Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Nyt on kysyttävää

Aloittaja MrKAT, tammikuu 09, 2019, 18:40:57

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 2 Vieraat katselee tätä aihetta.

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 28, 2023, 13:47:51
TSS, ja muut psykologiasta kiinnostuneet:

Näkyvätkö tunteet aina myös fysiologisestikin jollain tavoin?

Onko se edes periaatteessa mahdollista, että ihminen on hermostunut vain oman mielensä sisällä, ilman, että hermostuneisuus näkyy jotenkin jossain kohtaa kehoa (vaikka sitä ei itse huomaisikaan)? Esimerkiksi lihasjännityksinä, ruoansulatuksen häiriintymisenä, sydämen lyöntitiheyden, pintaverenkierron, hikoilunopeuden tai verenpaineen muutoksina, punastumisena, kalpenemisena jne.. Tai kasvojen ilmeestä, elekielestä jne..

Sen tiedän, että on ihmisiä, jotka eivät havaitse kovinkaan hyvin fysiologisia muutoksia omassa kehossaan, muistaakseni ainakin alekstyymikoilla se lienee heikompaa.

Joskus ammoin tuli sellainen tv-sarja kuin Profit. Tyypin piti mennä valheenpaljastustestiin, ja hän tallasi tahallaan naulaan tms., ja fyysinen epämukavuus sotki hänen kehonsa reaktiot niin että hän saattoi valehdella suut silmät täyteen ilman että hänen kehonsa paljasti ristiriitaa millään tavoin.

Mietityttää omalla kohdalla se, että kehoni on melkein kokoajan "hermostunut". Nyt sen vasta oikein tajuaakin, kun astma paheni jälleen kerran. Astman lääkitys aiheittaa sydämentykytyksen tuntemuksia, ja fyysistä ahdistusta siihen tapaan kuin olisi melkein hyperventilaation partaalla. Tai tuota jälkimmäistähän tekee astmakin, siis tunnetta että kohta happi loppuu.

Sydämentykytystuntemuksia on ollut muutenkin viime keväästä asti lähes yhtäsoittoa. Oletan vaihdevuosia syyksi. Varsinkin kaupoissa tulee paniikin tuntemuksia, ja halu jättää ostokset sikseen ja rynnätä ulos.

Kun kehossa on KOKOAJAN hätätila, miten siihen lopulta reagoi? Ei mitenkään. Sitä vain kyllästyy ja on välittämättä. On kuin olisi käsiraudoilla kiinni jossain kiljukaulakakarassa joka on huutanut jo tärykalvot puhki kummaltakin toisiinsa kahlehdituilta.

Muutenkin olo voi olla vaikka millainen, mutta ei se näy ulospäin. Treenasin ex-nyrkkeilijän kanssa lyömistä, ja tuntui että asentoni on hutera ja en pysy vakaana paikoillani. Huomautin tästä epävakaasta olostani, ja nyrkkeilijä sanoi ettei hän huomaa kyllä mitään. Varmastikin tällaisella ihmisellä on tarkka silmä. Asentohuimauksen vuoksi minusta voi tuntua vaikka miltä, mutta ei se sitten aina vaikuta liikkeisiin. 360 asteen pyörähdyksessä olen kuitenkin kaatunut huimauksen takia.

On yksi tunnereaktio jota minun on vaikea hillitä. Se on se että kaunis musa voi mennä tunteisiin, varsinkin jos tanssin. On tulla itku. Ja joskus jotkut "inkkarijutut". Vaikka se onkin banaalia nyyhkiä miten Amerikan alkuasukkailla oli niin hieno elämä ja sitten länkkärit raiskasivat ne maat ja mantereet. Pöh, kyllä Amerikan alkuperäiskansojen jäsenetkin osasivat naisia alistaa, heimosta toki riippuen.

