Nyt on kysyttävää

[Kopek]

Mutta kuten jo sanoin, en ole mitenkään sukurakas. Sukulaiset ei kiinnosta vain sen vuoksi, että ovat sukulaisia eli sukulaisuus itsessään ei tee ihmisistä minulle tärkeitä.

Hipin kokemukset hoitolapsista ja niiden menettämisistä ovat olleet aika rankkoja. Ehkä näistä tapahtumista on seurannut tunne-elämän rajoittaminen sen tyyppisillä alueilla, joissa tunteet ovat aiheuttaneet henkisiä kärsimyksiä. Sen tyyppisiä asioita vältetään, jotka satuttavat. Tämä ei ole ehkä tietoista, mutta sitä tapahtuu. Ehkä "sukurakkaus" osuu tuollaiselle torjuttujen tunteiden alueelle.

Mietiskelin sattumalta tänään sitä, kuinka monilla lapsettomilla pariskunnilla ja myös yksinäisillä ihmisillä on koira, jota he pitävät melkein kuin omana lapsena. Koira tuntuu olevan kaiken keskipiste. Sitä esitellään Facebookissa ja siitä kirjoitetaan.

Onko koira lapsen korvike?

Tunnistan omassa elämässäni tunteiden torjumista ja niiden siirtymistä turvallisempiin kohteisiin. Olen tästä kertonutkin. Rakastin ja surin esineitä enemmän kuin läheisiä ihmisiä. Esineet olivat ikään kuin olentoja, joihin olin kiintynyt. En tietenkään kaikkiin esineisiin, vaan ennen kaikkea sellaisiin, jotka vastasivat eläviä olentoja. Tällaisia olivat esimerkiksi autot, koska ne liikkuvat. Auto on inhimillinen senkin vuoksi, että se ottaa ihmisen suojiinsa tarjoten hänelle lämpöä ja suojaa sateelta sekä siirtymisen uuteen paikkaan.

Lähetän tämän jutun keskeneräisenä, koska joudun lopettamaan kirjoituksen...

[Hippi]

^
Perheen ulkopuolisista sukulaisista en ikinä ole pitänyt muista kuin isäni kahdesta siskosta. Näistä toinen oli kummitätini, josta opin pitämään vasta nuorena aikuisena. Hän jatkoi sinnikkäästi yhteydenpitoa minuun sen jälkeen, kun myös äitini oli kuollut. Toinen oli se tätini, jonka maatilalla vietin lapsena kesät. Hän puolestaan kuoli joitain vuosia äitini kuoleman jälkeen.

Luulenpa että sukurakkauden puutteeni johtuu enemmänkin siitä, että kontaktit edellä mainittuja lukuun ottamatta rajoittuivat siihen, että noin kerran vuodessa kävivät meillä sukuloimassa, eli samalla kun kävivät Helsingissä, niin änkeytyivät meille yöpymään ilmaiseksi. Äitini hautajaisten jälkeen hänen puoleiseen sukuun ei ole ollut mitään yhteyttä. Kiinnostuksen puute on onneksi ollut molemminpuolista.


Minun on vaikea kuvitella koiraa tai kissaa lapsen korvikkeeksi. Itse olen kyllä naureskellut sitä, että huusholliin tuli kissatyttöpari siinä vaiheessa, kun ihmistyttöpari alkoi olla siinä iässä, että eivät kaivanneet niin suurta huolenpitoa ja käpälöintiä ja minulla oli ylimääräistä hoivaenergiaa vielä jäljellä. Todellisuudessa olen ollut jo lapsesta asti ihastunut kissoihin siellä maalla ja halunnut myös itselleni. Kun tytöt olivat reilun kymmenen ikäisiä, niin silloin oli sopiva ajankohta kissat hankkia. Aikaisemmin oli riittävästi tekemistä ilmankin.

Mutta kyllähän lemmikin hankkiminen seuraeläimeksi ja hoivattavaksi vaatii mieltymyksen itse siihen eläinlajiin, jotta tulee hankkineeksi yksilön omaksi ilokseen ja vaivoikseen.

