Nyt on kysyttävää

[safiiri]

Edellä on esitetty monenlaisia vastauksia kysymykseen, missä ja milloin ja ketkä olivat viimeiset Suomessa koulunsa käyneet, jotka eivät lukeneet vieraita kieliä. Silti en oikein pysty varmuudella päättelemään - tai en ymmärrä kommentteja - mikä on lopullinen vahvistettu vastaus tähän kysymykseen.

Sitä, miten peruskoulu tuli Suomeen, on käsitelty monissa uutisjutuissa ja nettiartikkeleissa, mutta tätäkään kautta ei oikein löydy vastausta. Asiaa mutkistaa kertsin esittämä tieto, että myös osassa kansakouluja luettiin vieraita kieliä tai osa kansakoulun oppilaista luki niitä, vai miten asia pitää ymmärtää.

Minun tietoni tästä asiasta ovat perustuneet käytännön havaintoihin ja kuulopuheisiin, joten ne ovat olleet epämääräiset. En enää muistakaan varmuudella kaikkea. Tästä syystä kysyin asiasta.

Karkea käsitykseni on olllut se, että syntymävuosien raja menee jossakin 1950-luvun loppuvuosissa viimeisimmän osittain vieraita kieliä lukemattoman ikäluokan ollessa mahdollisesti vuonna 1957 tai 1958 syntyneitä. Tämä koskee kuitenkin vain sitä maantieteellistä aluetta, jossa minä olen kouluni käynyt.

Yritä nyt ensin formuloida jollain järkevällä tavalla, mitä oikein haluat saada tietää. Haluatko siis tietää, mikä on viimeinen ikäluokka, joista KUKAAN ei lukenut pakollisesti jotakin vierasta kieltä koulussa? Vai haluatko saada tietää, mikä on ikäluokka, joista kaikki lukivat pakollisena jotakin vierasta kieltä koulussa. Peruskoulun myötä käyttöön otettu kaikkia samalla tapaa koskeva opetussuunnitelma sisälsi sen vieraan kielen pakollisen opiskelun. Se siis oli muutos, jonka myötä koko ikäluokka siirtyi pakollisen vieraan kielen opetuksen piiriin.  Kuten siis jo monen kirjoittajan toimesta on sinulle kerrottu, tämä siirtymä ei tapahtunut koko Suomen alueella samaan aikaan, vaan useamman vuoden siirtymäajalla siten, että peruskoulujärjestelmä otettiin käyttöön pohjoisesta alkaen ja viimeisenä sen piiriin tulivat pääkaupunkiseudun kunnat.

Mutta kuten kertsin kommentista kuulit, ei pelkästään kansalaiskoulutaustakaan välttämättä tarkoita, että ei ole opiskellut mitään vierasta kieltä. Suomessa itse asiassa on koulussa tarjottu vieraan kielen opetusta huomattavasti aikaisemmin kuin esim. muualla Euroopassa ja pidetty sitä tärkeänä osana kouluopetusta. Kissanhännänvetoa on lähinnä ollut siitä, onko (ainoa) pakollinen "vieras" kieli se toinen kotimainen vai ei.

JOs sinulle riittää se karkea tieto, joka syntyy peruskouluun siirtymisestä, niin sen pystyt kyllä laskemaan siitä vuodesta, jolloin viimeiset Suomen kunnat ottivat peruskoulun käyttöön. Tuolloin peruskoulussa ensimmäinen vieras kieli alkoi 3. luokalta. Siten siis ne, jotka aloittivat 3. luokan vuonna 1977 ovat osallistuneet täysipainoisesti vieraan kielen opetukseen opetussuunnitelman mukaisella määrällä.

Kysymyksesi on myös tavallaan hölmö, sillä eihän kielen osaamisen kannalta oikeastaan ole merkitystä sillä, onko ikinä osallistunut vieraan kielen opetukseen, vaan merkitystä on lähinnä sillä, onko saanut kielenopetusta  riittävän pitkään ja jollain tapaa oikeasti toimivan kielitaidon antavalla laajuudella. Siten olennaista ei ehkä ole - kielitaidon syntymisen kannalta - se, onko kansalaiskoulussa opiskellut jotain kieltä, vaan onko kielen opetuksesta muodostunut eri kouluvaiheiden läpi kulkeva riittävän pitkäaikainen ja intensiivinen kielenopetuksen polku. Eikä esim. opetus ole katkennut ammattikouluun siirtyessä.

Siten - jotta kysymykseesi edes olisi löydettävissä mielekäs vastaus - sun pitäisikin itseksesi miettiä, mitä oikeastaan kysyt. Ja ennen kaikkea MIKSI.


https://www.mv.helsinki.fi/home/niskanen/sajavaara.pdf

Tässä suomalaisesta kieltenopetuksesta jotain infoa. Tekstin lopusta löytyvä lähdeluettelo lienee hyvä paikka aloittaa lisätiedon hankkiminen, jos suomalaisen kieltenopetuksen historia enemmänkin kiinnostaa.

