Miksi naisista tulee nirsoja?

[kertsi]

Pääasiahan MO on, että tulet onnelliseksi (ja teet naisesikin onnelliseksi) sillä valitsemallasi tavalla, oli se millainen vaan. Eli jos haet parisuhdetta, pystyt siis sellaisen rakentamaan, niillä keinoilla ja niillä kumppaninvalintakriteerillä, mitä käytät. Ei tarvitse kertoa, jos ei halua, mutta toimiiko menetelmäsi?

[Melodious Oaf]

Mikä on "ei ONS"? (boldaus 2)

Yhden yön juttu, englannin sanoista.

Boldaus 1. Onko sulta kukaan koskaan vaatinut periaatepäätöstä etukäteen sitoutua nimenomaan siihen kyseiseen naiseen, vaiko onko nainen vaan halunnut tietää, haetko pidempiaikaista suhdetta ylipäätänsä, vai pelkkää kevyttä kertapanoa?  Ensimainitun vaatiminen olisi todella omituista omasta mielestäni, eihän semmoista kukaan voi tietää etukäteen, ennen kuin edes on tutustunutkaan.

Ei ihan niin mee, että tyypillisesti vaadittais periaatepäätöstä sitoutua ihan heti. Pahimmillaan se on semmosta että ekassa viestissä sanotaan että jos sä et nyt oo oikeesti mun kanssa tosissaan, niin mä en sit lähe sun kanssa piknikille Joka siis... mitä helvettiä? Tai sitten että viiden viestin jälkeen todetaan että haluan lapsen enemmän kuin mitään ja haluun nyt sun kanssa perheen jos vaan natsaa.

Totta kai on varmasti paljon fiksuja ja vaan semmosia varovaisempia naisia jotka ilmaisee itseään niin että ei pelkää seksiä eikä yhden yön suhteita. Mutta semmonen korrelaatio siinä on havaittavissa, että jos joku on oikeesti huomattavan...   älykäs, mun mielestä semmonen sairaan hyvä tyyppi jne, niin ei se kyllä myöskään viestitä itsestään niin että "haluan sitoutua, ei ONS, ei pelkkää seksiä". Kun siis Sehän toisaalta viestii siitä, että tällä naisella on kenties joku alttius sitten kuitenkin lähteä siihen yhden yön suhteeseen tai että se on jotain ihan ihme räpeltämistä. Ja se vaan tässä ilmaisee toiselle toiveen että hoida sä tää asia nyt niin, että vaikka mun kyvyt ei siihen riittäis, niin kaikki menee kuitenkin niin kuin toivon ja ei tuu mitään räpeltämistä.

Miksei tollanen toisaalta oo myös suloista ja hellyyttävää. Mutta mulle toisaalta tulee sellanen rauha ja hyvä fiilis siitä, kun toinen herättää luottamusta ja tulee vaan sellanen fiilis, että tän kanssa oikeesti pystytään vaikka mihin. Ja se nyt ei vaan synny mulle kaikista helpoimmin se tunne tolla, että ilmoittaa että ei halua seksiä vaan vakavan sitoutumisen ja suhteen.

Semmonen mun mielestä tosi lupaava ja hyvä tyyppi vois kyllä ihan hyvin sanoa, että ois tosi siistiä löytää ihan elämänkumppani tai joku jonka kanssa perustaa perhe. Mutta ei ne nyt sitä sotke siihen, jos idea on käydä jossain kaljalla tai kävelyllä tai muuta.

Mutta tossa puhutaan siitä, mikä nyt ketäkin sytyttää tai ei ja miksi. Ja mä vaan kerron, miten itse koen

[Xantippa]

Puretaanko tätä vähän?

Niin, tai siis mä olen pyrkinyt tekemään siinä sellaisen linjanvedon, että jos joku erikseen korostaa, että haluaa nyt sitoutua ja vakavan suhteen eikä halua mitään kevyempää edes ajatella, tää on silloin sellainen indikaattori, että mun ei tarvitse eikä kannata lähteä edes tutustumaan, vaikka toinen olis kuinka hot, arvot linjassa tai vaikka siinä mikä muuten viehättäis.

Tämä taitaa olla vähän justiinsa näkemyskysymys. Sinä kuulet, että haluaa nyt sitoutua, vaikka minusta toinen sanoo, että ei halua yhdenyön juttua tai suhdetta, jossa vain paneskellaan, eikä siinä ole muuta.

