Ärsytyskynnyksen ylittyminen

[Norma Bates]

Omassa yhtiössäni tai sanotaan omassa rapussani on ollut mukavan rauhallista sen jälkeen kun yksi rappuunkin oksentanut juippi häipyi muutama vuosi sitten.

Tällainen saunareissullaan tukehtuminen on minun ongelmani minun paskan kroppani kanssa. Ei sille kukaan mitään mahda. Itse vain miettii sinnitteleekö, vai antaako periksi, eli jälleen kerran luopuu jostain sairauksien takia.

Vartavasten kemikaaleille voimakkaasti haisevia ihmisiä pidän kyllä kusipäinä. Ei kenellekään ole tarpeellista haista metrien päähän.

[Norma Bates]

Olen tietysti rääkännyt itseäni niitä bussiaikatauluja joka kantilta katsomalla, ja osui sitten silmät vuoroon joka lähtee sitä liian aikaista myöhemmin. Petyin vaan lisää kun hoksasin että se menee päinvastaiseen suuntaan. Mutta nyt juolahti mieleeni että sillä autolla pääsisin tiettyyn paikkaan josta lähtee myöhemmin auto päätietä pitkin kohti mestaa josta sitten taas puolestaan lähtee varsinainen kotiautoni.

Eli, jos en nyt ole jo päästäni täysin seonnut, niin jos haluan välttää kilometritehtaan, mutta nauttia luonnosta kuten ennenkin, minun pitää ajella joku 10 km väärään suuntaan ja käydä siellä kääntymässä, että pääsen varsinaiseen matkaan.

En ole vielä selvittänyt miten tämä sopii yhteen kotibussini kanssa. Isossa kaupungissa, joka reissun puolivälissä on, en haluaisi iltamyöhällä odotella. Olikin pitkään niin iisiä että vain kävelin autosta toiseen.

Ei tämä edes olisi eka kerta kun ajellaan missä sattuu. Mutta vähän lyhyempiä ne väärän suunnan kieputtelut ovat tähän asti olleet. Yleensä on ollut koululaiskuljetuksista kyse.

1,5 t pidempään rannalla = 20 km "turhaa" ajelua = vähemmän kävelyä = vähemmän rasitusta. Jos tämä nyt futaa. Joskus sekoilen pahastikin numeroiden kanssa.

[Socrates]

1,5 t pidempään rannalla = 20 km "turhaa" ajelua = vähemmän kävelyä = vähemmän rasitusta. Jos tämä nyt futaa. Joskus sekoilen pahastikin numeroiden kanssa.

Bussilinjojen muuttumisen ja poistumisen takia mökille pääsy on hiukan hankaloitunut ja tutkin tuotakin  vaihtoehtoa, että käy pitemmällä ja tulee takaisin, mutta luovuin siitä,, kun jotenkin ärsyttää käydä pitemmällä. Toki voi joissain tilanteissa olla hyvä tai välttämätön vaihtoehto.

[Norma Bates]

Minulla bussissa istuminen ei onneksi ole ongelma (jos skunkkia ei satu lähelle). Kun on kyse seudusta jolla liikun vain osan vuotta, niin näkee maisemia joita ei yleensä näe.

Selvittelin vielä sitten ne lähtöbussitkin, täältä sinne ja sieltä sinnemmäs, ja vieläkin sinnemmäs (mentävä kolmella eri autolla nykyään). Nekin ajat on kyllä niin syvältä sieltä, että saa kyllä olla aivan jumalattoman taivaallinen sää että jaksan alkaa säätämään koko reissua. Kuumempina kesinä ramppasin lempparipaikassani öpauttia kerran viikossa.

Kauhean rätti olen kyllä ollut tuonne suuntautuvien reissujeni jälkeen. Kun äitini teki kuolemaa 2016, olin kokolailla aivan sekaisin päästäni kun pidin häneen yhteyttä reissulta kotiin tultuani. Jotenkin vaikuttaisi että ei se ole edes se rantakallioilla retkotus, tai uima- ja vesijuoksurupeamat, mitkä ottavat mehut pois. Vaan ikävä kyllä ihan se matkustaminen.

Nuorempana jos tein pidempiä reissuja, sairastuin hyvin helposti. Eräskin joulu meni siinä että paska lensi sekä etu- että takapäästä, kun olin junaillut jouluksi kotiin halki Suomen. Jotain perin stressaavaa matkustelussa kyllä on. En tiedä mistä se johtuu.

