Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Ärsytyskynnyksen ylittyminen

Aloittaja ROOSTER, tammikuu 10, 2020, 17:17:28

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

ROOSTER

Entäs tämä kuva:

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/2c2b3999-bffe-415e-ae78-ed4b33411a2d

Jutun teksti kertoo:  Liki viikon kadonneena ollut 68-vuotias nainen on löytynyt elossa vuoristoalueelta Kaliforniassa. Uutiskanava CNN:n mukaan nainen löytyi autostaan, joka oli hautautunut lumen alle.

Anteeksi vaan, minulla on hieman erilainen käsitys lumeen hautautumisesta.

Aika paljon ottaa tuollainen kerronta pannuun.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Vaaraton Norsu

Yksi kummallisempi asia, joka saa oloni vaikeaksi ja ärsyyntymään on julmat kohtaukset eläindokkareissa. Jossain dokkarissa oli ensin kohtaus, jossa kissapedon poikasen jalka jäi puun rakoon, ja poikanen siihen jumiin. Emon ja poikasen irtautumisyritykset luultavasti rikkoivat jalan, ja poikanen jonkin ajan päästä sitten kuoli. Olin ärtynyt, että no niin, kuvaajat, auttakaa sitä jo! Samassa dokkarissa oli myös kohta, jossa leijonat tappoivat useamman puhvelin tms. tms. kerralla samasta laumasta, ja herkuttelivat niillä sitten. Olin, että lopettakaa nyt jo tällaisen näyttäminen! (Leijonien herkkujuhlat.) Kyseistä dokkaria en kylläkään katsonut keskittyneesti, vaan keskustelin jostain jonkun kanssa, television ollessa päällä sivussa.

Tiedän, että tällainen on tyhmää. En aio katsoa a4:n suosittamaa dokkaria Simpanssien sota.

Laika

Lainaus käyttäjältä: Vaaraton Norsu - tammikuu 26, 2020, 13:59:45
Tiedän, että tällainen on tyhmää. En aio katsoa a4:n suosittamaa dokkaria Simpanssien sota.

Sääli, siinä oli oiva kohtaus öyhöttävästä simpanssista, joka vähän järkensä vuoksi ja pelkällä voimalla raivaa tiensä hierarkian huipulle. Sitä fyysisesti heikompi mutta ovelampi simpansseista keskittyy solmimaan aikansa suhteita muun lauman kanssa, ja lopulta pitkäjänteisen sosiaalisen työskentelyn seurauksena muut liittoutuvat ja laittavat öykkärin oikeaan asemaansa yhteistyössä.

Tarinan opetus on, että muu geneettinen erinomaisuus ei öykkäriä auta, jos se ei kykene rakentamaan sosiaalisia liittoja lauman kanssa ja saavuttamaan sen luottamusta.
'Custom will reconcile people to any atrocity, and fashion will drive them to acquire any custom.'

-George Bernard Shaw

Hippi

^
Olen jo pidemmän aikaa harmitellut luontodokkareiden raakuutta. Tietysti on totta, että luonnon tapahtumat ovat todellisuudessa raakoja, kun pedot syövät saaliseläimiä. Mutta onko ne ihan pakko näyttää lähikuvina?

Omassa lapsuudessani ja nuoruudessani luontodokkarit olivat ehkä parasta, mitä telkkrista tuli, mutta nyt arveluttaa tarjota noita eskari/alakouluikäisille vierailleni ajankuluksi. Koskaan ei voi arvata millaista raadon repimistä näkösälle ilmestyy. Ainakin itseni ne etoo ja huolettaa, että lapsukaiset saavat niistä painajaisia.

No, voihan olla, että olen vain tullut herkkähipiäiseksi ja lapset ne pystyisivät ottamaan elämän tosiasioina. Mutta mieluummin olisin niitä sisälmyksiä näkemättä.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Aave