Eli että ei siitä, että ei halua yhdenyön juttuja tai kevytpaneskelua välttämättä mitenkään seuraa, että haluaa heti vakavan suhteen, saati etenkään juuri sinun kanssasi. Vaan sanotaan vain, että sitten kun alkaa paneskelemaan, haluaa nähdä suhteessa mahdollisuuden muuhunkin. Eli joo, tietty henkinen sitoutuminen tulee ennen fyysistä toimintaa. Monilla näin, koska kokemuksesta tietää, että ilman henkistä panosta ei paneskelu ole tyydyttävää.

Ehkä on niitäkin, jotka sanovat heti haluavansa vakavan sitoutumissuhteen, mutta olettaisin olevan aika vähemmistö - ihmiset siis, jotka ovat itse valmiita heti lähes tuntemattoman kanssa vakavasti sitoutumaan.

Riippumatta siitä, että haluaisin periaatteessa löytää ihan eksklusiivisen elämänkumppanin, ja miksei siihen vois sopia tosi hyvin joku ihminen, jolla on tollainen viesti itsestään ja tollaset pyrkimykset.

Arvostan sitä että asioista voi puhua avoimesti ja että toinen tajuaa ja ajattelee asioita silleen samalla tavalla, että kaikkea ei edes tarvitse purkaa auki. Riittää että tietää että sellainen on tarvittaessa mahdollista, ja kummallakin riittää siihen sekä kyvyt että motivaatio.

Siis millainen on periaatteessa mahdollista? Periaatteessa mahdollista sitoutua vaiko periaatteessa mahdollista paneskella ventovieraan kanssa?

Usein noi haluan selkeyttä ja turvaa -ihmiset on semmosia, että...   ne haluaa pelkästään sitä että niitä vaan ymmärretään ja toimitaan sen mukaan. Mutta niillä ei tarvi olla mitään kykyä tai motivaatioo itsellään oikeesti tehdä duunia ja ymmärtää toista.

Mulla on tällä erää vähän semmonen kanta tohon, että... siinä ei ole mitään vikaa että toiset haluaa tutustua silleen että ajatuksena on sitoutua, mutta sit toisaalta siinäkään ei ole mitään vikaa jos mä en halua

Kyseessä ei välttämättä ole mikään selkeys ja turva, mitä haetaan, vaan tuntemus itsestä ja omasta seksuaalisuudesta. Kaikki vaan eivät saa nautintoa siitä, että menevät sänkyyn ihmisen kanssa, jota ei edes tunne tai ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin seksi.

Ihan yhtä turvattomia ihmissuhteet ovat joka tapauksessa, niissä voi aina sattua mitä hyvänsä. Mutta on hyvä tuntea edes itsensä ja mitä tahtoo, se on edes jonkunmoinen alku ja pitää sitten näistä omista rajoista kiinni.

Toi taas ihan peetä itteensä, että ihminen, joka tuntee näin, on muka ihminen, joka vaatii vaan, eikä ole valmis tekemään mitään, ei ole motivaatiota ja mitä hassutusta. Höpö höpö. Ihan yhtä vähän  kykyä ja tahtoa tehdä duunia toisen eteen on hänellä, joka panee ja häipyy. Ellet sitten tarkoita, että kyllä sen verran duunia pitää jaksaa tehdä, että ees kerran paneskelee (tähän sitten se sarkasmivaroitus).

Summana siis: välttämättä ei ole siis ole tarkoitus tutustua tarkoituksena sitoutua, vaan tarkoituksena on ensinnäkin edes tutustua, siinä toivossa tietenkin, että siitä seuraisi sitoutuminen.

T: Xante

[Melodious Oaf]

Pääasiahan MO on, että tulet onnelliseksi (ja teet naisesikin onnelliseksi) sillä valitsemallasi tavalla, oli se millainen vaan. Eli jos haet parisuhdetta, pystyt siis sellaisen rakentamaan, niillä keinoilla ja niillä kumppaninvalintakriteerillä, mitä käytät. Ei tarvitse kertoa, jos ei halua, mutta toimiiko menetelmäsi?

Joo ja ei

Tää nyt on tämmönen prosessi, missä asiaa ehkä taustoittaa sellainen, että on semmosta ihan perinteistä parisuhdetta, muttei kuitenkaan koskaan suomeksi tai suomalaisen kanssa, ja sit on enempi semmosta avointa kuvioo välillä, jopa vähän polyamoriaa tai sen tyyppistä, mistä toisaalta oli tosi hyviä kokemuksia mutta sit siinä kyllä tuli myös Ei niin hyviä kokemuksia.

