Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Miksi naisista tulee nirsoja?

Aloittaja Brutto, tammikuu 02, 2020, 10:00:22

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 02, 2020, 15:11:04
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 02, 2020, 14:53:46
Huoria kohtaan osoitettu halveksunta kuitenkin kertoo mitä miehet oikeasti ajattelevat naisista.

Jotenkin tämä kommentti kätkee sisälleen tahattoman ajatuksen, että kaikki naiset olisivat pohjimmiltaan huoria?

Toisaalta minä olen aina arvostanut naisia, jotka ovat rehellisesti huoria. Ilmeisesti miesten halveksunta kohdistuu vain niihin naisiin, jotka uskottelevat olevansa jotakin muuta, mutta samalla pettävät kumppaniaan minkä ehtivät. Jostakin syystä heitäkin nimitetään huoriksi, mikä on omiaan halventamaan kyseistä vanhaa ja perinteikästä ammattinimikettä. Halveksunta kohdistuu siis valheellisuuteen ja kaksinaamaisuuteen.

Itse näkisin että jos motivaationa seksiin ei ole himo eikä minkään sortin lämmin tunne toista osapuolta kohtaan, mutta seksistä hyötyy, on kyseessä huoraus.

Työnainen on palkkansa ansainnut, ja gigolo myös. Eihän kampaajia, tarjoilijoita jne. palveluammateissa toimivia aleta vihaamaan vaikka asiakaspalvelussa joskus puutteita olisikin.

kertsi

Myöhemmin päivällä julkisuudessa levisi Sormaalan yksityinen Facebook-päivitys, jossa hän sanoi kirjoituksen olevan tahallista ärsyttämistä eli trollausta ja osittain myös HS:n mielipidetoimitukseen kohdistunut jekku.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005037148.html
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 02, 2020, 10:49:27
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 02, 2020, 10:12:44
Naisista ei ole "tullut nirsoja". Heidän vain on mahdollista olla yksin, jos mieluummin ovat yksin kuin epätyydyttävässä suhteessa. Aikanaan lueskelin noita potaskoja ja herättiväthän ne keskustelua.

Siis toisin sanoen: eivät naiset ennemmin olleet yhtään vähemmän nirsoja, heidän oli vain taloudellisen pakon vuoksi nieltävä p*skaa, nyttemmin ei enää tarvitse.


Eli naiset ovat olleet aina nirsoja, mutta nykyaika tarjoaa nirsoilulle vain paremmat mahdollisuudet.

Ymmärrän niitä sinkkunaisia, jotka haluavat pysyäkin sinkkuna kun lihaksi muuttunutta unelmaa ei löydy. Sen sijaan ihmettelen niitä kermankuorijanaisia, jotka surffaavat ensihuuman allonharjalla miehestä toiseen ja eroavat heti kun suhteen arki on koittanut. Ikään kuin sen alkuhuuman pitäisi olla pysyvä olotila.

Miksi tätä pohdintaa pitää käydä liittämällä ominaisuus naisiin, kun se ei ole mitenkään erityisesti juuri naisissa ilmenevä piirre, vaan aika tavalla tasaisesti molempia sukupuolia koskeva "vaiva". Eikä edes taipumuksena liity ainoastaan parisuhteisiin, vaan vastaava toimintatapa voi näkyä melkeinpä millä tahansa elämänalueella. Vaihdetaan työpaikkaa, asuntoa, harrastusta, autoa, asuinkuntaa - you name it. Silmiinpistävänä juurikin nopea kyllästyminen, jolta pelastaa jokin uusi innostuksen kohde.

Norma Bates

"Miksi ihmiset nirsoilevar" lisi parempi nii ketjulle.

Brutto

Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 02, 2020, 17:35:38
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 02, 2020, 10:49:27
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 02, 2020, 10:12:44
Naisista ei ole "tullut nirsoja". Heidän vain on mahdollista olla yksin, jos mieluummin ovat yksin kuin epätyydyttävässä suhteessa. Aikanaan lueskelin noita potaskoja ja herättiväthän ne keskustelua.

