Tuotearvosteluja

[MrKAT]

Ostin S-kaupasta halvahkon kinkkusiivupaketin. Samana iltana huomaankin että viimeinen käyttöpäivä 8.5., katson kelloani että pvm on nyt 9.5. Hemmetti! Yleensä en koske enää pitkällä tikullakaan tommosiin mutta nyt otin rohkeasti joitain leivän päälle, ettei mee ihan hukkaan. Maistui ihan hyvälle eikä tullut pahaa oloa. Loput kyllä menee ulos luontoon tunkioon.

[Hippi]

^
Leikkeleet on nykyisin pakattu kaasuun, joten paketin avauksen jälkeen välittömästi tuotetta ei kannata haistella, koska se haisee ihan perseelle, vaan sen pitää hetken tuulettua. Jos ei maku tai hajuhaittoja ole, on se kyllä ihan syöntikelpoista. Ei noita yli-ikäisiä kannata pois heittää, jos ei aistinvaraisesti mitään vikaa huomaa eikä päivämäärä nyt järjettömän kaukaiselta ajalta ole. Avattunakin se kestää hyvin sen muutaman päivän, että ehtii sen syödä pois.

Jos säilyminen epäilyttää, niin sisällön voi pakastaa niin, että leivinpaperin (tai voipaperin) välissä muutaman siivun pinoissa ja irtopakastaa ne ja pussittaa tai kerää rasiaan jäätyneenä. Toinen vaihtoehto on käyttää vähän reippaampaa tahtia ja tekee vaikka munakasta, johon saa menemään jo useamman siivun.

Olen käyttänyt hyvinkin viikon yli-ikäisenä avattua leikkelettä, jossa ei ollut aistittavissa mitään vikaa.

[Socrates]

Ostin Lidlistä Somersbyn päärynäsiideriä. Aika perhanan hyvää, parasta siideriä mitä olen ikinä juonut. Siellä myydään myös jotain kamalan makuista siideriä, jonka nimeä on nyt muista.

[Hippi]

Jos törmäätte jossain kaupassa (Lidlissä ainakin on) näihin:



Älkää ostako. Ei kannata vaikka onkin ihan edullisia.
Ne on niin saatanan koukuttavia, että paketti menee kerralla

[Hippi]

Joka vuosi olen odottanut saavani Fazerin Luumupitkon, sillä se on yksi niitä penskasta asti mukana pysyneitä herkkuja, joista ei voi luopua. Tuota ei ole kuin kohtalaisen lyhyen aikaa myynnissä ja monesti on ollut tuskan takana löytää kaupasta edes se yksi. Useampaa en edes haaveile, sillä tuohon tulee himo ja se menee nopeasti. Minun mielestäni pitkossa on kaksi palaa

Viime jouluna olin todella harmissani, sillä en osunut kertaakaan samaan aikaan kauppaan kuin noita olisi ollut, joten jäin ilman. Tänä vuonna kävi parempi onni ja nyt jo sen ensimmäisen palan söin.

Mutta pettymys oli melkoinen. Samalla, kun tuon nimi on "unelmaksi" muutettu, niin myös sen reseptiä on ihan varmasti muutettu terveellisemmäksi eli rasvaa vähennetty. Se tarkoittaa myös sitä, että taikina on kuivakkaampaa ja mauttomampaa. Periaatteessahan tuo on torttutaikinaa, mutta aiemmin siinä oli paiston jälkeen jäänyt hiukan kosteutta.

Saan sen toisenkin puoliskon kyllä syötyä, mutta ei siitä entisenlaisia kiksejä kyllä tule. Tuokin sitten maksoi pitkälti päälle viiden euron ja vastaisuudessa sen rahan käytän johonkin herkumpaan. 

[Hippi]

Vanhoista, siis ikivanhoista, töistä nyysityistä kuulokkeista oli pehmusteet jo murentuneet ja niitä oli inhottava käyttää. Ajattelin niihin näpärätä uudet pehmusteet tilkkulaatikon materiaaleista, mutta siinä taisi sitten johtokin olla aika entinen, kun pätki niin pahasti ja muilla paltsuun osallistujilla ei pätkinyt.

Niinpä sitten kipaisin paikalliset puodit läpi ja ostin Tokmannilta uudet, halvalla eli parilla kympillä.



Nyt vasta kotona huomasin, että nuo on pelikuulokkeet, mutta ei kai sillä väliä ole, kunhan ääni tulee ja menee. Kuuntelupuolta vasta olen testannut. Ääni ainakin tuubia kuunnellessa oli ihan mukava, mutta istuvuus ei kyllä ollut paras mahdollinen.

Minulla on AINA ollut mikrofoonin puomi(?), keppi(?), vai mikä se on nimeltään, oikealla puolella. Näissä se on vasemmalla, mikä tuntuu kummalliselta. Eikä siinä vielä kaikki. Kuulokkeet istuisivat päässäni paremmin, jos kääntäisin ne toisinpäin, eli oikealle se mikrofoni. Mutta sitten mikrofoni olisi niskan puolella, kun se puomi ei käänny kuin pystyasennosta alaspäin hyvällä arvauksella noin 150 astetta, joten  kuulokkeita ei voi käyttää "väärin päin".

