Havaintoja ihmisistä

[Karikko]

Viimeisen vuoden aikana olen hieman seurustellut parin hyvin työväenluokkaisen naisen kanssa.
Suhde ei etene järin pitkälle, koska on kulttuurieroja. He oikeasti ovat sosiaalisesti ihan fiksuja ihmisiä, mutta on äärettömän vaikeaa löytää mitään älyllistä yhteyttä heihin. En halveksu heitä, mutta ovat sivistymättömiä.

Älyllinen yhteys on melko helppoa, älyllisen ihmisen puolelta, kuten älyttömänkin, joten en oikein ymmärrä vaikeuksiasi. Sivistyksen puute voi olla melko yleinen piirre älyllisilläkin ihmisillä, kun katsoo vaikka poliittisia väittelyitä.

Kyse voi ollakin ihan jostain muusta, jospa se viehtymys puuttuu..

[Kopek]

Viimeisen vuoden aikana olen hieman seurustellut parin hyvin työväenluokkaisen naisen kanssa.
Suhde ei etene järin pitkälle, koska on kulttuurieroja. He oikeasti ovat sosiaalisesti ihan fiksuja ihmisiä, mutta on äärettömän vaikeaa löytää mitään älyllistä yhteyttä heihin. En halveksu heitä, mutta ovat sivistymättömiä.

He ovat ihmisiä, jotka ovat kirjoina lukeneet pari dekkaria, kun itse olen lukenut 1000 tieteellistä kirjaa ja 100 romaania sivussa. Heille tiede/yhteiskunta on iltalehteä. Yritä tuossa luoda yhteyttä, kun toisen maailma on ihan eri sfääreissä...

Olisi mielenkiintoista tietää, mitä 2020-luvulla tarkoitetaan työväenluokkaisella naisella - muuta kuin, että nainen lukee Iltalehteä.

Toopen kommentista käy ilmi, että hän itse ei ole työväenluokkainen vaan kuuluu johonkin muuhun luokkaan.

Ehkä kannattaisi heittää verkot vasemmiston suuntaan. Vasemmistoliiton äänestäjissä on paljon korkeasti koulutettuja naisia. Siinähän olisi eksotiikkaa, kun itse edustaisi vastakkaisia poliittisia mielipiteitä. Tylsäähän itsensä kopion kanssa on seurustella - vai onko Toopen naispuolista kopiota edes olemassa?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ty%C3%B6v%C3%A4enluokka

https://www.eva.fi/blog/2018/05/29/talta-nayttaa-keskiluokka-kuusi-tarkeaa-kuvaa-meista/

[Hippi]

^
Voisikin kysyä, että nostaako jotkut korkeakouluopinnot itsessään ihmisen statusta niin paljon, että hän voi puhua alentuvasti ja jopa halveksune jostain korkeakouluja käymättömästä ihmisestä. Suomihan on väärällään tutkinnon suorittaneita ihmisiä, jotka joko ovat työttömänä tai ovat koulutusta vastaamattomissa töissä ihan tavallisina duunareina, jopa ns paskahommissa, mitä ne sitten kenenkin mielestä ovat.

Korkeakouluja käymättömän status kai sitten on maailman tappiin "työväenluokkainen" ihan riippumatta siitä, millaiseen uraputkeen ja menestykseen on elämässään onnistunut pääsemään.

No joo, tämä on taas tätä luokkapohdintaa, joka oikeasti minulle on tullut eteen vasta keskustelufoorumilla, ei oikeassa elämässä

[Karikko]

Toopen kommentista käy ilmi, että hän itse ei ole työväenluokkainen vaan kuuluu johonkin muuhun luokkaan.

Toopen kommenteista käy ilmi ainoastaan se, että hän pyrkii vahvistamaan omaa itsetuntoaan persu-mielisillä kannanotoillaan ja myös ärsyttääkseen muita niillä.

Työtä toope on kertonut tekevänsä ihan palkallisena, joten eiköhän hän työn orjiin kuulu..