Siis toisin sanoen: eivät naiset ennemmin olleet yhtään vähemmän nirsoja, heidän oli vain taloudellisen pakon vuoksi nieltävä p*skaa, nyttemmin ei enää tarvitse.


Eli naiset ovat olleet aina nirsoja, mutta nykyaika tarjoaa nirsoilulle vain paremmat mahdollisuudet.

Ymmärrän niitä sinkkunaisia, jotka haluavat pysyäkin sinkkuna kun lihaksi muuttunutta unelmaa ei löydy. Sen sijaan ihmettelen niitä kermankuorijanaisia, jotka surffaavat ensihuuman allonharjalla miehestä toiseen ja eroavat heti kun suhteen arki on koittanut. Ikään kuin sen alkuhuuman pitäisi olla pysyvä olotila.

Eikä edes taipumuksena liity ainoastaan parisuhteisiin, vaan vastaava toimintatapa voi näkyä melkeinpä millä tahansa elämänalueella. Vaihdetaan työpaikkaa, asuntoa, harrastusta, autoa, asuinkuntaa - you name it.

Mitä kertoo itsestäsi, että rinnastat tässä kiintymyksen elämänkumppaniin, siis ihmiseen,  kiintymykseen esineisiin ja paikkoihin?
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Brutto

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 02, 2020, 17:57:00
"Miksi ihmiset nirsoilevar" lisi parempi nii ketjulle.

Ajattelin että juuri tämän niminen ketju sopisi paremmin pariksi ketjulle "Miksi miehistä tulee eläimiä?"
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

-:)lauri

On mielestäni perusteltua ajatella (ainakin retorisella tasolla), että sosiaalinen eläin pelkää yksinoloa enemmän kuin huonoa sosiaalista elämää [1]. Toisin sanoen se, kuka suhteen jäsenistä pelkää vähiten yksinoloa, viheltää pelin poikki ensin kun tietty saturaatiopiste saavutetaan. Se että naiset johtavat miehiä tässä(kin) tilastossa, selittyy siis mahdollisesti vain sillä, etteivät naiset pelkää olla yksin.

Pitäisiköhän alkaa kehittelemään miehillekin ihan omia prinsessasatuja?
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 02, 2020, 18:20:49
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 02, 2020, 17:35:38
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 02, 2020, 10:49:27
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 02, 2020, 10:12:44
Naisista ei ole "tullut nirsoja". Heidän vain on mahdollista olla yksin, jos mieluummin ovat yksin kuin epätyydyttävässä suhteessa. Aikanaan lueskelin noita potaskoja ja herättiväthän ne keskustelua.

Siis toisin sanoen: eivät naiset ennemmin olleet yhtään vähemmän nirsoja, heidän oli vain taloudellisen pakon vuoksi nieltävä p*skaa, nyttemmin ei enää tarvitse.


Eli naiset ovat olleet aina nirsoja, mutta nykyaika tarjoaa nirsoilulle vain paremmat mahdollisuudet.

Ymmärrän niitä sinkkunaisia, jotka haluavat pysyäkin sinkkuna kun lihaksi muuttunutta unelmaa ei löydy. Sen sijaan ihmettelen niitä kermankuorijanaisia, jotka surffaavat ensihuuman allonharjalla miehestä toiseen ja eroavat heti kun suhteen arki on koittanut. Ikään kuin sen alkuhuuman pitäisi olla pysyvä olotila.

Eikä edes taipumuksena liity ainoastaan parisuhteisiin, vaan vastaava toimintatapa voi näkyä melkeinpä millä tahansa elämänalueella. Vaihdetaan työpaikkaa, asuntoa, harrastusta, autoa, asuinkuntaa - you name it.

Mitä kertoo itsestäsi, että rinnastat tässä kiintymyksen elämänkumppaniin, siis ihmiseen,  kiintymykseen esineisiin ja paikkoihin?