Tollasella kokemustaustalla jos aikoo olla oikeesti oma itsensä ja taaplailla menemään, niin ehkä se sit vaatii tavallaan sitä, että ei vedä mitään roolia tai hirveellä bravadolla esitä että muka tietäis mitä tekee. Ei mulla siitä huoli ole, etteikö ihmisten kanssa tulis koko ajan hyviä kokemuksia tai että toi mun tapa harkita, keneen kannattaa tutustua ois jotenkin aivan päin persettä. Se nyt on mitä on. Loppujen lopulta elämä on koko ajan tässä ja nyt Ja siis ei sen nyt tarvi mennä mitenkään tietyllä tavalla.

Toi on hauskaa että kertsillä nyt ainakin on tollanen uteliaisuus ja vissiin semmonen että yrittää vähän himmailla ja olla asiallisesti, mutta vähän ois kuitenkin tarve arvioida ja moralisoida ja miettiä toisten elämänkulkua.

Pistäkää kehiin omaa arviota siitä, kuinka onnellisia te olette ja kuinka hyvin teillä "toimii" se mitä te nyt elämässä ylipäätään teette. Totta kai nää on mun omia valintoja avata näitä juttuja, mutta kertokaa ihmeessä niin voidaan niitä teidänkin asioita ruotia samalla tavalla  

[Melodious Oaf]

^ Xantippan edellisen viestin kelailut menee multa osin ohi.

Kai sä nyt sen tajuat, että jos mä puhun yleisellä tasolla, miten suhtaudun tai mitä tuntemuksia joku tietty tapa viestiä itsestään mussa herättää, niin ei siinä puhuta mistään loogisista implikaatioista ja välttämättömistä seurauksista? En mä kuvittele että toi mitä esitin sen mulle viestivän ois joku välttämätön seuraus vaan mä nyt vaan kerroin miten nään sen ja vähän myös miksi.

Perustuuko teidän oman elämän käytännön asiat sellaselle logiikalle, että sitä ei vaan voi kyseenalaistaa tai että sen on pakko olla just niin kuin se on, koska sanat tarkottaa tiettyjä asioita?

Mä tarkoitin että tykkään sellaisesta että toiselle ihmiselle ei tarvitse vääntää asioita päivittäin rautalangasta ja myös tykkään sellaisesta että mun ei tarvi yksin miettiä että mitähän vittua toi nyt haluaa ja miten mun kannattaa tässä olla ja toimia, jotta tää homma pelittää. Vaan että se on molemminpuolista. On periaatteessa mahdollista yhdessä käsitellä asioita myös älyllisesti ja sitä kautta voidaan löytää tapoja toimia.

Se ei tarkota sitä että "tapa toimia" on tässä luettava joko paneskeluksi tai sitoutumiseksi. Se nyt kertoo enemmän lukijasta että miettii tykönään tommosta

Vaan siis mun mielestä elämää kannattaa elää silleen että on seksiä, kosketusta, on paskoja läppiä, semipaskoja läppiä, vahingossa syvällisiä läppiä, musiikkia, tanssia, hyvää ruokaa ja juomaa, suklaata, läsnä olemista, asioista innostumista, naurua... ja tollasta. Se on niin kun se ihan kivijalka. Ja ei just noi asiat siltä varalta että joku yrittää nyt lukea taas kirjain kirjaimelta. 

Ei kannata käyttää ihan helvetisti energiaa siihen, että asioita koko ajan käsitellään ja puidaan -- mutta kannattaa olla resurssit ja rahkeita siihen, että niinkin voidaan ja pystytään tarvittaessa tekemään. Jotta voidaan sit palata nauramaan, nussimaan ja syömään suklaata.

Mä nyt ilmaisen itseäni värikkäästi. Ja en mä väitä että mulla ois kaikki asiat aina ihan saatanan hyvin tai sellasta. Mä nyt vaan koitan tässä välittää jotain käsitystä elämästä.

[Xantippa]

Perustuuko teidän oman elämän käytännön asiat sellaselle logiikalle, että sitä ei vaan voi kyseenalaistaa tai että sen on pakko olla just niin kuin se on, koska sanat tarkottaa tiettyjä asioita?