TSS

Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 28, 2023, 13:51:05

Miten (kotikonstein) saada selville omat tiedostamattomat ja automatisoituneet (mahdollisesti biasoituneet) tulkinnat ja ajatukset, niin että tietoinen mieli pääsisi niitä analysoimaan, ja arvioimaan niiden todenperäisyyttä?

Psykologiassa käytettäneen ehkä projektiivisia (epäsuoria) menetelmiä tähän? Toimivatkohan ne? Mitä muuta käytetään?

Vaikea kysymys tämäkin, mutta ehkä niihin tiedostamattomiin käsityksiin (jotka ovat kenties jotenkin virheellisiä) voisi päästä kiinni esimerkiksi sitä kautta, minkä elämässä kokee ongelmalliseksi. Esimerkiksi, minkä tyylisissä tilanteissa elämässä on jotain epätoimivaa tai joutuu jotenkin ongelmiin.

Käsittääkseni esimerkiksi psykoterapiassa aletaan hiljalleen miettiä, onko näissä tilanteissa jotain toistuvuutta ja yhteistä, ja minkälaisia ajatuksia ja käsityksiä ihmiselle näihin asioihin liittyy. Terapeutti voi toimia peilinä näille ajatuksille, ja terapeutti voi auttaa ihmistä tiedostamaan paremmin uskomuksiaan, toiveitaan, pelkojaan ja tunteitaan, joita ongelmalliseksi koettuihin tilanteisiin tai asioihin liittyy. Eli terapiassa autetaan ihmistä tuomaan havaintojen piiriin niitä asioita, joita ei ehkä aikaisemmin ole varsinaisesti tiedostettu, tai pohdittu.

En tiedä, ehkä tuollaista menetelmää voi soveltaa myös kotona, ja ehkä helposti tuleekin sovellettua. Siitä tietysti puuttuu se terapeutin tarjoama peili ja tuki, mutta joitakin asioita voi peilata vaikka keskustelupalstalla.  :D Minusta näissä keskusteluissa kiintoisaa onkin juuri, se että miten omat ajatukset ja tunteet suhteutuvat muiden vastaaviin.

Norma Bates

Minua on jo vuosia mietityttänyt että miksiköhän oletetaan automaattisesti että jonkin asian tiedostaminen johtaa elämänmuutokseen ja happy ever afteriin. Esim. minä kyllä tiedostan että potentiaalisen kumppaniehdokkaan löytyminen naisvaltaisista harrastuksista on hyvin epätodennäköistä. Henkiset luennot ovat aina olleet lähinnä naisten juttu, ja itsepuolustuskin on nykyään. Tiedostan myös että hoikan miehen hinkuaminen se vasta tsänssit rajaakin. Ja se etten käy ns. viihteellä.

Mutta haluan nauttia elämästäni, ja on paljon hauskempaa ennemmin vedellä toisiaan leikisti turpaan, kuin istua jossain räkälässä. Saati sitten vedellä siellä räkälässä turpaan. Ja miesmaulleni en mitään mahda, enkä haluakaan mahtaa.

Voidaan toki ajatella että kumppani löytyy helpommin jos oivallan että olen ihan ok ihmiseksi, mutta ei itserakkaus ole mikään taikakaava jolla loitsii miehen olemattomuudesta luokseen.

Socrates

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 28, 2023, 19:43:08
Minulla taitaa kyllä väsymys ja masennus mennä jotenkin sekaisin. Lukemattomia kertoja kun olen tullut myöhään iltayöllä kotiin treeneistä ja olen ollut rättipoikki, on tullut jotenkin automaattisesti masentunut olo. Voihan sitä mietiskellä että ei ole kivaa tulla kotiin jossa vartoo pelkkä 1 kpl kissaa, mutta tiedän että en rääkin päälle välttämättä jaksaisi olla kovin seurallinen, joten jos seurustelisinkin, niin tuskinpa järkkäisin ikinä asioita niin päin että kohdataan juurikin treeni-illan päätteeksi. Ajatuskin kammottaa. Pimeyskin pännii, eli kesäkaudella palaaminen ei ole niin ankeaa.