[-:)lauri]

Tietääkö joku, miten tuo googlekääntäjä toimii Venäjän, Valko-Venäjän, Kiinan, Brasilian, Turkin, Puolan ja Unkarin kieltän kääntämisen kohdalla? Onnistuuko kyseisten kielten kääntäminen englanniksi hyvin, jokseenkin hyvin, jokseenkin huonosti vai huonosti?

[a4]

^
En tiedä mutta veikkaan että laajasti käytetyt kielet kääntyvät nykyään jo melko hyvin.
Voit testata asiaa, kääntämällä jonkun eri kielisen nettisivun suomeksi tai englanniksi ja katsoa syntyykö ymmärrettävää tekstiä.
Suomen kieli on pieni kieli ja kääntynee huonommin.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006377662.html

https://kantapaikka.net/index.php/topic,331.0.html

[-:)lauri]

^
Lähinnä siksi kyselen kun englannin kääntäminen suomen kielelle onnistuu harvoin liian hyvin. Siellä on aika usein joukossa sellaisia virheitä, joiden oikaiseminen edellyttää eglannin kielen jonkinasteista ymmärtämistä. Yleensä näihin törmää spammisähköposteissa ja kesätoimittajien "uutisissa", joissa uutinen on kaapattu joltain oikealta kansainväliseltä uutismedialta, ajettu googlekääntäjän läpi ja julkaistu.

Tarkoitan, etten juurikaan luota googlekääntäjään suomen kielen kohdalla. Venäjän ja kiinan kielet lisäävät ongelmia entisestään kun mulla ole mitään valmiuksia kirjoitella venäläisiä tai kiinalaisia hakusanoja.

Onko goolella ominaisuutta, että kun kirjoitan hakusanan/lauseen esimerkiksi englanniksi, se kääntää sen kiinaksi, hakee tulokset ja kääntää minulle hakutulokset takaisin englanniksi? Eli toimiiko google kuinka hyvin babelin kalana?

[Kopek]

Miksi Google ei osaa korjata virheitä suomenkielisestä tekstistä, kun kaiken maailman Open Officet ja Oikofixit siihen kykenevät.

Googlen tekstiruutu korjaa jotain, mutta se ei korjaa kaikkea. Se näyttää jotkut sanat virheellisinä, vaikka ne olisivat oikein, ja vastaavasti jotkut virheelliset sanat oikein kirjoitettuna.

Googlen oikolukuun ei siis missään tapauksessa voi luottaa.

Sanan "irrottaa" Google haluaisi  kirjoitettavan virheellisesti "irroittaa". Tämä vain yhtenä esimerkkinä monista.

https://www.kielitohtori.fi/suomen-kielenhuollon-kysymys/haluaisin-tiet%C3%A4%C3%A4-kumpi-muoto-oikea-irrottaa-vai-irroittaa-vai-ovatko

Kysymys siis vielä uudestaan. Miksi Google ei näytä pystyvän yhdistämään toimivaa oikolukua suomenkieliseen tekstiin?

Googlen käännösominaisuudet ovat kehittyneet huomattavasti viime vuosina, mutta eivät ne vielä ole täydellisiä varsinkin kun käännetään tekstiä suomenkieliseksi.

[MrKAT]

Mikä on edesottamuksen vastakohta?
Takaa-antaumus, persausnipistys vai takaa lipsahdus?
( )

[Hayabusa]

^Hmm. Edesottamushan tarkoittaa, että on tehnyt jotain. Joten vastakohta on tekemättömyys, tai tekemisen välttely. Olisiko takana lusmuilu?

[Amore]

Mikä on edesottamuksen vastakohta?
Takaa-antaumus, persausnipistys vai takaa lipsahdus?
( )

Veikkaan, että sanan edesottamus alkuperä on ruotsin sanassa tilltag. Sanan merkitys molemmissa kielissä on jonkinlainen epätoivottu tai epämukava/hankalahko sattumus tai väljemmin kääntäen kenties kommellus.

Ruotsin kielen logiikkaa seuraten till-preposition vastakohdaksi löytyy från. Siis, tilltag - fråntag. Fråntag-muoto substantiivina taitaa kuitenkin esiintyä vain vanhassa kielessä. Nykyisin käytetään fråntagande. Esim. "fråntagande av vårdnaden" - huoltajuuden menetys.

Sattumuksessa - siis edesottamuksessakin - jotakin saadaan, jokin tulee kohti eli "till". Menetyksessä jotain menee itseltä pois eli "från".