[Norma Bates]

Nettideiteissä oli aikoinaan yksi jätkä joka oli ilmeisesti ukkomies, mutta tykkäsi käydä vittuilemassa itseään nuoremmille naisille. Minullekin aukoi päätään kun kehtasin sanoa etten ole kiinnostunut itseäni vanhemmasta (en tiennyt siinä vaiheessa että hän on varattu). Jostain syystä sitten aloin kirjoittelemaan hänen kanssaan, ehkä tuntien syyllisyyttä kun olin jotain vinoillut iästä ja hän sitten oli sormi pystyssä jäkättämässä. Aika laiskaa se kirjoitteluni kuitenkin oli, ja hyytyi lopulta kokonaan. Jossain vaiheessa taisin siitä ukkomiehuudesta kuulla ja sitä ihmetellä, johon hänen reaktionsa oli että "relax".

Jonkin ajan päästä tyyppi palasi kehiin ja vittuili, ja ihmettelin että miksi, ja hän sanoi että kun lopetin kirjoittamisen "syytä kertomatta". Aika nihkeä taisi jo vastaukseni olla, jolloinka hän äityi haukkumaan että "kirjoitat sekavia", ja että pitäisi olla kaksi akateemista tutkintoa että saa olla kiinnostunut tieteistä.

Eli hän pyrki siis mollaamaan juuri niissä asioissa jotka minulle ovat tärkeitä, kirjoittaminen, ja kiinnostuksenkohteeni, joista yksi on kyllä juurikin tieteet. Eihän tuo paska edes minulle enää läpi mene, saa haukkua niin paljon kuin perse kestää kirjoittamistani, enkä siltikään usko että se on surkeaa. On meinaan sikäli sakeaa settiä miehiltä tullut, että sitä vaan ihmettelee että juoppojen vai päävikaistenko sössötyksiä on tullut moneen kertaan tavailtua, ihmetellen että oliko herralla jotain asiaakin. Vai halusiko vaan käydä jokeltamassa jotain sekavia.

Eli kyllä, minusta on tullut melko koppava nimenomaan kirjoittamisen suhteen. Ja ihan helvetin sama että en ole akateemisesti koulutettu, koska se ei olisi millään tavalla (minun käsittääkseni) edesauttanut kirjoittelua. Koska tarkoitus oli kirjoittaa fiktiota, eikä mitään oppikirjoja. Myöskään sitä ei päätä kukaan minun puolestani että mistä minä saan olla kiinnostunut.

Anonyymilla keskustelufoorumilla kävikin sitten nimimerkin perusteella ilmi että se tyyppi tosiaan kiusasi useita naisia. Minä en ollut se joka hänestä ensimmäisenä raportoi, mutta bongasin muiden kirjoituksista että olikin hänen hauska harrastuksensa käydä tölvimässä joka muijaa. Ihmeellisesti sitten katosi se keskusteluketju jossa naiset tajusivat että he olivatkin olleet kollektiivisesti kiusankohteena. Taisi varmaan joillain miekkosilla alkaa korvat kuumottaa sitä ketjua lukiessa. (Mitään nimiä siellä ei kerrottu, nimimerkkejä vain.)

[Kopek]

Eli kyllä, minusta on tullut melko koppava nimenomaan kirjoittamisen suhteen. Ja ihan helvetin sama että en ole akateemisesti koulutettu, koska se ei olisi millään tavalla (minun käsittääkseni) edesauttanut kirjoittelua. Koska tarkoitus oli kirjoittaa fiktiota, eikä mitään oppikirjoja. Myöskään sitä ei päätä kukaan minun puolestani että mistä minä saan olla kiinnostunut.

Norma Batesilla on kirjoittamisen lahja, sitä ei voi kukaan kiistää. Erään toisen kirjoittajan "Parempaa toki." -tyyppiset tekstit eivät kilpaile samassa sarjassa.