Itse huomasin joskus neljänkympin kieppeillä, että kovaa treeniä seurasi jonkinlainen mielialan lasku, jota aiemmin ei ollut.

Pimeyden vaikutus alkoi tuntua pahasti joskus viisissäkymmenissä.
Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.

Socrates

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 26, 2023, 08:46:42
Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 26, 2023, 08:38:55


Kysymys kuuluu: Onko Suomella ollut aikomus hyökätä Venäjälle, kun se on hankkinut parisataa Leopard 2 -panssarivaunua? Vai mihin Suomen puolustusvoimat tarvitsee hyökkäysaseita?



Niitä tarvitaan vastahyökkäyksessä kun vihulainen on jo edennyt Kouvolaan.

Ajatusmyllyssä kirjoitteli joku Nikki, joka toisteli sitä miten Kouvolan asemalla saa turpaan. Kerran pensador selitti jotain tosi syvällistä, niin kaveri vastasi siihen, että noita kun juttelet Kouvolan asemalla sut hakataan.
Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.

TSS

^ Mummoltani ryöstettiin käsilaukku Kouvolan asemalla (olkahihna leikattiin puukolla rikki). Kouvolan asemasta jäi vähän kolso mielikuva.

Brutto

OK. Jätetään Kouvola suosiolla venäläisten haltuun ja tehdään vastahyökkäys Leopardeilla vasta sitten kun Lahti on uhattuna.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Kopek

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 30, 2023, 08:02:05
OK. Jätetään Kouvola suosiolla venäläisten haltuun ja tehdään vastahyökkäys Leopardeilla vasta sitten kun Lahti on uhattuna.

Eikös Lahti ole vanha venäläinen kaupunki, joten ottakoot omansa takaisin. Siellähän on jo venäläinen sotilasaluekin valmiina.

Wikipedia: "Lahden varuskunta eli Hennalan varuskunta sijaitsi seututien 140 varrella Hennalan kaupunginosassa Lahdessa. Lahden varuskunta on perustettu 1910-luvulla venäläiseksi varuskunnaksi. "

Ehkä puolustuksen voisi aloittaa jossakin Varsinais-Suomen rajoilla. Turulla on sen verran ruotsalaista historiaa, että sen voisi pitää.

5,5 miljoonaa suomalaista mahtuisi asumaan Varsinais-Suomessa. Maailmassa on pienempiäkin alueita, joissa asuu enemmän ihmisiä.

Hayabusa

^Haluaako Kopek oikeasti turkulaiseksi?
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

Karikko

Lainaus käyttäjältä: TSS - tammikuu 29, 2023, 17:53:09
Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 28, 2023, 13:51:05

Miten (kotikonstein) saada selville omat tiedostamattomat ja automatisoituneet (mahdollisesti biasoituneet) tulkinnat ja ajatukset, niin että tietoinen mieli pääsisi niitä analysoimaan, ja arvioimaan niiden todenperäisyyttä?

Psykologiassa käytettäneen ehkä projektiivisia (epäsuoria) menetelmiä tähän? Toimivatkohan ne? Mitä muuta käytetään?

Vaikea kysymys tämäkin, mutta ehkä niihin tiedostamattomiin käsityksiin (jotka ovat kenties jotenkin virheellisiä) voisi päästä kiinni esimerkiksi sitä kautta, minkä elämässä kokee ongelmalliseksi. Esimerkiksi, minkä tyylisissä tilanteissa elämässä on jotain epätoimivaa tai joutuu jotenkin ongelmiin.

