Nyt on kysyttävää

[Kopek]

Palaan vielä kiinteistöasiaan. Selostukseni jäi hieman vajaaksi.

Kyse ei ole mistään ikivanhoista suvun perintömaista vaan maa-alueen jämästä, joka on jäljellä maasta, jonka isäni osti joskus 1980-luvun alussa vai milloin lieneekään. Jollakin menettelyllä maita siirrettiin aikoinaan yhteisesti minun ja sisareni/veljieni nimiin. Tämän jälkeen niitä jaettiin siten, että veljeni saivat tietyt alueet kesämökkien rakentamista varten, ja loppuosa maasta (pinta-alaltaan suurempi) jäi sisareni ja minun nimiin.

1990-luvulla suurin osa minulle ja sisarelleni jääneestä maa-alueesta myytiin, koska rahaa tarvittiin konkurssin jälkeiseen verojen maksuun, jota jatkui vuosia. Konkurssi oli vienyt omaisuuden, ja verot veivät ns. tuhkatkin pesästä. Oli myytävä viimeiset maiden rippeet sekä vene ja asunto-osake ja mistä vain rahaa irtosi.

Siirryn seuraavaksi hieman asiasta sivuun, kun kerron taustoja.

Mitä nuo edellä mainitut verot olivat, joku ehkä miettii.

Ne tulivat siitä, kun pankki myi haltuunsa saamiaan yksityisiä maa-alueita, jotka olivat olleet konkurssiin menneiden yritysten velkojen vakuutena. Pankki piti maista saadut rahat, mutta isäni joutui maksamaan niistä pääomatuloverot ikään kuin tulo olisi tullut hänelle. Maiden pinta-ala oli yhteensä satoja hehtaareja, joten verotkin olivat huomattavat. Niiden maksamista jatkui kymmenisen vuotta. Ja rahaa näihin veroihin saatiin myymällä kaikki mahdollinen, mistä vain jotain irtosi. Konkurssi ei siis ollut mikään hetken tapahtuma vaan kymmenen vuotta kestänyt henkinen kidutusprosessi. Kumpikaan vanhemmistani ei elänyt koko tuota kymmentä vuotta. Eikä kidutusveroihin jäänyt, vaan oli paljon muutakin ahdistavaa, mutta en näitä asioita nyt ala tässä selittää vaan palaan tuohon alkuperäiseen maakysymykseen.

Yhdessä pankin toimeenpanemassa myyntitapahtumassa kaavoittaja kaavoitti ostajalle huomattavasti suuremman maa-alueen kuin mitä kauppakirjaan oli merkitty ja kauppakirjaan liitteenä olevaan karttaan piirretty.

Kauppa tehtiin pankin pakottamana, ja ostaja oli meiltä omaisuuden vienyt arkkivihollisemme, joka sai kaavoittajan ansiosta ilmaiseksi ylimääräistä maata. Asia jäi harmittamaan isääni, ja hän valitti kaavoituksesta. Ei olisi pitänyt, koska meidän sukumme on niin tyhmää, että se häviää sataprosenttisella varmuudella kaikki mahdolliset oikeusjutut ja kiistat. Tapaus eteni aina korkeimpaan oikeuteen asti, ja sieltä tuli päätös, että kaavoittajalla oli ollut oikeus kaavoittaa tiettyjen lakien puitteissa mitä huvittaa, koska hänelle annetussa valtakirjassa ei ollut mainittu myydyn alueen pinta-alaa. Pelkkä liitekartta ei riittänyt. Paperissa luki jotain tähän tyyliin, että "valtuutan kaavoittaja X:n lohkomaan isommasta maa-alueesta kauppakirjaan merkityn osa-alueen". Siinä olisi pitänyt lukea, että "valtuutan kaavoittaja X:n lohkomaan isommasta maa-alueesta kauppakirjaan merkityn x hehtaarin suuruisen osa-alueen". Näin pienestä se oli kiinni. Hehtaarimerkintä puuttui valtakirjasta. Ei riittänyt, että se oli kauppakirjassa ja näkyi liitekartassa.

Pankin ja arkkivihollisemme etujen ajajana toiminut kaavoittaja tietysti loukkaantui siitä, että hänen touhuistaan valitettiin, vaikka hän jutun lopulta voittikin.

Koston aika koitti muutama vuosi myöhemmin.

