Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Ärsytyskynnyksen ylittyminen

Aloittaja ROOSTER, tammikuu 10, 2020, 17:17:28

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: Socrates - kesäkuu 04, 2022, 19:55:41
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - kesäkuu 04, 2022, 19:39:57
Julistan itseni virallisesti vaihdevuotiseksi kantturaksi, niin on lupa olla kärttyisä ämmä. Tuntuu että alkaa ärsyttämään ihan kaikki...

Kävi just niinkuin viitisen vuotta sitten ennustin. Pari muuta lantislaista pääsee kohta samaan kerhoon ellei ole jo.

Vääjäämätöntä. Mutta miten muistelisin että olen foorumin akkaväestä milteipä sieltä nuorimmasta päästä? Ikää 53 v. Kehtaako muut muijat kertoa omia ikiään...

Onhan se sillä tavalla. Että jos on kotona yritetty kasvattaa että pitää olla nöyrä ja kiltti, siirtyä siististi syrjään muiden, parempien tieltä, niin jossain vaiheessa alkaa vituttaa pahemman kerran, jos ei meinaa hautaansa asti nöyristellä.

Kaiken huippu oli kun tapasin äitini viimeisen kerran, eli siis miltei kuolinvuoteen äärellä (varsinaisesti kuoli olikos se viisi päivää myöhemmin). Telkka huusi huoneessa jossa äitini lisäksi oli yksi toinen potilas, ja hänen omaisensa (tai sitten ei, en muista niistä omaisista tarkalleen). En meinannut kuulla yhtään mitään siitä mitä äitini sanoi, koska aivoni eivät osaa poimia tärkeää informaatiota hälyn seasta. Kävin sulkemassa telkan, ja äitiäni vähän hirvitti tällainen omavaltainen omatoimisuus. Mutta ei jukoliste. Ettäkö viimeinen tapaamisemmekin olisi pitänyt pilata jollain täysin tarpeettomalla möykällä, kun ei sitä televisiota katsonut yhtään kukaan?

Tuo tapahtui 2016 ja sen jälkeen olen ollut entistäkin enemmän sillä kannalla että minä en anna kohdella itseäni ihan miten sattuu. Mutta aina kun joudun jotenkin hakavuksiin jonkun kanssa, vahingossa (tai tahallaan - sen toisen taholta), tulee se tunne että ei olisi pitänyt alkaa tuomaan omaa tahtoaan esiin, vaan olisi vaan pitänyt olla hiljaa ja mennä piiloon, tai jotain. Vihaan konflikteja. Mutta vihaan myös ajatusta että ihmisarvoni on nolla verrattuna muihin. Jos me ollaan kaikki nollia, niin sitten ei mitään väliä.

En minä kyllä ymmärrä minkä takia pitäisi olla nöyrä, jos on nainen. Eihän enää eletä sellaisessa kulttuurissakaan missä nainen on täysin miehen armoilla, tai välttämättä edes vanhempien naistenkaan. Orjamentaliteetilla ei tee mitään.

Toope

Itsekin olen 50-kymppinen äijä. Konservoitunut...
Nuorempana liberaalimpi, mutta oppinut, että vanhoissa malleissa oli ideaa enemmän, kuin nuorena tajusin.

Norma Bates

Olen aiemmin kertonut siitä miten en pääse enää lempipaikkaani (tai sieltä pois) niin näppärästi kuin vuosien ajan, nyt kun sinne liikennöivä yhtiö vaihtui, ja täten myös aikataulut (minkä saatanan takia niitä on pakko rukata vaikka ajaja vaihtuukin, häh!) Erilaisia kombinaatioita joihin sisältyy 0 - 2 pidempää kävelylenkkiä olen päässäni pyöritellyt, ja eilen menin sitten semmoisella suunnitelmalla sinne että kävelen päätieltä ja palaan "perinteiseltä" pysäkiltäni (vähemmän kävelyä).

Päästyäni perille luontokohteeseen tajusin että minähän olisin öpauttia samoihin aikoihin ollut siellä, jos olisin menomatkalla tehnyt sen twistin että ajan "liian pitkälle", ja sitten vastakkaiseen suuntaan kulkevalla autolla pääsen lähipysäkille. Voi perse. Mutta olipa tullut käveltyä ja mitattua se matka minkä se ajallisesti ottaa. Puoli tuntia, mikä ei ole paljon, mutta mitä en siltikään enää viitsisi paarustaa näillä polvilla. Suurin syy kyllä oikeastaan se että se alkupuoli siitä kävelymatkasta on semmoista peruspusikkoa ja alustana asfaltti, joten ei se oikein kiinnosta. Mitä tylsempi ympäristö, sitä pidemmältähän kävelymatka tuntuu.