Käsittääkseni esimerkiksi psykoterapiassa aletaan hiljalleen miettiä, onko näissä tilanteissa jotain toistuvuutta ja yhteistä, ja minkälaisia ajatuksia ja käsityksiä ihmiselle näihin asioihin liittyy. Terapeutti voi toimia peilinä näille ajatuksille, ja terapeutti voi auttaa ihmistä tiedostamaan paremmin uskomuksiaan, toiveitaan, pelkojaan ja tunteitaan, joita ongelmalliseksi koettuihin tilanteisiin tai asioihin liittyy. Eli terapiassa autetaan ihmistä tuomaan havaintojen piiriin niitä asioita, joita ei ehkä aikaisemmin ole varsinaisesti tiedostettu, tai pohdittu.

En tiedä, ehkä tuollaista menetelmää voi soveltaa myös kotona, ja ehkä helposti tuleekin sovellettua. Siitä tietysti puuttuu se terapeutin tarjoama peili ja tuki, mutta joitakin asioita voi peilata vaikka keskustelupalstalla.  :D Minusta näissä keskusteluissa kiintoisaa onkin juuri, se että miten omat ajatukset ja tunteet suhteutuvat muiden vastaaviin.

"Tunteminen" siis tietoisuus täytyy ensin tapahtua, että voisi "tietää".

Tajunta on tuntemista ja sen tietoisuuden rakentuminen on tunnetun "tietämistä.
Eli ei voi tiedostaa, tietää, ellei tunne. Ilman kokemusta ei tietoa ole.

Aivot eivät tiedä mitään ne vain kokevat (tuttavat elämyksiä)> reakoivat ja tuottavat ajatuksia, jotka ovat vastareaktiota rakenteellisen muistin käyttöä.

Kokemuksen pitkä tie on melkoisen välttämätöntä- tässä käsitteiden muodostumisen hallitsemassa "ihmisessä ja yhteisöissä-

Tietoisuus ja tieto eivät ole sama asia- tietää voi vasta opittuaan ja oppi tulee kokemuksesta.  Tietoisuutta ei ole ilman tunnetta.

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 30, 2023, 08:25:01
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 30, 2023, 08:02:05
OK. Jätetään Kouvola suosiolla venäläisten haltuun ja tehdään vastahyökkäys Leopardeilla vasta sitten kun Lahti on uhattuna.

Eikös Lahti ole vanha venäläinen kaupunki, joten ottakoot omansa takaisin. Siellähän on jo venäläinen sotilasaluekin valmiina.

Wikipedia: "Lahden varuskunta eli Hennalan varuskunta sijaitsi seututien 140 varrella Hennalan kaupunginosassa Lahdessa. Lahden varuskunta on perustettu 1910-luvulla venäläiseksi varuskunnaksi. "

Ehkä puolustuksen voisi aloittaa jossakin Varsinais-Suomen rajoilla. Turulla on sen verran ruotsalaista historiaa, että sen voisi pitää.

5,5 miljoonaa suomalaista mahtuisi asumaan Varsinais-Suomessa. Maailmassa on pienempiäkin alueita, joissa asuu enemmän ihmisiä.

Vieläköhän Hennalassa on vok. Hämärä muistikuva että siellä turvikset kunnostautuivat oikein olan takaa. Minun puolestani venäläiset voivat alkaa temmeltämään heidän kanssaan, kuskatkoon vaikka Venäjälle siittäjiksi, jos on kerta niin väestä pulaa. Ja uusien lakien myötä venäläisiä naisia saa vapaasti mättää turpaan avioliitossa, siitähän islamin piirissä tykätään. Olisiko sitten niin että kun islamissa koira on saastainen, koiria ei löydy potkittavaksi, joten parempi potkia vaimoa?

kertsi

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 29, 2023, 20:42:23
Minua on jo vuosia mietityttänyt että miksiköhän oletetaan automaattisesti että jonkin asian tiedostaminen johtaa elämänmuutokseen ja happy ever afteriin. Esim. minä kyllä tiedostan että potentiaalisen kumppaniehdokkaan löytyminen naisvaltaisista harrastuksista on hyvin epätodennäköistä. Henkiset luennot ovat aina olleet lähinnä naisten juttu, ja itsepuolustuskin on nykyään. Tiedostan myös että hoikan miehen hinkuaminen se vasta tsänssit rajaakin. Ja se etten käy ns. viihteellä.