Että on se kyllä sittenkin ongelma. 

[a4]

^
Kannattaa harkita pyöräilyä. Se on halpaa, hauskaa ja vapauttavaa liikuntaa sekä matkustamista.
Luonnon helmassa.
Pyörä toimii myös tavarajuhtana.
Löytyisikö lähialueeltasi pyöräilykursseja?

[ROOSTER]

^
Kannattaa harkita pyöräilyä. Se on halpaa, hauskaa ja vapauttavaa liikuntaa sekä matkustamista.
Luonnon helmassa.
Pyörä toimii myös tavarajuhtana.
Löytyisikö lähialueeltasi pyöräilykursseja?

Hyvä idea. Jos ei halua oppia kaksipyöräpyöräilyä on myös olemassa sähköistettyjä kolmipyöräisiä tavarapyöriä. Semmoisella liikkuu vaikka pari kavaljeeria tai kolme sementtisäkkiä lavalla, kevyesti.



https://cdon.fi/urheilu-vapaa-aika/sahkoinen-tavarapyora-evobike-cargo-pro-p-92317935

[Norma Bates]

Meitsi ei kyllä mitään 40 km x 2 pyöräilisi kuitenkaan, vaikka osaisikin. Mutta joku nainen oli joutunut vulvodynian vuoksi luopumaan jopa ratsastusharrastuksesta, vaikka se hevosen satula on sentään leveämpää mallia kuin pyörän satula. Jälkimmäinen värkki kuntopyörässä osoittautui syksyllä sietämättömäksi, vaikka vuosi sitten keväällä ei ollut mitään ongelmia. Meikäläisen paikat vaan eivät sovi yhteen haaroväliin päätyvien kappaleiden kanssa. (Hommasin vielä jonkun pehmusteenkin kuntopyörän satulaan, mutta ei auta.)

Sikäli paljon huimauksiakin nykyään (ei niistä aina osaa sanoa onko ongelmana asentohuimaus, fibrohuimaus, fibrolääkehuimaus vai niskan alueen problematiikka), että iiseintä on vaan pönöttää bussin istuimella kun joku toinen joutuu keskittymään liikenteeseen. Eikä minun tarvitse pelätä niin paljoa, jäänkö auton alle tms. On meinaan aikas huono tuo huomiokyky, treeneistäkin huolimatta. En vaan kertakaikkiaan hahmota aina missä on mitäkin, ja kuinka lähellä se on. Eilenkin taisin seistä liian lähellä sitä kohtaa mihin bussi lähti kaartamaan (oli kyllä ihmeen isolla säteellä kuski liikenteessä enivei, että hyvä kun ei pysäkin korokkeelle tunkenut).

[Hayabusa]

Meitsi ei kyllä mitään 40 km x 2 pyöräilisi kuitenkaan, vaikka osaisikin.

Eikö lähempää löydy sopivaa nakuilupaikkaa?

[Norma Bates]

Meitsi ei kyllä mitään 40 km x 2 pyöräilisi kuitenkaan, vaikka osaisikin.

Eikö lähempää löydy sopivaa nakuilupaikkaa?

Uiminen ja oleilu kauniissa, syrjäisessä paikassa on minulle tärkeää ihan ilman nakuiluakin. Sellaista paikkaa ei olekaan missä uskaltaisin nakuilla rannalla, kun tykkään ottaa nokosia, ja kaikki paikat mitkä tiedän ovat semmoisia että joku voi paikalle kumminkin lompsia. Yllättävän laajan alueen rantaviivaa näkee myös jos ui tai vesijuoksee tarpeeksi kaukana rannasta, itse näin kerran yhtyvän pariskunnan, kun olettivat kai että pusikkoinen rantaviiva pitää heidät tarpeeksi piilossa. Maalla liikkuvilta kyllä, mutta ei järvellä liikkuvilta.

Ainoa toinen paikka missä voin edes hetkittäin uida alasti, ja missä muutenkin olen tykännyt vuosien varrella oleilla, on sitten se jossa tämä kesäily meni vaikeaksi jo vuosia sitten, eli kuten mainitsin, sielläkin joutuu kävelemään pidempään kuin aikoinaan. Kovin usein ei sitäkään jaksa, varsinkin kun tuolla joutuu sitten kävelemään sekä meno- että tulomatkalla kesäaikataulujen aikaan, ja osa reitistä kulkee hyttyspitoisen metsän halki. Rikkana rokassa on vielä se että se metsäpolku on välillä melkein kuin suo. Kerran kävelin siellä kun kaatosade oli päässyt yllättämään retkeni, ja kastuin täysin, vaikka oli varjokin mukana. Välillä kahlasin miltei suossa, eli vettä tuli sekä yltä että alta. Onneksi minulla on melkein aina muoviset sandaalit, niin ei mennyt jalkineet pilalle.