Noh, sitten kun tulee paluun vuoro... Ns. lähipysäkki on semmoisen "umpipussin" perällä, että sitä varten täytyy bussin tehdä U-käännös. Jotkut kuskit tekevät sen jyrkemmin, jotkut loivemmin laajemmalla kaarella. Minä en ehkä ole paras mahdollinen tätä kuvailemaan, kun ei minulla ole korttia, ei autoa, ja en tiedä hittojakaan siitä millaista on olla ison kärryn ratissa. Mutta hemmetin erilaisia tyylejä tässä siis on.

Kyseinen umpisuolipysäkki on juuri se missä kerran yksi "arabi"kuski meinasi ajaa päälleni. Pysäkin edessä on semmoinen katukiveys, ja jokainen auton kyytiin mielivä aina lähtee sinne isolle asfalttialueelle missä bussi tekee käännöksen, että kuski näkee että ollaan kyytiin tulossa. Olin tuolloin astunut vähän matkaa eteenpäin, kun tämä kaahaava kuski näytti tulevan sikäli laajalla kaarella pysäkille, että jään alle, jos en juokse alta pois, kiveyksen takaiseen pöpelikköön. Jonne sitten ryntäsinkin kun tultiin kohti. (Kaahaaminen jatkui kun pääsin hengissä kyytiin.)

Joku ehkä ymmärtää että en tämän jälkeen ole halukas marssimaan varsinkaan keskelle laajaa asfalttikenttää, koska olen jo kerran meinannut tulla yliajetuksi.

Noh, eilen sitten kumminkin lähdin astumaan sieltä pysäkiltä asfaltille, kun uuden firman kuski on tulossa kohti. Mitä juippi tekee? Suorittaa käännöksensä keskellä asfalttialuetta, helvetin kaukana pysäkistä! Eikä puhettakaan että ottaisi minut kyytiin. Juoksin hätäpäissäni bussin perään ja jonkin matkaa sen takana, mutta ei mitään reaktiota kuskilta. Oli aivan kuin olisin ollut näkymätön.

Jos nyt yritän keksiä jotain "järkeviä" selityksiä asiaan, lähinnä mieleen tulee se että tyyppi oli jo monta kertaa käynyt kääntymässä tuolla keskellä korpea sijaitsevalla pysäkillä, eikä ikinä ketään lähtenyt kyytiin. Joten häneltä oli jo alkanut tulemaan selkäytimestä se että siinä nyt vaan muodon vuoksi tehdään se käännös, mutta ketään ei tarvitse kyytiin ottaa, kun ketään ei siellä ole. Lisäksi pysäkkiä varjostavat läheiset puut, ja minulla oli mustat vaatteet ylläni. Jos kuskilla oli vielä ns. arskat päässä, ja pysäkin takaa paistoi aurinko, niin voisikohan olla että hän ei vaan kertakaikkiaan nähnyt minua? Mutta erityisen ihmeelliseksi koen että ei nähnyt sittenkään kun lähdin juoksemaan perään. Eikö bussia ajaessa tarvitse koskaan katsoa taakseen? Vai siitäkö tämä oli kiinni että olin varmaankin bussiin nähden sen takaoikean kulman perässä juoksemassa, ja olisi pitänyt vetää se vitun maratooni bussin takavasemman kulman puolella? En kyllä olisi tainnut sinne ehtiä.

Voin sanoa ettei kyllä ollut astmasta sillä hetkellä tietoakaan, kun marssin läheisen nurmikon tykö kiroillen ja raivoten. (Voisiko olla että adrenaliini helpottaa hengitystä?) Jonkin aikaa makasin nurtsilla ja mietin että mitä vittua. Sitten selailin aikatauluja puhelimesta. Olisihan tässä nyt ollut se mahku että odottelen sen viimeisen bussin joka sieltä lähtee, mutta väärään suuntaan, ja vaihdin siellä loitompana oikeaan autoon. Mutta siihen oli lähes 1,5 t ja en uskaltanut siltä pysäkiltä yrittää enää minnekään. Katsoin sitten että päätietä kulkee auto niin että noin 20 min päästä saatan jopa päästä kyytiin, joten lähdin kipittämään sinne päätielle. Eli jouduin kävelemään sen hemmetin pidemmän matkan sitten kahdesti, vaikkei ollut suunnitelmissani. Perillä totesin että tien molemmilla puolilla olevilla pysäkeillä on netissä sama nimi, ja olin katsonut väärän pysäkin tiedot. Sensijaan että olisin päässyt kutakuinkin heti autoon, pitikin odottaa 20 min, mutta se nyt oli siinä vaiheessa enää pelkkä muotoseikka.

