Ateismi

[Vaaraton Norsu]

Jumalan on varmaankin tarkoitus olla kaikkialla läsnäolevan olennon, niin vaikka olisikin teoria jonka mukaan Jumala saa aikaan sen-ja-tämän asian (joka vieläpä tapahtuu), niin miten sitten testattaisiin, mitä tapahtuu, jos Jumalaa ei olisikaan?

Jonkinlainen karkea yleissääntö lienee, että olemassaoloväitteitä (jumala, yksisarvinen) ei voi falsifioida. Koska aina voi olla nurkan takana kyseisen tyyppinen olento. Toisaalta mitään mallia tms. ei voi julstaa todeksi^TM, kun väitteet tyyppiä "Jokaiselle A pätee B" voi falsifioida yksi ainoa A, jolle ei päde B. Aina jää epävarmuutta.

[Toope]

Ateismi toimii yksittäiselle ihmiselle. Yhteiskunta taas tarvitsee/hyötyy toimivasta uskonnollisuudesta, joka parhaimmillaan luo arvo/moraalikäsitystä yhteiskunnan perustaksi. Ateismiin perustuva yhteiskuntamalli, kuten NL, ei toiminut. Se korruptoitui sisältä päin, koska ateismi ei kyennyt luomaan toimivaa, korvaavaa, arvojärjestelmää yhteiskuntaan.

En itse näe ateismia korvaavana mallina, se luo arvotyhjiötä. Jokin toinen malli täyttää sitä tyhjiötä, luultavasti huonommin.

[Jaska]

Pidän teismiä ajatteluna, että maailmankaikkeudella on siitä erillinen persoonallinen luoja ja ylläpitäjä. Siis judeokristillisislamilainen näkemys. Ateisti on teistin nimitys sille joka ei tätä hyväksy. Sielunvihollisen pauloissa olijalle. Tässä mielessä on helppo pitää itseään ateistina. En käytä jumalia, mitä ne sitten kellekin ovatkaan, ihmisen resurssit ylittäviä hahmoja tai mielikuvitusystäviä. En halua kieltää mahdollisuutta, että maailmankuva rakennettaisiin jonkinlaista yhtä alkuvoimaa käyttäen, vaikka aihetta sellaisen olettamiseen ei olekaan. Suhteeni uskontoon on muotoutunut nuoruudessa ennen muuta siitä, ettei uskonoppimme tarinoita voi pitää tosina ja uskottavina ja niin niistä ei ole elämän suuntaviitoiksi. Niin syntymäaikanaan edistyksellistä autoritatiivista näkemystä kuin mahdollisesti edustivatkin. Kultttuurihistoriaa uskonnolliset käsitykset tietenkin ovat, kertoen siitä miten maailmaa on hahmotettu.

Uskonnossa näen pyrkimystä sen vuorovaikutuksessa käsittelyyn, mitä ei tunneta.

Pelolla hallitseminen on eräs uskonnon luonteenpiirre. Ajatellaan vaikka Mooseksen lakia.

Ateismi ajatuksena maailmankuvasta ilman jumalia on itsessään varsin tyhjä. Ateistisia maailmankuvia voi tietenkin olla monenlaisia. Voidaan vaikka kokea tarpeelliseksi vapauttaa ihmiset valheellisista jumalakäsityksistä. Kuin konsanaan uskonnot haluavat vapauttaa toisinuskovia vääristä jumalista.

[kertsi]

Pidän teismiä ajatteluna, että maailmankaikkeudella on siitä erillinen persoonallinen luoja ja ylläpitäjä. Siis judeokristillisislamilainen näkemys. Ateisti on teistin nimitys sille joka ei tätä hyväksy. Sielunvihollisen pauloissa olijalle.

Hassuinta on, että uskovaiset tosiaankin näkevät ateistin sielunvihollisen pauloissa olevana, vaikka eiväthän ateistit sielunviholliseenkaan eli uskovaisen mielikuvitusystävän mielikuvitusviholliseen (ja/tai tähän Jumalan yhteen poikaan) myöskään usko.

[Vatupassi]

Pidän teismiä ajatteluna, että maailmankaikkeudella on siitä erillinen persoonallinen luoja ja ylläpitäjä. Siis judeokristillisislamilainen näkemys. Ateisti on teistin nimitys sille joka ei tätä hyväksy. Sielunvihollisen pauloissa olijalle.