^
Ehkä aika on kullannut muistosi, sillä kyllä luontodokumenteissa näytetttiin raakuuksia ja parittelua jo aiemminkin. Itse ajattelen niinkin, että hyvinvoinnissa, kaupungeissa köllöttelevien länsimaalaisten luontosuhde on jo aivan liikaakin vieraantunut, ja toive luontodokumenttien söpöydestä yksi sen ilmentymistä. Sitten käy niin, että eläintarhoissa päästetään omat lapset yrittämään silittemään susia ja karhuja; luin jokin aika sitten sellaisenkin uutisen, jonka mukaan yhdysvaltalainen tv-kanava oli saanut valitusvyöryn sen vuoksi, että sen näyttämässä dokkarissa joku villieläin oli raiskannut toisen. No, se raiskailukin on luonnossa ihan peruskauraa, ei siis mitään poikkeuksellista. Enemmän minä näille kimmastuneille soittajille päätäni pyörittelin, kuin itse tapahtumalle. Lapset kuitenkin muistavat dokumenteista pääsääntöisesti niitä söpöilyjä ja kivoja juttuja, vaikka saattaa tässäkin suhteessa olla sukupuolten välisiä eroja. Kyllä minua kiinnostivat myös näytetyt jahdit ja syöpöttelyt. Raamatun kertomuksetkin olivat mielenkiintoisia, kun niissä Daavid ja Goljat mittelivät, ja irtopäitä tarjottiin vadeilla. En poikain keskuudessa ollut kiinnostuksen suhteen missään huutavassa vähemmistössä, tytöillä asia saattaa olla toinen.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Hippi

^
Joo, ei minulla ole itään sitä vastaan, että luontoa näytetään sellaisen kuin se on takaa-ajoineen ja paritteluineen. Kyllähän noita oli silloin muinoinkin, mutta kaikkea ei nähty pienimpiä yksityiskohtia myöten.  Mutta kun nykytekniikka tekee lähikuvan mahdolliseksi, niin sillä mässäilyllä suorataan mässäillään ja se ei ole mielestäni tarpeellista.

If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Aave

Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 26, 2020, 16:23:46
^
Joo, ei minulla ole itään sitä vastaan, että luontoa näytetään sellaisen kuin se on takaa-ajoineen ja paritteluineen. Kyllähän noita oli silloin muinoinkin, mutta kaikkea ei nähty pienimpiä yksityiskohtia myöten.  Mutta kun nykytekniikka tekee lähikuvan mahdolliseksi, niin sillä mässäilyllä suorataan mässäillään ja se ei ole mielestäni tarpeellista.
En ole katsonut aikoihin luontodokumenteista muita, kuin niitä kaikkein laadukkaimpia, ja ainakin ne ovat olleet mielestäni maltillisia. Sitä en epäile, etteikö myös löytyisi sarjoja, joissa oikein mässäillään haaskoilla (Jenkkisarjat, yllätys yllätys). En itsekään pidä sellaisista, mutta on hupaisaa ajatella, että jotkut odottavat näkevänsä villieläimiltä jotain samantasoista moraalia, kuin huolellisesti sivistetyiltä ja kilteiksi kasvatetuilta ihmisiltä. Vaikka ei sivistys ole ihmisten keskuudessakaan lopulta, kuin pintasilaus.

Internet ja älypuhelimet ovat mahdollistaneet sen, että jo pienetkin lapset kyllä saavat kätösiinsä kaikkea mahdollista pornoa ja hirveyttä.  Niitä linkkejä myös jaellaan ja katsotaan innokkaasti välitunneilla ja kavereiden kesken. Paradoksaalista, että näinkin turvallisessa yhteiskunnassa lasten suojeleminen maailman pahuudelta on yhä vaikeampaa.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

ROOSTER

Alkoi tosissaan pänniä. Nimittäin Kiinan pomon lausunto.

Lainaus käyttäjältä: https://www.uusisuomi.fi/uutiset/us/75992991-b978-49cf-ab83-1b1d0ca2d3c5?ref=ampparit:8715Xi Jinping painotti erityisesti, ettei epidemiaa saa päästää puhkeamaan pääkaupunkiin Pekingiin.

"Pääkaupungin turvallisuudella ja vakaudella on suora merkitys puolueen ja koko maan toiminnalle", Xi Jinping sanoi.

Onhan se selvää, että puolue ja oma napa on tärkeintä isoille kihoille kaikkialla maailmassa. Ei sitä silti olisi tarvinnut suoraan päin naamaa räväyttää.

En osaa arvioida montako sata miljoonaa ihmistä ollaan valmiit uhraamaan kunhan puolue vain pysyy vallassa. Toki Xi tiedostaa tilanteen vakavuuden.

