Nyt on kysyttävää

[Hippi]

Ei varmasti väärin muunna, mutta minusta silloisella 1990 vuoden sadalla tonnilla olisi saanut enemmän hankittua kuin tämän päivän 26 000 eurolla. Aiemmassa viestissä suhteutin tuota rahamäärää tietyn asunnon hintaan silloin ja nyt.

Pitäisikö etsiä sitten kullan hinta noille vuosille? En osaa sanoa, miten vakioinen se on ihmisillä käytettävissä olevaan rahaan ja rahan arvoon nähden.

Mutuiluahan tämä on ja siksi juuri kyselen, jotta onko jollain varmaa tietoa siitä, että mutuiluni on metsässä.

[urogallus]

Pitäisikö etsiä sitten kullan hinta noille vuosille? En osaa sanoa, miten vakioinen se on ihmisillä käytettävissä olevaan rahaan ja rahan arvoon nähden.

Ysärillä itäblokki romahti ja apartheid lopahti, ja nämä kaksi tapausta ikään kuin vaikuttivat kullan saatavuuteen ja arvoon. Tämä ihan ulkomuistista ilman googletteluja: Etelä-Afrikka ja NL olivat suuria kullantuottajia.

muoks.  Näköjään 90-luvulla tosiaan kullan hinta putosi, mutta vähemmän ja myöhemmin kuin olin kuvitellut. Aallonpohja oli vuosituhannen vaihteen tienoilla. Nyttemmin kullan hinta on noussut kohisten. Yleinen epävarmuus ja kehittyvän maailman vaurastuminenko lienevät taustalla?
https://goldprice.org/gold-price-history.html

[a4]

Ei varmasti väärin muunna, mutta minusta silloisella 1990 vuoden sadalla tonnilla olisi saanut enemmän hankittua kuin tämän päivän 26 000 eurolla. Aiemmassa viestissä suhteutin tuota rahamäärää tietyn asunnon hintaan silloin ja nyt.

Pitäisikö etsiä sitten kullan hinta noille vuosille? En osaa sanoa, miten vakioinen se on ihmisillä käytettävissä olevaan rahaan ja rahan arvoon nähden.

Mutuiluahan tämä on ja siksi juuri kyselen, jotta onko jollain varmaa tietoa siitä, että mutuiluni on metsässä.

https://www.stat.fi/artikkelit/2012/art_2012-03-12_004.html?s=3

Tulkitsinko oikein yllä olevasta kuvasta, että verrattuna 1990 tilanteeseen, 2011 palkat eli ostovoima on ollut suhteessa asuntojen hintoihin ja kuluttajahintoihin parempi?
(Ennen 90-luvun lamaa sinisessä viivassa näkyy muuten asuntokuplapiikki ja laman aiheuttama yhtä nopea romahdus.)
Tuo kuva ulottuu vain vuoteen 2011 asti. Linkissä sanotaan: Tämän jälkeen markkinat ovat olleet odottavia ja hinnat ovat pysytelleet lähes paikallaan.
Tämä kuva tukenee tuota:


https://www.ptt.fi/ajankohtaista/uutiset/asuntomarkkinat-2019-ennuste.html

[Lognessa]

McDonnaldsilla on tarkaan laskettu indeksi, millä hinnalla kussakin maassa ihminen sortuu hampurilaisateriaan.

Rahan arvoa ei voi määrittää kukaan muu kuin itse. Ja se määrittyy vasta myöhemmin, oliko kokemus sen arvoinen. Kasvoiko sijoitus yms.

[Hippi]

^^
Aika lähellähän nuo asuntojen hinnat näyttävät palkkojen käyrää seuraavan tuota yhtä isoa kuprua lukuunottamatta.
Nyt jäin sitten miettimään, että voisiko mutuni sittenkin olla väärässä? Selityksenä on oman käsitykseni muuttuminen siitä, mikä on "paljon rahaa". Joskus 90-luvulla olin vielä työurani alkupuolella mikä näkyi myös käytettävissäni olevan rahan määrässä. Rahan arvon ja käytettävissä olevan rahan muutoksen saatoin helposti huomata, kun makselin tasaeräistä 12 vuoden annuiteettilainaa pois alkean vuodesta 84. Tuolloin sai aika tarkkaan katsoa, mihin sen muun osan palkasta käytti, mutta lainan viimeisinä vuosina olin ehtinyt jo säästääkin palkastani hyvän summan.