Se on niin helppoa ihmisillä joilla on kortti ja auto, sen kuin hurauttelee milloin minnekin. Tosin parisuhteessa tuli nähtyä sekin että komeimpina kesäpäivinä ei päästykään rantaan, kun auto ei mahtunut parkkiin. Yksin ollessa ei tarvitse kuunnella mitään mennään jo -narinoita, ja eipä tarvitse yrittää keksiä mihin auto tungetaan. Ja sekin on nähty että sillä aikaa kun ollaan rannalla, on joku isänmaan toivo iskenyt autosta sivulasin paskaksi ja varastanut lompakon (kumppanin, itselläni ei ollut mukana). Tämä mahdollistui siksikin että rannalta ei näe ko. parkkialuetta, ja oli vieläpä semmoinen myrskytuuli muistaakseni, ettei mitään kuullutkaan. Olipahan sitten vaan hassunhauska ylläri kun tultiin autolle.

[Karikko]

Minulla bussissa istuminen ei onneksi ole ongelma (jos skunkkia ei satu lähelle). Kun on kyse seudusta jolla liikun vain osan vuotta, niin näkee maisemia joita ei yleensä näe.

Selvittelin vielä sitten ne lähtöbussitkin, täältä sinne ja sieltä sinnemmäs, ja vieläkin sinnemmäs (mentävä kolmella eri autolla nykyään). Nekin ajat on kyllä niin syvältä sieltä, että saa kyllä olla aivan jumalattoman taivaallinen sää että jaksan alkaa säätämään koko reissua. Kuumempina kesinä ramppasin lempparipaikassani öpauttia kerran viikossa.

Kauhean rätti olen kyllä ollut tuonne suuntautuvien reissujeni jälkeen. Kun äitini teki kuolemaa 2016, olin kokolailla aivan sekaisin päästäni kun pidin häneen yhteyttä reissulta kotiin tultuani. Jotenkin vaikuttaisi että ei se ole edes se rantakallioilla retkotus, tai uima- ja vesijuoksurupeamat, mitkä ottavat mehut pois. Vaan ikävä kyllä ihan se matkustaminen.

Nuorempana jos tein pidempiä reissuja, sairastuin hyvin helposti. Eräskin joulu meni siinä että paska lensi sekä etu- että takapäästä, kun olin junaillut jouluksi kotiin halki Suomen. Jotain perin stressaavaa matkustelussa kyllä on. En tiedä mistä se johtuu.

Että on se kyllä sittenkin ongelma. 

Toiselle paikkakunnalle siirtyminen kesäisin voi helposti saada aikaan "turistiripulin" kun bakteerikannat eroavat toisistaan- maaseutulomailu on siis pienoinen riski, jos vesi on peräisin kaivosta.
Vesijohtovesissäkin on eroja, mutta ehkä niistä ei niin helposti saa mahaa kuralla-

[ROOSTER]

Meitsi ei kyllä mitään 40 km x 2 pyöräilisi kuitenkaan, vaikka osaisikin. Mutta joku nainen oli joutunut vulvodynian vuoksi luopumaan jopa ratsastusharrastuksesta, vaikka se hevosen satula on sentään leveämpää mallia kuin pyörän satula. Jälkimmäinen värkki kuntopyörässä osoittautui syksyllä sietämättömäksi, vaikka vuosi sitten keväällä ei ollut mitään ongelmia. Meikäläisen paikat vaan eivät sovi yhteen haaroväliin päätyvien kappaleiden kanssa.

Sähköpyörän avustustasot ovat sitä luokkaa, että 40km/sivu on melko helppo nakki, ainakin  jos ei ole mitään kovia aikataulutavoitteita.

Satula on taas valintakysymys. Esimerkiksi:

Tämä malli tarjoaa 85 %:lla koko SQlabin tuotevalikoiman suurimman helpotuksen välilihan alueelle ja eturauhaselle.

