Terapeuttinen valta

[Xantippa]

Nostan tämän asian tuolta intro/extro-keskustelusta omaksi aiheekseen, jos vaikka innostaa muitakin asiaa pohtimaan paremmalla asiantuntijuudella kuin minulla on.

Tässä sanoitetaan jotain, jota olen pohtinut jo kauan ja joka on syy siihen, miksi olen aika nihkeästi suhtautunut kaikkiin ihmistä psykolosoiviin teorioihin, joiden perusteella esim. rekryjä tehdään jne.

Professori Kristiina Brunila: "Yhteiskunnalliset ongelmat eivät ratkea, vaikka kaikki menisivät terapiaan"

Se on Suomessa ja monessa länsimaassa tapahtuvaa yhteiskunnallista vallankäyttöä. Terapeuttinen valta hyödyntää eri psykologiatieteistä ja terapiamuodoista kumpuavaa kielenkäyttöä ja tulkintatapoja. Erilaisista terapiamuodoista ammentavat sanastot ovat viimeisen parinkymmenen vuoden aikana levinneet hyvin laajalle kulttuuriin, arkipuheeseen ja moniin instituutioihin. Yksi ongelma tässä on se, että terapeuttisen vallan lähtökohdaksi ajatellaan aina itsenäisiä valintoja tekevä yksilö, jota jatkuvasti houkutellaan muokkaamaan itseään. Tällä lailla monet yhteiskunnalliset, rakenteelliset ja sosiaaliset ongelmat siirtyvät yksilön harteille ja hänen ratkaistavakseen. Sen sijaan yhteiskunnallinen ja rakenteisiin liittyvä puhe esimerkiksi luokka-asemista katoaa, kun keskitytään vain yksilön asioihin ja tunteisiin.

Artikkelissa korostetaan, että ei ole tarkoitus arvostella terapiaa yksilön apuna, vaan nimenomaan sitä, että oletetaan, että yksilö terapian avulla voisi poistaa yhteiskunnallisten rakenteiden aiheuttamia ongelmia:

Olen nähnyt erilaisia politiikkakokeiluja seuratessani, miten köyhiä nuoria yritetään auttaa kehottamalla heitä unelmoimaan. Heille saatetaan sanoa, että Intiassakin on paljon köyhiä ihmisiä, jotka ovat onnellisia, joten ihan hyvin tekin voitte olla. Tai sanotaan rasismia kohtaavalle nuorelle, joka on lähettänyt kymmeniä työhakemuksia, että pitää vain uskoa itseensä ja yrittää kovemmin. Tästä jäävät kokonaan näkymättömiin rakenteellisen eriarvoisuuden muodot, kuten rasismi, seksismi, köyhyys ja muut erot.

https://www.apu.fi/artikkelit/terapeuttinen-valta-kristiina-brunila-nain-meita-hallitaan

En nyt koko artikkelia lainaa, vaikka kyllä voisi, niin hyvä se mielestäni oli. Lisäksi Kotiliesi on siirtänyt maksumuurin taakse (siksi en sitä linkitä) hyvän jutun nuoresta, jonka kanssa hänen mentorinsa jutteli asiasta. Kyse oli siis nuoresta, jolla oli vaikeuksia työllistyä ja sai jonkun instanssin kautta mentorin. He juttelivat asiasta ja nuori totesi, että kyllä olisi ollut hyvä juttu jossain vaiheessa matkaa kuulla, että kyse ei ole vain siitä, että hän ei yritä oikealla tavalla tai tarpeeksi.

Tämä on minun mielestäni erittäin tärkeä asia nostaa esiin. Eli toisin sanoen, minkälaista tulevaisuutta me aidosti nuorille povaamme hokemalla sitä, että yksilö voi ja hänen täytyy ratkoa omassa päässään yhteiskunnalliset ongelmat, noin karkeasti yleistäen?