Ehkä tuota nyt on tarpeetonta enempää pohtia, sillä tuskin asiaa edes pystyy selvittämään, jos ei ole mitään sellaista mittatikkua, mihin sitä rahamäärää eri aikoina voisi verrata.

[a4]

McDonnaldsilla on tarkaan laskettu indeksi, millä hinnalla kussakin maassa ihminen sortuu hampurilaisateriaan.

Rahan arvoa ei voi määrittää kukaan muu kuin itse. Ja se määrittyy vasta myöhemmin, oliko kokemus sen arvoinen. Kasvoiko sijoitus yms.

Lienee yksi syy sille miksi mäkkäri on alallaan maailman toiseksi suurin.
Mutta mikä on sitä suurempi ja kuinka monta eri tuotetta sen raaka-aineista saa tehtyä?
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/yllattavat-faktat-pikaruokaravintoloista-tiesitko-tata-mcdonald-sista/3302224#gs.7a5zic

Myöskään todistuksen arvoa ei voi määrittää kukaan muu kuin itse, ja tämä kannattaa kertoa koululaisille ja valelääkäriksi haukutuille.

[a4]

^^
Aika lähellähän nuo asuntojen hinnat näyttävät palkkojen käyrää seuraavan tuota yhtä isoa kuprua lukuunottamatta.
Nyt jäin sitten miettimään, että voisiko mutuni sittenkin olla väärässä? Selityksenä on oman käsitykseni muuttuminen siitä, mikä on "paljon rahaa". Joskus 90-luvulla olin vielä työurani alkupuolella mikä näkyi myös käytettävissäni olevan rahan määrässä. Rahan arvon ja käytettävissä olevan rahan muutoksen saatoin helposti huomata, kun makselin tasaeräistä 12 vuoden annuiteettilainaa pois alkean vuodesta 84. Tuolloin sai aika tarkkaan katsoa, mihin sen muun osan palkasta käytti, mutta lainan viimeisinä vuosina olin ehtinyt jo säästääkin palkastani hyvän summan.

Ehkä tuota nyt on tarpeetonta enempää pohtia, sillä tuskin asiaa edes pystyy selvittämään, jos ei ole mitään sellaista mittatikkua, mihin sitä rahamäärää eri aikoina voisi verrata.

Mielestäni Tilastokeskus tuottaa hyviä mittatikkuja. Se on sen tehtävä. Mutta yksilöissä on eroja ja yleistykset ovat yleistyksiä. Eri elämäntilanteissakin suhde rahaan ja hintoihin voi muuttua.

[Jaska]

Hippi tuossa totesi että kaaviossa asuntojen hintojen kohoaminen on noudattanut suunnilleen palkkojen kohoamista eli ostokykyä, mutta suhteessa kokonaiselinkustannuksiin - johon asumiskustannuksetkin toki kuuluvat - palkkojen nousu on 50 vuoden jaksolla ollut kolminkertainen. Siinähän sitä on ihan tarpeeksi kuvitusta, että rahan arvon muutos on näkökulmakysymys. Kun kulutuksen rakenne samalla muuttuu, niin elinkustannus- ja muita indeksejä uudistetaan eli vaihdetaan sitä tuotekoria, jonka hinnan muuttumista seurataan ja tilastoidaan.

Ensimmäiset kymmenen vuotta, kun itselläni on koti-pc ollut, tietokone maksoi suunnilleen 10000 markkaa (aika monen kuukauden nettopalkka), mutta sillä saatu kapasiteetti - prosessorin nopeus, keskus- ja massamuistin määrä jne. - tuplautui puolessatoista vuodessa. Kukapa nykyisin sijoittaisi tavanomaisen käytön kotitietokoneeseen 1700 euroa?

[Hippi]

^
Jossain aiemmassa viestissäni mainitsin, että juuri kodin elektroniikka ja kodinkoneet ovat huono mittari rahan arvolle, sillä niiden hinta  on lyhyinäkin aikajaksoina muuttunut melkoisesti. Seitsemän tai kahdeksan vuotta vanha telkkarini, hyvä 47 tuumainen, maksoi liki pari tuhatta euroa. Nyt samanlaisia saa parilla sadalla ja ne uudemmat, suuremmat ja monipuolisemmilla ominaisuuksilla varustetut ovat sitten ihan omissa hintaluokissaan tällä hetkellä.
Ensimmäinen mikroaaltouunini noin vuonna 1990 oli kallis. Jos oikein muistan, niin se maksoi 1200 markkaa, joten se oli melkoinen investointi. Nyt tuollaisen ihan perusmikron saa muutamalla kympillä halpahallin hyllystä. Muunnetulla hinnalla, 320 eurolla, saa jo kaikenlaisin hilavitkuttimin varustetun laitteen eikä se edes kovin kirpaise ostopäätöstä tehdessä.