Kun sisareni ja minun omistama maa-alue myytiin, jotta saataisiin rahaa verojen maksuun, halusin jättää siitä pari sataa metriä pitkän ranta-alueen myymättä. Ajattelin, että voisihan tuollainen alue olla mukava olemassa, vaikka se onkin kurjaa soista pusikkoa, joka on täynnä muurahaispesiä.

Taas törmättiin sukumme – eli tässä tapauksessa minun – tietämättömyyteen ja tyhmyyteen. Koska alueesta (metsämaata) ei ollut tarvinnut aikaisemmin maksaa kiinteistöveroa, en arvannut, että siitä pitäisi alkaa maksaa veroa sitä siinä vaiheessa, kun alue pienenee kymmenesosaan entisestä.

Kauppakirjan liitteenä olevaan karttaan piirrettiin alue, joka meille jäisi. Kaavoituksen hoiti kunnan puolesta sama tyyppi, joka oli tehnyt aikaisemman kiistaa herättäneen lohkomisen. En tunne maakaupan termejä, joten käytän mitä sanoja sattuu, jos joku ihmettelee.

En tiennyt sitä oleellista asiaa, että jos metsäalueen koko on alle kaksi hehtaaria, siitä pitää maksaa kiinteistöveroa. Kaavoittaja luonnollisesti tiesi, joten hän lohkoi alueen kooksi noin 1,99  hehtaaria eli juuri ja juuri alle kaksi hehtaaria. Kaavoittajan temppu on tähän mennessä maksanut meille kiinteistöveroina jo tuhansia euroja. Jos kaavoittaja olisi ajatellut meidän etuamme, alueen kooksi olisi tullut hieman yli kaksi hehtaaria. Mutta ei hän tietenkään ajatellut vaan päinvastoin naureskeli ehkä partaansa, kuinka typeryksiä taas jäynäytetään. Kehtasivat valittaakin vielä. Pyh.

Tuolla tavalla tuo ikuinen veronielu syntyi. Kostajan käsi on pitkä.

Haluaisin siis maa-alueesta eroon, jotta ei tarvitsisi maksaa kiinteistöveroa. Lahjoitus lapsille olisi vain välivaihe. He myisivät sen eteenpäin. Varmaan tällaisesta kierrättämisestä kertyy ylimääräistä veroa, mutta kertyköön. Pääasia, että päästään tuosta "muurahaisrannikosta" lopullisesti eroon. Alueen verotusarvo on vähän yli 20000 euroa, joten ei tässä mistään miljoonatontista ole kyse. En tiedä, kuka siitä mitään haluaa maksaa. Pitäisikö tehdä myyntivideo, jossa oikein kehuisi aluetta. Hieno järvenrantatontti kalaisan vesistön äärellä...

Olen viimeksi käynyt vilkaisemassa tuota maaplänttiä joskus 15 vuotta sitten tai milloin lieneekään. Mittasin rantaviivan pituuden "karttapaikasta". Se on noin 246 metriä. Tontti ei sisällä vesialuetta, joten rantaviivakin on vähän epämääräinen käsite.

[kertsi]

Oletko kysynyt, haluavatko lapsesi ottaa vastaan tuollaisen lahjan, joka on kuvaamasi kaltainen eli vähän kurja muurahaispesineen kaikkineen, ja josta vielä joutuu maksamaan veroa?

[Hippi]

Jos tontista on vain tarve päästä eroon, niin kannattaisiko se lahjoittaa lapsille ja lapsenlapsille. Noin osuudet pilkkoutuisivat niin pieniksi, että siitä en imene lahjaveroa. Kopekin tilille ei tulisi rahaa, mikä aiemmin ainakin oli hänen toiveensa.

Lapset ja lapsenlapset voisivat hoitaa myynnin ja ottaa siitä sen verran hintaa, että saavat myyntikulut peitettyä. Tuossa nyt tulee sitten luovutusvoittokin verotettavaksi mielestäni. Mutta koska ovat sen ilmaiseksi saaneet, niin mitä väliä sillä on, jos joutuvat veroja maksamaan, kunhan nyt edes jotain jää vaivanpalkaksi. Pääasia, että ryteiköstä on päästy eroon. Tuo toimii siis vain, jos heillä ei ole samaa ongelmaa, että kauppaa ei voi tehdä niin, että raha näkyy tilillä.

[ROOSTER]

Minä ehdotan siitä tontista luopumista. Lahjoita se sille vittumaiselle kaavoittajalle, niin saa hän puolestaan ryhtyä veronmaksajaksi. Kiusallasi voi vielä hakea tontille rakennuskieltoa ja rauhoitusta muutama tunti ennen luovutuskirjan ojentamista.