[Kopek]

Muokkaan hieman tätä tekstiä, jota kukaan ei ole kommentoinut.

Vauvasta asti henkilöautolla matkustaneena julkinen liikenne on aina ollut minulle jotenkin vierasta. Minulla ei ole esimerkiksi aavistustakaan siitä, minkä ikäiset lapset voivat matkustaa yksin julkisessa liikenteessä. Kun ensimmäisen kerran elämässäni ostin linja-autolipun, olin muutamaa päivää vajaa 18-vuotias. Päiväkirjastani selviäisi tarkemmin. Ehkä olin jo täyttänyt 18 vuotta. Matka liittyi autokouluun. Linja-autolla mentiin kaupunkiin, jossa oli ajoharjoituksia. Usein sinne mentiin autokoulun autolla, mutta muutaman kerran jouduin matkustamaan linja-autolla. Mukana oli yleensä joku toinenkin autokoulun kurssilta, joten en minä tavallaan yksin tehnyt näitäkään matkoja.

Ikäkysymys tuli mieleen seuraavasta uutisesta:

Lapsi poistettiin junasta ilman toimivaa puhelinta tai rahaa – VR: Konduktööri teki työtään

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009617929.html

13-vuotias ei ole pikkulapsi, joten esitän jatkokkysymyksen. Miten nuoren rahattoman ja ilman toimivaa puhelinta olevan matkustajan konduktööri käskee pois junasta ulos pakkaseen - jos sattuu olemaan talvi? Kysymys liittyy edelliseen kysymykseen, eli minkä ikäisenä lapset alkavat kulkea yksin julkisessa liikenteessä.

En lukenut uutista kuin vilkaisemalla, koska tämän tyyppiset jutut ovat epämukavia. Näen pian painajaisia, kun illalla tällaisia luen.

Sen vähän perusteella, mitä kertomuksesta luin, tulin siihen johtopäätökseen, että vanhempien pitäisi huolehtia siitä, että lapsilla on ainakin sen verran rahaa, että he pääsevät kotiin, jos he jossakin kauempana liikkuvat. Ja kännykän käyttöäkin voisi sen verran opettaa, että ladatkaa hyvät herrat.

Tulipa mieleen vielä sekin, että entäpä jos poika olisi ollut se kuuluisa Valtteri... Kilkattaisivatko rasismikellot?

Alkuperäinen kirjoitukseni oli tämä. Jääköön se olemaan:

Kuka on kirjoittanut näin: "Maapallostrategisesti esille tulevat maanosien ja mahtavien eri rotujen kysymykset ja ristiriidat. Koko maapallon elämä on vaarassa saasteiden vuoksi. Jos valkoinen rotu ei löydä toisiansa, niin Spenglerin ennustus länsimaiden tuhosta ja auringonlaskusta tulee vähitellen toteutumaan."

Kai vastaus Googlella löytyy, mutta yllättääkö se?

[Jaska]

Tarkoitit että persujebn rasismijuuret ovat syvällä. Mutta oliko tuosta nyt arvoitukseksi tähän.

[Kopek]

Tarkoitit että persujebn rasismijuuret ovat syvällä. Mutta oliko tuosta nyt arvoitukseksi tähän.

Joskus on vaikea keksiä sopivaa aihealuetta, mihin jonkin kommentin sijoittaisi. "Nyt on kysyttävää" ei ehkä ole paras mahdollinen politiikkakysymykselleni. Itsekin tätä asiaa mietin, mutta en muutakaan keksinyt, vaikka selasin aiheita läpi. Niinpä täydensin kirjoitustani, jolloin sen pääaiheeksi tuli joukkoliikenne ja lasten rooli siinä. Politiikkakysymys jäi pieneksi kevennysaiheeksi niin kuin uutislähetyksissä joskus.

Aihe on sinänsä mielenkiintoinen, koska varsin yleinen käsitys tuntuu olevan se, että Veikko Vennamon aikainen perussuomalaisuus oli jotakin aivan muuta kuin nykyinen rasistinen perussuomalaisuus, joka on seurausta siitä, kun Suomen Sisu kaappasi puolueen vuonna 2017.

