Miksi naisista tulee nirsoja?

[Melodious Oaf]

Ja siis.... jos mä nyt koitan selittää, mikä jossain monimuotoisissa suhteessa tai niistä kiinnostuneissa voi olla kiehtovaa, yhtenä aspektina.

Jos siellä on tosi älykkäitä ja kyvykkäitä ihmisiä ja puhutaan jostain yhdessä kasvamisesta, se luo siihen sellaisen aika low-bullshit-ympäristön. Esimerkiksi sä voit puhua jostain "tunnelukoista" niin kuin Aave tekee ja voit päteä jollain psykologialla ja käyttää sitä pelkästään välineenä siihen että esität jotain kukkoilua tai verbaalista performanssia toisille ihmisille, missä sä nyt vaan asemoit itseäsi suhteessa muihin -- ja joku oikea ymmärrys tai osaaminen on siinä ihan yks paskan tuulahdus.

Sitten jos sun kuitenkin pitää ihan oikeasti käsitellä jotain asiaa ja siinä on sellainen viitekehys että onnistuuko se vai ei niin esimerkiks psykologian käsitteillä puhumisesta putoaa aika nopeasti kaikki paska pois, ja sitä ohjaa enemmän semmonen uteliaisuus ja oikea käytännön tekeminen kuin mikään performanssi.

Toikin on taas tylyä. Mutta jatkaakseni tämmösellä suorapuheisuuden linjalla otetaan nyt tollanenkin sitten esiin.

[Xantippa]

Ylipäätään tossa on varmaan semmonen juttu että... helposti ajatellaan että on olemassa "tavallisia suhteita" ja sit on olemassa jotain tosi erilaisia ja kokeilevia suhteita. Itse asiassa tietysti jokaisessa suhteessa on implisiittisesti ja/tai eksplittisesti määriteltyjä sääntöjä ja toimintakoodeja. Ja ne voi olla hyvinkin erilaisia keskenään, ihan siinä missä ihmisetkin on erilaisia. Jos sen koko variaation tekee näkyväksi kaikessa laajuudessaan, niin silloin ehkä asettuu toi kahtiajako "tavallisten" ja "avointen" suhteiden välillä oikeisiin mittasuhteisiinsa.

Tämä on aidosti mielenkiintoinen seikka. Tämän ikäisenä, laajan sosiaalisen piirin omaavana, sitä on nähnyt jo vaikka minkämoista sähellystä ja osaan ottanut itsekin osaa

Tämä on myös erittäin hyvin sanottu ja nostettu, sillä asiahan on niin, että yleensä just seksi on ainut, mikä nostetaan esille = onko suhde esim. avoin ja siten "erilainen", "ei-tavallinen", vaikka kaikki ne muut säännöt sitten olisivat ihan mitä kummaa tahansa. Esimerkiksi tiedän yhden pariskunnan, jossa mies ei tykkää, että nainen käy syömässä muiden kanssa. Kun se on heidän yhteinen juttu, niin nainen ei sitten lähde yhteisille tiimilounaille. Toisessa pariskunnassa ei saa tanssia muiden kanssa, mutta tähän taisi liittyä joku uskontojuttu.

Mutta jostain syystä silti "omituista" on vain se, kenen kanssa harrastetaan seksiä. Yhdessä asuminenhan on eräs näistä, saan säännöllisesti kuulla, että avioliittomme on outo, kun emme asu koko ajan yhdessä. Toki asumiseen vaikuttaa eniten käytännön järjestelyt, mutta tiedän, että jos olisimme asuneet tämän koko ajan yhdessä, emme  olisi enää naimisissa.