Näytin joskus kauan sitten erästä Norma Batesin tekstiä tyttärelleni ja kysyin hänen mielipidettään. Ajatukseni oli, että katso miten hyvin tämä henkilö kirjoittaa. Norma Bates oli tuolloin minulle aivan uusi tuttavuus nettimaailmassa. Tästä on siis niin kauan. Tyttäreni kommentti oli pettymys. Hän nimittäin piti Norma Batesin tekstiä teeskentelevänä - ei siis luontevana vaan laskelmoituna yrityksenä kirjoittaa jotenkin erikoisesti ja hienosti. Tyttäreni ei tiennyt - enkä minäkään vielä tuolloin - että Norma Bates on nopea kirjoittaja, joten hänen tekstinsä ilmestyy ruudulle ajattelun vauhdilla, ja sen on siten pakko olla luontevaa ja aitoa. Teksti ei voi olla laskelmoitua, koska missä aikavälissä se laskelmointi ehtisi tapahtua.*

Hitaampi kirjoittaja, kuten vaikka minä, ehtii miettiä lauseet valmiiksi samalla kun naputtelee niitä ruudulle. Minä erityisesti ehdin, koska olen erittäin hidas kirjoittaja tekemieni lyöntivirheiden takia (joudun korjaamaan suunnilleen joka toista sanaa välittömästi ja lisää sanoja tarkastusvaiheessa, ja silti jää virheitä).

Pitäisi joskus nauhoittaa ruudulta video, mistä näkisi, miten takkuista kirjoittamiseni on. Tarvitsisin tehokkaamman tietokoneen, jotta se onnistuisi.

Samaan aikaan, kun kirjoitan yhtä tällaista mitätöntä juttua, mitä juuri nyt kirjoitan, Norma Bates ehtisi kirjoittaa kymmenen yhtä pitkää tekstiä useille eri keskustelufoorumeille, jos hän haluaisi.

Lipesin nyt vähän aiheesta, mikä taisi olla kirjoittaminen ja opiskelu ja yhteiskuntaluokka.

Olen sitä mieltä, että kirjoittamistaito on luonnonlahjakkuus vähän kuin musikaalisuus. Jokainen osaa kirjoittaa jotain, ja jokainen osaa soittaa "Ukko Nooan", mutta jokainen ei osaa kirjoittaa Nobel-palkinnon voittavaa tekstiä, eikä jokainen osaa soittaa viululla Rachmaninoffin sinfonia nro 2 e-molli op. 27:aa. Kovalla harjoittelulla voi oppia jotain soittamaan ja kirjoittamaan, mutta huipulle ei pääse, jos on lahjaton.

Sama hermostollinen tai mikä lieneekään tekijä, mikä aiheuttaa lyöntivirheitä tekstiä kirjoittaessani, aiheuttaa niitä pianoa soittaessani, joten minusta ei tulisi minkään tason esiintyjää edes äärimmäisellä harjoittelulla. Ei edes kapakkapianistia - tai yleisön pitäisi olla älyttömässä humalassa ja mölytä niin, ettei virheellistä pianonsoittoani kuulisi.

Koulutuksella voi parantaa taitojaan asiassa kuin asiassa, mutta se ei ole ratkaisevaa, kun puhutaan lahjakkuuksista. Tunnetaan paljon vaatimattomasta taustasta lähtöisin olevia ns. työläiskirjailijoita, joilta on ilmestynyt menestysteoksia. Toisaalta tiedetään korkeasti koulutettuja alojensa huippuja, joiden tekstit ovat olleet kömpelöitä ja lahjakkuus jossakin aivan muualla kuin kirjoittamisessa.

Kerran ex-kotipaikkakuntani lehdessä oli historiaa käsittelevä artikkeli, jonka oli kirjoittanut paikallinen rautakauppias, jolla ei tietääkseni ollut mitään korkeampaa koulutusta. Häntä ei tunnettu kulttuuri-ihmisenä vaan rautakauppiaana, joka myi maaleja ja nauloja. Tyypin kirjoitus oli aivan käsittämättömän hyvä. Tyyppi oli synnynnäinen Päätalo. Ajattelin, että eihän tuollaiseen pysty koulutettu toimittajakaan.

Kerran erääseen paikallisradioon teki yksittäisen ohjelman suutarin ammatissa toimiva kansakoulupohjainen tyyppi. Ohjelma olisi kelvannut suoraan yleisradioon ja voittanut koulutettujen toimittajien tekemät ohjelmat. Tyyppi oli aivan huippu. Kukaan kuuntelija ei olisi ikinä arvannut, että ohjelmassa puhuu ensimmäistä kertaa elämässään radio-ohjelmaa tekevä täysin alalle kouluttamaton maallikko, joka päivät pitkät korjaa kenkiä.