Mutta haluan nauttia elämästäni, ja on paljon hauskempaa ennemmin vedellä toisiaan leikisti turpaan, kuin istua jossain räkälässä. Saati sitten vedellä siellä räkälässä turpaan. Ja miesmaulleni en mitään mahda, enkä haluakaan mahtaa.

Voidaan toki ajatella että kumppani löytyy helpommin jos oivallan että olen ihan ok ihmiseksi, mutta ei itserakkaus ole mikään taikakaava jolla loitsii miehen olemattomuudesta luokseen.
Jaa. Missä, mikä ja kuka tuollaista on esittänyt, kuin ensimmäisessä boldauksessani?

Liittyykö tuo jotenkin tai millään lailla aiempaan kysymykseeni siitä, millä keinoin voisi tiedostamattomat ajatukset ja tulkinnat saada tietoisen mielen tarkistettavaksi? (Se kysymys ei liittynyt parinhakuun mitenkään, joten ehkä tuo kommenttisi ei sitten liity siihen ollenkaan? Vastaan kuitenkin.)

Lähinnä se on niin päin tai sillä tavalla, että voidakseen muuttaa jotain asiaa omassa itsessä, esimerkiksi itseä mollavia tai muuten haitallisia automaattisia ajatuksia ja tulkintoja tai negatiivista sisäistä puhetta, mitkä kaikki voivat ylläpitää masennusta, heikkoa itsetuntoa, ahdistusta jne., pitää jollain ilveellä tulla tietoiseksi niistä ajatuksista tai tulkinnoista. Ei niitä muuten voi haastaa ja kyseenalaistaa niiden mielekkyyttä ja todenperäisyyttä hankkimalla vastaevidenssiä niille. Tiedostamattomat ja/tai automatisoituneet ajatukset ja tulkinnat ovat olemukseltaan semmoisia, ettei niihin pääse (helposti) käsiksi, se on tiedostamattoman mielen yksi ominaisuus. Se olikin syy kysyä sen aiemman kysymykseni.

Mitätöivä, nujertava tai muuten kelvoton kasvatus, tai koulukiusaajien lällätykset tai muut ikävät elämänkokemukset sosiaalisessa ympäristössä ovat voineet sisältää haitallisia viestejä, tyyliin, olet huono, ruma, tyhmä, paha, tai luulet istestäsi liikoja, tms.. Ja kun niitä viestejä on joutunut kuuntelemaan liiaksi, ovat ne voineet siirtyä sisäiseksi puheeksi, jota ihminen toistaa ensiksi ja aina itse itselleen, tai lopulta jopa muille ihmisille. (Esimerkkejä tällaisesta puheesta voisi olla, että olen kömpelö, olen tyhmä, jne..). Tällainen esim. kaltoinkohtelusta kumpuava itseä mitätöivä sisäinen puhe on voinut automatisoitua, ja voi värittää ihmisen tekemiä havaintoja ja tulkintoja maailmasta ja itsestä.

-Esimerkiksi niin, että omat saavutukset mitätöidään selittämällä ne siten, että olipa tuuria tjst., sen sijaan että sanoisi että olinpa taitava, fiksu, ahkera tai mitä nyt onkin ollut aikaansaadessaan kyseisen saavutuksen.
- Esimerkiksi niin, että epäonnistumiset nähdään johtuvan pysyvistä omassa itsessä olevista ominaisuuksista (eikä esim. tilapäisistä ulkoisessa maailmassa olevista seikoista).