LainaaHän sanoi, että kyse on vaikeimmasta haasteesta kommunistipuolueen 70-vuotisella valtakaudella. Kiinan poliittinen johto tasapainoilee nyt viruksen vastaisen taistelun aluehallinnon ja keskushallinnon tasolla sekä toisaalta talouden normaalin toiminnan välillä.

Jokohan tiedämme kaiken tarpeellisen tuosta viruksesta, sen synnystä ja leviämisestä?

Voisin kuvitella, että autokaupan putoaminen  90%, ulkomaankaupan lähes tyssääminen, tuotannon seisahtuminen ja valtavat karanteenialueet syövät Kiinan varallisuutta ruton lailla. Ei ole kaukana, että kansa nousee kapinaan, onhan puolueella kaikki valta ja voima - omankin kertomansa mukaan. Miksi se sitten sallii tämmöisen?
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Lenny

Lainaus käyttäjältä: Aave - tammikuu 26, 2020, 16:49:29
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 26, 2020, 16:23:46
^
Joo, ei minulla ole itään sitä vastaan, että luontoa näytetään sellaisen kuin se on takaa-ajoineen ja paritteluineen. Kyllähän noita oli silloin muinoinkin, mutta kaikkea ei nähty pienimpiä yksityiskohtia myöten.  Mutta kun nykytekniikka tekee lähikuvan mahdolliseksi, niin sillä mässäilyllä suorataan mässäillään ja se ei ole mielestäni tarpeellista.
En ole katsonut aikoihin luontodokumenteista muita, kuin niitä kaikkein laadukkaimpia, ja ainakin ne ovat olleet mielestäni maltillisia. Sitä en epäile, etteikö myös löytyisi sarjoja, joissa oikein mässäillään haaskoilla (Jenkkisarjat, yllätys yllätys). En itsekään pidä sellaisista, mutta on hupaisaa ajatella, että jotkut odottavat näkevänsä villieläimiltä jotain samantasoista moraalia, kuin huolellisesti sivistetyiltä ja kilteiksi kasvatetuilta ihmisiltä. Vaikka ei sivistys ole ihmisten keskuudessakaan lopulta, kuin pintasilaus.

Areenassa pyörii nyt Serengeti, joka tällainen dramatisoitu luontodokkarisarja. Kaikkihan ne ovat dramatisoitu, mutta tämä on oikein isosti. Yllätyin kuitenkin siitä kuinka miellyttävä seurattava se on, siis siitä huolimatta että eläimille on rakennettu henkilöhahmot ja kertomukset, ja jopa jonkilaista moraalia. Oikeastaan vain sarjan soundtrack menee välillä yli ärsytyskynnyksen. Kun on joku oikein surkea kohtaus, joku seepravauva etsii vaappuen kadonnutta äitiä, siellä soi joku aiheeseen liittyvä siirappinen balladi taustalla. Mutta väkivallalla siinä ei mässäillä. Draamalla sitäkin enemmän.
Lainsäädäntö ennen luontoa (Immanuel Kant)

Hippi

Olen melkein kokonaan jättänyt luonto-ohjelmat väliin ja etenkin juuri nuo Serengeti -tyyppiset. Tuota nyt kuitenkin juuri lauantaina pienen pätkän satuin katsomaan ja siinä tosiaan kiinnitti huomiota, että sehän oli kuin satua olisi luettu. Edes se pieni seepra ei tainnut joutua kenenkään kitaan tai nokittavaksi tällä kertaa. Tuo meni jo melkein imelän puolelle, mutta tosiaan katsoin vain pienen pätkän, joten koko sarjaa en halua mollata.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Hippi

Kyllä minä taas mieleni niin pahoitin, kun näin missä kunnossa roskakatoksemme jäteastiat tänään olivat.  :o :'(

Kauppaan lähtiessä vein tiukkaan pakatut pahviroskani sinne ja pikaisella vilkaisulla:
- pahviroskiksen kansi pystyssä, kun päällimmäisenä on iso pahvilaatikko, jossa on joku täkki tmv.
- pahviroskis on oudosti vinossa irti seinän vierestä, kun sen taakse on piilotettu joku ilmeisesti metallinen koristehyllykkö tmv., joka kuuluisi itse viedä sorttiin
- suunnilleen kaikki roskikset on täynnä ja niissä missä kansi ei mahdu kiinni, näkyy myös pahviroskiin kuuluvaa
- lattialle sekajäteroskiksen viereen on jätetty epämääräistä kamaa ja pahvilaatikko, jossa on jotain tekstiilijätettä.