Joillakin ihmisillä on luonnollisia lahjoja. Monilla ne valitettavasti jäävät käyttämättä ja näyttämättä, ja vastaavasti julkisuuteen nousee henkilöitä, joiden ainoa "lahja" on julkisuudenkipeys.

Amatöörinäyttelijöissäkin ilmiö tulee esille. Jostakin metsien uumenista voi nousta filmitähti, joka päihittää teatterikorkeakoulun käyneet ammattinäyttelijät. Joku voi nousta suosioon ja menestykseen, vaikka ei loppujen lopuksi ole kovin ihmeellinen. Onko joku Harrison Ford moni-ilmeinen luonnonlahjakkuus, vai itseään toistava puupökkelö, sen saa jokainen arvioida itse. Esimerkki on ehkä vähän huono, mutta eiköhän ainakin Al Pacino Fordin voita lahjakkuusmittelössä.

*Kun tarkemmin asiaa mietin, olen väärässä laskelmoinnin suhteen. Pystyyhän nimittäin lahjakas puhuja puhumaan ex-tempore laskelmoidusti ja hienosti, joten tekstin prosessointi tapahtuu mikrosekunneissa. Hitaampi ja takertelevampi puhuja ei pysty muodostamaan sujuvia lauseita nopeasti, joten hänen puheensa on "tota noin", "niinku" ja "ööö". Jos hidas puhuja yrittää puhua nopeasti, hänelle tulee kielioppivirheitä ja puhe on mitä sattuu.

Onko nopea kirjoittaja myös hyvä ja nopea puhuja? Voisi kuvitella, että on. Jos kerran virheetöntä tekstiä tulee nopeasti ruudulle, niin tuleehan sitä myös suusta ulos. Lukee vaikka sen tekstinsä samalla, kun kirjoittaa, jos siitä on apua.

(Kirjoitin, jälkikorjailut mukaan lukien, varmaan kaksi tuntia tätä juttuani - eli se todisteena hitaudestani.)

[Norma Bates]

No huh huh.    Teeskentelevä, laskelmoiva, yritys olla erikoinen ja hieno.

Pitääkö lisätä kirosanoja, ettei kuulosta hienolta? Erikoisuudesta voisin hankkiutua eroon kirjoittamalla rutikuivaa asiaa, mutta harvemmin se minulle nappaa, kun tykkään leikkiä kielellä. Mutta jälleen kerran jään kakkoseksi, koska yksi tuttuni kirjoittaa niin erikoisella tyylillä että varmaan aikas monelta tämänkin foorumin käyttäjältä menisi hermo alta aikayksikön sitä kikkailua läpi tankatessaan.

Facen ryhmissä olen jonkin verran alkanut käyttää puhekieltä, koska muutkin käyttävät. Ja jos kirjoittaisin stoorin missä on dialogia, ei se mitään kaurismäkiläistä pönötystä olisi.

Olen tosiaan todella nopea kirjoittaja kun pöytäkoneen näppis on käytössä. Mutta olen kohdannut tässäkin parempani, erään ihmisen jonka lyöntinopeus oli 12.000 lyöntiä per puoli tuntia. Parhaimmillaan omani oli jotain päälle 11.000. En ole sen koommin mitannut.

Koulussa tuli aikoinaan valittua konekirjoitus. Se oli lempiaineeni, mutta vierestä sain kuunnella miten opettaja ylisti tyttöä joka harrasti pianonsoittoa.

Eikä ole todellakaan ollut ainoa kerta kun jossain minulle tärkeässä asiassa saan sivusta seurata miten jotakuta toista suitsutetaan. Jopa niin, että kun kauppakoulusta sain stipendin nopeimpana konekirjoittajana, johonkin läpyskään minun nimeni tilalle oli präntätty virheellisesti yhden pojan nimi.

Oikein alkaa vituttaa miten tosielämässä ei ikinä onnistu saamaan saavutuksia millään helkkarin ilveellä.

[Kopek]

No huh huh.    Teeskentelevä, laskelmoiva, yritys olla erikoinen ja hieno.