Kaiken idioottimaisuuden huippuna kuitenkin "suurkaupunkiin" eli välietappiin päästyäni saatoin astua samaan autoon jolla olisin muutenkin mennyt kotiin asti, eli turha venttailuaika kahden eri bussin välistä jäi nyt pois, kun sitä aikaa oli mennyt siellä hevonkuusessa tepastellessa.

Kaikkea kanssa.

Yksi toinen yhtiö jonka kanssa olen joutunut vuosia operoimaan tapaa aina välillä vain jättää vuoron välistä. Olletikin siksi että heidän paskalouskunsa hajoilevat tielle. Tai sitten ei vaan huvita ajaa joka vuoroa, en tiedä missä mättää. Äh, ei ne autot enää nykyään ihan niin louskuja ole kuin aiemmin, mutta kai vähän vähemmänkin paskat hajoilee. Tuon firman autohan minut jätti kerran yhteen toiseen hevonkuseen, jonka johdosta jouduin kävelemään muistaakseni 8,6 km että pääsin sille pysäkille mistä pääsin lopulta kotiini. Hämärä mielikuva että olen tuostakin kirjoittanut. Se on aina järkytys kun jää viimeisestä autosta joka päivän mittaan liikennöi. Tämän vuoksi ei kannatakaan käydä oikein missään muualla kuin semmoisissa paikoissa joissa sitten kuitenkin on joku mahku päästä kotiin jollain ilveellä.

Mietin että antaisiko palautetta tämän uuden keissin kohdalla (olisi pitänyt tietysti jo aikoja sitten antaa muissakin tapauksissa). Eihän se mitään hyödytä, mutta saisi ainakin kuvitella että joku jossakin sanoo jollekulle jotain.

kertsi

^
Ainakin adrenaliinipiikki auttaa sellaisiin hengitysvaikeuksiin, jotka johtuvat anafylaktiasta (allergisista reaktiosta). Auttaisikohan astmakohtaukseenkin? En jaksa googlata.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Norma Bates

Ei tämä eka kerta ole kun minusta tuntuu että raivostuneena on helpompi hengittää. Mutta eihän sitä tietenkään halua olla vihainen kokoajan vain jotta happi kulkee. Vihaisuus varmaan ennenpitkää pahentaisi närästystä...

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - kesäkuu 11, 2022, 09:21:06
...

lähdin astumaan sieltä pysäkiltä asfaltille, kun uuden firman kuski on tulossa kohti. Mitä juippi tekee? Suorittaa käännöksensä keskellä asfalttialuetta, helvetin kaukana pysäkistä! Eikä puhettakaan että ottaisi minut kyytiin. Juoksin hätäpäissäni bussin perään ja jonkin matkaa sen takana, mutta ei mitään reaktiota kuskilta. Oli aivan kuin olisin ollut näkymätön.
...

Sain vastauksen valitukseeni:

Kiitos yhteydenotostanne!

Hei, ikävä kuulla, että linjan *** kuljettaja on 10.6. kääntänyt auton jo paljon ennen pysäkkiä, jolta olisitte ollut nousemassa vuoron kyytiin. Kyseistä vuoroa ajaneen kuljettajan esimies on keskustellut tapahtuneesta tämän kanssa asiaan kuuluvalla vakavuudella. Kuljettajaa on ohjeistettu jatkossa ajamaan pysäkille asti.

Olemme yhtiömme puolesta pahoillamme tapahtuneesta ja toivomme, että jatkossa matkanne onnistuvat suunnitellusti.

Kiitos viestistänne ja aurinkoista kesää!


Hyvä näin. Kaikenlaista selittelyä ja jopa asiakkaan syyllistämistähän joskus tapahtuu (ja itse neuroottikkona/introverttina/jne. olen helposti myös itse hakemassa vikaa itsestäni), joten tällainen kuulostaa jo siltä että kerrankin tulee vakavasti otetuksi.

Sitä en ehtinyt nähdä mitä ikäluokkaa tämä möhlinyt kuski oli, mutta firman toisen vuoron autoon astuessani havaitsin että sen kuski oli minun silmissäni lähes lapsi. Jos yhtiössä on muutenkin tapana harrastaa kovin nuoria kuskeja, niin kaiketi ei sitten vaan nuoruuttaan vielä osata kaikkea. Mene tiedä.