No MO, anna mennä ja kerro, ettet päässyt yhtään kärryille

T: Xante

[Melodious Oaf]

^ En mä tiedä, mitä kärryille pääsemistä tossa on. Sähän sait kai hyvin kiinni siitä, mitä tarkoitin ja peilailit sitä omiin havaintoihin ja kokemuksiin.  Kun sanoin että välillä onnistutaan ja välillä epäonnistutaan siinä mitä yhdessä tehdään sanojen kanssa, niin eikö toi nyt oo aika lailla sitä kun onnistutaan

Mut se on tavallaan harmi, että joskus se kun onnistutaan, johtaa oikeastaan siihen, että sen jälkeen on vähemmän sanottavaa tai tullaan ikään kuin pois sieltä sanojen vyöhykkeeltä. Sen takia mä kirjoitan tämmöstä tavallaan outoa pohdintaa nyt, että foorumilla näkyy tosi isosti kaikki se, missä ei onnistuta kovin hyvin, ja sit onnistumiset voi olla semmosia että niitä ei hirveesti juhlisteta tai joku ei ees vastaa mitään ja toteaa vaan että "niin" Varmaan välillä esimerkiks sulta on tullut joku hyvä viesti missä oot tavoittanut jotain just hyvin ja ymmärtänyt. Mutta sit sitä ei juhlisteta tai siihen onkin vaikeampi sanoa mitään järkevää.

[Xantippa]

Tämä onkin se juttu, miksi toivoin vähän peukutusta, sillä se ainakin osoittaisi, että joku viesti on mennyt perille ja noteerattu kivana juttuna. Sillä "samaa mieltä" ja "noinhan se on" on laimea viesti.

Parisuhteissahan tämä toimii ainakin meillä kyllä samaan tapaan, eli asiat, joista ei olla yhtä mieltä, jotka nähdään eri lailla, jne. onkin kiinnostavia keskustelunaiheita ja aiheutuupa niistä joskus jankkaustakin ja asiaan palaamista ja "mitä sä oikein tarkoitit, kun"-juttuja. Ne jutut, joista ollaan samaa mieltä, sivuutetaan hiljaisuudessa ja kohdistetaan vain käytännön toimia niihin yleensä vielä tylsän ennalta tiedetysti  ja sovitusti.

Tämän vuoksi omalla kohdallani en ole koskaan sen paremmin parisuhteissa kuin kaveripiirissä kohesti samanlaisia tai samalla tavalla ajattelevia ihmisiä, että ei vaan lopu juttu kesken!

T: Xante

[Melodious Oaf]

^ Onhan se noinkin, että jonkin verran sitä jopa tarvitsee ja haluaa semmosta "vastusta" ja sitä että on jutun juurta ja muuta. Jos yhtään isommista asioista puhuttaessa tai asiakeskusteluissa ylipäätään käy niin, että toinen uupuu heti, tai että ymmärretään se asia vaan lähes jäännöksettä samoin, niin kaikki noi on omalla tavallaan epätyydyttäviä. Et se voi olla sekä liian vaikeaa (toinen kärsii, uupuu yms. siitä että pitää jotain "käsitellä" tai miten se toinen käyttäytyy ja puhuu) tai sit että on jotenkin tyhjää ja ei tunnu miltään se, että on vaan samassa sieluntilassa tai ymmärtää puolin ja toisin.

Mä sanoisin että oikeesti toi ymmärtäminen ja onnistuminen on kyllä juhlan asia ja hienoa Kyllä sitä täälläkin aika paljon tapahtuu, ja en mä ainakaan muuten tätä pitemmän päälle edes tekis. Mutta sit foorumilla ei oo sitä tasoa, mikä on jonkun kumppanin kanssa että voidaan niin sanotusti iloita siitä että on hyvä mieli toisesta Mun mielestä sitä kannattaa suhteessakin ehkä tehdä että niistäkin asioista missä on tottunut sujumiseen ja onnistumiseen joskus ottaakin sen hyvän mielen. Vaikka ei se nyt aina varmaan onnistu eikä sitä voi tai pidä täysin teennäisesti tehdä.

Mut mitä tulee foorumiin, niin pitäis varmaan enemmän lähettää semmosia ihan vaan lyhyitä kehuviestejä onnistumisista — ja jollain lailla juhlistaa niitä enemmän.