Hassuinta on, että uskovaiset tosiaankin näkevät ateistin sielunvihollisen pauloissa olevana, vaikka eiväthän ateistit sielunviholliseenkaan eli uskovaisen mielikuvitusystävän mielikuvitusviholliseen (ja/tai tähän Jumalan yhteen poikaan) myöskään usko.

-----------

--------------
-------------Ihminen ei ole ihminen jos hän ei usko johonkin, silloin hän ei kenties koskaan ole saanut kokea elämässään
aitoa Jumalan tai lähimmäisen rakkautta, ja molempia tarvitaan?ja hengellisesti vahvat ja aidot dynamot puuttuvat jo nyt
osin yhteiskunnasta, lapsista kasvaa pakanoita koska perusteitakaan ei tiedetä eikä lapsia kasteta?kirkolla on monella tasolla
merkittävä tehtävä niin heikko-osaisten ,sairaitten kuin maahanmuuttajienkin kotoutttamisessa? Raamattuunhan pohjaavat
myöst omata oikeusvaltion lakimme, meillä ei viellä toistaiseksi kivitetä ihmisä kadulla kuten saudeissa tm.?

[-:)lauri]

Islanti on tässä ihan hiljattain määritellyt uskovaisuuden mielisairaudeksi. Pitäisiköhän muuttaa Islantiin?

[Vatupassi]

Islanti on tässä ihan hiljattain määritellyt uskovaisuuden mielisairaudeksi. Pitäisiköhän muuttaa Islantiin?

-------------
------------
--------------Matkustaminen avartaa aina!on hyvä katsella miten maailma makaa niin kuin petaa?

[kertsi]

Pidän teismiä ajatteluna, että maailmankaikkeudella on siitä erillinen persoonallinen luoja ja ylläpitäjä. Siis judeokristillisislamilainen näkemys. Ateisti on teistin nimitys sille joka ei tätä hyväksy. Sielunvihollisen pauloissa olijalle.

Hassuinta on, että uskovaiset tosiaankin näkevät ateistin sielunvihollisen pauloissa olevana, vaikka eiväthän ateistit sielunviholliseenkaan eli uskovaisen mielikuvitusystävän mielikuvitusviholliseen (ja/tai tähän Jumalan yhteen poikaan) myöskään usko.

--------------
-------------Ihminen ei ole ihminen jos hän ei usko johonkin, silloin hän ei kenties koskaan ole saanut kokea elämässään
aitoa Jumalan tai lähimmäisen rakkautta, ja molempia tarvitaan?ja hengellisesti vahvat ja aidot dynamot puuttuvat jo nyt
osin yhteiskunnasta, lapsista kasvaa pakanoita koska perusteitakaan ei tiedetä eikä lapsia kasteta?kirkolla on monella tasolla
merkittävä tehtävä niin heikko-osaisten ,sairaitten kuin maahanmuuttajienkin kotoutttamisessa? Raamattuunhan pohjaavat
myöst omata oikeusvaltion lakimme, meillä ei viellä toistaiseksi kivitetä ihmisä kadulla kuten saudeissa tm.?

Tulet nyt tuossa joko vahingossa tai tahallisesti implisiittisesti *) väittäneesi siis, että
a) ateistit eivät muka ole ihmisiä
b) ateistit eivät ole muka kokeneet aitoa Jumalan rakkautta **)
c) ateistit eivät ole eläessään kokeneet aitoa lähimmäisen rakkauttakaan (tästä ei ilmene, tarkoitatko ateistin rakkautta lähimmäistä kohtaan vaiko lähimmäisen rakkautta ateistia kohtaan?)
d) ateistit eivät ole (eivät voi olla?) aitoja dynamoja yhteiskunnassa (eivätkä hengellisiä, mikä sentään lienee tottakin, toisin kuin tuo alkuosa). Mitähän tämäkin oikein tarkoittaa, mikä ja millainen on aito dynamo?
e) lapsista kasvaa ateistien takia pakanoita (miksi ihmeessä? Pakanahan tarkoittaa uskoa pakanajumaliin, mutta eihän ateisti niihinkään usko...) Ilmeisesti tarkoitat pakanalla ei-kristittyä tarkoittavaa haukkumasanaa?
---
Miksi ihmeessä ateisti kasvattaisi lapsensa uskomaan uskontohömppään, johon ateisti itse ei usko? Ja miksi ihmeessä opettaisi lapselleen kristinuskon perusteitakaan, ja miksi ihmeessä hän kastattaisi lapsensa? Eikö pyhä kastesakramentti tahriintuisi sillä lailla toimimalla? (Tahriintuuko muuten ehtoollissakramentti, jos joku ateisti sen nauttii?)