Nappikuulokkeita en enää osta yksiäkään. Niin moniin on aikanaan raha mennyt hukkaan, kun en saa niitä pysymään korvissani. Mikrofonillisia nappikuulokkeita olisi tarjolla pilvin pimein.

No, ehkä noihin tottuu ajan kanssa. Nyt vielä pitää äänen lähetyspuoli testata jotenkin, ettei seuraavassa paltsussa tule hankaluuksia.

[a4]

Ostin vahingossa lakimiehen teetä.
Isolla kirjoitettuna sitruuna-mansikkateetä.
Pienellä präntillä myös mustapippuria.
Mitä helvettiä?

Masokisteille suosittelen aiemmin kokeilemaani kurkuma-inkivääriteetä.
Yskitti ja poltteli kurkussa joka kulauksella.
Ihan vierasvaratavaraa.

[Hippi]

Masokisteille suosittelen aiemmin kokeilemaani kurkuma-inkivääriteetä.
Yskitti ja poltteli kurkussa joka kulauksella.
Ihan vierasvaratavaraa.

Tuo on ihan parasta ja on myös hyvä flunssalääke

Inkivääri on nyt oikea hittituote ja vaikuttaa kuin se olisi syrjäyttämässä chilin. Vielä jokin aika sitten kaikkeen mahdolliseen laitettiin chiliä, mutta nyt inkivääriä. Kurkuma on aika uusi mielestäni

Tässä nyt vähän miedompi tuote



Yuzun ja inkiväärinmakuinen Bonaqua Kuulas on vastustuskykyyn ja aineenvaihduntaan. Juomaan lisätyt C- ja D-vitamiinit edesauttavat immuunijärjestelmän normaalia toimintaa. Yuzu-sitrushedelmän ja inkiväärin makuyhdistelmä on vastustamattoman raikas, pehmeä ja puhutteleva.

Bonaqua Kuulas – Yuzu & Inkivääri ja Kurkuma - kuplaton

[Kopek]

Nappikuulokkeita en enää osta yksiäkään. Niin moniin on aikanaan raha mennyt hukkaan, kun en saa niitä pysymään korvissani. Mikrofonillisia nappikuulokkeita olisi tarjolla pilvin pimein.

Hipin kuulokkeet ovat kuvan perusteella niin isot, että niihin "uppoaa" koko pää. Nykyaikaiset nappikuulokkeet saan jollakin tavalla pysymään korvissa, mutta aikaisemmin myytyä mallia ei ollut mahdollisuuksia saada pysymään yhtään missään ainakin mitä kuuntelemiseen tulee.

Nappikuulokkeissa ongelmana on niiden äänen diskanttipitoisuus. Kerran ostin Tokmannilta jotkut halpakuulokkeet, joissa yllättäen kuuluivat matalatkin äänet. Valitettavasti ne menivät rikki, enkä ole löytänyt uusia samanlaisia. Eihän sitä kaupassa tiedä, miten kuulokkeilla kuulee.

Bassopuolta saa hieman esille, kun tunkee kuulokkeet niin syvälle korviin kuin ne ahtamalla saa menemään. Silti ääni kokonaisuudessaan diskanttista kitinää.

Kuulokkeissa ylipäätään on se ongelma, että niitä on niin erilaisia. Jos teen tietokoneella jotain ääniohjelmaa ja säädän äänet kuulostamaan hyvältä, jollakin toisella tietokoneella ja kuulokkeilla ne ovat aivan kauheat. Tämä haittaa esimerkiksi Youtube-ohjelmia tehdessä.

Toinen ongelma on tietokoneen näyttö. Kun yhdellä tietokoneella tekee oikein säädetyn valokuvan, toisella tietokoneella katsottuna se voi näyttää aivan virheelliseltä.

Näyttöjä voi kalibroida, mutta minulla ei ole laitteita siihen tarkoitukseen. Ilman laitteitakin saa jotain tehtyä (ohjeita löytyy) ja olen tehnytkin, mutta en nyt jaksa keskittyä tällaiseen. Entä miten ääni kalibroidaan?

Tietokoneen kanssa käytän jotain epämääräisiä vanhoja teippailtuja koppakuulokkeita.

[Hayabusa]

^
Yleisimmin korvissa on tuollaiset. Pysyy hyvin, ääni ihan ok ja johto ei sotkeudu. Puhelimeen ja pädiin tarvitaan välikappale, mutta sellaiset on matkarepussa vakituiseen pakattuna.
https://www.prisma.fi/tuotteet/100121024/jbl-nappikuulokkeet-mikrofonilla-t110-musta-100121024

[a4]

Näen vieläkin painajaisia kurkuma-inkivääriteestä mutta onneksi löytyi lohturuokaa.
Ja välipalaa.

Voi, miten oli hauska löytää uusi versio vitsistä, joka kertoi mummosta, papista ja suklaarusinoista

Bongasin Lidlistä uusia suosikkinaposteltaviani ja olen ihan pähkinöinä!