T: Xante

[TSS]

Vähän tällaisena regointivastauksena syvällisemmin miettimättä sanoisin, että maailma on mennyt vahvasti siihen suuntaan, että kaikki yksilöllistetään. Halutaan, että kaikilla on kaikkea, kaikki saavat yksilöllistä apua ja tukea ja maailman täytyy kohdata kaikki yksilöinä yksilöllisine vaatimuksineen. Tämä näkyy esim. kasvatusmaailmassa siten, että ryhmämuotoisessakin toiminnassa on vahva vaatimus yksilöllistämiseen, käytetään hurjasti aikaa kasvatuksen yksilöllistämiseen ja yksilöllisen tuen suunnittelemiseen, ja kirjauksiin käytetään paljon aikaa. Kaikki näyttää paperilla hyvältä, mutta samaan aikaan resurssit toteuttaa tuota yksilöllisyyttä ovat tiukemmat kuin koskaan ja lapsiaines on haastavampaa kuin koskaan.

Sama näkyy ehkä jollain tavalla muillakin yhteiskunnan alueilla. Terapian olisi tarkoitus tuottaa yksilöllistä tukea yksilöille, joiden ongelmien takana on osaltaan yhteiskunnallisia ja rakenteellisia ongelmia. Resurssit auttaa ihmisiä yksilö kerrallaan eivät riitä alkuunkaan. Parhaan resilienssin ja tasapainoisuuden omaavat yksilöt selviävät elämästään, mutta elämän kaiken kaikkinen intensiivistyminen, erinäiset huonot poliittiset päätökset ja koko elämän sekamelsa saa yhä useamman voimaan pahoin, ja jos politiisten päätösten jälkeen ainoa mahdollinen ratkaisu on yksilöllinen tuki, terapia, jää suuri osa ihmisistä sitä ilman.

Yksi ongelma tässä on se, että terapeuttisen vallan lähtökohdaksi ajatellaan aina itsenäisiä valintoja tekevä yksilö, jota jatkuvasti houkutellaan muokkaamaan itseään. Tällä lailla monet yhteiskunnalliset, rakenteelliset ja sosiaaliset ongelmat siirtyvät yksilön harteille ja hänen ratkaistavakseen. Sen sijaan yhteiskunnallinen ja rakenteisiin liittyvä puhe esimerkiksi luokka-asemista katoaa, kun keskitytään vain yksilön asioihin ja tunteisiin. [/i]

Tuosta ylläolevasta lainauksesta sanoisin, että psykologiassa ei ole vallalla ajatelu, jossa ihminen nähdään vahvasti "oman onnensa seppänä", omien valintojen tekijänä, ja siten yksin vastuullisena elämästään. Tämä lienee enemmänkin poliittinen näkemys.

[Xantippa]

Tuosta ylläolevasta lainauksesta sanoisin, että psykologiassa ei ole vallalla ajatelu, jossa ihminen nähdään vahvasti "oman onnensa seppänä", omien valintojen tekijänä, ja siten yksin vastuullisena elämästään. Tämä lienee enemmänkin poliittinen näkemys.

Tämäpä onkin se pointti, että sinällään hyvää, yksilöä auttavaa asiaa on alettu käyttää poliittisen vallan käsikassarana. Katsoisin, että tässä on kovaa vauhtia käymässä psykologialle samalla tavalla kuin uskonnolle ja toisaalta, aika uskonnolliselta joskus vaikuttaakin erilaisten psykologistettujen (onko tuo sana) ilmiöiden kannatus ja hypetys.

Artikkelissa sanotaankin:

Esimerkiksi Britanniassa psykotieteilijät itse tarkastelevat oman alansa toimintaa paljon kriittisemmin – ja myös sitä, että heidän tieteenalojaan popularisoidaan ja kaupallistetaan. Suomessa en ole huomannut tällaista kriittisyyttä samoissa määrin.

T: Xante

[TSS]

Tuosta ylläolevasta lainauksesta sanoisin, että psykologiassa ei ole vallalla ajatelu, jossa ihminen nähdään vahvasti "oman onnensa seppänä", omien valintojen tekijänä, ja siten yksin vastuullisena elämästään. Tämä lienee enemmänkin poliittinen näkemys.

Tämäpä onkin se pointti, että sinällään hyvää, yksilöä auttavaa asiaa on alettu käyttää poliittisen vallan käsikassarana. Katsoisin, että tässä on kovaa vauhtia käymässä psykologialle samalla tavalla kuin uskonnolle ja toisaalta, aika uskonnolliselta joskus vaikuttaakin erilaisten psykologistettujen (onko tuo sana) ilmiöiden kannatus ja hypetys.