Mun mielestä tässä ketjussa on ollut nyt hyvää keskustelua muutenkin, ja niitä erimielisyyksiä ja ei-ymmärtämisiäkin siinä kaivataan. Sit sä tajusit tosi hyvin, mitä sanoin Uskontoperäiset idioottimaisuudet -ketjussa ennen kuin safiiri lähti. ROOSTERin mammonatykytysten ympärillä oli tosi hieno nähdä, miten täällä kuitenkin on yhteishenkeä ja lämpöä kanssakirjoittajia kohtaan. Sitten esimerkiks... Huumoriketjussa joku asia minkä Hippi kertoi oli sellainen, mistä mulle tuli tosi hyvä mieli, mutta en vaan oikein osannut sanoa siihen enää mitään. Yleisemminkin tollasia varmaan tapahtuu siellä täällä -- ja ei sekään nyt oo hyvä jos tulee semmonen teennäinen hirveen hehkuttamisen kulttuuri joka asiasta Tai en mä usko että sellanen sopii tälle porukalle kuitenkaan oikeesti. Mut vähän enemmän kyllä vois  

[Melodious Oaf]

^ Mitä tulee noihin erimielisyyksiin niin mä sanon nyt sellasen vitun nolon asian.

Nyt oon lyhyen ajan sisään sanonut pari kertaa Aaveesta töykeästi tai silleen värikkäästi semmosia negatiivisia asioita. Mutta siinä on joku sellanen että kyllä mä oonkin monesti eri mieltä tai se vaan ärsyttää ihan vitusti ja näin. Mutta niin kauan kun se pysyy jossain kohtuudessa, niin se on myös semmosta tavallaan hedelmällistä vitutusta tai erimielisyyttä Vaikka suoraan puhuessa monesti tekee mieli vaan mätkiä turpaan, niin silti se on kuitenkin semmonen älykäs ja täysin eri tavalla ajatteleva ihminen, jonka näkemykset vaikuttaa myös mun ajatteluun varmaan semmosillakin tavoilla, josta en oo itse aina täysin tietoinen edes.

Että ei se koko kuva nyt kuitenkaan oo joku pelkkä se että vittu mikä idiootti Mut sitä on vaan vaikea ja nolokin sanoa.

[Aave]

^ Mitä tulee noihin erimielisyyksiin niin mä sanon nyt sellasen vitun nolon asian.

Nyt oon lyhyen ajan sisään sanonut pari kertaa Aaveesta töykeästi tai silleen värikkäästi semmosia negatiivisia asioita. Mutta siinä on joku sellanen että kyllä mä oonkin monesti eri mieltä tai se vaan ärsyttää ihan vitusti ja näin. Mutta niin kauan kun se pysyy jossain kohtuudessa, niin se on myös semmosta tavallaan hedelmällistä vitutusta tai erimielisyyttä Vaikka suoraan puhuessa monesti tekee mieli vaan mätkiä turpaan, niin silti se on kuitenkin semmonen älykäs ja täysin eri tavalla ajatteleva ihminen, jonka näkemykset vaikuttaa myös mun ajatteluun varmaan semmosillakin tavoilla, josta en oo itse aina täysin tietoinen edes.

Että ei se koko kuva nyt kuitenkaan oo joku pelkkä se että vittu mikä idiootti Mut sitä on vaan vaikea ja nolokin sanoa.

Juu juu, on näköjään tosi vaikee silleen niinku noin pois päin sanoa, vähä niinku sori ja silleen... Saisinko hieman vakuuttavuutta?

Tuntisin lipevistä lässytyksistäsi myötähäpeää, jos osaisin. Vaan mitä ajatteluun ja siihen vaikuttamiseen tulee, niin minä en ajattele sinua lainkaan.

Älä sure. Lohdutuksena, ettet suinkaan ole mikään maailman ainoa kuohittu kotikissa, jonka kyllä saattaisi tehdä mieli koittaa kuohitsemattoman kujakollin kanssa, mutta kyllä se sinullakin itsesuojeluvaisto voittaa. Kaikkeahan sitä mieli kyllä tekisi.

Vitsi piilee siinä, että kun Brutto kysyi sinänsä varsin harmitonta mutta toivottua asiaa, niin eikö tuota pikaa kyse olekin teistä, teidän tulkinnoistanne ja mielipiteistänne Brutosta henkilönä, ja millaisia mielikuvia te nyt satutte hellimään. Uutisisku: ei kyse ollut teistä! Ittuako sinäkään kierrät vielä kyytipojaksi omaa napaasi minun ympärilläni, sinä oman elämäsi likinäköinen kapteeni!

Mene vain jatkossakin itseesi. Mieluiten  takakautta, kuten tässäkin.