Tota - taisit itse nimenomaisesti kuvata jotakin sellaista, joka oli vain kiintymystä ensihuumaan, ei niinkään siihen elämänkumppaniksi tarjolla olevaan. Kermankuorijanainen, joka innostuu huumaantuu omasta huumaantumisestaan ei minusta ollut kuvaus kiintymyksestä elämänkumppaniin. Kuvauksesi ei mielestäni alunperinkään koske sellaista tilannetta. Itse asetan sellaiselle paljon korkeammat kriteerit.

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: Kansan syvät rivit - tammikuu 02, 2020, 18:27:36
On mielestäni perusteltua ajatella (ainakin retorisella tasolla), että sosiaalinen eläin pelkää yksinoloa enemmän kuin huonoa sosiaalista elämää [1]. Toisin sanoen se, kuka suhteen jäsenistä pelkää vähiten yksinoloa, viheltää pelin poikki ensin kun tietty saturaatiopiste saavutetaan. Se että naiset johtavat miehiä tässä(kin) tilastossa, selittyy siis mahdollisesti vain sillä, etteivät naiset pelkää olla yksin.

Pitäisiköhän alkaa kehittelemään miehillekin ihan omia prinsessasatuja?

Monet ja varsinkin naiset väittävät että heillä on tarpeeksi sosiaalista kanssakäymistä ilman miestäkin. Ehkä he eivät niin piittaa seksistä että riittää kun on lapsia ja kavereita.

safiiri

Toisaalta - jos nämä "prinsessasadut" väitettyyn tapaan kuvaavat parisuhdetta jollain sellaisella tavalla, jonka vain naiset sitten ottavat tavoitteekseen, niin samalla jää puuttumaan kuviosta se, mitäs ne miehet sitten odottavat - ja osaavat toisaalta tarjota? Mikä on SE epärealistinen odotus, jonka kulttuuri syöttää miespuolisille? Pornoelokuvien malli ja reteiden poikien juttujen malli? Tai se vanhentunut perinteisen miehen malli, jossa mies osoittaa rakkauttaan rakentamalla talon ja olemalla poissa ansaitsemassa rahaa?

Jopa silloin, kun parisuhde kariutuu väkivaltaan tai alkoholismiin, on molemmilla osapuolilla oma roolinsa siinä, miten he ovat tällaisen tilanteeseen päätyneet. Enkä tarkoita tässä, että pahoinpidelty puoliso on itse syypää tilanteeseen. Mutta jokin kuviossa aina loksahtaa molemmilla kohdilleen, kun yhteen päädytään. Olisikin siis syytä pohtia - jos tämä nirsoilu otetaan todesta - mikä on se miehen rooli ja parisuhteen malli, johon juuri tällainen käyttäytyminen soljahtaa sopivaksi. Sillä - kaikille parisuhteille ei kuitenkaan noin käy, joten miten se mies kuviossa tulee päätyneeksi juuri tämän nirson naisen kumppaniksi? Myös se on paljastavaa, jos vastaus on: ei ole muunlaisia naisia tarjolla. Senkin takana on jo erittäin olennaisia oletuksia, joiden pohtimiseen olisi syytä ehdottomasti paneutua.

Tuo romanttisen prinsessasadun silmiinpistävä piirre on se, miten suoraviivaisesti se perustuu täsmälleen niihin vanhoihin perinteisiin sukupuolirooleihin. Ne toden totta ovat kertakaikkisen kehno lähtökohta ihan kaikkien kannalta parishudeasioissa - ja muutoinkin. Jos siis miestä alkaa nyppiä naisten prinsessamaisuus, niin ehkä kannattaa lopettaa esiintymästä prinssinä ja etsimästä sitä prinsessa ja puoli valtakuntaa -diiliä.

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 02, 2020, 23:42:21
Lainaus käyttäjältä: Kansan syvät rivit - tammikuu 02, 2020, 18:27:36
On mielestäni perusteltua ajatella (ainakin retorisella tasolla), että sosiaalinen eläin pelkää yksinoloa enemmän kuin huonoa sosiaalista elämää [1]. Toisin sanoen se, kuka suhteen jäsenistä pelkää vähiten yksinoloa, viheltää pelin poikki ensin kun tietty saturaatiopiste saavutetaan. Se että naiset johtavat miehiä tässä(kin) tilastossa, selittyy siis mahdollisesti vain sillä, etteivät naiset pelkää olla yksin.