Kiitän edelleen, aina hienoa, kun nuorelta mieheltä löytyy käytöstavat. On niin kauan siitä, kun minua on teititelty!

Siitä huolimatta, jälleen kerran, toivoisin, MO, että kun puhut minusta ja minun viesteistäni, et liittäisi siihen jotain mystistä "meitä". Onko sinulle jotenkin mahdollista ottaa minua ihan vaan yhtenä tyyppinä, jolla on jotain mielipiteitä, eikä liittää minua johonkin hemmetin "te" joukkoon?

Ja kyllä ja ei. Älyllinen kyseenalaistaminen on aina jees, mutta toisaalta, myös sanat tarkoittavat jotain. Etenkin kirjoitetussa viestinnässä ne ovat suorastaan keskiössä, asemassa, jolla jotain viestitään. Jos lakkaamme välittämästä siitä, mitä sanat sanovat, jää meille kineettinen ajatuksenluku ja...no ehkä itsekin olet jo kykysi sillä taholla havainnut.

Mä tarkoitin että tykkään sellaisesta että toiselle ihmiselle ei tarvitse vääntää asioita päivittäin rautalangasta ja myös tykkään sellaisesta että mun ei tarvi yksin miettiä että mitähän vittua toi nyt haluaa ja miten mun kannattaa tässä olla ja toimia, jotta tää homma pelittää. Vaan että se on molemminpuolista. On periaatteessa mahdollista yhdessä käsitellä asioita myös älyllisesti ja sitä kautta voidaan löytää tapoja toimia.

Kukapa ei tämmöisestä tykkäis ja tämmöistä toivois.

Se ei tarkota sitä että "tapa toimia" on tässä luettava joko paneskeluksi tai sitoutumiseksi. Se nyt kertoo enemmän lukijasta että miettii tykönään tommosta

Vaan siis mun mielestä elämää kannattaa elää silleen että on seksiä, kosketusta, on paskoja läppiä, semipaskoja läppiä, vahingossa syvällisiä läppiä, musiikkia, tanssia, hyvää ruokaa ja juomaa, suklaata, läsnä olemista, asioista innostumista, naurua... ja tollasta. Se on niin kun se ihan kivijalka. Ja ei just noi asiat siltä varalta että joku yrittää nyt lukea taas kirjain kirjaimelta. 

Ei kannata käyttää ihan helvetisti energiaa siihen, että asioita koko ajan käsitellään ja puidaan -- mutta kannattaa olla resurssit ja rahkeita siihen, että niinkin voidaan ja pystytään tarvittaessa tekemään. Jotta voidaan sit palata nauramaan, nussimaan ja syömään suklaata.

Mä nyt ilmaisen itseäni värikkäästi. Ja en mä väitä että mulla ois kaikki asiat aina ihan saatanan hyvin tai sellasta. Mä nyt vaan koitan tässä välittää jotain käsitystä elämästä.

Kukapa ei tämmöistä toivois.

T: Xante

[Melodious Oaf]

We endeavour to give satisfaction, vai miten se fraasi meni

Kyllä sanat on tärkeitä. Niiden kanssa voi mokata ja onnistua, mutta siinä harvemmin oikeesti onnistutaan tai möhlitään yksin. Vaan aina on joku tilanne ja joku tai jotkut. Eihän siinä muuten olis mitään onnistumisen tai epäonnistumisen mahdollisuutta.

Mun mielestä on kiinnostavaa sellanen että tietyssä mielessä se mitä mä tossa hamuilin sanoilla, se "kivijalka", niin sehän on jossain mielessä sellasta joka kuitenkin jää ajattelun ja kielen ulottumattomiin. Ei kokonaan, mutta sitä kuitenkin oikeesti nimenomaan koetaan ja tehdään ja siinä ollaan. Sitä ei "ajatella", vaan ajattelu tosi helposti myös vie sivuun kaikesta siitä, mikä on tässä ja nyt.

Mutta ihan oikeesti, toi monikoista ahdistuminen on mun mielestä vähän turhaa. Miten se nyt voi olla mahdoton ymmärtää, että tän kielellisen performanssin yhteydessä mä voin kääntyä sun puoleen ja mä voin myös puhutella koko viestin lukijakuntaa?