Luopuminen on ihan aliarvostettu elämänohje. Täällä siitä lisää: https://kantapaikka.net/index.php/topic,808.msg33592.html#msg33592

[Unforgiven]

Palaan vielä kiinteistöasiaan. Selostukseni jäi hieman vajaaksi.

"valtuutan kaavoittaja X:n lohkomaan isommasta maa-alueesta kauppakirjaan merkityn osa-alueen". Siinä olisi pitänyt lukea, että "valtuutan kaavoittaja X:n lohkomaan isommasta maa-alueesta kauppakirjaan merkityn x hehtaarin suuruisen osa-alueen". Näin pienestä se oli kiinni. Hehtaarimerkintä puuttui valtakirjasta. Ei riittänyt, että se oli kauppakirjassa ja näkyi liitekartassa........

Kauppakirjan liitteenä olevaan karttaan piirrettiin alue, joka meille jäisi. Kaavoituksen hoiti kunnan puolesta sama tyyppi, joka oli tehnyt aikaisemman kiistaa herättäneen lohkomisen.

En tunne maakaupan termejä, joten käytän mitä sanoja sattuu, jos joku ihmettelee.

Juu ei tee kunnan kaavoittajat lohkomisia eikä muutkaan kaavoittajat.

[Kopek]

Oletko kysynyt, haluavatko lapsesi ottaa vastaan tuollaisen lahjan, joka on kuvaamasi kaltainen eli vähän kurja muurahaispesineen kaikkineen, ja josta vielä joutuu maksamaan veroa?

Yhdessä asiaa on suunniteltu. Jos kaiken jälkeen joku ropo jäisi, se on tarkoitus käyttää kesämökin kattoremonttiin.

[Toope]

Oletko kysynyt, haluavatko lapsesi ottaa vastaan tuollaisen lahjan, joka on kuvaamasi kaltainen eli vähän kurja muurahaispesineen kaikkineen, ja josta vielä joutuu maksamaan veroa?

Onhan se aika perseestä, jos saat jotakin vanhemmiltasi perinnöksi ja valtio on heti perimässä veroja TEIDÄN omaisuudestanne.
Mutta sosialistit ovat sitä mieltä, ettei meitä veroteta vielä tarpeeksi.

[Karikko]

Jos tontista on vain tarve päästä eroon, niin kannattaisiko se lahjoittaa lapsille ja lapsenlapsille. Noin osuudet pilkkoutuisivat niin pieniksi, että siitä en imene lahjaveroa. Kopekin tilille ei tulisi rahaa, mikä aiemmin ainakin oli hänen toiveensa.

Lapset ja lapsenlapset voisivat hoitaa myynnin ja ottaa siitä sen verran hintaa, että saavat myyntikulut peitettyä. Tuossa nyt tulee sitten luovutusvoittokin verotettavaksi mielestäni. Mutta koska ovat sen ilmaiseksi saaneet, niin mitä väliä sillä on, jos joutuvat veroja maksamaan, kunhan nyt edes jotain jää vaivanpalkaksi. Pääasia, että ryteiköstä on päästy eroon. Tuo toimii siis vain, jos heillä ei ole samaa ongelmaa, että kauppaa ei voi tehdä niin, että raha näkyy tilillä.

Luovutusvoiton verotuksessa on alaraja josta ei mene veroa ja kopekin esimerkissä se ei kyllä ylity.

Riippuen tietenkin siitä millä hinnalla se myytäisiin edelleen. Mutta nuohan on helppo käydä katsomassa, jos asia kiinnostaa.

[Karikko]

Kauppakirjan liitteenä olevaan karttaan piirrettiin alue, joka meille jäisi. Kaavoituksen hoiti kunnan puolesta sama tyyppi, joka oli tehnyt aikaisemman kiistaa herättäneen lohkomisen. En tunne maakaupan termejä, joten käytän mitä sanoja sattuu, jos joku ihmettelee.

En tiennyt sitä oleellista asiaa, että jos metsäalueen koko on alle kaksi hehtaaria, siitä pitää maksaa kiinteistöveroa. Kaavoittaja luonnollisesti tiesi, joten hän lohkoi alueen kooksi noin 1,99  hehtaaria eli juuri ja juuri alle kaksi hehtaaria. Kaavoittajan temppu on tähän mennessä maksanut meille kiinteistöveroina jo tuhansia euroja. Jos kaavoittaja olisi ajatellut meidän etuamme, alueen kooksi olisi tullut hieman yli kaksi hehtaaria. Mutta ei hän tietenkään ajatellut vaan päinvastoin naureskeli ehkä partaansa, kuinka typeryksiä taas jäynäytetään. Kehtasivat valittaakin vielä. Pyh.