Karikko

Lainaus käyttäjältä: kertsi - kesäkuu 11, 2022, 10:34:15
^
Ainakin adrenaliinipiikki auttaa sellaisiin hengitysvaikeuksiin, jotka johtuvat anafylaktiasta (allergisista reaktiosta). Auttaisikohan astmakohtaukseenkin? En jaksa googlata.

Adrenaliinia on kyllä käytetty astman hoidossa aerosolina, mutta piikkinä se olisi varmaan melkoista "ylihoitoa.

Nykyisin ei taida apteekista löytyä noita aerosolina olevia adrenaliini- astmapiippuja.

Muut aineet ovat korvanneet sen. Ilmeisesti ne eivät soveltuneet kovin hyvin jälki ja muiden sivuoireiden vuoksi.

Toope

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - kesäkuu 11, 2022, 10:49:50
Ei tämä eka kerta ole kun minusta tuntuu että raivostuneena on helpompi hengittää. Mutta eihän sitä tietenkään halua olla vihainen kokoajan vain jotta happi kulkee. Vihaisuus varmaan ennenpitkää pahentaisi närästystä...
Minä jo luulin, että kyse on kirjoitusten ärsytyskysymyksestä! No, onneksi emme ole vielä ylittäneet rajoja. Itse olen joskus pelännyt ärsyttäneeni joitakin.

Norma Bates

Menin eilen lepuuttamaan hermojani siihen paikkaan mihin nyt on vaikeampi bussilla kulkea. Yksi auto kotoa isompaan paikkaan, sieltä toisella autolla "liian pitkälle" ja sieltä kolmannella autolla takaisinpäin sinne päätieltä sivuun olevaan mestaan. Ja sama ruljanssi paluumatkalla, jotta sain olla perillä reilun vajaa 1,5 t pidempään. Hiulihei.

Jostain syystä mennessä tuli mieleeni vanhoja muistoja kuinka olen siellä lempipaikassani kahteen kertaan niukauttanut nilkkani. En usko että kummallakaan kerralla oli kyse nyrjähdyksestä, mutta normaalisti en pystynyt tapahtuneen jälkeen kävelemään. Ensimmäinen kerta oli 1990 kun vielä asuin siellä. Muistaakseni nilkutin töihin, mutta soitin sitten työterveyteen ja menin möläyttämään että kysymys on vapaa-ajan tapaturmasta. Hyväkkäät käskivät minut menemään paikalliseen terveyskeskukseen, ja sen takia jouduin könkkäämään vielä lisää ja kulkemaan bussilla ja sitä rataa. Ja loppujenlopuksi ei muuta kuin kiedottiin se hemmetin rätti jalkaterään ja käskettiin uittaa jäävedessä. Perkele kun olisin silloin nuorena tiennyt jostain jotain, niin olisin voinut tehdä tuon kaiken itsekin heti kun itseni vikuutin.

Toinen kerta oli 2018. En muista enää kummasta jalasta oli kyse noilla kerroilla. Kumminkin molemmissa tapauksissa oli kyse kallioilla kävelystä. Ekalla kerralla jalka kaiketi vaan pääsi jotenkin vääntymään, ja toisella kerralla liukastuin johonkin vesilätäkköön kiven päällä.

Noh, tämmöisiä olin ajatellut, kun saavuin perille kallioille joilla tapaan oleilla. Joku saatanan pässi oli hakannut kirveellä männyn lähes poikki, muttei kokonaan! Runko oli poikkiteloin täsmälleen siinä kohdassa josta kuljen useampaan kertaan kun ramppaan oleilupaikkani ja uintipaikkani väliä. Kiertotietä ei ole. Jalan alla kallioita jotka eivät todellakaan ole tasaisia, vaan muotoa on jos jonkinmoista. Mietin että tuosta kun lähden aitahyppelyä suorittamaan, niin kohta on jalka taas paskana.

Alueesta jolla olen oleillut noin 30 v on tehty retkeilypaikka. En tiedä oliko puu kaadettu ylläpitäjien toimesta. Ehkä, koska näytti ainakin puolikuolleelta. Tietysti joku retkeilijäkin on voinut olla asialla. Oli miten oli, kävin katsomassa paikalle kyhättyyn liiteriin, ja olihan siellä kirves. Sillä sitten hakkasin puun loppuun asti poikki, ja työnsin sen pois reitiltäni. Laitoin sähköpostia alueesta vastaavalle taholle, kuvaillen että ei kaikki halua siellä (ylempänä olevassa) nuotioringissä istua ventovieraiden kanssa, ja heinäkuussa voi olla muutenkin tarvis lisätilalle, joten se kalliohylly jossa tapaan oleilla olisi syytä olla siivottu tämmöistä kaatajaisten jälkeen. Sanatarkasti näin en sanonut, mutta öpauttia kumminkin. Myöhemmin vastaus että käyvät siellä huomenna.

