Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Ihmiselliset käsitykset kokonaisuudesta

Aloittaja Juha, joulukuu 28, 2019, 12:33:28

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Juha


https://fi.wikipedia.org/wiki/Antinatalismi

Ajatuksia herättävä linkki. En referoi, koska voin jatkaa ajatuksiani ilman tuota, eräänlaista taustoitusmahdollisuutta.

Ihmisenä olemisesta joskus väännetty. Onko perimältään hyvä, vaiko onko susi, kun vähän raaputellaan. Se tiedetään, että kun sopivasti raaputellaan, niin aika sudeksi kääntyy, poikkeuksetta.

Voiko sitten raaputella vastaavasti niin perusteellisesti, että kääntyisi anti-sudeksi, eli ...? Vaikea sanoa, tosin ei ehkä mahdotonta. Kaksinaisaseltemaa helposti pukkaa, kuten monissa, perinteisissä ajatelmissa, joita ovat osuvasti arvioituna, ...?

Jos ihminen hyvimmilläänkin, aina toteuttaa perussäilyvyyttä, jonka mukaiseksi kukin on omalla tavallaan sattunut muotoutumaan, ihmisenä, kuin eliönäkin. Muu on tuskaa, ei-oletuksellista.

Hyväkään hyve, tai universaalisti kivasti koettu toiminto, pitäisi aina taustalla tarpeen turvata tärkeää, kasassapitävää (tarve), jota ei välttämättä kannata muotoilla vain moralistissävytteisesti, viittaamalla tarpeeseen esim sanalla itsekkyys. Itsekkyys-viittaus, voi olla hiukan korkeamman tason osoittamista, eikä välttämättä kuulu sinne, missä tällaista on tapana käyttää, todellisuutemme kuvaamiseen.

Kun kanssakäymisen taso on miellyttävä, vastavuoroisesti, niin osapuolet voivat päätyä pitämään maailmaa ja sen hyvyyttä itsestäänselvänä. Vuorovaikutus toimii, pääpiirteittään, ja kompastelut ovat poikkeus, toimivuusihanuuden suola.

Jos EM keskinäisyyden taso saavutetaan, niin haikailla voi, jos vajetta ilmenee jatkossa, tai toisaalla, eikä menneeseen ole paluuta, oli esteellisyysjatkot, mitä onkaan.

Ajatuksen voi kokea ideaalisesti arvottaen brutaaliksi, ja sen voi tuntea hävittävän hyvyyden mahdollisuuden jo periaatteessa. Lisäksi näkemys voi olla faktisesti väärä, tai vähintään epäkattava, osaksi jäävä, merkitykseltään, sovellutusarvoltaan.

Se voi kuitenkin olla hyvää, varautumisellisena näkemyksenä, että hyvää ei ole välttämättä vaadittavissa miten vain olemassaolevaksi. Toisaalta, jos todellisuus on realistisesti ottaen helposti EMlla tavalla karu, tai näin tuntuu olevan luontevaa ajatella, voi senkin hyvän varassa mennä, joka saadaan kulloinkin aikaan. Siitä ei tarvitse odottaa enempää.

Jos siis hyvä on aina välineellistä, viimekätisesti, ja osa ei voi hahmottaa maailmaa muuten (erilaisista syistä johtuen), niin jos isompaa pahaa on myytävänä, hyvyyden muodossa, voi helpottaa ajatus siitä, että toisin ei voi olla.

Miten paljon voi huumaantua siunatun kivaan olotilaan, keskinäistuudittautumispainotusvalinnan jälkeen, niin kestävämpi maailmankäsitys, siten kun sen voimme ymmärtää, voisi tuollaisen viihtymisenhakuisuuden jälkeenkin pysyä jotakuinkin kurssissa.

Mikä ylipäätään jää seurattavaksi aina, kun summauksia tekee, oli hetkellispositio, mikä nyt olikaan? Eikö se ole ... jos ei monivärisin kohteena, tai ainakin monivärisimmästä lähtöpohjasta erottuva? Tai miten voisi mennä jokin hyvin summaava kiteytys.

Ihmisten olemassaolon voi ajatella mm, tuolla tavoin planetaarisesti. Keskiajalla päästiin konkreettisella tasolla pois maakeskeisyydestä. Nyt tuntuu vaivaavan jokin muu, x-keskeisyys, josta harva yllättyy, mutta joka on kuitenkin hankaluus, mahdollisesta tietämyksestä huolimatta.