Tuolla tavalla tuo ikuinen veronielu syntyi. Kostajan käsi on pitkä.

Haluaisin siis maa-alueesta eroon, jotta ei tarvitsisi maksaa kiinteistöveroa. Lahjoitus lapsille olisi vain välivaihe. He myisivät sen eteenpäin. Varmaan tällaisesta kierrättämisestä kertyy ylimääräistä veroa, mutta kertyköön. Pääasia, että päästään tuosta "muurahaisrannikosta" lopullisesti eroon. Alueen verotusarvo on vähän yli 20000 euroa, joten ei tässä mistään miljoonatontista ole kyse. En tiedä, kuka siitä mitään haluaa maksaa. Pitäisikö tehdä myyntivideo, jossa oikein kehuisi aluetta. Hieno järvenrantatontti kalaisan vesistön äärellä...

Olen viimeksi käynyt vilkaisemassa tuota maaplänttiä joskus 15 vuotta sitten tai milloin lieneekään. Mittasin rantaviivan pituuden "karttapaikasta". Se on noin 246 metriä. Tontti ei sisällä vesialuetta, joten rantaviivakin on vähän epämääräinen käsite.

Kyseessä maa-alan myynti ja kaavoitetulla alueella alle kahden euron- öh hehtaarin alat ovat kiinteistöverotuksen kohteena.

Mitään kaavoitusta ei siis siinä kaupassa ole tehty.

Toki ostajan ja myyjän olisi ollut hyvä tietää nuo asiat jo silloin, kun tuo on tehty. Kunnan virkailijalle, joka on ollut tuota juonimassa, olisi myös kohtuullista antaa turpaan, mutta se on laitonta, enkä siis ehdota sitä..

[urogallus]

Kävin eilen kaupassa, jossa oli myynnissä juureen leivottua vaaleaa leipää, jota mainostettiin EI HIIVAA!-tekstillä. Onko hiivan välttely joku terveyshihhulien juttu? Ja tosiaan sanon hihhulien, koska kyllä juuressa hiivaa on. Juuren hapan maku tulee maitohappobakteereista, mutta hiiva hoitaa kohotuksen.

[a4]

Haluaisin siis maa-alueesta eroon, jotta ei tarvitsisi maksaa kiinteistöveroa.

Toimisikohan tällainen?:

Yksityisellä maalla sijaitsevasta luonnonsuojelualueesta ei tarvitse jatkossa maksaa kiinteistöveroa
linkki

[Hippi]

Nyt on pakko kysyä, kun tunnen itseni jokseenkin tyhmäksi taas kerran.

Ostin hiljattain sähköhammasharjan, kun hampurini sanoi sen olevan minulle sopivampi kuin perinteinen. Purkasin kapineen paketista ja luin käyttöohjeen läpi. Kun olin tuota tehdessäni olkkarissa, niin vein kapineen lataukseen keittiön sähköpistokkeeseen, jossa latailen kaikkia muitakin kapineita.

Kun olin käyttänyt harjaa jo jonkin aikaa ja arvelin, että pian on käytetty sen ohjeen mukainen aika, niin laitoin sen lataukseen kylppärin peilikaapin pistorasiaan. Kerrankin kaikki oli hyvin mitoitettu, eli harja mahtui olemaan peilikaapissa purkamattomana ja kaapin sisällä on sopivasti pistorasia. Hämmästyksellä ei ollut rajaa, kun vielä yli 12 tunnin (=ohjeen mukainen latausaika tyhjästä täyteen) jälkeen latausta ilmaiseva valo sykki vihreänä. Annoin sen olla vielä aika pitkästi, kunnes tulin siihen tulokseen, että valo on varmaan jäänyt jumiin ja lataus on valmis.

Muutaman kerran sain käytettyä harjaa, kun syttyi punainen valo, joka ilmoitti lataustarpeesta. Olin kuin klapilla päähän lyöty. Mitä se oli tehnyt liki vuorokauden, kun ilmoitti lataavansa ja nyt akku on tyhjenemässä?

Vein sitten kapineen keittiöön samaan pistorasiaan, jossa se oli aikaisemmin onnistunut lataamaan. Niinpä onnistui nytkin!