Pitäisiköhän alkaa kehittelemään miehillekin ihan omia prinsessasatuja?

Monet ja varsinkin naiset väittävät että heillä on tarpeeksi sosiaalista kanssakäymistä ilman miestäkin. Ehkä he eivät niin piittaa seksistä että riittää kun on lapsia ja kavereita.

Luultavasti on niin, että 10 000 kertaa seksiä harrastettuaan mielenkiinto sen harrastamiseen vähenee jyrkästi ja substituutteja ilmaantuu yhä enemmän.                                                                                             
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

kertsi

#26
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 03, 2020, 06:46:10
Toisaalta - jos nämä "prinsessasadut" väitettyyn tapaan kuvaavat parisuhdetta jollain sellaisella tavalla, jonka vain naiset sitten ottavat tavoitteekseen, niin samalla jää puuttumaan kuviosta se, mitäs ne miehet sitten odottavat - ja osaavat toisaalta tarjota? Mikä on SE epärealistinen odotus, jonka kulttuuri syöttää miespuolisille? Pornoelokuvien malli ja reteiden poikien juttujen malli? Tai se vanhentunut perinteisen miehen malli, jossa mies osoittaa rakkauttaan rakentamalla talon ja olemalla poissa ansaitsemassa rahaa?

Jopa silloin, kun parisuhde kariutuu väkivaltaan tai alkoholismiin, on molemmilla osapuolilla oma roolinsa siinä, miten he ovat tällaisen tilanteeseen päätyneet. Enkä tarkoita tässä, että pahoinpidelty puoliso on itse syypää tilanteeseen. Mutta jokin kuviossa aina loksahtaa molemmilla kohdilleen, kun yhteen päädytään. Olisikin siis syytä pohtia - jos tämä nirsoilu otetaan todesta - mikä on se miehen rooli ja parisuhteen malli, johon juuri tällainen käyttäytyminen soljahtaa sopivaksi. Sillä - kaikille parisuhteille ei kuitenkaan noin käy, joten miten se mies kuviossa tulee päätyneeksi juuri tämän nirson naisen kumppaniksi? Myös se on paljastavaa, jos vastaus on: ei ole muunlaisia naisia tarjolla. Senkin takana on jo erittäin olennaisia oletuksia, joiden pohtimiseen olisi syytä ehdottomasti paneutua.

Tuo romanttisen prinsessasadun silmiinpistävä piirre on se, miten suoraviivaisesti se perustuu täsmälleen niihin vanhoihin perinteisiin sukupuolirooleihin. Ne toden totta ovat kertakaikkisen kehno lähtökohta ihan kaikkien kannalta parishudeasioissa - ja muutoinkin. Jos siis miestä alkaa nyppiä naisten prinsessamaisuus, niin ehkä kannattaa lopettaa esiintymästä prinssinä ja etsimästä sitä prinsessa ja puoli valtakuntaa -diiliä.

No mutta safiiri. Tuohan on mielenkiintoinen näkökulma, mutta oletko varma, että tässä keskustelussa toivotaan mitään analyyttistä, loogista ja asiapitoista pohdintaa? Aloituskirjoitushan perustuu yhden lekurin tahalliseen trollaukseen (ks. aiempi viestini), ja ketjun tarkoitus on naisten haukkuminen, ja olla vastine ketjulle Miksi miehet ovat elukoita (vai mikä sen nimi olikaan) -ketjulle. Joten soveliain vastine olisi kai vastatrollaus ja fleimisota ja naiset ynnynnyy, miehet nännännää. Tietysti tuollainen ote kuin sinulla tuossa on aikuista ja keskustelua edistävää, joten pohdinpa sitä pienen hetken (nyt aika väsyneenä ei kovin korkealentoisesti kuitenkaan).