[Jaska]

Kielitoimiston mukaan edesottamus on teko, hanke, yritys.  Ei se vastakohtaa kaivanne.
Positiivisena edes on merkityksessä ainakin: soittaisit edes, kiellettynä ei hän edes tervehtinyt ilmaisee vähimmäisseikankin puuttumista.

[Melodious Oaf]

^ Mielenkiintoista ettei Kielitoimiston sanakirjan määritelmä anna pienintäkään viitettä siitä, että sanan "edesottamus"  käyttöä toisinaan motivoisi se, että kuvattu toiminta nähdään kyseenalaisena tai siihen suhtaudutaan humoristisesti.

[safiiri]

Edesottamus on teko, josta kannetaan tekijän vastuu (silloinkin, kun tekeminen on johtanut tarkoittamattomiin seurauksiin). Siten edesottamuksen "vastakohta" on tekemättä jättäminen silloin, kun tekeminen olisi ollut vastuulla. Vaikkapa heitteille jättäminen tai laimin lyöminen (vaikka asiaa johon pitäisi puuttua ei olisikaan itse aiheuttanut).

[Jaska]

Edes on päässyt monenkin, varsinkin vanhahtavan sanan alkuosaksi korostaen tai sävyttäen loppuosaa: edesauttaa, edeskatsoa, edeskäypä, edesmennyt, edesottamus, edespäin, edespääsy, edestakaisin, edestuoda, edesvastuu.

Edesottamisessa on minunkin korvissani leikillinen,  vähättelevä tai halventava sävy.

[Melodious Oaf]

Tää nyt on rankkaa mutuilua mutta: Edesottamuksista puhutaan usein silloin, kun jonkun toimintaa katsotaan ja arvioidaan tai se asettuu ikään kuin jonkun katseen alle tai huomon kohteeksi. Urheilijoiden ja joukkueiden "edesottamuksista" puhutaan, ja tarkoitetaan sitä katsojille näkyvää ja kilpailussa tapahtuvaa suoriutumista onnistumisineen ja epäonnistumisineen. Samoin TV-sarjoissa ja elokuvissa usein "seurataan jonkun edesottamuksia", ja tätä esiintyy nimenomaan arvosteluissa ja synopsiksissa, jossa sisällöstä kerrotaan.

[MrKAT]

Eka kerran muistelen sanan kohdanneeni Aku Ankan taskukirjassa jossa Aku lähtee etsimään uusia töitä ja Roope ajattelee: "Pitääpä seurata Akun edesottamuksia". (Roopen tarkoitus oli estää Akua pääsemästä mihinkään töihin, vedonlyönnin takia). Tässä se vihjaa vain neutraaleihin tekoihin tai yrityksiin. Tai niin ainakin käsitin ja jatko vihjaa myös, Aku osaa olla ovela eikä mokaile vaikka muuten tunnetaan epäonnekkaana.

[Melodious Oaf]

^  Toi "seurata" verbin käyttö kyllä sopii nimenomaan siihen sapluunaan, jota yritin kuvata edellä. Jollain on joku hanke tai pyrkimys tai projekti tai muuta, ja sitten kun joku muu seuraa, miten siinä käy ja miten pärjätään ja katsoo tilannetta ulkopuolelta, hän seuraa tämän ihmisen "edesottamuksia".

Toi nyt ei ihan vastaa täysin sitä, mitä taas tv-sarjojen ja leffojen kohdalla tarkoitetaan. Mutta mun laajempi pointti oli se, että tuntuu kovin vaillinaiselta todeta määritelmässä pelkästään, että edesottamus on "teko" tai "hanke" tai mitä näitä nyt oli.

Tosin Kielitoimiston sanakirja ei kai kuvaile muutenkaan tämän tyyppisiä asioita juurikaan, vaan se lähinnä määrittelee sanoja listaamalla lähisynonyymeja. Tästä ei ole juurikaan hyötyä, jos joku ihan oikeasti ei tiedä, mitä sana tarkoittaa tai miten sitä käytetään. Sellaisen ymmärryksen välittämikseksi pitäis varmaan kertoa, että sitä käytetään useimmiten monikossa jne. jne. jne. Mutta KTSK olettaa kai käyttäjiensä puhuvan suomea äidinkielenä ja tuovan itse määritelmiin rutkasti tietoa siitä, miten sana käyttäytyy kielikorvan ja kielitajun ja nyanssien näkökulmasta.

EDIT: Mulla on tästä sellainen mielipide, että meillä pitäis olla joku laaja ja hyvä yksikielinen sanakirja, joka sisältäis just ton tyyppistä sanojen tosiasiallista käyttöä kuvailevaa tietoa. Siitä olis hyötyä suomea opiskelevilla mutta myös suomea äidinkielenään puhuville.