[kertsi]

Silti avoimissa tai polyamorisissa suhteissa varmaan on kaikenlaista porukkaa. On sellaisia jotka ei oikeesti sovi siihen ollenkaan ja on sellaisia, jotka ite vaan vaihtelee kumppania eikä koskaan kohtaa sitä mustasukkaisuuttaan, eli ei ne tavallaan oikeesti oo missään vastavuoroisesti avoimessa suhteessa.

Ja siis... jos toi nyt kuulostaa jotenkin ihailevalta suhteiden avoimuutta ja polyamoriaa kohtaan, niin... osittain joo. Ei se sillä tavalla oikeesti mahdotonta tai ihan järisyttävän paljon vaikeampaa ole kuin muutkaan suhteet. Mut toisaalta, niitäkin ihmisiä on kaikenlaisia.

Mun mielestä se on huono yleistys, että avoimet tai polyamoriset suhteet olis jotenkin renttujen tai lutkien hommaa. Tarjosin nyt siihen varovaisesti tollasta toista yleistystä tilalle polyamorian kohdalla, missä puhuttiin autismista tai semmosesta, että on vaan... syystä tai toisesta päätynyt semmoseen tietoiseen itsen prosessointiin. Sekin on huono yleistys että kaikki avoimet suhteet olis jotenkin tosi erikoisten ihmisten erikoisia juttuja.

Sitä olen noihin avoimiin suhteisiin liittyen miettinyt, että taipumus mustasukkaisuuteen kaiketi kuitenkin on (lähestulkoon?) lajityypillinen ominaisuus, niin miksi se ei ilmene näissä ihmisissä?

Evoluutiopsykologiassa on esitetty, että miehen mustasukkaisuus kohdistuisi lähinnä naisen fyysiseen uskottomuuteen, jotta mies ei riskeeraisi omien resurssiensa "hukkaamiseen" lapsille, joiden biologinen isä hän ei ole. Ja toisaalta evoluutiopsykologiset teoriat väittvät, että naiset olisivat fyysistä pettämistä enemmän huolissaan henkisestä pettämisestä, eli siitä, että mies rakastuu toiseen. Tämän kyseiset teoriat selittävät sillä, että nainen alitajuisesti haluaa varmistaa, että miehen resurssit tulevat käytetyksi miehen ja naisen yhteisen jälkeläisten hyväksi, eikä vieraiden lasten hyväksi. Näitä selityksiä on kyllä kritisoitukin, mutta kai aika yleisesti hyväksyttyjä ne lienevät. Kyse on kuitenkin yleensä tiedostamattomista käyttäytymistaipumuksista, ei siis välttämättä tietoisista. Kys. taipumukst lienevät koodattu genomiin jollain todennäköisyydellä, mutta taipumuksella on astevaihtelua.

Miten polyamorisissa suhteissa hoidetaan mahdolliset vanhemmuusasiat? Ehkä lapsia ei pahemmin synny, ehkä ehkäisystä huolehditaan erityisen hyvin?

[Melodious Oaf]

^ Ei sun kanssa pysty mitään oikeaa keskustelua käymään, kun sitten jos pitäis oikeasti levelöidä tai puhua asiaa, niin se on vaan sellasta uhoamista ja toisten polkemista. Sua ei kiinnosta kukaan tai mikään paskaakaan, oot muiden yläpuolella ja halveksit.

Mä hieman ehkä säälin sitä tavallaan. Mut ihan sama. Edelleen se toimii mun mielestä varsin hyvin niin, että me ei vaan puhuta toisillemme.

[Melodious Oaf]

Sitä olen noihin avoimiin suhteisiin liittyen miettinyt, että taipumus mustasukkaisuuteen kaiketi kuitenkin on (lähestulkoon?) lajityypillinen ominaisuus, niin miksi se ei ilmene näissä ihmisissä?