Meillä ei ENÄÄ kivitetä ihmisiä kadulla tai polteta heitä roviolla, meillä ei ole kuolemanrangaistusta ties mistä typeristä syistä, kuten esim. kahden kuiden sekoittamisesta kankaassa, tai siitä että haistattelee vanhemmalleen, joka on käyttäytynyt huonosti. Niin kuin Raamatussa käsketään, tappamaan, kivittämään, hukuttamaan myllynkivi kaulassa, polttamaan. Itse määrittelisin Raamatun Lootin huonosti käyttäytyväksi vanhemmaksi, hänhän tarjosi tyttäriään kaupungin miehille raiskattavaksi vieraittensa sijaan. Emmekä vaadi silmää silmästä nk. Hammurabin laissa, ENÄÄ. Emme rankaise muita kuin niitä, jotka johonkin rikokseen syyllistyvät. Emme rankaise kokonaisia sukukuntia hävittämällä ne maan päältä nk. Jumala erämaavaelluksella yhden ihmisen napinan tähden (ai Jumalako on muka hyvä? HYVÄ? Sanoisin pikemminkin kammottava ja narsistinen sadisti, joka vaati lepyttelyä, pelkoa, uhrimenoja, alttarin valelua uhrieläinten verellä (käsky Vanhassa testamentissa) ja muita vaadittuja tekoja). Mitä kauemmaksi etäännymme Vanhan testamentin maailmankuvasta ja ihmiskuvasta, sitä humaanimpi yhteiskunnastamme ja oikeusvaltiostamme tulee.

*) Tuollaisia johtopäätöksiä tekstistäsi voi siis tehdä, vaikka siinä ei suoraan noin lukisikaan.

**) Jotkut uskovaiset väittävät Jumalan olevan hyvä, ja rakastavan ihmiskuntaa ja kaikkia ihmisiä eli "luotujaan". Eli loogisesti ajatellen Jumala sitten (jos hän on hyvä) rakastaisi myös ateisteja. Ateisti ei vaan tunne olevansa moisen rakkauden kohde. Sinänsä pidän ihan käypäsenä oletuksena, että jos ihminen saa kokea olevansa rakastettu, tekee se ihmiselle hyvää. Oli sitten se, joka rakastaa joko lähimmäinen, joku ihmiskunnan keksimistä tuhansista jumalista, ihmisen mielikuvittelema jumala, tai joku tai jotkut oikeasti olemassa olevia jumalista.

[-:)lauri]

En ole täysin varma, voiko kaikkien ihmisten kanssa ylipäätään puhua ateismista varsinkaan Suomessa. Suomessa on pohjoismaista nimittäin eniten porukkaa, jotka ihan vilpittömästi kuvittelevat moraalin tulevan ihmisille vain siitä, että pelkäävät ikuista helvetin tulta rangaistuksena sen puutteesta.

[Toope]

...Pelolla hallitseminen on eräs uskonnon luonteenpiirre. Ajatellaan vaikka Mooseksen lakia.

Eroaako ajatus sitten maallisesta hallinnosta, joka uhkaa sinua tuomioilla, jos lakeja rikot?

Yhteiskunta aina vaatii järjestystä toimiakseen, joko jumalallista tai maallista jöötä ja sääntöjä. Siksi halveksun noita anarkistihörhöjä, jotka eivät tuollaista perusasiaa tajua. Jos me menetämme sen kristillisen arvo/moraalinäkemyksen, jotain muuta tulee sen tilalle arvotyhjiöön. Mikä malli olisi parempi? Islam, ateismi, uususkonnot ja postmodernit käsityksetkö? En oikein usko noiden luovan samanlaista yhteiskuntaa koossapitävää mallia, mitä meillä on jo ollut kristillisyyden kautta.

[Toope]

Pidän teismiä ajatteluna, että maailmankaikkeudella on siitä erillinen persoonallinen luoja ja ylläpitäjä. Siis judeokristillisislamilainen näkemys. Ateisti on teistin nimitys sille joka ei tätä hyväksy. Sielunvihollisen pauloissa olijalle.

