Nyt on kysyttävää

[Socrates]

Musiikki kaikissa muodoissaan on länsimaissa rajoittamaton perusoikeus ja olisi sohaisu ampiaispesään ruveta ehdottamaan jotain tuntisuosituksia sen kuuntelemiseen, koska se voi aiheuttaa vastaavia tai pahempia mt ongelmia kuin some.

Nyt pitäisi "vain" esittää jotain evidenssiä siitä, että musiikki voi aiheuttaa mt-ongelmia.

Toit itse esille sen, että musiikin parissa työskentelevät voivat paljon keskimääräistä huonommin.

Lisäksi on loogista, että jos oletamme ärsyketulvien heikentävän mielen hyvinvointia, musiikkikin kuuluu siihen joukkoon runsaasti käytettynä. Jos taas tuo oletus on väärä, on aiheetonta mekastaa pelaamisen, somen yms runsaan käytön haitallisuudesta.

[kertsi]

Musiikki kaikissa muodoissaan on länsimaissa rajoittamaton perusoikeus ja olisi sohaisu ampiaispesään ruveta ehdottamaan jotain tuntisuosituksia sen kuuntelemiseen, koska se voi aiheuttaa vastaavia tai pahempia mt ongelmia kuin some.

Nyt pitäisi "vain" esittää jotain evidenssiä siitä, että musiikki voi aiheuttaa mt-ongelmia.

Toit itse esille sen, että musiikin parissa työskentelevät voivat paljon keskimääräistä huonommin.

Lisäksi on loogista, että jos oletamme ärsyketulvien heikentävän mielen hyvinvointia, musiikkikin kuuluu siihen joukkoon runsaasti käytettynä. Jos taas tuo oletus on väärä, on aiheetonta mekastaa pelaamisen, somen yms runsaan käytön haitallisuudesta.

Boldaukseni: en tuonut. Kysymykseni oli, miksi muusikot vetävät viinaa ja huumeita (tjst. kysymys) niin yleisesti.

Toistaiseksi on selvittämättä, ryhtyvätkö jo valmiiksi mt-ongelmaiset muusikoiksi, vai AIHEUTTAAKO muusikin tekeminen tai kuunteleminen mt-ongelmia.

Monet muusikot sairastavat kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta millä todennäköisyydellä? Ja minkälaatuinen on bipon ja luovuuden riippuvuus toisistaan?

Sinänsä olen samaa mieltä, että ärsyketulva voi heikentää mielen hyvinvointia, ainakin jos on jo valmiiksi saanut pahoja sairauksia pitkäkestoisesta stressistä niin kuin minä. Itsekin rajoitan rankalla kädellä ärsyketulvaa esimerkiksi siten, että kuuntelen vain harvoin musiikkia, enkä juuri koskaan pidä päällä mitään poppikonetta taustamusiikin takia. Joskus harvoin kuten jouluna saatan laittaa radion päälle taustamusiikiksi.

[Socrates]

Jos keikkailee paljon öiseen aikaan ja ympäristöissä missä ihmiset dokaavat sun muuta, ja ympärillä on ihmisiä joiden toiminta on usein impulsiivista ja ne ympäröivät normit vaan on erilaiset, se vaatii aivan helvetisti enemmän selkärankaa siinä tilanteessa olla dokaamatta tai olla toimimatta impulsiivisesti, koska silloinhan sun pitää tavallaan irrottaa itsesi siitä ympäristöstä

Niin mutta miksiköhän se ympäristö on alkanut dokailla? Ei jotain käyttäytymistä voi perustella vain sillä, että siellä muutkin dokaavat tai tekevät jotain muuta epäterveellistä.

Tuolla logiikalla voisi sanoa, että maalarien dokailu ei johdu liuottimien kanssa touhuilusta, vaan siitä, että niissä ympyröissä saa mallin dokailuun.

[Socrates]

Minulla ei ole sinänsä mitään tarvetta julistaa musiikin vahingollisuutta enkä ole edes itse varma siitä, vaan tässä on kyse asioitten suhteuttamisesta.