Pitääkö lisätä kirosanoja, ettei kuulosta hienolta? Erikoisuudesta voisin hankkiutua eroon kirjoittamalla rutikuivaa asiaa, mutta harvemmin se minulle nappaa, kun tykkään leikkiä kielellä. Mutta jälleen kerran jään kakkoseksi, koska yksi tuttuni kirjoittaa niin erikoisella tyylillä että varmaan aikas monelta tämänkin foorumin käyttäjältä menisi hermo alta aikayksikön sitä kikkailua läpi tankatessaan.

Sorry, ei olisi ehkä pitänyt mainita asiaa.

En esittänyt omaa mielipidettäni, vaan kerroin muistinvaraisesti ja hyvin epätarkasti sen, mitä tyttäreni - käytän hänestä tästä eteenpäin keksittyä nimeä "Laura", kun "tyttäreni" kuulostaa niin typerältä - sanoi vilkaistuaan pätkän NB:n kirjoittamaa tekstiä joskus kymmenen vuotta sitten. Minähän suorastaan ihailen NB:n kirjallisia lahjoja ja siinä hengessähän tuon tekstinkin "Lauralle" näytin. Ei "Laura" tarkalleen tuolla tavalla edes sanonut, mitä tuossa muistelin. Ei hän moittinut. Hän ei vain ollut samalla tavalla innostunut kuin minä. Idea oli lähinnä se, että hänen mielestään teksti ei vaikuttanut spontaanilta vaan ikään kuin tietoisesti hienosti kirjoitetulta. En tainnut nytkään osata kuvata edes sinne päinkään, mitä "Laura" tarkoitti. Ei se siis mitään moitetta ollut vaan korkeintaan toppuuttelua minun innostukselleni.

Ja sitä paitsi arvio perustui vain yhteen pikaisesti vilkaistuun tekstinpätkään.

[Norma Bates]

No huh huh.    Teeskentelevä, laskelmoiva, yritys olla erikoinen ja hieno.

Pitääkö lisätä kirosanoja, ettei kuulosta hienolta? Erikoisuudesta voisin hankkiutua eroon kirjoittamalla rutikuivaa asiaa, mutta harvemmin se minulle nappaa, kun tykkään leikkiä kielellä. Mutta jälleen kerran jään kakkoseksi, koska yksi tuttuni kirjoittaa niin erikoisella tyylillä että varmaan aikas monelta tämänkin foorumin käyttäjältä menisi hermo alta aikayksikön sitä kikkailua läpi tankatessaan.

Sorry, ei olisi ehkä pitänyt mainita asiaa.

En esittänyt omaa mielipidettäni, vaan kerroin muistinvaraisesti ja hyvin epätarkasti sen, mitä tyttäreni - käytän hänestä tästä eteenpäin keksittyä nimeä "Laura", kun "tyttäreni" kuulostaa niin typerältä - sanoi vilkaistuaan pätkän NB:n kirjoittamaa tekstiä joskus kymmenen vuotta sitten. Minähän suorastaan ihailen NB:n kirjallisia lahjoja ja siinä hengessähän tuon tekstinkin "Lauralle" näytin. Ei "Laura" tarkalleen tuolla tavalla edes sanonut, mitä tuossa muistelin. Ei hän moittinut. Hän ei vain ollut samalla tavalla innostunut kuin minä. Idea oli lähinnä se, että hänen mielestään teksti ei vaikuttanut spontaanilta vaan ikään kuin tietoisesti hienosti kirjoitetulta. En tainnut nytkään osata kuvata edes sinne päinkään, mitä "Laura" tarkoitti. Ei se siis mitään moitetta ollut vaan korkeintaan toppuuttelua minun innostukselleni.

Ja sitä paitsi arvio perustui vain yhteen pikaisesti vilkaistuun tekstinpätkään.

Niillä kaikilla tahoilla joilla olen anonyymifoorumeilla kirjoitellut, on kyllä ollut sikäli etevää kirjoittajakunta etten ole tuntenut itseäni mitenkään erityiseksi. Eli kutakuinkin sama juttu kuin sporttipuolella. Tai no, sporttipuolellahan koen itseni muita huonommaksi. Kirjoittelussa enempi pääsen samalle viivalle muiden kanssa, mutta sitten on aina se että jos joku alkaa tarpeeksi "akateemisesti" kirjoittelemaan, niin en jaksa edes yrittää ymmärtää että mistä siinä nyt puhutaan. (Lähinnä tässä tällä saitilla eksämppelinä toimisi jäsen Laika.)