Se sun toive että en tekis niin ainakaan samassa viestissä, missä kommentoin suoraan sun sanomaa, on kyllä noteerattu. Mutta mä en pidä sitä nyt omalta kohdalta viestini epäonnistumisena, että niin tein, nimenomaan koska sen ainoa tarkoitus ei ole puhua vain sulle tai välittää jotain vain yhdelle lukijalle.

Sit taas se kivijalka josta puhuin, jossa asioita tehdään ja jossa ollaan, ei sillä pääasiallisesti välitetä mitään toisille eikä se oo mikään performanssi. Toki kuka tahansa voi mielessään asettua sellaisen katsojaksi ja tehdä siitä perfomanssin. Tai voi elää sellasta ajatuksen kautta. Mutta mulle nää on täysin sekundaarisia tarkastelun tasoja ja tavallaan sälää vaan siinä päällä.

Mut se on muutenkin semmosta että välillä epäonnistutaan ja välillä onnistutaan Aika vähän voittaa sillä että mitään ei uskalla tehdä tai sanoa, koska kaikki on kuitenkin väärin.

[kertsi]

MO,
No en nyt moralisoinnista tiedä (paitsi sillon kun toista ihmistä satutetaan), mutta eräässä vaiheessa kahlasin läpi reppukaupalla evoluutiopsykologisia tutkimusartikkeleita, jotka liittyivät mm. kumppaninvalintaan (pitkäkestoisiin ja lyhytkestoisiin suhteisiin) , ihmisen "soidinmenoihin", ja sellaiseen, joten katson näitä suhdeviritelmiä sen valossa. Pitää kyllä muistaa, että enimmäkseen kyseisen alan tutkimukset kyllä heijastavat sen kulttuurin arvoja ja asenteita, jossa ne on tehty, eli lähinnä USA:n, vaikka evoluutiopsykologiassa mukamas ollaan identifioivinaan ihmislajin universaaleja (human universals).

Ja USA:han on konservatiivisempi maa kuin Suomi, joten en muista lukeneeni tutkimuksia esim. avoimista tai polyamorisista suhteita, ja niiden muodostamisesta. Ehkä valintakriteereissä korostunevat sekä hyvä itsetunto, että vähäinen taipumus tuntea mustasukkaisuutta? Tai löyhä seksuaalimoraali? Tai se kylän jakorasia tai häntäheikki ehkä sitten ovat kuin ovatkin varteenotettavia kumppaneita juuri tässä täsmätarkoituksessa?

Normisuhteiden — pitkäaikaisten parisuhteiden  siis —solmimisessa painottuvat erilaiset preferenssit kuin kertakivassa.

Itse olen täällä kertonut olleeni pitkähkösti naimisissa ja eronneeni. Pari pidempää suhdetta on ollut sen jälkeen, ja joku onneton räpellys. Eli varmaan semi-konservatiivi olen siinä suhteessa.

En muista kertaakaan aloittaneen suhdetta kysymällä että aletaanko oleen, tai pariteltaisiinko. Sen sijaan olen joskus baarissa hätistellyt pokastajia sanomalla, etten kaipaa kertakäyttösuhdetta ja että heidän ei kannata tuhlata aikaansa minuun, jos vain se on mielessään.

Tällä hetkellä en ole suhteessa, enkä edes sellaista etsi. Enkä ole kyllä onnellinenkaan, mutta se ei liity sinkkuuteen. Kai.

[Xantippa]

Mielikuviahan tässä vain jokainen välittää, ei muuta. Niitä, joita toisten teksti herättää. Ärsyynnyn teitittelystä sen vuoksi, että olet niin usein niputtanut "meidät naiset" yhdeksi tekstiksi, myös silloin, kun olemme olleet itse asiallisesti jopa lähes päinvastaista mieltä. Ymmärrän, että kun sanominen on muutenkin laajaa, sitä yrittää jotenkin edes tiivistää. Tämä ehkä kuitenkaan ei ole paras tapa. Mutta ok - muistathan siis myös sinä, että aina en puhu vain sinun viesteistäni, lähdetään molemmat tästä.

Eihän näissä asioissa ole mitään oikeaa tai väärää, mutta kun yritetään kartoittaa ajatuksia, meillä ei ole kuin nämä meidät pettävät sanat. Ja ehkä tahto toisen sellaisia ymmärtää.

Mulla on fiilis, että sä olet luokitellut mut näissä asioissa aika konservatiiviksi ja luet kaikkea sillä silmällä. En sitä mielestäni ole ja mä taas toivoisin kirjaimellisempaa lähestymistapaa: ei rivien väliä eikä tulkintoja.