Vennamo on nähty jopa maahanmuuttomyönteisenä, koska hän oli syntynyt Karjalassa ja oli siten itsekin tavallaan maahanmuuttaja. Hän oli lisäksi tärkeässä roolissa siirtolaisten eli toisten "maahanmuuttajien" asuttamisessa sodan jälkeen.

Sattumalta olen itsekin tuntenut Karjala-taustaisia ihmisiä läheisestikin. Olen sitä mieltä, että heidän rinnastamisensa "maahanmuuttajiin" on kerta kaikkiaan totuudenvastaista. Eiväthän he mistään ulkomailta muuttaneet vaan siirtyivät Suomen sisällä paikasta toiseen. He olivat suomalaisia ja muuttivat Suomessa. Heidän lähtöpaikoistaan tuli - valitettavasti - ulkomaata vasta sen jälkeen, kun he olivat kodeistaan poistuneet.

Teknisesti rauhansopimus määräsi rajan uuteen paikkaan, jolloin se takana vielä olevat ja siltä poistuvat olivat ehkä hetken aikaa muodollisesti ulkomailla, mutta tällaiset alueet olivat kuitenkin vielä suomalaisessa kontrollissa. Ne siirtyivät vieraan valtion haltuun vasta, kun suomalaiset olivat poistuneet. En tunne tätä asiaa, joten en tiedä, milloin luovutettu alue virallisesti lakkasi olemassa Suomen aluetta. Heti rauhansopimuksessako vai sovitun lyhyen siirtymäajan jälkeen?

Niiltä alueilta, jotka Neuvostoliitto valloitti taisteluissa, suomalaiset olivat jo poistuneet ennen niiden liittämistä Neuvostoliittoon. Uuden rajan takaa muuttivat sodan lopussa ne, jotka asuivat paikoissa, joita Neuvostoliitto ei ollut valloittanut, mutta jotka piti luovuttaa taistelujen jälkeen. Talvisodassa Neuvostoliitto ei valloittanut esimerkiksi Viipuria, mutta se piti silti luovuttaa.

Veikko Vennamoa ei pidetä rasistina eikä maahanmuuttokriittisenä sen vuoksi, että nämä asiat eivät olleet "pinnalla" silloin, kun Vennamo johti Suomen Maaseudun Puoluetta. Vennamo edusti toisenlaista kulttuuria ja toisenlaista aikakautta kuin nykyajan ihmiset, joten ehkä hän ei puhuisi samoilla sanoilla ja äänenpainoilla maahanmuutosta ja maahanmuuttajista kuin nykyiset perussuomalaiset, jos hän vielä olisi keskuudessamme. Ei hän kuitenkaan mikään "suvakki" olisi. Kyllä hän oli hengeltään samanlainen kuin nykypersutkin. Aika ja puheet vain olivat erilaisia.

https://hommaforum.org/index.php?action=dlattach;topic=121517.0;attach=190242

[Hayabusa]

13-vuotias ei ole pikkulapsi, joten esitän jatkokkysymyksen. Miten nuoren rahattoman ja ilman toimivaa puhelinta olevan matkustajan konduktööri käskee pois junasta ulos pakkaseen - jos sattuu olemaan talvi? Kysymys liittyy edelliseen kysymykseen, eli minkä ikäisenä lapset alkavat kulkea yksin julkisessa liikenteessä.

Jälkimmäiseen kysymykseen vastaus on perinteinen: se riippuu...
siitä mihin ja mihin aikaan ollaan menossa ja onko muita kulkemisvaihtoehtoja. Julkisen keskustelun perusteella nykypäivänä vanhempien tärkein tehtävä on kuljettaa jälkikasvua harrastuksiin kunnes nämä saavat itse ajokortin. Jotkut siis eivät koskaan kulje julkisilla. Mutta tosiaan tilanne vaihtelee paikkakunta- ja perhekohtaisesti. 