Noin ylipäätään en oikeastaan ymmärrä että miksi tällä foorumilla pitää olla niin vahvoja kielteisiä ja myönteisiä tunteita yhtään ketään kohtaan. Eihän me kaikki toisiamme oikeasti tunneta.

[Kopek]

Olen tosiaan todella nopea kirjoittaja kun pöytäkoneen näppis on käytössä. Mutta olen kohdannut tässäkin parempani, erään ihmisen jonka lyöntinopeus oli 12.000 lyöntiä per puoli tuntia. Parhaimmillaan omani oli jotain päälle 11.000. En ole sen koommin mitannut. 

Nopeuteni tuossa "kahden tunnin" jutussa oli 1296 lyöntiä puolta tuntia kohti, joten esittämäni arvio, että Norma Bates olisi kirjoittanut samaan aikaan kymmenen vastaavaa juttua, osui aika lähelle.

Norma Batesin mainitsema motorinen kömpelyys ei näytä koskevan sormia. Yhteys aivoista sormiin toimii hyvin. Allekirjoittaneella on tässä jokin vika, kun sormet osuvat minne sattuu, kun kirjoitan tai soitan jotain. Mikään määrä harjoittelua ei muuta asiaa, koska sormet osuvat siitä huolimatta minne sattuu.

Jos haluan tehdä videon jostakin pianorimputtelustani, joudun kuvaamaan sen kymmenen kertaa. Koska virhelyönnit tulevat eri soittokerroilla eri paikkoihin, kymmenestä videosta ja leikattua ja liimattua yhden ehjän esityksen. Siinä tosin tapahtuu liitoskohdissa outoja käsien hyppäämisiä eri paikkoihin, mutta itse soitto kuulostaa yhtenäiseltä. Eikä nyt puhuta mistään oikeasta musiikista vaan yksinkertaisesta alle viisivuotiaan soittotasoa edustavasta rimputtelusta. En osaa soittaa ainoatakaan oikea sävellystä ellei nyt sitä "Ukko Noaa" lasketa. Olen musiikillisesti täysin nolla, mutta koska meillä ollut piano jo ennen syntymääni, olen tottunut sitä "soittelemaan" ajan kuluksi. Jollakin alkeellisella tasolla musiikki ilmeisesti kuitenkin kiinnostaa, vaikka olenkin ultralahjaton siinä. Ns. sävelkorva puuttuu kokonaan, eli melodiat eivät tartu mieleeni.

En pystyisi siis korvakuulolta soittamaan yhtään mitään. Jokin yksinkertainen rallatus, kuten Irvinin "St. Pauli ja Reberbahn" ja muu sen tyyppinen "kansanmusiikki" ehkä jollakin ´tavalla saattaa jäädä mieleen, mutta ei mikään hienompi ja monimutkaisempi musiikki kuten "Beatlesin" sävellykset.

Muistan joitakin alkeellisia säveliä ajalta, jolloin olin alle 12-vuotias. Tuossa iässä jouduin polkupyöräkolariin ja sain iskun päähäni siihen, kohtaan missä aivojen musiikintallennuspaikka on. Olen miettinyt, katosiko musikaalisuuteni törmäyksen voimasta, koska myöhemmin kuulemani musiikki ei enää ole jäänyt mieleeni.

Luulen, että tuolla tapahtumalla ei ole mitään tekemistä minkään kanssa, mutta saahan sitä miettiä kaikenlaista.

[Norma Bates]

Olen tosiaan todella nopea kirjoittaja kun pöytäkoneen näppis on käytössä. Mutta olen kohdannut tässäkin parempani, erään ihmisen jonka lyöntinopeus oli 12.000 lyöntiä per puoli tuntia. Parhaimmillaan omani oli jotain päälle 11.000. En ole sen koommin mitannut. 

