Minua merkkituotteet ovat aina kiehtoneet. Alun perin kai merkiksi ovat muodostuneet paremmin kestävät tai toimivat tuotteet, jotka siis käyttöominaisuuksillaan erottuivat. Oikeastaan markkinoinnin kehityskaaren voikin "lukea" erilaisten merkkien sosiaalisen painoarvon muodostumisen kautta.
Itse en ole ikinä ymmärtänyt, mitä ihmeen järkeä olisi maksaa esimerkiksi laukusta, siis tavallisesta käsilaukusta, tuhansia euroja. Voiko joku paremmin ymmärtävä selittää?
Boldaus minun.
Design voi tarkoittaa myös erikoisuuden tavoittelua. Eräässä työpaikassani oli design-tuoleja parissa aulassa. Ne näyttivät kyllä tavallaan kivalta, mutta niissä oli aivan kammottava istua, taatusti tuli selkä kipeäksi. (Selkänoja ei tukenut ristiselkää, ja oli kaiken lisäksi metallia eli kylmä.)
Vaatteiden osalta esimerkiksi vaate, jota ei voi pestä, tai jossa ei voi istua tai kävellä 10 cm pidempiä askeleita ovat kelvottomia, vaikka kuinka olisivat innovatiivisia merkkituotteita tai "taidetta". Tässä joukossa joitakin esimerkkejä:
https://fi.pinterest.com/amberg1999/unwearable-fashion/?lp=trueJos pitää tuotteiden toimivuutta, käytännöllisyyttä tai käytettävyyttä tärkeänä, design voi olla melkeinpä kirosana - ainakin silloin kun tuote on suunniteltu ulkonäkö edellä.
Ideaalimaailmassa tuote suunnitellaan siten, että lähdetään käyttötarkoituksesta tai tarpeesta (esimerkiksi talvivaatteen lämmittävistä ominaisuuksista), ja niin, että ulkonäkö tukee käyttötarkoitusta. Näin vaan käytännössä ei aina tapahdu, vaan suunnitellaan hienon näköistä, mutta toiminnallisuutensa osalta kelvotonta.
---
Mitä tulee tuhansia euroja maksaviin käsilaukkuihin, niin veikkaan, että kyseessä voisi olla jonkinlainen piireihin pääsyn tarkoitus siinä. Tai jonkinlaiseen joukkopsykoosiin meno, muodin uhri -syndrooma, laumasieluisuus (vähän hassulla tavalla - haluataan olla erikoisia ja erottautua ja olla yksilöllisiä, mutta itse asiassa ollaan nimenomaan laumasieluisia).