Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Koirat

Aloittaja Vaaraton Norsu, tammikuu 22, 2020, 19:32:45

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Vaaraton Norsu

Lainaus käyttäjältä: Laika - tammikuu 22, 2020, 15:23:23
Minua on kiehtonut monta vuotta kysymys siitä, mikä kotikoiran käytöksessä on opittua ja mikä sisäsyntyistä. Koira näet on joustava olento siinä missä ihminen, ja kumpikin joutuu sopeutumaan kasvattajiensa uskomuksiin. Uskomukset puolestaan voivat, niin kuin tiedetään, olla sekä epätosia että seurauksiltaan myrkyllisiä.

Koirat (sosiaalisina eläiminä) ovat hirveän mukava puheenaihe!

Minusta yksi todella tärkeä koiran ja ihmisen ero on tietenkin kieli, ja sen kautta se, miten asiat palaavat koiran / ihmisen mieleen. Koira muistaa paljon asioita, ja oppii asioita, mutta minusta kieli tekee sen, että mieleen palauttaminen on ihmisellä kauhean paljon monipuolisempaa.

Vanhempani muuttivat muutamia vuosia sitten. Olohuoneen kalusteet järjestettiin uudessa kodissa samalla tavalla. Nojatuoli on edelleen ikkunan edessä, sohva sen oikealla puolella ja televisio vasemmalla. Edellisessä kodissa nojatuolista näki parkkipaikalle ja portille. Vieraat tulivat portin kautta. Uudessa kodissa nojatuolista näkee vain pihan ja korkean aidan. Autopaikka ja ovi ovat talon toisella puolella, jonne koira ei voi nähdä.

Vuosien jälkeenkin, kun koira odottaa vieraita, se usein ympäri juostessaan hyppää nojatuoliin, ja tuijottaa pihalle. (Ehkä pikkaisen harvemmin ajan mittaan.) Ei se varmaan muista, miksi se niin tekee, mutta niin se kuitenkin tekee. Minusta asiat palaavat koiran mieleen tämän tyyppisesti. Se vain yhtä-äkkiä "tietää", mistä seuraavana jotain tulee. Sellaisen muiston kanssa ei voi käydä (sisäistä tai 'julkista') dialogia, että "eihän se nyt noin enää mene". Mutta selvästi koira muistaa asioita pitkän aikaa.

Mitä tulee tällaisiin "läsnäoleviin" kodin elämän säännönmukaisuuksiin (vertaa "vieraita kannattaa kytätä olohuoneen nojatuolissa") , ihmisten maailmassahan on siis aika monimutkaisiakin säännönmukaisuuksia. Niitten olemassaolon tapa on jotenkin sellainen, että käytännössä kun ihmiset tekevät asioitaan, he tekevät niitä jotenkin hivenen kaavamaisin tavoin, samojen vaiheitten kautta. (Koirat kuuntelevat tarkasti ihmisten ääntä ja tarkkailevat ruumiinasentoja ja liikkeitä ja ilmeitä, joissa myös esiintyy säännönmukaisuuksia.) No, tämmöiset "kaavamaisuudet" sitten taas mahdollistavat koiralle  tämäntyyppiset oppimiskokemukset, että "tiedän mitä seuraavaksi tapahtuu". Ja tätä kautta koira pystyy ymmärtämään omalla tavallaan hirveän paljon siitä, mitä sen ympärillä tapahtuu. Siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi, ja mitä se merkitsee sille itselleen. Millaisia mahdollisuuksia sillä on vaikuttaa tapahtumien kulkuun, jos on.  Koira osaa ottaa osaa hyvin moninmutkaisiin sosiaalisiin "kuvioihin", jollaisia se ei  toisten koirien kanssa ilman ihmisiä osaisi kuitenkaan luoda. Koska heillä ei ole kieltä, tuota muistetun prosessoinnin ihmevälinettä, joka mahdollistaa toisen palauttaa minun mieleeni asioita, ja palauttaa mieleen asioita, jotka eivät ole paikalla millään konkreettisella (jatkuvuuteen perustuvalla?) tavalla.