Yövuoro

[Hayabusa]

en toteuta kuuhulluuttani tieten täysikuun tulevan, vaan joka kerta se jaksaa yllättää. 

Näin se vaan on. Perustelut ilmiölle jätän tutkijoiden selvitettäväksi. Viittaan aiempiin lausumiini: Jos merivesikin nousee paikoin jopa kymmenen metriä, olisiko kuitenkin pieni vaikutus myös esimerkiksi ihmisen melko herkkään limbiseen ja autonomiseen järjestelmään pääkopassa.

Juu. Eikös kehosta jopa 70% ole vettä? Joten ei ihme, että etenkin niillä, joilla "johdotus" on herkempi on oireita.

[a4]

Tuosta kuuhulluudesta.
Linkissä havaittiin korrelaatio kuun vaiheiden ja unen laadun suhteen.
Idean vertailuun saivat pubissa ja englannin kielessä on jopa sana lunatic.
https://www.science.org/content/article/yes-you-can-blame-moon-bad-night-s-sleep

Even if the moon has as significant an effect on sleep as the study suggests, what's less clear is the mechanism behind it. Dark labs eliminate the variable of light, so that can't be it. And before you ask, no, it's not gravity either. The authors stress that while lunar gravity does indeed raise tides in the oceans, it doesn't on lakes and even many seas. Those bodies are simply too small to feel the effects—to say nothing of human bodies.
https://science.time.com/2013/07/25/how-the-moon-messes-with-your-sleep/

[Toope]

Yö-työ tai vuorotyö sopii joillekin ihmisille. Kaikille ei sovi.
Ihmisissä on eroja.

[ROOSTER]

Tänään olin päivällä aktiivinen ja suoritin monta tointa joita olin alunperin ajatellut viivästyttää ja tehdä joskus myöhemmin.

Nyt siitä sitten joutuu kärsimään. Juuri tulin saunomasta mutta mitään rentoutumista ei ole näkyvissä. Ei väsytä, eikä suuremmin vitutakaan, tai tietysti se, että tietää huomenna olevansa väsynyt pitkin päivää, eikä nokosille taida olla mahdollisuutta.

On kamalaa olla normaalia aktiivisemmalla päällä. Tuntuu, että pikku depressiokin olisi parempi.

[Hippi]

Tässä mennyt jo muutaman yön putki niin, että tunnin parin päästä nukahtamisesta herään ja olisin valmis nousemaan ylös. Ei vaan nukuta eikä edes väsytä. Mikään ei pyöri päässä, vaan ajatukset poukkoileva sinne tänne aivan arkisissa jutuissa.

Saatan nukahdella huomaamattani. Sen voi päätellä siitä, että aika kuluu nopeammin kuin koko ajan hereillä ollessa. En kuitenkaan tunne nukkuneeni noita pätkiä. Yritän rentoutua mukavassa asennossa ja sitten huomaan, että jännitän niska-hartia-alueita. Päästän lihakset rennoksi ja tunnen taas tasaisen painon patjaa vasten ja hetken päästä olen taas pinkeänä kuin viulunkieli, vaikka kuvittelin olevani edelleen rentona. Tuota rentoutumispeliä pidän itseni kanssa kunnes taas nukahdan hetkeksi.

Jossain vaiheessa Aatu tulee viereen, mutta se haluaa ehdottomasti tehdä tulonsa tiettäväksi ja tuijottaa minua vaakasan mitan päässä kasvoistani hönkäillen raksunhajuista hengitystä kasvoilleni. Havahdun sen verran, että keikautan katin nurin kylkeäni vasten ja yritän nukahtaa uudelleen.

Tuota on viimepäivinä ollut liikkeellä, että ilman mitään hyvää selitystä unta ei vaan aina riitä. Itse en edes yritä päikkäreillä korjata väsymystä, sillä siitä alkaa kierre, jolla ei hyvään hetkee loppua tule. Toivon mukaan riittävä väsymysvarasto hoitaa homma tässä jonain yönä lähitulevaisuudessa.

[Toope]

Yö-vuoroja olen aiemmin tehnyt, sopi nuorempana. Nykyään teen aamuvuoroa, joten jo 5.00 am voitte jo kirjoitella minulle, kun olen hereillä.

