Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Mitä olen lukenut, niin se maniavaihe ei nimenomaan ole se vaihe, missä hakeudutaan hoitoon. Se on vaihe, jossa henkilö on kaikkivoipainen, pursuaa ideoita ja itseluottamusta ja energiaa, tuntee voivansa siirtää vuoria, ja se kai tuntuu hyvältä, varsinkin masennusjakson jälkeen. Henkilö saattaa kärsiä unettomuudesta, ja tehdä huonoja taloudellisia ja muita päätöksiä, esimerkiksi ostella liian kalliita asioita, tai lahjoittaa liian paljon hyväntekeväisyyteen. Sairaudentuntoa ei kai ole. Kun mania kääntyy depressioon, ja mieliala mataa maassa, seurannee havahtuminen manian aikaiseen hulluuteen. Jos itsemurhaideaatioitakin silloin ilmenee, se ehkä saa henkilön hakeutumaan hoitoon.
Itselläni on kokemusta hypomaniasta, jonka eräs masennuslääke aiheutti (tai laukaisi). Hypomania on maniaa lievempi ilmiö. Silloisen psykiatrini teoria oli, että minulla saattaa olla jonkinasteista taipumusta bipohon. Se voisi selittää, miksi mitkään masennuslääkkeet eivät ole auttaneet. En tiedä, uskoako tuohon teoriaan vai ei. Lääkkeenä olisi lamotrigin tms., mutta luettuani sen sivuvaikutuksista (mm
tardiivi dyskinesia) (korjattu linkki videoon), en ollut halukas kokeilemaan, semminkin, kun hypomaniaa esiintyi vain lievänä ja vain kyseisen yhden masennuslääkkeen sivuvaikutuksena.