En ollut eläissäni pidellyt kirvestä kädessä, en ainakaan muista. Hieman hirvitti että saan jonkun lastun silmääni, tosin minulla oli kyllä silmälasit päässä. Ilmeisesti amerikkalaisten elokuvien tms. vuoksi olin saanut päähäni että kirveellä hakkaaminen on jotain erikoista hommaa jossa pitäisi osata sitä ja tätä, mutta paskanmarjat. Ihan hyvin se sujui, sikäli kuin aina osuin kohteeseen.

Ihmeellistä touhua silti. Tämä kesä näyttää olevan syvältä sieltä.

kertsi

Isompi riski voi olla, että sillä kirveellä osuu omaan jalkaansa. Tai että terä lähtee irti ja kalahtaa kalloon. Saha olisi turvallisempi väline.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Norma Bates

Semmoista ei nyt kumminkaan liiterissä ollut. Minun mielestäni ei kyllä pitäisi olla tuota kirvestäkään. Liiterissä oli yllinkyllin halkoja jotka riittänevät pitkään. Nyt kun siellä on se tuliterä kirves, kaikenlaiset oman elämänsä uudisraivaajat pätkivät siellä taatusti puita poikki vaikka turhaan. Tuokin keskenjätetty puunkaato oli notskipuiden saannin kannalta täysin turhaa toimintaa. Olihan se osin kuollut puu, mutta käsittääkseni tässä ei nyt ole tarkoitus luoda sinne jotain paraatipihaa, vaan luonto olisi enempi erämaisempaa siinä alueella. Sen mitä se nyt sitten voi olla kun siellä kumminkin on se ikivanha polku joka taatusti on ollut pidempään olemassa kuin mitä minä olen siellä rampannut (sen 30 v).

Mietitytti jo että jos se puunhakkaaja on joku umpihullu... Pitäisikö pitää sitä kirvestä vierellä sen aikaa kuin minä olen siellä.

Alueella olen joskus myös telttaillut yhden yön kesän mittaan. Bodom-järvihän tässä jo alkaa pyöriä päässä, kun se kirves on siellä liiterissä. Pitäisikö nukkuakin siellä liiterissä, jos siellä joskus vielä yövyn...

Socrates

Lainaus käyttäjältä: kertsi - kesäkuu 22, 2022, 09:35:31
Isompi riski voi olla, että sillä kirveellä osuu omaan jalkaansa. Tai että terä lähtee irti ja kalahtaa kalloon. Saha olisi turvallisempi väline.

Kirveellä hakatessa kannattaa välttää terän kovin pyöreää itseen kohdistuvaa terän liikerataa, kun sillä iskee. Yrittää luoda mielikuvan, että kädet ovat mahdollisimman pitkään alempana kuin terä, joka putoaa suoraan alaspäin.

Ja oksii runkoa, niin seisoo rungon toisella puolella.
Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.

Norma Bates

Kun iskee vaakasuoraan sivullepäin, minun on vaikea kuvitella miten saa sen kinttunsakin sotkettua sinne sekaan.  ???

Toope

Yhteiskunta vaatii toimiakseen vastakkainasettelua, kritisontia ja kyseenalaistamista. Se on tervettä yht.kun.keskustelua. Jos joku sanoo, että "vastakkainasettelun aika on ohi", voitte olla varmoja siitä, että tuollainen henkilö ajaa pakkovaltaa ja yksimielisyyttä.

Vain autoritaariset yhteiskunnat ovat samanmielisiä, vapaissa yhteiskunnissa esitetään mielipiteitä laidasta toiseen vapaasti.

Hippi

Saattaapa olla, että tulevan yön aikana jossain vaiheessa ärsytyskynnys ylittyy.

Eilen aamulla joku perkeleen öttiäinen on käynyt käsivarrellani ja siihen tuli ison kolikon (2€) kokoinen punainen läikkä. Nyt turvotus on vielä hiukan tuotakin laajempi. Kutina yltyy ja sitä vielä edesauttoi, kun joku siihen puuhailun tiimellyksessä vähän hipaisi. En ole kertaakaan vielä raapinut, hinkannut enkä edes koitellut, että vieläkö se siinä on. Kyllä se on, näkeehän sen silmilläänkin. Varon ärsyttämästä sitä, ettei kutina enempää ylly.

Voi olla, että unissani en jaksa yhtä pontevasti pistää vastaan mielihalulle iskä kynteni siihen ja raapia kunnolla.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️