Itse asiasta: on kai aika itsestään selvää, että sangen tilannekohtaista, mikä "kannattaa" tai "ei kannata". Sekin on itsestään selvää, että suhteita on erilaisia, ihmisiä on erilaisia, onnelliseksi ja onnettomaksi tullaan eri asioista. Kaikki me halutaan, että olis ihanaa ja ymmärretään, että aina ei ole. Eihän näissä oikein mitään jutun juurta ainakaan itselleni irtoa.

Enpä oikein usko, että irtoaisi siitäkään, että minä kuvailisin omaa pariutumiselämääni, koska mitäpä sanottavaa siitä oikeastaan voisi olla muuta kuin että jaaha, sulla tollaista.

T: Xante

[Xantippa]

Normisuhteiden — pitkäaikaisten parisuhteiden  siis —solmimisessa painottuvat erilaiset preferenssit kuin kertakivassa.

En tosiaan ole asiantuntija, mutta painottuuko?

Itse voisin omalla kohdallani kuvitella, että hyvinkin samanlaiset, siis toisin sanoen, että "vaatisin" ihan samoja piirteitä kertakivalta kuin mahdolliselta pitkäaikaiselta kumppanilta.

T: Xante

[kertsi]

Kyllä. Tilastollisesti siis. Kertakivassa ei haeta esim hyvän isän tai äidin ominaisuuksia kumppanissa. Se vähän rentumpikin voi kelvata kertakivaan, vaikkei aviomieheksi kelpaisikaan.

Ihminen on yleensä krantumpi ja tarkempi valitessaan tuleville lapsilleen isää tai äitiä. Lähinnä ne ovat tiedostamattomia juttuja.  Mutta molemmat sukupuolet siis ovat krantumpia aviopuolisoa valitessaan.

[Xantippa]

Kyllä. Kertakivassa ei haeta esim hyvän isän tai äidin ominaisuuksia kumppanissa.

Ihminen on yleensä krantumpi ja tarkempi valitessaan tuleville lapsilleen isää tai äitiä. Lähinnä ne ovat tiedostamattomia juttuja.  Mutta molemmat sukupuolet siis ovat krantumpia aviopuolisoa valitessaan.

No nyt häh. Kyllä sitä ollaan pitkissä parisuhteissa ja avioliitoissa ilman isän ja äidin ominaisuushakuja. Esimerkiksi minä olen. Kaikki eivät halua lapsia.

Lisäksi olisin takuulla yhtä kranttu hakiessani kertakivaa, kuin olen ollut hakiessani aviopuolisoa. Siitäkö lie johtuu, että en kohen onnekas sillä saralla olekaan ollut enkä varmaan sovi miksikään esimerkiksi. Ja tilastollisesti kai perheenperustusta tosiaan haetaan.

T: Xante

[kertsi]

Nimenomaan tilastollisesti.

Kertakivaan voi esim miehelle kelvata hyvännäköinen mutta ilkeä nainen, mutta ei ehkä vaimoksi. Tai naiselle rahaton mutta symmetriset kasvojen piirteet omaava, mutta pummi ehkei ole aviomiesmateriaalia.

Hyvän isän ominaisuuksia taas ovat esim (ihan ad hoc hatusta repäisen *) ) - lisäys ihan ensimmäiseksi, empatiakyky! -, vastuuntuntoisuus, luotettavuus, stabiili ja ennustettava mieliala, suojelevaisuus, hellyys, kyky tuoda lasten elatukseen palkkansa, silloin kun vaimo synnyttää lapsia tai hoitaa vauvaa jne.. Jotkut noista ominaisuuksista voivat olla toivottavia myös vaikkei lapsia hankkisikaan.

*) siitä on vierähtänyt vuosikausia (yli 20 vuotta), kun niitä tutkimuksia luin

[Melodious Oaf]

Se on sit oma kysymyksensä, mitä tollasella yleisen tason luonnehdinnalla haluaa tehdä. Ei kukaan kuitenkaan oo vapaa noita asioita täysin mielensä mukaan muovaamaan, vaikka olis minkälaiset tilastot ja tietämys taustalla.