Nykyään puhuttaan paljon hiljentymisen ja tylsien hetkien hyödyllisyydestä ärsyketulvan keskellä. En osta ajatusta,  että hevin luukuttaminen on meditointia ja netissä surffailu mädättää aivot.

[kertsi]

Jos ärsyketulva on se paha asia, niin musiikkia pahempi ärsyketulva olisi mielestäni kyllä radion puheohjelmat. Puhe kaappaa tarkkaavaisuuden paljon pahemmin kuin taustamusiikki, ainakin jos on lukemassa tai kirjoittamassa jotain. Jos haluaa esittää suosituksia musiikinkuuntelun maksimiajalle, niin paljon pienemmän maksimiajat olisi ainakin omalla kohdallani taustapuheelle.

[kertsi]

Ja sitten lisäksi on musiikkia, joka päinvastoin terästää ja parantaa keskittymiskykyä. Itselleni sellaista musiikkia on joskus esim. Hildegard von Bingenin musiikki:

Hildegard von Bingen | Hortus Deliciarum | 432Hz music

[Hiha]

Minulla ei ole sinänsä mitään tarvetta julistaa musiikin vahingollisuutta enkä ole edes itse varma siitä, vaan tässä on kyse asioitten suhteuttamisesta.

Musiikkia voi käyttää moneen.

Music as torture / Music as weapon

“One of the most startling aspects of musical culture in the post-Cold War United States is the systematic use of music as a weapon of war.”

“This paper is a first attempt to understand the military and cultural logics on which the contemporary use of music as a weapon in torture and war is based.”

Kohteena muslimiterroristit ovat siitä kiitollisia, että he eivät pidä mistään. Niinpä heitä voi kiusata altistamalla heidät mille hyvänsä. Musiikkikin käy, eikä sitä tarvitse erityisesti valkata. Länsimainen ihminen olisi hankalampi tapaus. ”Voisitteko soittaa Enter Sandman vielä kerran? On se vaan niin hyvä.” ”Ei teillä sattus oleen 60-luvun Bee Gees albumeita?”

Saman musiikin tuhoisuus riippuu siitä, tykkää vai ei. Tätä on tutkittu. Vaikutus pätee jopa fyysisissä kuulovaurioissa. Miten muusikot voivat inhota sitten omia kappaleitaan? Ensiksikin, osa on taustamuusikoita. He veivaavat keikalta toiseen samat kipaleet, kun kokoonpanon tähti säteilee yleisölle. Toisekseen, on luultavasti ihan mahdollista soittaa omatkin biisinsä puhki. Vaikka taiteilijat aika itserakkaita ovatkin.

Joten musiikki saattaa ehkä olla ehdollisesti vahingollista. Ei aina ja kaikille, mutta tietyin edellytyksin liika-annoksina kyllä.

[ROOSTER]

Kuulun ihmisiin joilla on ilmeisesti kolmisuuntainen mielialahäiriö. Siihen kuuluu, että kuuntelen erilaista musiikkia eri mielentiloissa. Kun olen depressi kuuntelen 60- ja 70-lukujen musaa, mikä rauhoittaa. Normitilassa kuuntelen vaativampia sävelkulkuja ja haastavia sanoituksia. Maanisessa vaiheessa luukutan heviä täysillä.

Seuraavaksi voitaisiin puida yhdessä miten vaatetus indikoi mielentilaan.

[Hippi]

Mahtaako viinan ja muiden päihteiden käyttö olla yleisempää ja runsaampaa juuri keikkamuusikoiden keskuudessa? Epäsäännölliset ja epämukavat työolot matkustamisinaan ja pitkin poissaoloine kotoa, voi madaltaa rimaa tarttua pulloon.

Onkohan vastaavaa päihteiden käyttöä havaittavissa studiomuusikoilla tai orkesterimuusikoilla? Nämähän kai enimmäkseen asustavat kotona perheensä parissa ja työajatkin ovat ehkä hiukan säännöllisemmät kuin kiertävillä keikkailijoilla.

