Alaotsikko: Havaintoja itsestä ja muista
En oikeastaan edes tiedä, mikä on elämässäni pääasiallinen kiinnostuksen kohde. Energia tahtoo mennä epätoivoiseen taisteluun tuhoa ja rappiota vastaan, enkä haluaisi ajatella, että se olisi pääasiallinen elämäni sisältö. Ongelmani on se, että haaveilemani asiat maksavat, eikä minulla ole rahaa tehdä niitä.
Mielenkiintoni on perinteisesti jakautunut kahteen osaan, joista toinen osa on tekninen ja toinen henkinen. Tämä on mahdollisimman huono ilmaus, mutta en parempaakaan keksi.
Teknisellä puolella haluaisin kokeilla erilaisia miettimiäni ideoita käytännössä eli rakentaa lähes mitä tahansa rakennuksista kulkuneuvoihin. Minulla on erilaisia rakentamisideoita, joissa ideana on yrittää tehdä asioita mahdollisimman halvalla mutta kuitenkin hyvin. Tarkoitus on siis kiertää jonkin idean avulla se vaihe, mistä aiheutuvat suurimmat kulut. En nyt puhu veronkierrosta vaan rakennusmateriaalien käyttämisestä ja korvaamisesta ratkaisuilla, joissa säästyy kalliimpia materiaaleja. Jos rakennelmat vielä täyttävät esteettiset vaatimukset - taiteellisista lienee liioiteltua puhua - niin aina parempi.
Mitä tuollaisesta kehittelemisestä ja koerakentamisesta saisin, se on toinen juttu. Ehkä olen vain kiinnostunut. Saahan siitä tyydytystä, jos on keksinyt jotain, ja voi esitellä keksintöään muille. Mitään oikeita keksintöjä en tietenkään ole tehnyt, koska lähes kaikki yksinkertaiset asiathan tuntuu olevan jo keksitty. Netissä pyörii videoita, joissa esitellään erilaisia pieniä ”kommervenkkejä” asioiden tekemiseksi. Jotkut ideat ovat oikeasti hyviä ja jotkut lähinnä Youtubea varten tehtyjä ja vähän sinne päin. Eli voi toimia ja olla toimimatta.
Kun televisiossa tuli aikoinaan MacGyver -sarja, siinä esitettyjä temppuja mainostettiin sellaisina, että ne toimisivat oikeastikin. Jotkut harvat saattoivat toimiakin, mutta monet eivät olisi toimineet. Tempuissa oli yleensä oiottu joitakin mutkia, joita ei tosielämässä voi oikoa.
Mielenkiintoni henkinen puoli on suuntautunut siihen, mikä menee yli teknisestä puolesta.
En arvosta sitä, että elämä olisi pelkkää kädet rasvassa ja naama maalissa puuhailua koneiden ja laitteiden ja rakennelmien parissa. Elämän pitää sisältää myös ei-fyysinen puoli, johon kuuluu henkisten asioiden harrastamista kuten, kirjoittamista, taiteen tekemistä ja muuta tällaista.
Usein fyysinen ja taiteellinen puoli menevät päällekkäin, koska taiteen tekemisessä tarvitaan fyysisiä välineitä – ellei pelkästään omalla keholla tehdä taidetta. Valokuvan ja elokuvan tekijä tarvitsee kameroita ja muita laitteita. Nehän ovat tekniikkaa.
Kumpikaan ääritapaus ei herätä ihastustani. Henkisen puolen ääritapauksella on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa tehdä mitään, mikä liittyy käytännön asioihin. Hän on niissä täysin muiden armoilla. Fyysisten asioiden äärityyppi puolestaan on kädet rasvassa touhuava moponrassaaja, jolla ei ole mitään muuta mielessään, ja joka tuskin osaa lukea ja kirjoittaa. Hänkin on toisten armoilla, jos jotain muuta pitäisi tehdä kuin mopoa rassata.
Henkisen puolen ääritapaus herättää vastenmielisyyttä erityisesti silloin, jos fyysisen puolen osaamattomuus on tarkoituksellista luokka-ajattelua. Henkisen puolen ääri-ihminen pitää fyysisen puolen harrastajia ja osaajia alempaan luokkaan kuuluvina, ja sen vuoksi hän ei halua osata tehdä mitään fyysistä. Hän haluaa erottua osaamattomuudellaan alempiarvoisesta käsityöläisluokasta. Hän ei ehkä tule ajatelleeksi, että se, että ei osaa tehdä mitään, ei vielä tee ihmisestä Socratesta tai Hegeliä.
Oikeastaan sekin herättää epäilyjä, jos henkisen puolen ihminen harrastaa fyysisiä asioita näytösmielessä todistaakseen, että fyysinen maailmakin on hallinnassa. Ollaan harrastavinaan jotain, mutta kyseessä ei ole rakkaus harrastamiseen vaan pintapuolista näyttämistä ja teatteria. Kun silmä välttää, käytetään osaavaa maksettua apuvoimaa. Tällaisiakin tapauksia on.