Evoluutiopsykologiassa on esitetty, että miehen mustasukkaisuus kohdistuisi lähinnä naisen fyysiseen uskottomuuteen, jotta mies ei riskeeraisi omien resurssiensa "hukkaamiseen" lapsille, joiden biologinen isä hän ei ole. Ja toisaalta evoluutiopsykologiset teoriat väittvät, että naiset olisivat fyysistä pettämistä enemmän huolissaan henkisestä pettämisestä, eli siitä, että mies rakastuu toiseen. Tämän kyseiset teoriat selittävät sillä, että nainen alitajuisesti haluaa varmistaa, että miehen resurssit tulevat käytetyksi miehen ja naisen yhteisen jälkeläisten hyväksi, eikä vieraiden lasten hyväksi. Näitä selityksiä on kyllä kritisoitukin, mutta kai aika yleisesti hyväksyttyjä ne lienevät. Kyse on kuitenkin yleensä tiedostamattomista käyttäytymistaipumuksista, ei siis välttämättä tietoisista. Kys. taipumukst lienevät koodattu genomiin jollain todennäköisyydellä, mutta taipumuksella on astevaihtelua.

Noi on tosi semmosia yleisen tason teoreettisia juttuja kyllä, ja ei mun mielestä omaa oikeaa mustasukkaisuutta voi oikein lähestyä mielekkäästi teoria edellä.

Mä olen jossain määrin mustasukkainen tietysti fyysisesti joo, tai ehkä se on just semmosta mikä tulee tiedostamatta. Joku halu omistaa toinen ja mitä näitä nyt on. Se ei ehkä ole kuitenkaan se kaikista haastavin itselle, vaan haastavaa on se, että onkin mustasukkainen toisen resursseista, ajasta ja sellaisesta, että joku vaikka rakastuu toiseen, sen maailma avautuu ja muuttuu ja sille tulle siihen ihan uusia asioita, mihin mulla ei ole mitään valtaa nyt vaikuttaa

Se on tosi yksilökohtaista ja henkilökohtaista, miten noi jutut toimii. Ja ehkä se voi vielä olla erilaista riippuen siitä tyypistä, josta ollaan mustasukkaisia ja mihin se teidän suhde täsmälleen perustuu.

Tekis mieli sanoa, että toi on ihan paskaa toi koko teoria, että miehet on mustasukkaisia fyysisestä puolesta ja naiset henkisestä. Ei mulla ole näyttöä todistaa että se on paskaa. Mutta mä suhtaudun siihen sen takia hiton penseästi, että jos sille on näyttöä, se näyttö tulee jostain kyselytutkimuksesta, jossa miehiltä ja naisilta kysytään että "Arvioi kuinka mustasukkainen olisit jos X" tai jotain ton tyyppistä. Ei niillä vastauksilla oikein ole mitään painoarvoa. Ja sit on toisaalta joku teoria joka selittää tämmösiä vastauksia.

En oikein tiedä, miten tommosta pitäis tai olis hedelmällistä lähestyä. Jos sen ottaa ihan at face value, niin sit sitä voi vaan pyöritellä. Mut ei kai sekään kauhean hyödyllistä oo, jos toteaa vaan että toi on ihan paskaa. Tai ei kai se koko evoluutiopsykologia nyt tietenkään oo paskaa. Siinä vaan...  no. Pitäis ehkä tuntea sitä jotenkin vielä laajemmin ja pystyä sit kytkemään niitä johonkin asiakokonaisuuksiin hedelmällisesti niitä tuloksia.

LISÄYS: Siis jos multa olis tota asiaa kysytty ihan vaan paperilla, niin mä olisin varmaan vastannut että totta kai mä nyt oon mustasukkainen siitä jos toinen harrastaa seksiä ja ei mua kiinnosta mitä se ajallaan tekee tai jos se tykkää tosi paljon jostakin toisesta. Se perustuu siihen, että tommosia asioita kuvittelee siltä pohjalta, mikä se oma kokemus oikeasti on. Eli että ei haittaa vaikka toisella on läheisiä ystävyyssuhteita, mutta sit kuvittelee että esimerkiks seksi ja millaseks ajattelee vaikka jonkun pettämisen olis semmonen tosi mahdoton paikka. Mutta en mä nyt sanois, että noi kuitenkaan oikeasti menee silleen kuin mitä ihminen kuvittelee.
     Sit kuitenkin se on ollut yllättävä havainto, miten iso juttu just jonkun rakastetuksi ja tärkeäksi itsensä kokemisen kannalta voi olla sellainen, että toisella on sulle just tietty määrä aikaa ja tilaa elämässään. Että se tarvii sua tiettyihin asioihin, tehdään tietyn verran tiettyjä juttuja yhdessä ja että kaikki menee tietyllä tapaa "totutusti" tiettyä latua. Sit jos siihen tuleekin joku muutos, niin miten käsittelee tämmöstä ja millä välineillä.