Olen ilmeisesti Näkkärillä kirjoittanut pitkähkön kirjoituksen musiikin käytöstäni, kun sitä ei tuolta yleisestä musiikkikeskustelusta löytynyt. Kuuntelen monenlaista musiikkia ja omasta mielialastani paljolti riippuu, mitä milloinkin pistän soimaan. Rentoutumiseen ja "pään tyhjäykseen" on oma musiikkinsa ja alakuloon omanlaistansa. Energisen toiminnan oheen haluan taas tietynlaista musiikkia jne. Heviä kuuntelen paljon, mutta en sitä "luukuta nupit kaakossa", vaan sitäkin maltillisesti. Kuulokkeilla kuunnellessa pidän huolta kuulostani ja käytän vain sankakuulokkeita sopivalla volyymilla.

Niin paljon olen elämässäni musiikkia kuunnellut, jotta minun kuuluisi olla suljetulla, jos musiikki pään jotenkin sekoittaa.


Lisäys: tätä viestiä kirjoittaessani ROOSTER oli tuon edellä olevan laittanut ja taas ollaan samiksia, eli mieliala vaikuttaa kuunteluun

[kertsi]

Kuulun ihmisiin joilla on ilmeisesti kolmisuuntainen mielialahäiriö. Siihen kuuluu, että kuuntelen erilaista musiikkia eri mielentiloissa. Kun olen depressi kuuntelen 60- ja 70-lukujen musaa, mikä rauhoittaa. Normitilassa kuuntelen vaativampia sävelkulkuja ja haastavia sanoituksia. Maanisessa vaiheessa luukutan heviä täysillä.

Mulla sitten tieskuinkamonisuuntainen härö.

Heviä olen luukuttanut niinä kausina, jolloin on ollut paljon fyysisiä kipuja. Yksi kesä erityisesti on jäänyt mieleen. Heviä olen myös kuluttanut erinäisissä riemukkaan riehaantumisen tiloissa muiden ihmisten kanssa tilanteissa, joissa alkoholillakin ollut hieman osuutta asiaan. 

von Bingeniä silloin, kun tarvitsee keskittyä johonkin.

Bachia tms. barokkimusiikkia, kun tarvitsee rauhoittua.

Jotain vähän simppelimpää energistä menomusaa joskus, kun kokkailen tai siivoan.

Bebobin tapaista jatsia ja oopperaa vain hyvin harvoin, kun ei ole liian stressaantunut olo, mutta silloin se saattaa olla timanttista.

Reggaeta ja bluesia melkein milloin vaan.

Mitä vaan mökää ja räimettä, esim. Black Sabbathia, kun pitää peittää ärsyttäviä seinänaapurista kuuluvia ääniä.

Rokkia, folk rokkia yms. en oikein muista, milloin niitä tulee kuunneltua.

Nykyään kuuntelen mieluiten hiljaisuutta 99,99999% ajasta.

[Hippi]

^
Kokeilehan lattarimusaa siivoukseen. Aivan loistava apu

[kertsi]

Ai niin lattarit. Nuorena/nuorempana tuli tanssittua jonkin verran lattareiden tahtiin.  Ja tangon/humpan/valssin. Ja rokin. Ja soulin. Ja discon. Ja hip hopin. Ja Suomi-rokin/popin. Ja ja ja. Varmaan siivouksessa voisi toimia.

Raskaampi rock sopisi ehkä kuntosalille, en tiedä. En enää omista mitään pientä kannettavaa poppikonetta, enkä ole salilla siksi kuunnellut juurikaan musiikka. Silloin kauan sitten, kun siellä kävin viimeksi.

[ROOSTER]

Lisäys: tätä viestiä kirjoittaessani ROOSTER oli tuon edellä olevan laittanut ja taas ollaan samiksia, eli mieliala vaikuttaa kuunteluun