Mummopähkinöitä.
Näitä voi syödä vaikka mummon kanssa.

[Hippi]

Nyt tein jotain tavoistani poikkeavaa, eli ostin toimivan kapineen tilalle uuden. Kuin irvaillen tuosta oli muistaakseni Hesarissa ihan näinä päivinä juttua, jotta ei kannata ostaa uutta vedenkeitintä nuhruisen tilalle. Juttu ilmestyi vain muutama päivä sen jälkeen, kun olin tehnyt päätöksen hankkia uuden vedenkeittimen.

Vanha on hyvin palvellut ehkä noin 30 vuotta ja siltä se näyttääkin. Valkoinen muovipinta on jo kellastunut, mutta mikä ällöintä, niin pohja, jonka alla on vastus, on kai polttanut pohjaan veden epäpuhtauksia. Noin kai voi käydä, jos tunnollisesti tyhjentää ylimääräisen veden pois, kun keittimen vastus on vielä kuuma. Mitkään siivouskuningattaren neuvot ei ole tuohon enää vuosiin tepsineet.

Nyt Prismassa käydessäni ostin uuden, ihan perusvedenkeittimen jonka käyttö ei edellytä neuvottelutaitoja ja on kohtuuhintainen, 25 euroa.



Nyt on keitin ajettu sisään, kun keittelin pari kannullista vettä ohjeen mukaan, jotta valmistuksen pölyt siitä saa pois.

Järkytys oli, että kannu on vääräkätinen. Ei ikinä olisi tullut mieleen, että tuollainenkin pulma voi tulla. Kannu tarjoaa kahvaa oikeaan käteen, jos haluaa pitää mitta-asteikon itseensä päin. Vanhassa kannussa tarjonta oli vasemmalle kädelle ja näin olin sitä tottunut käyttämään myös täyttäessäni kannua vesihanalla, eli näin täyttäessäni mitta-asteikon. Nyt täytyy keksiä jotain muuta, sillä tiskialtaan hana on oikean käden puolella, joten kannua ei voi pitää oikealla kädellä.

Pakko minun on vasurina jatkaa tuon käyttöä, mutta on se sitten hassun näköinen, kun mitta-asteikon sininen valaisin on seinää vasten. Mutta se kai ei ole niin nöpönuukaa. En muutenkaan sitä valoa oikein ymmärrä, miksi se siinä on.

Jos tuo kätisyys olisi käynyt mielessä valintaa tehdessä, niin saattaa olla, että olisin päätynyt lasikannuun, jossa mitta-asteikko on aina näkösällä. Näin ollen jään odottamaan, että lähipiirissä joltain vedenkeitin kosahtaa, niin pistän kiertoon tuon ja ostan itselleni sopivamman.

Nyt kun kapine on haukuttu ja pistetty lähtötelineisiin, niin jotain positiivista. Keittimessä on yllättävän hiljainen ääni. Vähän pelkäsin, millainen kohina tuollaisessa halpiskeittimessä on, kun duunipaikalla useimmat keittimet on kohisseet niin, että muutaman metrin säteellä siitä ei ole voinut jutella, vaan piti huutaa kohinan yli.

Nyt ihmettelen, miksi noita kannuja ei tehdä kätisyydestä riippumattomiksi, eli mitta-asteikko kumpaankin kylkeen. Jos se on kustannuskysymys, niin sen sinisen valon voisi täysin turhana jättää pois. Minäkin olen periaatteessa oikeakätinen, mutta teen paljon juttuja vasemmalla kädellä. Nuo kätisyydethän menee paljon sen mukaan, miten noita kapineita keittiössä sijoitellaan tai miten niitä mahtuu käyttämään. Vaikka olisi täysin oikeakätinen, niin tuota kannua ei tämän huushollin keittiön vesihanalla pystyisi täyttämään.

[Kopek]

Olen suunnitellut kirjoittavani pidemmän ja analyyttisemmän jutun vedenkeittimistä, mutta se jää toistaiseksi kirjoittamatta. Joten tässä lyhyt juttu.

Vedenkeittimissä yritän välttää sellaisia, joissa on muovia, koska en luota siihen, ettekö muovista voisi liueta kuumennettaessa aineksia veteen.

Olen ostanut monta teräksistä vedenkeitintä, joissa kaikissa on ollut yksi ja sama vika. Ne haisevat aivan kuin ylikuumentuneelle sähkölaitteelle. Niissä on jonkinlainen bakeliitin haju.

Viimeisin ostos oli tällainen paitsi että "suojapelti" on oranssin värinen.

Tutkin, mistä haju tulee. Se tulee muovikannesta. Niinpä keitän vettä kansi auki. Huono puoli on se, että tällöin keitin ei sammu itsestään.

Keittimet ovat usein sellaisia, että pohjaosa on erillinen. Näissä laitteissa huolestuttavaa on se, mitä aineita saumasta voi liueta.

Tällainen laite ostettiin vuonna 2008, ja se toimii vielä. Sen peltiosa on saumaton kannu. Kansi on tosin tässäkin muovia, mutta se ei ole koskaan haissut millekään.