Nopeuteni tuossa "kahden tunnin" jutussa oli 1296 lyöntiä puolta tuntia kohti, joten esittämäni arvio, että Norma Bates olisi kirjoittanut samaan aikaan kymmenen vastaavaa juttua, osui aika lähelle.

Norma Batesin mainitsema motorinen kömpelyys ei näytä koskevan sormia. Yhteys aivoista sormiin toimii hyvin. Allekirjoittaneella on tässä jokin vika, kun sormet osuvat minne sattuu, kun kirjoitan tai soitan jotain soitinta. Mikään määrä harjoittelua ei muuta asiaa, koska sormea osuvat siitä huolimatta minne sattuu.

Jos haluan tehdä videon jostakin pianorimputtelustani, joudun kuvaamaan sen kymmenen kertaa. Koska virhelyönnit tulevat eri soittokerroilla eri paikkoihin, kymmenestä videosta ja leikattua ja liimattua yhden ehjän esityksen. Siinä tosin tapahtuu liitoskohdissa outoja käsien hyppäämisiä eri paikkoihin, mutta itse soitto kuulostaa yhtenäiseltä. Eikä nyt puhuta mistään oikeasta musiikista vaan yksinkertaisesta alle viisivuotiaan soittotasoa edustavasta rimputtelusta. En osaa soittaa ainoatakaan oikea sävellystä ellei nyt sitä "Ukko Noaa" lasketa. Olen musiikillisesti täysin nolla, mutta koska meillä ollut piano jo ennen syntymääni, olen tottunut sitä "soittelemaan" ajan kuluksi. Jollakin alkeellisella tasolla musiikki ilmeisesti kuitenkin kiinostaa, vaikka olenkin ultralahjaton siinä. Ns. sävelkorva puttuu kokonaan, eli melodiat eivät tartu mieleeni.

En pystyisi siis korvakuulolta soittamaan yhtään mitään. Jonkin yksinkertaisen rallatuksen, kuten Irvinin "St Pauli ja Reberbahn" ja muu sen tyyppinen "kansanmusiikki" ehkä jollakin ´tavalla saattaa jäädä mieleen, mutta ei mikään hienompi ja monimutkaisempi musiikki kuten "Beatlesin" sävyllykset.

Muistan joitakin alkeellisia säveliä ajalta, jolloin olin alle 12-vuotias. Tuossa iässä jouduin polkupyöräkolariin ja sain iskun päähäni siihen, kohtaan missä aivojen musiikintallennuspaikka on. Olen miettinyt, katosiko musikaalisuuteni törmäyksen voimasta, koska myöhemmin kuulemani musiikki ei enää ole jäänyt mieleeni.

Luulen, että tuolla tapahtumalla ei ole mitään tekemistä minkään kanssa, mutta saahan sitä miettiä kaikenlaista.

Tilanteissa joissa olen ollut kehoni kanssa "hukassa" olisin voinut käyttää kahta sanaa. Nimittäin: mitä vittua. Mutta lapsena en kiroillut.

En siitä polkupyörän polkimilla jarruttamisesta tajunnut todellakaan yhtikäs mitään. Ja kun eka eksäni ei osannut solmia kaulahuivia kaulaan, ja jotkut ihmiset eivät osaa letittää, ymmärrän miksi se mättää, vaikken sitä osaa kuvaillakaan verbaalisesti.

Kun menin painimaan, meidän piti tehdä semmoista että toinen käsi olisi parin päälaella ja toisella kädellä pyöräyttäisi lattialla istuvaa paria ympäri. Eli erittäin yksinkertainen liike, jonka ihme kyllä minäkin sitten osasin, mutta eräs neito ei. Ja hän sanoi että hän nyt ymmärtää minua, kun puhun tuosta motorisesta kömpelyydestä.

Sekä KM- että kuntonyrkkeilytreeneissä olen harmikseni, jopa raivokseni, huomannut moneen kertaan että aivoni eivät ole rekisteröineet kaikkia niitä liikkeitä joita olisi ollut tarkoitus seuraavaksi tehdä. Jos parinikaan ei tiedä missä mennään, niin siinäpä sitten ihmetellään kumpikin. Viimeksikin kun näin kävi ja lopulta selvisi miten se sarja menee, olin kyllä aivan hämmästynyt että mihin helvettiin ne ekat liikkeet (lyönnit) olivat minulta kadonneet. Vaikka siellä musiikki huutaakin, yritän kuitenkin nähdä ja sisäistää mitä ohjaaja itse esittelee ilmaan (KM:ssa ei ilmaan, vaan pariin).