Esimerkiks mulla se voi mennä niin että päädyn näillä mun toimintatavoilla tekemisiin sellasten aika värikkäiden ja mielenkiintoisten ihmisten kanssa, mutta siinä ehkä joku tosi pitkä suhde on aika epätodennäköinen.

Sit taas voi olla että jostain jossain kohtaa lävähtää mulle eteen joku semmonen rauhallinen ja vähän ujokin nörttityttö joka vaan toteaa että jaahas, eiköhän tää oo sulla tässä 😄

Sit mä ite saan siitä jotain semmosta turvaa ja hyvää mitä tietoisesti hakemalla ei pääse oikein mihinkään — ja sitten taas jos mä hirveästi yrittäisin itse olla näille haen sitoutumista-ihmisille semmonen tosi tasainen ja turvallinen, niin ei se kuitenkaan oikeesti toimis sekään.

Että siis tommosiks abstraktin tason ominaisuuksiks pelkistettynä ei ne välttämättä tavoita semmosta täysin yksityistä ja henkilökohtaista tasoa. Mikä ei tietysti tarkoita että ne olis paskaa tai huonoja ne yleiset jutut, mistä kertsi puhuu.

[Melodious Oaf]

Ja USA:han on konservatiivisempi maa kuin Suomi, joten en muista lukeneeni tutkimuksia esim. avoimista tai polyamorisista suhteita, ja niiden muodostamisesta. Ehkä valintakriteereissä korostunevat sekä hyvä itsetunto, että vähäinen taipumus tuntea mustasukkaisuutta? Tai löyhä seksuaalimoraali? Tai se kylän jakorasia tai häntäheikki ehkä sitten ovat kuin ovatkin varteenotettavia kumppaneita juuri tässä täsmätarkoituksessa?

Mä en kyllä ole mikään polyamorian tai avoimien suhteiden asiantuntija ensinkään. Yleisenä havaintona semmonen, että polyamorian tyyppisestä kiinnostuneissa on suht paljon ihmisiä, joilla on keskimääräistä enemmän autismin spektrin piirteitä. Se ei kyllä ole mikään määräävä tekijä ja voidaan puhua tosi lievistä asioista. Tosi raakasti yleistäen... tyypillistä on varmaan semmonen että on joutunut opettelemaan itseään tietoisesti ja saavuttanut oman tapansa olla vähän ehkä kovemmalla työllä ja epätavallisemmilla ratkaisuilla kuin keskimäärin ihmisillä on.

Siis kun joku voi olla semmonen että se oppii ja tajuaa, minkälainen se itse on ja miten sen kannattaa toimia, suht luontaisesti tai ilman tietoista prosessointia. On tietyt kaverit, tietyt harrastukset, ura ja muu. Tietää että on vaikka utelias ja melko analyyttinen, sosiaaliset hommat toimii aina hyvin, ja sit päätyy vaikka energiayhtiön insinööriksi ja kokee sen tosi ongelmattomana, että täähän on totta kai täysin mua ja tällanen mä olen.

Sit on semmosia ihmisiä joila jotenkin semmosilla... standardioletuksilla siitä millasia ihmiset yleensä on ja miten toimitaan, se homma ei vaan ns. pelitä. Silloin jos sen saa toimimaan omilla ehdoillaan, pitää ehkä oppia enemmän semmosina tietoisina taitoina sitä että miten ihmistellään Siis että on tietoisia tunnekäsittelyn taitoja esimerkiks tai on vaan opetellut erinäisiä asioita. Sitten jossain hyvässä polyamorisessa suhteessa voi periaatteessa olla aika kova se semmonen yhdessä kasvamisen ja asioiden opettelun ja avoimuuden henki. Ei sillä etteikö perinteisessä monosuhteessa voi olla myös, mutta ne asiat vaan... onhan ne nyt erilaisia.

Hyvä itsetunto ja ei taipumusta mustasukkaisuuteen on varmaan ihan sellasia hyviä yleisen tason heittoja. Ehkä mä kuitenkin sanoisin esimerkiksi mustasukkaisuudesta, että kyse ei ole siitä, onko sitä, vaan siitä, että tietää omalla kohdalla täsmälleen tai aika lailla hyvin, mistä se tulee, miten se ilmenee ja mitä sitten tehdään Tai että tommosia asioita voi tietyllä uteliaisuudella myös tutkia ja _opetella_, vaikkei se ehkä semmoselta ihan normaalilta kuulostakaan.