Hassuinta on, että uskovaiset tosiaankin näkevät ateistin sielunvihollisen pauloissa olevana, vaikka eiväthän ateistit sielunviholliseenkaan eli uskovaisen mielikuvitusystävän mielikuvitusviholliseen (ja/tai tähän Jumalan yhteen poikaan) myöskään usko.

Tai sitten useimmat uskovaiset eivät puutu ateistien elämään, vaan sallivat heidän ajattelevan, mitä haluavat?

[Melodious Oaf]

Edellisessä viestissä jo sivusin aihetta, mutta mun mielestä stereotypiat on tässä kiinnostavia, ja ne on usein semmosia sanoittamattomia taustaoletuksia tai taustavärinöitä.

Toope vahvisti samaistuvansa siihen, että ateistit näyttäytyvät ylimielisinä. Mutta mua kiinnostaa tähän liittyen se, kun puhutaan kristillisestä moraali- ja arvopohjasta. Ateisteista saattaa jollakin olla sellainen mielikuva, että niiden elämä ei ole yhtä vakaalla pohjalla. Että ne on semmosia vähän huonommin voivia ihmisiä, joilla on ehkä enemmän mielenterveysongelmia kuin "kunnon ihmisillä" eli sellasilla jotka ei edes reflektoi tommosia asioita ja/tai mieltää olevansa kristittyjä. Tässä yhteydessä ne ateistit on melkein niin kuin asperger-ihmisiä, tai se

Mut yhtälailla toisesta suunnasta saattaa kohdistua negatiivinen stereotypia sellasiin ihmisiin, jotka on ylipäätään huomattavan kiinnostuneita hengellisistä asioista. Tulee sellanen mielikuva jostakin henkilöstä, jolla on huono henkilökohtainen hygienia mutta sitäkin kehittyneempi halu selittää muille henkilökohtaista näkemystä hengellisistä oivalluksista, luonnontieteistä ties mihin.

Mun hypoteesi tästä on, että ihmiset arvioi ateismia tai uskovaisuutta jollain täysin subjektiivisilla kriteereillä. Sitä näkee jonkun ärsyttävän tyypin ja panee merkille, että taas se on ateisti. Tai näkee ärsyttävän tyypin ja taas se on uskovainen. Ihan hyvin voi olla, että useimmat uskovaiset ja useimmat ateistit antavat toistensa olla, eikä tässä ole mitään ongelmaa. Sitten on erikseen järisyttävän ärsyttävät besserwisserit, joita pitäisi vartti kehua ja taputella selkään ennen kuin sieltä tulisi ulos jotain rauhallisempaa. Mutta että nämä "ärsyttävät" ominaisuudet eivät olisikaan missään elimellisessä kytköksessä ateismiin tai ateismin puutteeseen.

[-:)lauri]

Edellisessä viestissä jo sivusin aihetta, mutta mun mielestä stereotypiat on tässä kiinnostavia, ja ne on usein semmosia sanoittamattomia taustaoletuksia tai taustavärinöitä.

Toope vahvisti samaistuvansa siihen, että ateistit näyttäytyvät ylimielisinä. Mutta mua kiinnostaa tähän liittyen se, kun puhutaan kristillisestä moraali- ja arvopohjasta. Ateisteista saattaa jollakin olla sellainen mielikuva, että niiden elämä ei ole yhtä vakaalla pohjalla. Että ne on semmosia vähän huonommin voivia ihmisiä, joilla on ehkä enemmän mielenterveysongelmia kuin "kunnon ihmisillä" eli sellasilla jotka ei edes reflektoi tommosia asioita ja/tai mieltää olevansa kristittyjä. Tässä yhteydessä ne ateistit on melkein niin kuin asperger-ihmisiä, tai se

Mut yhtälailla toisesta suunnasta saattaa kohdistua negatiivinen stereotypia sellasiin ihmisiin, jotka on ylipäätään huomattavan kiinnostuneita hengellisistä asioista. Tulee sellanen mielikuva jostakin henkilöstä, jolla on huono henkilökohtainen hygienia mutta sitäkin kehittyneempi halu selittää muille henkilökohtaista näkemystä hengellisistä oivalluksista, luonnontieteistä ties mihin.