Millaisia ovat miehet, joita nimenomaan nirsot prinsessat kiehtovat siinä määrin, että eivät muunlaisia naisia oikein näe olevan olemassakaan? Ehkä tosiaankin ns. perinteisiin arvoihin nojautuvia, ja sellaisia, jotka vaativat vaimolta alistuvuutta kaikessa miehen tahtoon, ja ehdotonta uskollisuutta (vaan eivät välttämättä itseltään). Silmiinpistävää on, että hännikäiset ja laasaset ja muut kaltaisensa nimenomaan tällaista nirsousväittäämää usein toistavat - mitä SE kertoo nirsousväittämää hokevista miehistä? Nämä hännikäiset ja laasaset ovat naisvihamielisiä, misogyynejä, sovinisteja, naisia alistamaan pyrkiviä, naisia ahtaisiin muotteihin tunkevia. Ehkä heitä kauhistaa sellainen ajatus, että naisillakin on "sielu", oma tahto, oma persoona miehestä riippumatta, ja aivan yhtä suuri ihmisarvo kuin miehilläkin. Ehkä heitä kauhistaa tasa-arvoinen parisuhde? Ovatko sellaiset miehet narsisteja, jotka näkevät naisilla vain käyttöarvoa (vrt. sihteerikköjä, joiden ainoa tarkoitus elämässä on olla pomon pökittävänä)? Millainen valuvika on sellaisten miesten sielussa ja persoonallisuudessa? Toisaalta 1950-luvulla miehet olivat yleisemmin tuollaisia, joten ehkei kyse ole niinkään valuviasta persoonassa vaan tosiaankin valuviallisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista. (Valuvialliset miehet tuntuvat ihannoivan kaikkein eniten kyllä sitä 1950-luvun kulttuuria. Tai Gileadin tapaista kulttuuria.)

Siinä olet oikeassa, että vakka kantensa valitsee, tai kuten eräs tuntemani henkilö sanoo, "vauriot loksavat kohilleen". Oli se vaurio sitten lapsena vanhemmilta opittu naista alistava parisuhdemalli tai synnynnäinen luonnevika tai mikä.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Brutto

Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 02, 2020, 15:33:21

Miesvauva kun haluaa kaiken: sekä hoivaavaa ja miehen kaikki tarpeet tyydyttävää emoa ja kodinhoitajaa, miehen lapsille hoivaavaa äitiä, iloluontoista seksipetoa sänkyynsä, uskollista vaimoa, joka kuitenkin antaa anteeksi miehen syrjähypyt, ja alati vaihtuvia yhä uusia ja uusia kauniita seksikumppaneita. Näitä kaikkia vaan harvemmin löytyy samasta paketista. Mutta kun miesvauva tahtoo, ja jos ei saa, niin sitten itkupotkuraivareilla luulee saavansa.



Minä olen sikäli nirso mieheksi, etten tahdo kumppanikseni avutonta naisvauvaa. Edellytän että nainen selviytyy itsenäisesti kaikista niistä askareista joista odottaa minunkin itsenäisesti selviytyvän. Vastavuoroisesti luppaan itse selviytyä kaikesta sellaisesta mitä odotan kumppanilta. Tämä on minun käsitykseni tasavertaisuudesta.

Valitettavasti en usko löytäväni itselleni oman määritelmäni mukaista vertaistani kumppania. Myönnän siis olevani nirso.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 03, 2020, 11:42:47
Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 02, 2020, 15:33:21

Miesvauva kun haluaa kaiken: sekä hoivaavaa ja miehen kaikki tarpeet tyydyttävää emoa ja kodinhoitajaa, miehen lapsille hoivaavaa äitiä, iloluontoista seksipetoa sänkyynsä, uskollista vaimoa, joka kuitenkin antaa anteeksi miehen syrjähypyt, ja alati vaihtuvia yhä uusia ja uusia kauniita seksikumppaneita. Näitä kaikkia vaan harvemmin löytyy samasta paketista. Mutta kun miesvauva tahtoo, ja jos ei saa, niin sitten itkupotkuraivareilla luulee saavansa.