Tämä malli taas on sopiva niille joilla on ulkonevammat häppärit tai pullistunut eturauhanen. Niille on runsaammin tilaa satulan keskiosalla.  https://www.bikester.fi/ism-pr-2-satula-M155972.html?vgid=G494733&cgid=36921

Varmaan joltain valmistajalta löytyy anatomisesti sopiva.

[Norma Bates]

Kuntopyörän kanssahan ongelma on se että jos haluan vahvistaa jalkalihaksia, enkä pahentaa polvikipuja, polkiessa jalat eivät saa mennä liian koukkuun. Satula on oltava korkealla. Mutta minulla hävyn etuosa ei saisi kallistua satulaa vasten, ja tämän vuoksi ohjaustanko (tukitanko) pitäisi saada vieläkin korkeammalle, ja minun pyörässäni se ei ole mahdollista, tangossa ei ole säätöä.

Siksi toisekseen huomasin että kuntopyörän polkeminen on ihan saatanan tylsää puuhaa. Jalkojen vahvistamiseen sopii minulla paremmin vesijuoksu, mutta sitä en tee kuin pääasiassa kesäisin. Hallissa en jaksa rampata, kun ihoni ei sen vedestä tykkää.

[Kopek]

Menin tänään Tokmanille ostamaan kahdet halvat suojahansikkaat sekä kertakäyttömukeja ja lautasia. Liikkeessä ei ollut paljon asiakkaita, joten oletin, että käynti olisi lyhyt ja sujuva. Oli vähän kiirekin.

Kassalla ennen minua oli kolme asiakasta. Ensimmäiset ostivat kukkia. Niiden käsitteleminen vei aikaa, mutta pidin tilannetta kuitenkin siedettävänä. Taakseni alkoi kertyä ihmisiä. Toinen kassa avattiin, ja osa takanani olleista siirtyi sille. Mietin itsekin hetken, menisinkö toiseen kassajonoon, mutta olisi tuntunut ärsyttävältä mennä jonoon niiden ihmisten taakse, jotka juuri olivat olleet minun takanani. Niinpä jäin alkuperäiseen kassajonoon, joka oli jo niin lyhyt, että voin panna omat vähäiset tavarani kassahihnalle. Oletin selviäväni maksamisesta seuraavan minuutin kuluessa, koska eihän edelläni olleella naisella näyttänyt olevan edes mitään ostoksia.

En tajunnut olevani junassa, joka on matkalla umpikujaan.

Nainen halusi ostaa 25 kappaletta lahjakortteja, joiden jokaisen arvo on 20 euroa.

Neuvo: Jos tuollainen asiakas on edellänne kassajonossa, unohtakaa koko juttu.

Minulta meni valitettavasti useita minuutteja ennen kuin vääjäämätön tosiasia valkeni minulle. Näiden minuuttien aikana kassaneiti (pyydettyään jonkun toisen avuksi) oli saanut ohjelmoiduksi kolme lahjakorttia kahdestakymmenestäviidestä.

Liikkeeseen oli tullut lisää asiakkaita, ja viereinen jono oli venynyt pitkäksi. Takanani ollut ainoa jonottaja meni myös viereiseen jonoon. Minäkin mietin hetken, tekisinkö samoin. En tehnyt niin vaan tungin ostokset johonkin hyllyn laidalle ja kävelin ulos kaupasta. Ärsytyskynnykseni taisi ylittyä.

Pikainen käväisy Tokmannissa ostamassa suojahansikkaat oli kestänyt varttitunnin tai kauemminkin enkä ollut ostanut mitään.

Olisi tuntunut epämukavalta jonottaa ensiksi pitkä aika ja kassahihnalle päästyäni kävellä uudestaan entistä pidemmän jonon hännille monien niiden taakse, jotka olivat olleet takanani ensimmäisessä jonossa. Olisin ollut liikkeen kaikkein pisimpään jonottanut asiakas.

Ensimmäiset tulevat viimeisiksi, sanotaan Raamatussa. En kuitenkaan halunnut kokea Tokmannilla, miltä tällainen tuntuu.

[Norma Bates]

Julistan itseni virallisesti vaihdevuotiseksi kantturaksi, niin on lupa olla kärttyisä ämmä. Tuntuu että alkaa ärsyttämään ihan kaikki...

Taloyhtiössä on neljä keinua, joista kahdessa on kyltti että tupakointi kielletty. Toiset kaksi eivät ole savuttomia, ja näistä toinen keinu on lähes tauottomassa kessuttelijoiden käytössä. Alueella on myös penkkejä, ja miltei joka penkin vierellä on natsaroskis, joten tulee vähän sellainen mielikuva että tupakoitsijoille on sanotaan nyt vakka kolminkertainen määrä istumapaikkoja savuttomiin verrattuna. Ainakin kaksinkertainen. En nyt lähde läpinyysimään paikkoja.