Helvetti että se joskus käy niin hermoon, melkein tekisi mieli heittäytyä selälleen makaamaan, sätkiä ja kirkua. Vaan eipä sekään auttaisi. Monelle ihmiselle olen selittänyt tätä aivovammaani, kukaan ei ymmärrä (yleensä) ja sitten ihmetellään että mikä sillä nyt on kun ei taaskaan tajunnut...

[Karikko]

Sekä KM- että kuntonyrkkeilytreeneissä olen harmikseni, jopa raivokseni, huomannut moneen kertaan että aivoni eivät ole rekisteröineet kaikkia niitä liikkeitä joita olisi ollut tarkoitus seuraavaksi tehdä. Jos parinikaan ei tiedä missä mennään, niin siinäpä sitten ihmetellään kumpikin. Viimeksikin kun näin kävi ja lopulta selvisi miten se sarja menee, olin kyllä aivan hämmästynyt että mihin helvettiin ne ekat liikkeet (lyönnit) olivat minulta kadonneet. Vaikka siellä musiikki huutaakin, yritän kuitenkin nähdä ja sisäistää mitä ohjaaja itse esittelee ilmaan (KM:ssa ei ilmaan, vaan pariin).

Noin sen pitääkin mennä, -aktiivisen toiminnan ollessa käynnissä, eivät aivot rekisteröi kaikkia liikkeitä.

Se kertoo siis keskittymiskyvystä, jolloin kaikki epäoleellinen jää rekisteröitymättä muistiin.

Ei siis tuo ole mikään poikkeus kohdallasi..noin ihmismieli toimii..

Nykyisin voitaisiin kuvata liikkeet ja katsoa jälkeenpäin..

[Norma Bates]

Vaan kun se ei ole ollenkaan epäoleellista joku tietty yksittäinen liike liikesarjassa. Pieleen menee jos joku kohta ei toimi. 

[Karikko]

Vaan kun se ei ole ollenkaan epäoleellista joku tietty yksittäinen liike liikesarjassa. Pieleen menee jos joku kohta ei toimi. 

Kerroin siis miten aivot toimivat, kun ne eivät muista kaikkea aktiivisessa toiminnassa.
Jos yrität muistaa tehdessäsi liikkeitä hidastaa se toimintaa. Opetellut liikesarjat osataan tiedostamatta. Se vaatii paljon toistamista, eli tarkoitus on saada ne automaattisiksi.

Jos voimistelija miettisi kesken volttisarjan, miten liike jatkuu, hän varmaan olisi kohta rähmällään permannolla.

[Norma Bates]

Jos on ihan uusi liikesarja, niin minulle se on melkein aina melkoinen pakerrus huomioida kaikki mitä näytetään. On helpompi ymmärtää jos sarjaa esittelevä puhuu samalla liikesarjan osiot läpi sitä suorittaessaan.

Monet ihmiset varmaan olettavat että pelkkä näyttö riittää, tai että jotain kohtaa ei tarvitse mainita, kun se on mukamas niin itsestäänselvää.

Sitten on nämä nyrkkeilyhommelit. Sarjassa esim. vasen suora, oikea suora, vasen alakoukku, oikea uppari (kohokoukku). On siinä kyllä moni muukin monta kertaa ollut kyselemässä että miten se nyt meni, kun sarja on selostettu.

Ja tuo nyt oli vaan esimerkki ja on vielä monta muuta lyöntiä (potkut päälle jos potkunyrkkeilyä treenataan). Sarja lisäksi voi olla pidempi.

Olin vuosia sitten ammattilaisnyrkkeilijän teknisissä treeneissä. Aloitteleva mies tuskitteli kun sarja ei mennyt oikein. Nyrkkeilijä sanoi että hän on 20 v treenannut, ja silti yhä sekoilee sarjoissa.