On taas joku konmarittanut tai alkanut tehdä muuttosiivousta. Ei kyllä ihan hirveästi nappaisi lähteä noita tuolla penkomaan ja lajittelemaan oikeisiin paikkoihin. Sen katsoin, että muoviroskiksessa ei ollut mitään luvattoman näköistä. Mutta kyllä harmitti koko menomatkan ja vasta kaupassa sitten tuli muuta ajateltavaa.

Pitänee käydä kuitenkin ne lattioille jätetyt tunekmassa johonkin jäteastiaan. Muuten voi käydä niin, että huomiset tyhjentäjät katsovat, että jäteastioiden edessä on esteitä eikä niitä voi tyhjentää. Ei olisi ensimmäinen kerta.

Todella raivostuttavaa, että ihmiset ei välitä.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Toope

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - tammikuu 10, 2020, 18:02:25
Lainaus käyttäjältä: Kansan syvät rivit - tammikuu 10, 2020, 17:54:45
Ärsytyskynnykseni ylittyy Toopen "ajatuksista". Lopun te sitten jo varmaan arvaatte/tiedättekin.

Osaan arvailla.  ;D
Kiitos, että herätän teissä ajatuksia.
Toivottavasti kehittäviä ajatuksia! :D

- - -

Yhdestä duunipaikasta lähdin kerran vapaaehtoisesti, koska työpaikkakiusaaminen. Todella paskamaista kohtelua, en sitä viikkoa enempää kuunnellut. Sitten vuodatin sellaisen solvaustulvan esimiehelle, etten itsekään uskonut. Mutta paskiaiskiusaajille joskus pitää sanoa suoraan, eivät ne muuten opi.
Sain kyllä sitten uuden paikan, kiusaaja toivottavasti muistaa sanomani vieläkin. Joskus pitää ärähtää tuollaisille.

Melodious Oaf

Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 10, 2020, 17:41:12
Minulla taitaa olla pienta ongelmaa tuon ylityksen kanssa. Kyllä se ylittyy ja tulistun, mutta en osaa sitä näyttää tai näytän sen niin, että kohde ei sitä ymmärrä. Joskus nuoruudenpäivinä yritin opetella ilmaisemaan esimerkiksi kolistelemalla astioita ylenmäärin tiskatessani, että nyt olin kiukkuinen. Tuokin kuihtui siihen, että pelkäsin rikkovani jotain tarpeettomasti.

Kiinnostavaa.

Veikkaan että se on aika yleistä sensuroida ja pyrkiä kontrolloimaan omaa suuttumusta. Ainakin itsellä siihen on liittynyt sellainen pelko, että jos nyt tulistuneena sanon jotain, se voi tehdä tosi pahaa jälkeä ja sillä voi olla kauaskantoisia seurauksia.

Asiana tämä tietysti liittyy myös jämäkkyyteen. Mun käsitys nyt tästä on sellainen, että ei siinä oikein ole muuta keinoa kuin ottaa vähän enemmän toisten ihmisten ja läheisten kanssa riskejä. Kaikista vaikein tilanne on silloin, kun on pitkään padonnut tunteitaan ja on tottunut niitä aina siivoamaan pois näkyvistä. Silloin siinä ihan todella voi käydä niin, että kun sitten johonkin asiaan reagoi ja näyttää tunnetta, sieltä helähtää hitosti muutakin kuin vain siihen asiaan liittyvää.

Mutta sitten jos opettelee siihen suuntaan, että suht nopeasti sanoo ja kertoo niistä omista rajoista, se muuttuu sikäli helpommaksi, että sieltä ei ehkä sitten niin paljoa tule hallitsemattomasti mukana kaikki se muu turhautuminen.

Ajattelen tästä niin, että siinä on sellainen ristiriita että... on olemassa sellaista omien pelkojen ja keskeneräisten käsittelemättömien asioiden toisten päälle kaatamista. Siinä aiheuttaa toisille kärsimystä, ja joskus se on turhaa paskaa. Siinä on joku sellainen "hyvän käytöksen" järkevä vaatimus, että ajattelee toisia ihmisiä ja niidenkin parasta. Kysyy vaikka että voinko kertoa tästä, tai itse miettii ja päiväkirjan tai jonkun muun keinon avulla vähän käsittelee niitä asioita valmiiksi ennen kuin puhuu.