Silti avoimissa tai polyamorisissa suhteissa varmaan on kaikenlaista porukkaa. On sellaisia jotka ei oikeesti sovi siihen ollenkaan ja on sellaisia, jotka ite vaan vaihtelee kumppania eikä koskaan kohtaa sitä mustasukkaisuuttaan, eli ei ne tavallaan oikeesti oo missään vastavuoroisesti avoimessa suhteessa.

Ja siis... jos toi nyt kuulostaa jotenkin ihailevalta suhteiden avoimuutta ja polyamoriaa kohtaan, niin... osittain joo. Ei se sillä tavalla oikeesti mahdotonta tai ihan järisyttävän paljon vaikeampaa ole kuin muutkaan suhteet. Mut toisaalta, niitäkin ihmisiä on kaikenlaisia.

Mun mielestä se on huono yleistys, että avoimet tai polyamoriset suhteet olis jotenkin renttujen tai lutkien hommaa. Tarjosin nyt siihen varovaisesti tollasta toista yleistystä tilalle polyamorian kohdalla, missä puhuttiin autismista tai semmosesta, että on vaan... syystä tai toisesta päätynyt semmoseen tietoiseen itsen prosessointiin. Sekin on huono yleistys että kaikki avoimet suhteet olis jotenkin tosi erikoisten ihmisten erikoisia juttuja.

Varmaan semmosessa tilanteessa että tavallista parisuhdetta vaan avataan jollain yhdessä sovitulla tavalla nää ihmiset on tosi tyypillisesti aika silleen täysin tavallisia. Jos se tehdään silleen kunnolla ja sen takia että halutaan tai halutaan kokeilla, niin mun käsitys on että se nostaa tyytyväisyyttä parisuhteeseen (tilastollisesti). Tässä siis sitä mitattiin kyselyllä ja sillä, minkä ajan kuluessa ihmiset eroaa tai ei. Mut se nyt oli aika tyhmä asetelma sinänsä, että oli pariskuntia joilla oli puheena tai joku kiinnostus että pitäiskö tätä nyt avata jotenkin. Ne jotka ei avanneet todennäköisemmin erosivat ja tyytyväisyys laski, kun taas ne jotka pääty sitten avaamaan suhteen todennäköisemmin pysyivät yhdessä ja olivat tyytyväisempiä.

Mut toi siis ei kerro sitä, mitä tapahtuu jollain tosi pitkällä aikavälillä, eikä se kerro sitä, että ylipäänsä kaikkien tyytyväisyys paranis suhdetta avaamalla. Vaan että jos semmosta yhdessä mietitään niin siinä tilanteessa.

Ylipäätään tossa on varmaan semmonen juttu että... helposti ajatellaan että on olemassa "tavallisia suhteita" ja sit on olemassa jotain tosi erilaisia ja kokeilevia suhteita. Itse asiassa tietysti jokaisessa suhteessa on implisiittisesti ja/tai eksplittisesti määriteltyjä sääntöjä ja toimintakoodeja. Ja ne voi olla hyvinkin erilaisia keskenään, ihan siinä missä ihmisetkin on erilaisia. Jos sen koko variaation tekee näkyväksi kaikessa laajuudessaan, niin silloin ehkä asettuu toi kahtiajako "tavallisten" ja "avointen" suhteiden välillä oikeisiin mittasuhteisiinsa.

Itse olen täällä kertonut olleeni pitkähkösti naimisissa ja eronneeni. Pari pidempää suhdetta on ollut sen jälkeen, ja joku onneton räpellys. Eli varmaan semi-konservatiivi olen siinä suhteessa.

En muista kertaakaan aloittaneen suhdetta kysymällä että aletaanko oleen, tai pariteltaisiinko. Sen sijaan olen joskus baarissa hätistellyt pokastajia sanomalla, etten kaipaa kertakäyttösuhdetta ja että heidän ei kannata tuhlata aikaansa minuun, jos vain se on mielessään.

Tällä hetkellä en ole suhteessa, enkä edes sellaista etsi. Enkä ole kyllä onnellinenkaan, mutta se ei liity sinkkuuteen. Kai.

Tätä en kommentoi muuten, paitsi että on kiva kuulla En mä kuitenkaan ole tommosta tiennyt tai hahmottanut. Ja siis, ei kiva kulla jotain haastetta tai ikävämpää asiaa erityisesti vaan kiva kuulla kokonaisuutena tommosta pientä verhon raotusta.