Lisäkysymys: minkä [tähän vapaavalintainen kirosana] vuoksi kaiken pitää nykyään olla siinä kännykässä?

[Hippi]

Minun tuli kyllä paha mieli sekä äidin että pojan puolesta. Tuossa iässä lapset, ja ilmeisesti etenkin pojat, ovat kehitykseltään hyvin erilaisia. Toiset ovat edelleen pikkupoikia ja toiset ovat jo hyvinkin omatoimisia teinejä. Junasta ulos pistetty poika vielä epäonnekseen oli venähtää pituutta niin paljon, että todennäköisesti konduktööri oli katsonut tämän huomattavasti ikäistään vanhemmaksi.

Juttua lukiessa tuli mieleen, että miksi ei konnarilla ole vara-akkua mukanaan, jotta voisi tarkistaa nämä "akku lopussa" tapaukset. Ideani typeryyden havaitsin heti saatuani ajatuksen muodostettua. Mahdotonhan se on, sillä jokaisessa puhelimessa on omanlaisensa piuhan paikat, jota matkassa pitäisi olla myös säkillinen liitäntäjohtoja.

Tosiaan ihan perseestä on tuo "matkalippu kännykässä" etenkin nuorilla. Akku ei pitkään kestä ainakaan noilla naapurin tenavilla, jotka pelaavat ja katsovat tuubia ja mitä nyt sillä puuhaavakaan.

*:*:*
Kopek tuolla kyseli, että minkä ikäisinä lapset ovat valmiita käyttämään julkista liikennettä yksin. Se tosiaan vaihtelee. Itse aikanaan kävin jo ehkä 7-8 vuotiaana raitiovaunulla Hakaniemen torilla ostamassa mansikoita. Pienestä asti olin kulkenut äitini mukana kaupoille, joten tuo ei ollut edes jännittävää. Olihan mansikoita saatava.

Itse asiassa juuri tuo mainitun lehtijutun luettuani mietin sitä, että joissain asioissa lapset ovat paljon suojellumpia ja avuttomampia kuin menneinä vuosikymmeninä. Siihen varmaan on osaltaan syynä maailman muuttuminen paljon ikävämmäksi paikaksi kuin ennen, kun yksin liikkuvia lapsia voidaan kohdella kaltoin ja monesti aikuisistakaan ei ole apua, jos lapsi joutuu vaikeuksiin. Maailma on myös niin muuttunut, että muinoin saattoi vauvan jättää kymmenvuotiaan hoitoon useammaksi tunniksi, kun nykyään sitä pidettäisiin todennäköisesti heitteillejätöksi.

[ROOSTER]

Lisäkysymys: minkä [tähän vapaavalintainen kirosana] vuoksi kaiken pitää nykyään olla siinä kännykässä?

Siinä on se hyvä puoli, että kaikki on aina mukana. Huono puoli on se, että hukkaamalla kännykkänsä on aika kädetön tekemään mitään. Ei voi soittaa edes läheisiltä apua kun ei muista numeroa, eikä sitä ole missään numeropalvelussa enää tarjolla. Ratkaisuna voisi olla älykello tai -sormus varalla, siinä olisi samat tiedot - tai siru nahan alla.

Kaikenlainen tietosuoja ja salailu aiheuttaa enimmäkseen vain hirmuisia vaikeuksia ja byrokratiaa. Väärinkäyttäjät kuitenkin keksivät keinot ja viranomaisilla on pääsy ihan kaikkialle, siis kuka kärsii näistä "suojista"? Tietysti tavallinen kuluttaja, käyttäjä ja asioidenhoitaja. Jos ei muuten niin hirmuisesti kasvaneina kuluina.

Seurauksena on lisäksi, ettei edes valtakirjalla saa hoidettua asioita. Kiukkuista, väsynyttä ja valmiiksi hermostunutta monisairasta yli 90v. vanhusta pitäisi kuljetella ympäri maakuntaa jotta voisi todeta hänen haluavan sitä, mitä hän haluaa. Tietysti on edunvalvontasopimus laadittu jos hän sattuisi tulemaan höpöksi tai niin puhekyvyttömäksi, ettei paareiltakaan, pankkiin kannettuna, pystyisi allekirjoittamaan. Tervepäistä vanhusta ei voi myöskään väittää edunvalvontaa vaativaksi, se on moraalisesti ja lainkin kannalta väärin.