Mun hypoteesi tästä on, että ihmiset arvioi ateismia tai uskovaisuutta jollain täysin subjektiivisilla kriteereillä. Sitä näkee jonkun ärsyttävän tyypin ja panee merkille, että taas se on ateisti. Tai näkee ärsyttävän tyypin ja taas se on uskovainen. Ihan hyvin voi olla, että useimmat uskovaiset ja useimmat ateistit antavat toistensa olla, eikä tässä ole mitään ongelmaa. Sitten on erikseen järisyttävän ärsyttävät besserwisserit, joita pitäisi vartti kehua ja taputella selkään ennen kuin sieltä tulisi ulos jotain rauhallisempaa. Mutta että nämä "ärsyttävät" ominaisuudet eivät olisikaan missään elimellisessä kytköksessä ateismiin tai ateismin puutteeseen.

Itselläni ei ole niinkään uskovaisia vastaan vaan kristillistä järkeilyä vastaan; typerää ajattelua vastaan. Eivätkä kaikki uskovaiset ajattele typerästi, tosin heillä on yleensä hyvin vähän tekemistä Raamatun tarinoihin uskovien kanssa ja enemän tekemistä esimerkiksi sekulaariin moraaliin perustavien kanssa. Mutta en toki pelkää vastata haasteeseen, kun joku uskovainen alkaa väheksymään ateisteja.

[Toope]

Edellisessä viestissä jo sivusin aihetta, mutta mun mielestä stereotypiat on tässä kiinnostavia, ja ne on usein semmosia sanoittamattomia taustaoletuksia tai taustavärinöitä.

Stereotypiat ja kärjistykset elävät näissä keskusteluissa voimakkaasti, vaikka useimmat ehkä sijoittuvatkin jonnekin keskialueelle näissä aatekeskusteluissa.
Helpompaa on leimata toinen ääritulkintaan...
Hyvä kirjoitus.

[Jaska]

Ateismissa epäilemättä on kyse jumalien käyttämisestä maailmankuvassa tai niiden käyttämättömyydestä.

Näkökulmani tässä lienee korostetun luonnontieteellinen, vähemmän vaikutelmia maalaileva.

Maailmankuvan tarkkeneminen on syynä uskonnon aseman heikkenemiseen. Uskovaisessa ateismikritiikissä kuitataan, että se jota emme tunne emmekä ymmärrä, on kaikkitietävän, kaikkivoivan Luojan hallussa. Lakaistaan maton alle, minun mielestäni

Oma perusajatukseni on, että totuus on itsessään olevan todellisuuden riittävän hyvä kuva. Kuva ei koskaan ole täydellinen ja eri tilanteisiin riittävä tarkkuus on erilainen. Uskonnon merkitystä syö, että tieto ja sen saatavuus lisääntyy, erityisesti  arkipäivässä oleellisista asioista ja jumalaselittelyn käyttöala hupenee. Uskonnollisen maalmankuvan heikkoutena ja miksei jossain mielessä ryhdistävänä vahvuutenakin on opin muuttumattomuus tai ainakin vastarinta muutosta vastan. Tieteelliseksi nimitetyssä maaiimankuvassa taas päinvastoin totuus on aina kyseenalaisstettu ja tarpeen ja kyvyn mukaan parannettava. Kehittyvä maailmankuva etääntyy kauan sitten kiveenhakatusta.

Uskontoon oleellisesti kuuluviksi luetaan arvot. Kristinoppiin kirjatut arvot ovat paljon vaikuttaneet lainsäädäntöömme. Toisaalta ihmisten yhteiselämälle toimivat käytännöt ovat yhtä uskontoa yleisempiä ja osin nykyuskontoja vanhempiakin. Uskonopin jumalallisina sääntöinä niille on kiinteytetty muotoa. Mitä pidetään hyvänä ja oikeana ulottuu toki myös lakikirjaa ja uskonoppia laajemmalle. Aika on kulkenut vanhojen uskontojen arvojen ohi. Jopa naispappistuvassa kirkossa. Jumalan käsitettä voidaan toki käyttää symbolisesti antamatta epämääräisyydelle palvontaa ansaitseva tarkoitusta. Ateismissa jumaluuden palvomisen välttäminen lie yksi oleellinen piirre.

Kaikkivaltias kaikkitietävä kaikkihyvä Jumala tietenkin halutessaan voisi pitää tahtonsa voimassa ainakin pyhissä teksteissä ilmoitetuissa asioissa. Mutta näyttää vain uteliaana kokeilevan kaikenlaista, eikä kaikki niin mukavaakaan kuten ydintuhon uhka ja ilmastonmuutoksen haitta elinympäristölle.