kyseenalaisen juonikuvion kautta leffa muuttuukin psykologiseksi jännäriksi ja toimii. Ladataan odotuksia actionleffaan lopulta päätyen ihmismielen sisään...
Sain katsottua. Nautin juuri tämän tyyppisestä scifistä.
Olin tulkitsevinani elokuvan aseen tai lahjan eli universaalin kielen viittaavan tieteen kieleen. Ainakin universaalein saatavilla olevista.

-:)lauri

Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

a4


-:)lauri

BlacKkKlansman katsottu. Tuli niin kotoisa olo. Ihan kuin olisi meidän Toopea katsonut livenä.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

-:)lauri

Tossa Endgamessa oli ainakin yksi ongelma, joka häiritsi mua jo ihan tuoreeltaan leffassa. Tietysti marveluniversumissa asiat voivat tapahtua miten vain, mutta jotenkin jäi tuo homma hiertämään. Tai sitten vain tulkitsin tapahtumia liian merkityksellisesti.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Toope

Lainaus käyttäjältä: Tuottavuusloikka - huhtikuu 30, 2019, 23:19:13
BlacKkKlansman katsottu. Tuli niin kotoisa olo. Ihan kuin olisi meidän Toopea katsonut livenä.
En näytä mustalta, olen valkoinen.

-:)lauri

Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

-:)lauri

Tekisi mieleni mennä katsomaan tuo tuore 3d-animaatio Asterix ja taikajuoman salaisuus. Onko joku nähnyt sen? Onko se hyvä?
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

a4

#133
Lainaus käyttäjältä: Tuottavuusloikka - toukokuu 01, 2019, 00:00:37
Tekisi mieleni mennä katsomaan tuo tuore 3d-animaatio Asterix ja taikajuoman salaisuus. Onko joku nähnyt sen? Onko se hyvä?
Rohkaisuksi paljastan synkän salaisuuteni, mutta vain sinulle. Katsoin talvella televisiosta tulleen tietokoneanimaationa tehdyn nykyversion Asterixista. Taisi olla Jumalten Rannan nousu ja tuho.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Asterix:_Jumaltenrannan_nousu_ja_tuho
Aloitin katselun kun en keksinyt huonompaakaan tekemistä, mutta hyvin skeptisenä.
Huomasin hörötteleväni läpi elokuvan ja Asterix-huumorin kestävän modernimpaakin otetta.
Joten suosittelen jättämään sirottelutuhkan ja särkylääkkeet kotiin ja kirmaamaan elokuviin!
Vapun hengessä muistelen elokuvassa orjien saaneen vapautensa ja päässeen palkkatyöorjuuteen.

-:)lauri

Lainaus käyttäjältä: a4 - toukokuu 01, 2019, 00:15:29
Lainaus käyttäjältä: Tuottavuusloikka - toukokuu 01, 2019, 00:00:37
Tekisi mieleni mennä katsomaan tuo tuore 3d-animaatio Asterix ja taikajuoman salaisuus. Onko joku nähnyt sen? Onko se hyvä?
Rohkaisuksi paljastan synkän salaisuuteni, mutta vain sinulle. Katsoin talvella televisiosta tulleen tietokoneanimaationa tehdyn nykyversion Asterixista. Taisi olla Jumalten Rannan nousu ja tuho.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Asterix:_Jumaltenrannan_nousu_ja_tuho
Aloitin katselun kun en keksinyt huonompaakaan tekemistä, mutta hyvin skeptisenä.
Huomasin hörötteleväni läpi elokuvan ja Asterix-huumorin kestävän modernimpaakin otetta.
Joten suosittelen jättämään sirottelutuhkan ja särkylääkkeet kotiin ja kirmaamaan elokuviin!
Vapun hengessä muistelen elokuvassa orjien saaneen vapautensa ja päässeensä palkkatyöorjuuteen.

Joo oli lapsuudessani lempparisarjakuvia mm. Asterixit. Albert Uderzo, René Goscinny käsialaa. Tykkään erityisesti herrasmiesten huumorintajusta kuten myös sarjisten visuaalisesta tarinankerronnasta. En ole yhtään animaatiota tosin katsonut tällä vuosituhannella. Olen nuo näytellyt 2 kpl Asterixia katsonut, mutta pitää tosiaan nuo animaatiotkin katsastaa kun noita näyteltyjä versioita ilmaantuu niin harvoin.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.