Se, että yrittää korjata haavoitettua itsetuntoaan, ei suinkaan tarkoita tai ainakaan pitäisi tarkoittaa sitä, että tulee itserakkaaksi (toinen boldaukseni), vaan sitä että pyrkii ylläpitämään positiivista kuvaa itsestä, eli ylläpitäämään itsetuntoa.

Heikkoitsetuntoiset ihmiset ovat rasittavia, koska ovat herkkiä loukkaantumaan (koskee myös itseäni). Myös masentuneet ja ahdistuneet ihmiset voivat olla rasittavia tai haastavia tai jotain. Valituksen kuunteleminen kutistaa aivoja, taisi jokin tutkimus osoittaa.  Jos tämän(kin) asian haluaa viedä kumppaninetsintään, niin kyllä, voi yrittää jollain ilveellä hoitaa omia kipupisteitään, jotta itsestä tulisi mukavampi kumppani, jotta itse houkuttelisi puoleensa kivoja kumppaniehdokkaita.

Miten se kipupisteiden hoitaminen sitten tapahtuu, on sitten eri asia. En tiedä, kuinka tehokasta esimerkiksi psykoterapia on, mutta se taitaa olla se, mitä psykiatrialla/psykologialla on tarjolla. On olemassa myös itseapuoppaita. Ja ryhmäterapiaa. Ja syvällisiä keskusteluja ystävien kanssa. Mitä vielä muuta olisi?
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 30, 2023, 11:13:51
Miten se kipupisteiden hoitaminen sitten tapahtuu, on sitten eri asia. En tiedä, kuinka tehokasta esimerkiksi psykoterapia on, mutta se taitaa olla se, mitä psykiatrialla/psykologialla on tarjolla. On olemassa myös itseapuoppaita. Ja ryhmäterapiaa. Ja syvällisiä keskusteluja ystävien kanssa. Mitä vielä muuta olisi?

Ajattelisin, että hyvien kokemuksien tietoinen haaliminen voisi olla avuksi. Itse pyrin kurjana päivänä löytämään edes pienen ilon: tulin juuri sopivasti asemalle ennen junan lähtöä, jaksoin etsiä vielä kerran tarvitsemaani asiaa ja löysin, jne. Monet hyvistä jutuista ovat ihan sattumaa, mutta onhan noissakin se pieni osuus, että lähdin oikeaan aikaan liikkeelle ja jaksoin itse vielä katsoa sen yhden kaupan.

Ihmisen elämä kuitenkin suureksi osaksi koostuu ihan arjesta ja sen sattumuksista, joten jos niissä voi löytää onnenrippeitä, ehkä kannattaa etsiä?

T: Xante


Norma Bates

Netissä ovat pääasiassa naispuoliset ihmiset toisinaan höpöttäneet terapiasta innoissaan, suurin osa näistä höpöttäjistä (jos kukaan?) ei ole tosin tainnut itse moista kokea kuunaan. Heillä vain on luja luottamus asiaan. En tiedä miksi.

Ongelmahan omalla kohdallani on se, että olen erittäin kekseliäs ihminen. Olen huomannut kaikenlaisissa häppeningeissä että pystyn keksaisemaan tuosta noin vaan ihan mitä vaan. Aikoinaan osallistuin pariinkin suljettuun keskusteluryhmään joissa me murheelliset marisimme keskenämme parin ohjaajan avustuksella. Yksi muista murehtijoista oikein säikähti kun heitin jotain analyyttistä läppää, että kun ei hän pysty tuollaiseen. Silti en tullut, heh, hullua hurskaammaksi. Henkisen, spirituaalisen, tai ties minkä New Agen poppoon puolella meillä on ollut kaikenlaisia mielikuvaharjoituksia, ja olen kuvitellut sitä sun tätä mikä sitten onkin osunut nappiin. Ajatukset on polkaistu käyntiin vaikkapa postikorttia katsomalla. Eli toinen on valinnut jonkun kuvan joka koskettaa häntä, taikka randomina sokkona nostanut läjästä jonkun kuvan. Ja tästä me olemme sitten lopottaneet ummet ja lammet, mitä sen kortin kuva tuo mieleen. Eräällekin daamille latelin että näyttäisi vähän noin niin kuin juhlalta, ja osoittautui että hänellä oli tulossa synttärit. Miehelle sanoin että arvostaa luontoa, ja oli aivan tohkeissaan että näin on (no niin on kyllä monen muunkin kohdalla). Olisin varmaan hyvä cold readingissä.