[Melodious Oaf]

^ Mun mielestä tossa myös ehkä tullaan sit siihen, että mitä on mustasukkaisuus oikeesti ja mistä se koostuu. Ei se nyt kuitenkaan ole joku yksi ja aina samanlainen tunne oikeastaan. Se voi olla jotain epävarmuutta, pelkoa, riittämättömyyden tunnetta, vihaa, epäoikeudenmukaisuuden kokemusta. Yhtä tai useampaa ainakin nyt noista samaan aikaan.

En mä ainakaan tiedä yhtään ihmistä, joka ei kokis noita tunteita ollenkaan. Saatetaan toki löyhästi sanoa, että en mä ole ollenkaan mustasukkainen, mutta yleensä se kuitenkin tarkoittaa jotain sellaista, että en ole tuntenut tilanteissa X jotain tunteita XYZ. Mutta eihän se nyt takaa, etteikö jossain muussa tilanteessa vastaisuudessa tuntis niitä tunteita tai ettei tuntis jotain muita tunteita sitten kuitenkin.

Ymmärrän sen itse niin, että jos olet sillä tavalla mustasukkainen, että et pysty ollenkaan hallitsemaan käytöstäsi tai et saa niitä tunteita käsiteltyä vaan se aiheuttaa sulle pitkäkestoisemman kriisin tai masennuksen tai jotain, niin silloin...  varmaan se homma ei ole oikein toiminut ja joku on mennyt pahasti pieleen. Ehkä ei ole ollut riittävää tukiverkkoa ja olet jäänyt noiden asioiden kanssa liian yksin. Mahdollisesti myös se ei vaan sovi sulle persoonana, tai sit vaan ei riittänyt siinä tilanteessa kyvyt havainnoida ja käsitellä omia tunteita. Miten sen nyt ottaa.

Mut onhan tossa kuitenkin aikaa myös puhua siitä ja hakea siihen näkökulmaa. Ehkä yks aika olennainen asia mustasukkaisuuden käsittelyssä on sellainen että ne asiat nimenomaan ei tuu sulle millään lailla yllätyksenä tai silleen että et olis itse niihin nimenomaisesti suostunut ja niistä sopinut ja puhunut. Ja sitten siitä asiasta pitäis olla mahdollista puhua vielä sen jälkeenkin, mikä saattaa myös purkaa sitä niin, ettei se kehkeydy miksikään todella rikkovaksi.

Jos nyt kuvitellaan sellasta, jolla on tommosen kokemisen hetki ja se pärjää siinä hyvin, niin ehkä se saattais havainnoida sitä vaikka niin, että nyt on tämmönen tilanne ja nyt tulee tää tunne. Sit se vaan on sen vähän vaikean tunteensa kanssa ja tää nyt on tosi tyhmästi ilmaistu mutta on sen kanssa, kuuntelee sitä ja juttelee sille, tekee sen kanssa vaikka jotain juttuja. Sitten se vähän ajan päästä menee ehkä pois, ja joku voi kokea että tollanen kokemus on ollut....  ei nyt välttämättä mukava tai nautinnollinen mut jollain tavalla kuitenkin sellainen että on halunnut senkin elää ja oppinut tai saanut siitä jotain.

Kai se on määrittelykysymys, sanotaanko me että toi eka on mustasukkaisuutta ja äsken kuvailtu ei. Mä ehkä kuitenkin sanoisin että myös se jäljempi on mustasukkaisuutta ja ihan niitä samoja tunteita kuitenkin.

Mutta en mä nyt tässä halua millään tavalla glorifioida tollasta mustasukkaisuuden kokemista uteliaasti. Se on hienoa tavallaan jos pystyy vaikeitakin tunteita käsittelemään. Mut ei se nyt oo sellainen, että siihen pitää pystyä tai että se ois joku elämän tarkoitus sinänsä.