Virossa on vuosikaudet äänestelty henkilökortilla mutta meillä ei ole valtavista satsauksista huolimatta päästy yhtä epäonnista kokeilua pidemmälle. Sen siitä saa kun aina yritetään maailman parasta ja täydellisintä - mitään ei saada, paitsi kuluja. Halvempaa on korjata viat jos niitä ilmenee ja pahimmassa tapauksessa järjestää vaikka uusi kierros. Sehän ei vaadi kuin copy-paste-enter.

Samoin äimistelin sitä, ettei ajokortti kelpaa henkilötodisteeksi uutta passia noudettaessa. Sen sijaan ryppyinen paperivaltakirja annettuna toiselle henkilölle käy mainiosti, vaikka mitenkään ei pystytä todistamaan että juuri oikea henkilö olisi allekirjoittanut sen.

Ratkaisukeskeisenä ihmisenä ehdotankin, että heti kun tekniikka on edullisemmin saatavilla korvataan asiakirjoilla tunnistautuminen dna-näytteellä. Pankissa ja poliisiasemalla vain sylkäistään kippoon ja kone kertoo kuka on kyseessä. Eläinrekistereissä myös sen mikä. Myös koiranpaskasta kadulla voidaan heti skannata jätöksentuottajan omistajan tiedot ja laskutusosoite.

[Xantippa]

Olen kyllä aina ihmetellyt tuota valtakirja-asiaa. Tapana on, että esim. pakettia postista hakiessa olen tehnyt wordiin valtakirjan, jonka lähetän miehelleni, hän tulostaa ja allekirjoittaa sen (siis puolestani) ja hakee pakettini. Kun mitään mahdollisuuttahan todeta, että valtakirjassa on juuri minun allekirjoitukseni ei ole, eikä tietty tässä tapauksessa sillä ole mitään merkitystäkään.

Hulluin tilanne oli, kun olin tilannut paketin lempinimelläni, joka on kyllä aika suora johdannainen oikeasti nimestäni, tai ainakin helposti sellaiseksi miellettävä. R-kioskin täti kieltäytyi antamasta pakettia, koska henkkarissa oli toinen nimi.

Sanoin ok, menin sivummalle ja kirjoitin henkkarissa olevalla nimellä valtakirjan lempinimelleni. Paketti heltisi, mutta ei mitenkään hymyn kanssa.

Ihan hullun hommaa.

T: Xante

[ROOSTER]

Olen kyllä aina ihmetellyt tuota valtakirja-asiaa. Tapana on, että esim. pakettia postista hakiessa olen tehnyt wordiin valtakirjan, jonka lähetän miehelleni, hän tulostaa ja allekirjoittaa sen (siis puolestani) ja hakee pakettini. Kun mitään mahdollisuuttahan todeta, että valtakirjassa on juuri minun allekirjoitukseni ei ole, eikä tietty tässä tapauksessa sillä ole mitään merkitystäkään.

Hulluin tilanne oli, kun olin tilannut paketin lempinimelläni, joka on kyllä aika suora johdannainen oikeasti nimestäni, tai ainakin helposti sellaiseksi miellettävä. R-kioskin täti kieltäytyi antamasta pakettia, koska henkkarissa oli toinen nimi.

Sanoin ok, menin sivummalle ja kirjoitin henkkarissa olevalla nimellä valtakirjan lempinimelleni. Paketti heltisi, mutta ei mitenkään hymyn kanssa.

Ihan hullun hommaa.

T: Xante

Juuri näin.