Kylppärin pistorasia toimii, sillä käytän sitä mm. hiustenkuivaajan sähköön.

Ainoa ero, jonka tiedän tehneeni, on johdon osittainen purkaminen taitoksesta. Eli kylppärin pistorasia on niin lähellä, että melkein koko johto on "alkuperäisillä taitoksilla ja siteellä kiinni", kuten se oli ostettaessa. Keittiön pistorasia on sen verran ylempänä, että joudun ottamaan sen taitoksen ympäri kiepautetun sidoksen auki, jotta johto yltää pistorasiaan.

Järjettömän pitkän selityksen jälkeen se kysymys: Voiko johdon oleminen "nipussa" estää jollain tavoin latauksen? Huomattava kuitenkin, että myös tuolla taitetulla johdolla latauksen valo vilkkui, joten jotain virtaa siinä kyllä kulki.

[kertsi]

Järjettömän pitkän selityksen jälkeen se kysymys: Voiko johdon oleminen "nipussa" estää jollain tavoin latauksen?

Seuraa mutuilua. Ei minusta pitäisi olla vaikutusta kiepin kierrosten lukumäärällä siihen, paljonko virtaa tulee hammasharjan laturiin (muutettu "hammasharjaan" sana "hammasharjan laturiin"). Tosin ehkä johdon kierteellä olo voisi periaatteessa muodostaa käämin ja sen takia indusoida jonkinlaisen magneettikentän/sähkömagneettisen kentän kiepin sisään ja ympärille, joka voisi häiritä lataustapahtumaa (sähköharjan lataaminen kun nimittäin taitaa perustua perustua induktioon).

Ainahan voit testata:
- Keittiössä voi asettaa rakkine esim jonkun laatikon, kattilan tms. päälle ja saada johtoa siten lyhyemmäksi. Tai vastaavasti irrottaa yksi ylimääräinen kierros (korjattu sana) silloin kun lataat kylppärissä. Eli kokeilla aikaansaada tilanne, jossa sama määrä kiepissä olevia johdon kierroksia. (Ja pitää kieppi yhtä lähellä/kaukana laturista.)

- Ja sitten voi myös kokeilla niin, että purkaa johdon kokonaan kiepiltä ja latailee noissa kahdessa paikassa. Silloin viimeistään pitäisi latauksen sujua täsmälleen samalla tavalla molemmissa paikoissa, jos vaan pistokkeet ovat ehjät.

- Noiden lisäksi voisi kokeilla väsätä jonkinlainen Faradyn häkki kiepin ympärille metallista. En tiedä toimisiko jo alumiinifoliokin.

[Jaska]

Sähköhammasharjani tarvitsee 36 h tyhjästä täydeksi lataamiseen. Itse aloittaisin lataamalla täyteen ja katsoisin paljnko käyttöä saa täydestä latauksesta.

Aika mystiselle tuo vaikuttaa, mutta on minullakin ollut sormiparistolaturi (paitsi tietyn tyyppisiä ladattavia paristoja se muutaman kerran uudelleenlatasi myös tavalliset alkaaliparistot), joka toimi keittiön pistorasiasta mutta huonosti  kammarin ja tuo jäi hämäräksi, miksi toisesta pistorasiasta tuli parempaa sähköä.

On totta, että kiepillä oleva sähköjohto muodostaa magneettikentän indusoivan kelan, mutta kiepin purkaen  kokeillen tuokin paljastuu.

Kannattanee kokeilla sellaistakin, että taivuttelee latauksen aikana johtoa, josko jossain asennossa sähkö ei kulje latausvaloonkaan eli johto on viallinen.

[Hippi]

Okei, pitänee vaan testata kieppi auki kieppi kiinni kummassakin pistorasiassa. Mielellään johdon pitäisin taitettuna ja kiinni, jotta johto ei olisi vaarassa tarttua käsiin, kun otan jotain kaapista. En tuon tieteellisempää testiä tai seurantaa välitä alkaa tehdä. Pääasia, että jotenkin saan sen ladattua tarpeen mukaan. Vien vaikka keittiöön lataukseen, jos tarve niin vaatii.

Tosiaan ohjeessa sanottiin, että latausaika on 12 tuntia ja kun liki vuorokausikaan riittänyt, niin oletin joko akun olevan tai merkkivalon olevan rikki. Enkä tietenkään ollut säästänyt kuittia, kun tuo tuli ostettua ruokaostosten yhteydessä, joten kuitti lensi roskiin, kun tyhjensin repusta ostokset pois.