[kertsi]

Tämä Bruton dilemma, eli miten saada seksiä ennen vappua, vaikka Brutto ei vielä tunne naista kohtaan toistaiseksi  mitään suuria tunteita, (tai edes ihastumistakaan?), on tyypillinen pelimiehen ongelma. Miten teeskennellä ja miten huijata, jotta kykenisi näyttelemään uskottavasti ihmisen soidinmenoja, mutta pikakelauksella, nopeutetusti. Eli miten nopeasti vietellä empivä nainen. Tyypillisestihän pelimiehet eivät halua käyttää paljon aikaa yhteen valloitukseen, kun maailmassa on paljon muitakin naisia, jotka voisi kellistää.

Erilaisista pelimiesoppaista varmaankin jotain pelimiesneuvoja löytää, ja ehkä joltakin täällä kirjoittavalta wannabe-pelipojaltakin. Itse olen vain pintapuolisesti tutustunut pelimiesskeneen netistä lukemalla ja keskustelemalla netissä ja vähän livenäkin, ja sen perusteella on piirtynyt kuva, että nimenomaan pelimiestekniikoita käyttämällä mies saattaa ehkä saada seksiä, mutta aitoa ihmissuhdetta tai parisuhdetta ei niiden avulla rakenneta. Luultavasti niistä on peräti vain haittaa oikean ihmissuhteen rakentamisessa. Puhumattakaan miehen itsekunnioituksesta, jota toisen ihmisen huijaaminen voi syödä, mikäli nyt hänellä itsekunnioitusta alunperin edes oli.

Itse asiassa tuo pikainen painostaminen (tai huijaaminen) seksiin on se seikka, jonka avulla jyvät erottuvat akanoista. Eli se on se keino, jolla nainen voi tunnistaa, onko mies aidosti kiinnostunut vaiko ei. Jos vaan nainen omalta panetukseltaan jaksaa ja pystyy, voi odottaa kunnes on kunnolla tutustunut toiseen ennen kuin ryntää sänkyyn tämän kanssa.Jos nainen on siis tosissaan kiinnostunut.

Bruton kuvauksen perusteella nainen vaikuttaa hieman ihastuneelta Bruttoon. Jos Brutto käyttää naisen ihastusta hyväkseen, ilman että itse on ihastunut naiseen, ei se ole Bruton itsensä kannalta mitenkään imartelevaa. Mutta se on kyllä linjassa sen kanssa, mitä Brutto on aiemmin kertonut esimiehenä olostaan, jolloin hän sai esimieasemaansa hyväksikäyttäen seksiä alaisiltaan sihteeriköiltä, eikä nähnyt mitään ongelmaa alaisten käyttämisessä.

Sitä en tiedä, miten tuo Bruton kertoma leivonnaisnainen muka olisi nirso, eli miksi tätä asiaa käsitellään tässä nimenomaisessa keskustelussa, sillä eihän hän nirso ole, jos kerran viettää aikaa Bruton kanssa Bruton kuvaamalla tavalla. Varsinkin jos syynä siihen, ettei suinpäin ryntää sänkyyn on se, että hän pitää Bruttoa varteenotettavana ehdokkaana oikeaan parisuhteeseen. En tiedä kyllä onko näin. Se kyllä selvinne aikanaan, jos malttaa olla pilaamatta orastavaa suhdetta esim painostamalla seksiin, ennen kuin on edes kunnolla tutustuttu.

[Brutto]

Sitä en tiedä, miten tuo Bruton kertoma leivonnaisnainen muka olisi nirso, eli miksi tätä asiaa käsitellään tässä nimenomaisessa keskustelussa, sillä eihän hän nirso ole, jos kerran viettää aikaa Bruton kanssa Bruton kuvaamalla tavalla.

Problem solved. 

Case closed.

[Xantippa]

Kyllä minä silti tässä casessa olisin ihan yhtä huolissani naisen pelailuista, jos nyt huolissaan lähdettäisiin olemaan.

Mutta minä olenkin epäluuloinen, kyyninen ihminen.

T: Xante

[Melodious Oaf]

Mun mielestä hiton siistiä jotenkin tämmönen pieni arvoituksellisuus, että asia on kenties Brutolla nyt ratkennut suuntaan tai toiseen. Jos on, hyvä niin