Jokatapauksessa talon toisessa ääripäässä oleva savuttomien keinu on miltei minun yksinomaisessa käytössä, todella harvoin näkee siinä istuvan ketään muuta.(*

Nyt joku ihminen on ottanut asiakseen koristella käytössäni olleen keinun tienoota kasveilla ja kukilla. Ilahduin tästä ensin, mutta sitten alkoi ihmetyttää että mitä vittua. Näetsen yhden kerran kun tulin keinuun istumaan, oli kyseisen puukeinun lattia täytetty kukkapurkeilla. Poishan minun piti niitä nostella, kun ei voi päällekään tallata, ja jalatkin pitää jonnekin saada. Tänään kun kauppareissun jälkeen halusin jälleen keinuun rentoutumaan, oli tie tukittu tällä kertaa kastelukannulla mikä oli asetettu poikittain keinun jalkatilaan niin että sinne ei (muka) pääse. Ja taas niitä kukkapurkkeja jalkatilassa. Siirsin kannun pöpelikköön, nostelin jälleen kukkapurkkeja jalkatilasta keinun toiselle, vastapäiselle istuimelle, ja kiehuin kokolailla raivosta.

Miksi tällaisen pikkuasian takia? No perkele kun tulee sellainen tunne että minä en saisi saatana olla missään! 12 v olen tässä asunut. En muista missä vaiheessa tämä savuttomien keinu tuli, mutta alunperin oli pari puolimätää penkkiä.

Ensin en saisi nauttia saunavuorostani, koska toisten pitää saada nauttia notskista. Okei. Mutta etten saisi edes oleskella pihalla? Mitä vittua?

Toivottavasti se kukkapurkkiprojekti päättyy jossain vaiheessa, ja on vaan ollut silleen vaiheessa. Mutta eikö nyt yhtään voi juolahtaa päähän että toisetkin tykkäisivät keinua hyödyntää, mutta siitä on tehty joku ihme kasvihuone. Sen verran nyppi että laitoin postia tyypille joka taloyhtiön asioita hoitaa, mutta en ylläty jos mitään ei kuulu.

*) Olen täällä joutunut siirtymään paikasta toiseen vuosien varrella sitä mukaa kun muut tekevät päätöksiä minun puolestani. Ihan aluksi muutettuani istuin paljon eräällä tietyllä puistonpenkillä kauniissa, veheriäisessä paikassa. Sen paikan pilasi helvetin ruma lämpövoimala, josta olen sittemmin kärsinyt kesäisin. Siirryin istumaan yhteen toiseen paikkaan, sinne ei enää keväällä penkkiä asenneta. Yhdessä kolmannessa paikassa on puolestaan nykyään muuan laitos jonka tuuletusjärjestelmää en oikein jaksaisi kuunnella.

Myöskin tuli pötköteltyä retkialustan kanssa puistomaisessa paikassa, mutta viime vuonna alueella oli jatkuvaa rakennustoimintaa, eikä sinne sinne ollut asiaa. Nyt saattaisi taas ehkä voida mennä, mutta en minä oikein jaksa enää lähteä reppulastin kanssa kipittämään kauas, kun tässä taloyhtiön tontillakin nykyään kehtaan oleilla, kun muinainen ryyppyremmi on kadonnut. (Osa miehistä taisi kuolla, osa vaan muutti pois.) Sitten on yksi tietty paikka vieläkin kauempana minne myös voisi mennä, mutta alueella oleva käytöstä poistettu rakennus tullaan purkamaan jossain vaiheessa, joten ei ehkä hyödytä kiintyä tiettyyn kohtaan, mihin ei ehkä jatkossa enää pääse. Kun siihenkin sitten varmaan rakennetaan jotain.

***

Joskus tuntuu että minulla ei ole sijaa, ei paikkaa enää missään.

[Socrates]

Julistan itseni virallisesti vaihdevuotiseksi kantturaksi, niin on lupa olla kärttyisä ämmä. Tuntuu että alkaa ärsyttämään ihan kaikki...

Kävi just niinkuin viitisen vuotta sitten ennustin. Pari muuta lantislaista pääsee kohta samaan kerhoon ellei ole jo.