Seurauksena on lisäksi, ettei edes valtakirjalla saa hoidettua asioita. Kiukkuista, väsynyttä ja valmiiksi hermostunutta monisairasta yli 90v. vanhusta pitäisi kuljetella ympäri maakuntaa jotta voisi todeta hänen haluavan sitä, mitä hän haluaa. Tietysti on edunvalvontasopimus laadittu jos hän sattuisi tulemaan höpöksi tai niin puhekyvyttömäksi, ettei paareiltakaan, pankkiin kannettuna, pystyisi allekirjoittamaan. Tervepäistä vanhusta ei voi myöskään väittää edunvalvontaa vaativaksi, se on moraalisesti ja lainkin kannalta väärin.

Unohdin mainita, että tällä vanhuksella ei ole muuta henkilötodistusta kuin kelakortti 90-luvulta, ilman kuvaa ja sähkölasku nimellään (kelpaa Iso-Britanniassa kuulemma). Eli minun pitää sitten varmistaa, että hän on juuri hän, enkä ole raahannut mitään muuta vanhusta huijausmielessä paikalle.

Taannoin myös pankkitilien tietoja päivitettiin ja tilejä lopeteltiin. Se olisi oma aiheensa, sekin.

[ROOSTER]

Miksi aina korostetaan investointien työllistävää vaikutusta, vaikka maassamme on valtava työvoimapula ja ulkomaisia tekijöitä pitää houkutella tänne? Onpa aina välillä kuulunut, että työvoimapula on yritysten suurimpia ongelmia.

Yhtiö kertoi tiistaina aikovansa rakentaa Suomessa kolme vetylaitosta kuluvan vuosikymmenen loppuun mennessä. Laitokset rakennettaisiin Kokkolaan, Kristiinan­kaupunkiin ja Porvooseen.

Kyse olisi miljardiluokan investoinnista. Se toisi Suomeen suoraan tuhat ja välillisesti noin kolmetuhatta työpaikkaa.

Tietenkin kyseessä on mutatoituminen, sellutehtaan tikkusihtaajasta ja paperitehtaan leikkurityöläisestä koulutetaan pikakurssilla vetytehtaan prosessiasiantuntijoita. Työnantajat ovat yhdessä todenneet, että yli 3 kuukautta työttömänä olleet tai yli 45-vuotiaat eivät enää kelpaa mihinkään.

[Toope]

Työvoimapulahan on kusetusta. Kyse on vain halpatyövoimapulasta, jossa yhteiskunta maksaa "työntekijoiden" kuluista osan... 

[Norma Bates]

Taannoin istuin kirjastossa tietokonetilassa, kun ilmeisesti jonkun ihmisen kuulokkeista vuoti läpi mitä ihmeellisintä mölinää. Joku ämmä huusi iloisella äänellä kokoajan:

Tau tau tau! Tau! Tau tau tau! Tau!

Siis onko tuo nyt olevinaan joku hittibiisi, ja jos on, niin mikä zibale voi kuulostaa noin jumalattoman idioottimaiselta? Vai lieneekö ollut jonkun pelin möykkää?

"Oisi akka ammuttava, koukkuleuka kolkattava." YÄK.

[Toope]

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009632154.html

Lauantaina vietettiin koulujen päättäjäisiä, ja poliisilla oli kiireinen ilta. Poliisi soitti Espoon Haukilahdessa Mellstenin uimarannalla läpi illan klassista musiikkia, sillä se on tehokkaasti vähentänyt nuorten tekemien rikosten sekä roskaamisen määrää. Kokeilu alkoi Espoossa jo viisi vuotta sitten, ja se on yllättänyt poliisin tehokkuudellaan.

Jos on hyvä idea, toimikoon!

[Norma Bates]

Mikähän mahtaisi olla kaikista puolueettomin media, lehti tai mikä hyvänsä, joka ei taatusti olisi sen paremmin oikeiston kuin vasemmistonkaan suuntaan kallellaan? Meni hermo kun näin jotain juttua semmoisesta tyypistä kuin Andy Ngo, ja luettuani sekä hänen puolestaan että häntä vastaan esitettyä matskua, totesin että kiitti mulle riitti. Yksi sanoo yhtä ja toinen toista. On se nyt perkele jos ei koko maailmasta löydy enää mitään neutraalia ja objektiivista tahoa.