[Hippi]

Ketjun ensimmäisellä sivulle vielä kehuin unenlahjojani, mutta näyttäisi viime vuoden aikana tapahtuneen jotain, että uni loppuu kesken väärään aikaan. Edelleenkään illalla, tai oikeastaan milloin tahansa, ei ole vaikea nukahtaa, mutta parissa tunnissa on nukuttu tarpeeksi. Herään pirteänä eikä uni tahdo tulla takaisin millään.

Viime yönä heräsin puoli kahdelta. Periaatteessa olisin voinut tuohon aikaan ottaa nukahtamislääkkeen, mutta tuntuu vastenmieliseltä niin usein niihin turvautua, vaikka lääkäri niitä melko avokätisen reseptin kirjoittikin. Nyt kesäaikaan ongelma on vain pahentunut.

Mieltä ei paina oikein mikään. Tietenkin valvoessa ajatuksia tulee päähän. Ei niitä pysty estämään, mutta ne ovat tavallisia arkipäiväisiä juttuja kuten: mitä teen huomenna, jos on hyvä/huono ilma? Mitä laitan ruuaksi, kun tulee yökyläilijä viikon päästä, ai niin, kampaaja pitää varata .... jne. Keho sen sijaan ei osaa rentoutua. Vähän väliä huomaan, että jännitän hartioita ja joudun pakottautumaan rennoksi niin, että tunnen olevan painavana patjaa vasten joka kohdasta. Ja kohta taas huomaan jännittäväni.

Viiteen asti taisin valvoa nukahtamatta lainkaan. Perjantain ja lauantain välinen yö kyllä on ihan hyvä olla uniongelmainen, sillä yöllä tulee juonnettuja musiikkiohjelmia, joita kuunnellessa aika kuluu kivasti. Joskus viiden jälkeen torkuin ja kävin oikein unessakin, mutta seitsemän aikoihin olin taas tikkana pystyssä.

Nyt en ole yhtä pirteä kuin yöllä olin ja se harmittaa kyllä.

[Hippi]

Huh, mitähän taas meidän rapussa tapahtui tuossa noin puoli yhden tienoolla. Kuulosti, että joku "koputti" nyrkillä johonkin oveen. Siis ei hakannut pitkään, vaan niin kuin koputetaan mutta teki sen nyrkillä tömäytellen "tump, tump tump" ja jotain liikettä kuului rapusta.

Olin just nukahtanut ja tuo sitten herätti ja säikähdytti, kun se ensin kuulosti, kuin minun ovea olisi hakattu. Aatukin oli noussut kuuntelemaan, kun se oli jaloissani nukkumassa. Kuuntelin hetken sängyssä tuota ja joku kuului liikkuvan rapuissa. Pakko oli nousta ja mennä ovelle laittamaan vielä varmuusketju päälle ikään kuin se olisi jotenkin enemmän turvannut meitä. Kyllähän meillä lukkokin on turvaraudoitettu.  Kun samalla ovisilmästä kurkkasin, niin sekä ala-aula että seuraava kerro ylöspäin olivat kuitenkin pimeänä, joten ääni tuli ehkä kolmannesta kerroksesta.

Sydän jytkytti tuhatta ja sataa vieläkin säikähdyksestä, kun menin takaisin sänkyyn. Sitten alkoi yläkerrassa rouva kävellä kengät jalassa ja hetken päästä hän lähti kai ulos. Yleensä hän lähtiessään noin toimii. Laittaa kengät jalkaan ja sitten tepastelee hetken ympäri asuntoa, kuin kerätäkseen kaiken tarpeellisen mukaansa.

Kaiken aikaa noiden tapahtumien kuluessa  kuului yksittäisiä koiran haukahduksia ja lopussa niitä alkoi kuulua yhä enemmän. En tunnistanut kenen koira se olisi ollut. Tässä rapussa en muista aikoihin olleen koiraa. Joskus yhden aikaa oli pakko ottaa pilleri, että saan unen päästä kiinni uudelleen, kun uni oli kokonaan karannut. Muuten olisin joutunut valvomaan aamutunneille. Nyt sain unen nopeasti ja nukuin aamuun asti.

Yöllä äänet kuulostaa niin paljon kovemmilta. Päivällä noita tuskin olisin edes huomannut.