Minä olen sikäli nirso mieheksi, etten tahdo kumppanikseni avutonta naisvauvaa. Edellytän että nainen selviytyy itsenäisesti kaikista niistä askareista joista odottaa minunkin itsenäisesti selviytyvän. Vastavuoroisesti luppaan itse selviytyä kaikesta sellaisesta mitä odotan kumppanilta. Tämä on minun käsitykseni tasavertaisuudesta.

Valitettavasti en usko löytäväni itselleni oman määritelmäni mukaista vertaistani kumppania. Myönnän siis olevani nirso.

Minusta taas se, jos oikeasti tärkeimmäksi pohdittavaksi edes nousee työnjako ja sen miettiminen, kuka askareista selviytyy, rupean jo epäilemään koko jutun kannattavuutta. Nimittäin tyyppi, jolle edes tulee mieleen epäillä sitä, selviydynkö itsenäisesti ja omaanko tavanomaisessa elämässä tarvittavat taidot, kuulosta jo sinänsä tyypiltä, jonka kanssa en halua olla missään tekemisissä. Myös tuo muotoilu - sinä odotat tietynlaista taitojen kokoelmaa, joka "sattumalta" on täsmälleen kaikkea sitä, mitä itse osaat, on aika paljastava. Nimittäin se saa minut myös epäilemään, että pidät siten itseäsi mittarina sille, millainen ihmisen tulee olla. Näin myöskään mikään sellaiset "selviytymisen kyvyt", joita itselläsi ei satu olemaan, eivät sinulle ole minkään arvoisia. Niitä ei sinulta kenenkään ole syytä odottaa, etkä itse niitä toisessa arvosta.

En oikein tiedä, haluaisitko siis itsellesi kumppania (sellaisena kuin minä kumppanuuden ymmärrän) vai palvelusväkeä ja työvoimaa, jolle voisit jakaa erilaisia työtehtäviä (joista suoriutuminen mahdollisesti sisältää myös vaatimuksen siitä, että ne tehdään juuri siihen tapaan kuin sinä itse ne tekisit).

Minä siis olen tavattoman nirsona tässä toteamassa, että tuollaisella myyntipuheella en olisi kiinnostunut. Siten on täysin yhdentekevää, täyttäisinkö nuo vaatimuksesi vai enkö. Ongelma ei ole siinä, että haluaisin tulla passatuksi tai en kykenisi hoitelemaan hommia, vaan ihan jossain muussa. Toisaalta - enpä ole "markkinoillakaan", sillä olen varattu ja kumppanini löytänyt jo vuosikymmeniä sitten. Siten en kyllä myöskään ilmeisesti ole näitä ensihuumaan addiktoituneita prinsessoja eli tämä nirsoiluni on jotakin siitä kuvauksesta poikkeavaa - ellei ensihuumaksi lasketa +30 vuoden pituista aikaa.

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 03, 2020, 11:42:47
Edellytän että nainen selviytyy itsenäisesti kaikista niistä askareista joista odottaa minunkin itsenäisesti selviytyvän. Vastavuoroisesti luppaan itse selviytyä kaikesta sellaisesta mitä odotan kumppanilta. Tämä on minun käsitykseni tasavertaisuudesta.


Joopa. Käsityksesi tasa-arvosta siis on, että sinä määrittelet, mistä pitää selviytyä ja asetat naiselle standardit. Ei yllätä.

Omasta mielestäni on aiheen kysyä myös, kykenetkö lupaamaan selviytyä kaikista niistä askereista, joista nainen selviytyy itse ja joista hänellä on siis kaiken logiikan mukaan oikeus odottaa sinun selviytyvän?

Käsittääkseni suurin osa eroista tulee pikkulapsiaikana ja syy on se, että miehellä ei ole realistista käsitystä perhe-elämästä. Hän kuvittelee, että ei mikään nyt silleen oikeasti muutu. Toinen vaihtoehto on sinnitellä pikkulapsiajan ohi ja kerätä katkeruutta avioeron tullessa lasten ollessa "sopivan ikäisiä". Mies siitä, että kaikki stana muuttui ja nainen siitä, että toinen ei missään vaiheessa ymmärrä, että kyllä, tosiaankn muuttui.

Sarjarakastujia riittää molemmissa sukupuolissa.

T: Xante