Noissa ilmeisesti kulutustottumukset ja tuotantokustannukset ovat muuttuneet niin, että ne ovat vaikuttaneet hintoihin hintaa todella reilusti alentaen. Kauppa käy kuin siimaa, kun ihmiset haluavat toimivankin laitteen tilalle aina uudenmpaa ja hienompaa. Edellset mallistot muuttuvat bulkkikamaksi joka myydään aina vaan halvemmalla pois ja uutta kootaan liukuhihnoilla halpamaissa. Mahdetaanko paljon mitään enää Euroopassa tehdä?

Sen vuoksi pohdin tuota kerrostalohuoneiston myyntihintaa jonkinlaisena mittarina, kun tuotteena se on pysyny samanlaisena nämä 30 vuotta.

Perimmäisenä kysymyksenä kaiken tuon jahkailun takana on erään tuttavani ongelma, kun hän oli antanut vuonna 1990 60 000 markan rahasumman eräälle henkilölle ja nyt olisi antamassa toiselle henkilölle samansuuruisen rahasumman, niin olisiko 16 000 euroa todellakin "saman arvoinen". Tuota asiaa olemme yrittäneet pohtia ja ainakin minusta on tuntunut, että aiemman avustuksen saanut olisi saanut "enemmän".

[a4]

^ Voisiko näkökulmaerot rahan arvon muutokseen tiivistää karkeistukseen jossa köyhempi asuntoja omistamaton kokee saavansa nykyrahalla enemmän ja varakkaampi asunnon tai asuntojen omistaja kokee saavansa lähes yhtä paljon kuin ennenkin?

Jos kerran Jaskan tiivistämänä kaaviossa asuntojen hintojen kohoaminen on noudattanut suunnilleen palkkojen kohoamista eli ostokykyä, mutta suhteessa kokonaiselinkustannuksiin - johon asumiskustannuksetkin toki kuuluvat - palkkojen nousu on 50 vuoden jaksolla ollut kolminkertainen.

Parempituloiset helposti myös ostelevat uudempaa ja kalliimpaa elektroniikkaa ja kodinkoneita, joita huonompituloiset saavat lyhyinäkin aikajaksoina vanhentunutta uutta hankittua halvemmalla.

[Hippi]

Jos aikamatkailu olisi mahdollista ja nyt tällä tietämykellä ja kokemuksella, niin kyllä valitsisin sen 60 000 markkaa vuonna 1990 kuin nyt 16 000 euroa.
Tosin eipä se raha suuremmin olisi elämääni muuttanut silloinkaan. Säästöön tai sijoituksiin olisi luultavasti mennyt.

[a4]

^ Ymmärsinkö oikein että elinkustannusindeksikorjattu euromäärä ei kelpaa sinulle vaan tarvitsisit omistusasumisen hintaindeksikorjattua markkamäärän muuntamista euromääräksi?
Tällöin kaiketi vanhasta markkamäärästä tähän päivään muunnetun euromäärän pitäisi olla korkeampi kuin mitä Tilastokeskuksen rahanarvonmuunnin tarjoaa, koska asuntojen hinnat ovat kasvaneet enemmän kuin rahanarvonmuuntimen huomioimat kuluttajahinnat.

[ROOSTER]

Nyt elämme aikaa jolloin yksi vanha markka vastaa silloisella ostovoimalla riittävällä tarkkuudella nykyistä yhtä euroa.

[Hippi]

^^
No minulla on niin vahva mutu, että se laskuri on liian kaavamainen ja irti elämästä ja siksi antaa tuloksen, josta en pysty olemaan samaa mieltä

[Lognessa]

Sen 60 000 mk voisi ajatella lainana ja laskea päälle peruskoron, niin pääsisi lähemmäksi tätä päivää.

Jos on onnistunut tekemään aikoinaan asuntokaupat hyvältä paikalta halpaan markkahintaan, jossa huoneiston arvo vaikuttaa tuplautuneen, niin oston jälkeenhän on tapahtunut seuraavia: huoneistoon alkaa raksuttaa kuukausittaisia yhtiövastikekuluja (30 vuotta n. 80 000€), taloyhtiön remontteja (pahassa lykyssä 80 0000 €) ja huoneiston kulumisesta johtuvia ramonttitarpeita (30 000 €).