Nyt jos joku terapeutti yllyttäisi minua miettimään niitä näitä, niin ihan takuulla heittäisin pöytään vaikka mimmoisen setin, ja terapautti voisi olla tyytyväinen että ihanaa kun asiakas on oivaltanut asiat. Jep jep, mutta mitä sitten? Totta helvetissä minä oivallan että esim. lapsuuteni ON vaikuttanut sillä tavalla ja nuoruus tällä jne. ja olenhan minä niistä ikävistä kokemuksista lässyttänyt kyllästymiseen asti.

Mutta mikä on se hokkuspokkus jolla joku terapeutti saa ihmisen ajattelemaan myönteisesti? Ja onko mitään järkeä edes ajatella myönteisesti maailmassa joka ei todellakaan ole mikään onnela? Ainoa asia mihin olen aina luottanut kyseenalaistamatta ja kyselemättä, on älykkyyteni. Jos joku onnistuu saamaan minut "onnelliseksi" ja näen kaikkea tätä paskaa ympärillä, mitä elämä ja maailma on, se on mielestäni lähes rikos älykkyyttäni vastaan. Pitää olla ihan helvetin tyhmä jos kokee että ihmislaji on ollut siunaus tälle planeetalle, ja katsoo että kaikki on just niin kuin pitääkin.

Toisaalta ideologiassani minun kaiketi pitäisi kyetä ajattelemaan että kaikki on kuten pitääkin, koska sielut ovat halunneet että ihmiselämä on silkkaa helvettiä. Tässä on siis selvä ristiriita vaativan aatteellisuuteni ja ns. uskoni välillä. En kykene tyytymään siihen että "onni täällä vaihtelee, kukaan ei suojele". Ei itseään, toisiaan, eikä yhtään mitään.

Jos nyt ryhdyn ihan feministiksi tässä, niin mielestäni erityisesti naisia uunotetaan kuvittelemaan että maailma on ok. Tietysti tämän uunottamisen tekevät naiset itse. Kuka pamahtaa uskoon, kuka niksahtaa muuten vaan johonkin positiivisuuteen. Tai intohimoiseen harrastamiseen - tämänhän valitsin itse, tai päädyin siihen, jos valinta ei ole vapaa.

Ehkä olen ennemmin kyyninen ja sarkastinen luonne, kuin onnellisuuteen aivopesty. Ehkä en oikein osaa esittää ymmärrettävästi miksi minulle koko terapia on samanlaista humpuukia kuin mikä tahansa self help josta ihmiset hakevat apua. Voihan se jotakuta auttaa, semmoista joka ei osaa ajatella asioita ollenkaan ominpäin. Minä ajattelen liikaa. Siksi minulle sopii asiat joissa ei tarvitse ajatella lainkaan.

kertsi

^ "naisia uunotetaan kuvittelemaan että maailma on ok"

Edelleenkin, en tarkoittanut tällaista ollenkaan. Puhuin siitä, miten itsensä havaitsee ja tulkitsee, millaista sisäistä puhetta itsestään latelee itselle ja muille, miten omaksuttu lyttäävä toisten ihmisen puhe on tullut osaksi omaa sisäistä puhetta, ja siitä, miten lyttäävä sisäinen puhe ylläpitää masennusta, huonoa itsetuntoa, ahdistusta jne..
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️