Mutta sitten... silloin jos homma normitetaan tällä tavalla, että toisia pitää kohdella pelkästään lempeästi ja kaikki pitää tarjoilla sellaisena varmasti vaarattomana kiisselinä, minusta tämä on ihan oikeasti huono ja väärä kuva siitä, mitä on onnistunut ja kokonaisvaltainen kanssakäyminen. Silloin pidetään piilossa sitä, että me kaikki opetellaan asioiden käsittelemistä tahoillamme ja se on sellainen juttu, joka on joka tapausessa aina kesken. Joskus sillä että sanoo jotain harkitsematonta ja huonosti käsiteltyä keskeneräistä paskaa on sellainen funktio, että se paljastaa toiselle, että tässä kohtaa mä nyt menen tän asian käsittelyssä. Ja se myös tekee näkyväksi sen, että se ei ole mikään joko/tai-homma tai staattinen asia, vaan että... miten hitossa tän nyt sanoo ei niin kliseisesti. Että siinä ollaan itse kukin sellaisella matkalla, jossa voi oikeasti kehittyä ja aina ei tarvitse olla ne samat asiat niin kohtuuttoman vaikeita.

Toi on osittain tosi epäselvästi sanottu, mutta ehkä joku tästä tavoittaa jotain. Tää liittyy siihenkin, kun a4 hiljattain linkkasi jutun lukiossa opetettavista vuorovaikutustaidoista. Pidän sitä tosi hyvänä, että tällaisia asioita opetetaan. Some ja muu tekniikka on nuorille niin keskeistä, että semmosia kuuntelun ja ihan kehollisen vuorovaikuttamisen taitoja varmaan on hyväkin ihan treenailla joskus erikseen. Mutta usein tämmösissä asioissa syntyy sellainen "laupeuden teatteri" jossa vähän virheellisesti annetaan sellainen kuva, että a) tää homma olis joskus valmis ja b) sitten kun se on valmis, se näyttää siltä, että kaikki on semmosia ylitsevuotavan pehmeitä ja lempeitä aivan kaiken aikaa.

Toi jälkimmäinen on ainakin mun tän hetkisen käsityksen mukaan paskaa. Kiinnostavalla tavalla paskaa, mutta silti paskaa :D

Norma Bates

Pesin isoimmat ikkunani, olisiko ollut huhtikuussa kun ajantajuni alkaa olemaan aivan sekaisin. Jonkin ajan päästä joku paskonärhi oli ripuloinut kahteen ruutuun, pestyyn ja pesemättömään. Sain ronkittua sonnat pois avaamalla pienemmän ikkunoista ja huitomalla sen kautta isommastakin ruudusta. Nyt joku on taas sontinut päin ikkunaa, ja sellaiseen kohtaan että pitäisi avata isoin ikkuna. Se on aina helpommin sanottu kuin tehty, joten kaiketi sonnan poisto jää odottamaan sitä että pesen kaikki ikkunat joskus "koivuajan" päätyttyä.

Ihmettelen tätä touhua. Minkä ihmeen takia paskoa ikkunaan. Ja jälleen yöllä. Istuuko se lintu jossain rännissä tuolla katolla ja paskoo, jolloin sonta valuu ikkunaani? Viimeksi oli alempana, nyt on ruudun yläreunassa päin. Pitäisikö minun asentaa joku petolinnun kuva tuohon ikkunaan? Muutaman kerran on linnut hakanneet näihin makuuhuoneen ikkunoihin päätäänkin. Mutta ei kai se siluetti paljon vaikuttaisi yöllä kun on verhot ikkunassa, ja eihän se tintti sitä edes näkisi jos tosiaan istuu siellä rännissä talon katolla. Jos taas lentäessään paskoo, niin miten ihmeessä se aina ikkunaani roiskahtaa?

Toope

En ole koskaan pessyt ikkunoita. Ex-vaimo joskus pesi.
Nyt pesi maksamani siivooja. (en pyytänyt).
Tuli vaan mieleen, kun en ole oikein nähnyt ongelmaa...