Artikkelissa sanotaankin:

Esimerkiksi Britanniassa psykotieteilijät itse tarkastelevat oman alansa toimintaa paljon kriittisemmin – ja myös sitä, että heidän tieteenalojaan popularisoidaan ja kaupallistetaan. Suomessa en ole huomannut tällaista kriittisyyttä samoissa määrin.

T: Xante

Täytyy heti alkuun myöntää, että olen politiisesti hyvin tyhmä, mutta itselläni on mielikuva, että politiikka ei sinällään käytä psykologiaa yhtään mihinkään. Kun heikoimmilta viedään, ajatellaan, että on sitten yksilön vastuulla selvitä, koska jos tiedostettaisi ongelmien siirtyminen esim. terveydenhuollon alle, kai pitäisi poliittisesti varata rahaa kelkasta tippuneiden hoitamiseen, ja koska hoitaminen tulee paljon kalliimmaksi kuin ennalta ehkäisy, ei tuota rahaa todellakaan olla poliittisesti järjestämässä, jolloin yksilö saa jäädä omilleen. Eli itse en tavallaan esim. näissä hallituksen kaavailuissa ja päätöksissä näe psykolgian olevan mikään sortin tekijä, se on unohdettu kokonaan.

Some, netti yms. luo puolestaan tätä itsehoidon kulttuuria niin henkisen kuin somaattisenkin terveyden saralla. Jokainen on omien diagnoosiensa seppä, ja myös psykologista tietoa on paljon tarjolla. Uskonto kieltämättä on ehkä vaihtunut jonkinlaisiin muihin henkisiin uskomuksiin, samaistumisiin erilaisiin viiteryhmiin jne. Yhteenkuuluvuutta haetaan vaikkapa samasta diagnoosista tai jostain populisoidusta psykologisesta ilmiöstä.

[Xantippa]

Täytyy heti alkuun myöntää, että olen politiisesti hyvin tyhmä, mutta itselläni on mielikuva, että politiikka ei sinällään käytä psykologiaa yhtään mihinkään. Kun heikoimmilta viedään, ajatellaan, että on sitten yksilön vastuulla selvitä, koska jos tiedostettaisi ongelmien siirtyminen esim. terveydenhuollon alle, kai pitäisi poliittisesti varata rahaa kelkasta tippuneiden hoitamiseen, ja koska hoitaminen tulee paljon kalliimmaksi kuin ennalta ehkäisy, ei tuota rahaa todellakaan olla poliittisesti järjestämässä, jolloin yksilö saa jäädä omilleen. Eli itse en tavallaan esim. näissä hallituksen kaavailuissa ja päätöksissä näe psykolgian olevan mikään sortin tekijä, se on unohdettu kokonaan.

Some, netti yms. luo puolestaan tätä itsehoidon kulttuuria niin henkisen kuin somaattisenkin terveyden saralla. Jokainen on omien diagnoosiensa seppä, ja myös psykologista tietoa on paljon tarjolla. Uskonto kieltämättä on ehkä vaihtunut jonkinlaisiin muihin henkisiin uskomuksiin, samaistumisiin erilaisiin viiteryhmiin jne. Yhteenkuuluvuutta haetaan vaikkapa samasta diagnoosista tai jostain populisoidusta psykologisesta ilmiöstä.

Tämäkin juuri on pointti:

Terapeuttinen valta mahdollistaa omalta osaltaan sellaisen ajattelun, että ihmiselämää tulee suorittaa aina vain tuottavammin. Hahmottelemme kirjassa niitä tapoja, joilla olemme siirtyneet hyvinvointivaltiosta entistä suorituskeskeisempään aikaan. Tässä ajassa monet etsivät yhä laajemmalle persoonaan ulottuvia tapoja päästä hallitsemaan meidän käyttäytymistämme.

Pointti siis on, että samalla, kun psykologia on arkipäiväistynyt (jokaisen kaikki exät on narsisteja, naapurit psykopaatteja, firmat palkkaavat ennen kaikkea testatusti hyviä tyyppejä), on nimenomaan sen käyttö lisääntynyt.

Muistan näet vielä ajan, jolloin masennusta ei todellakaan diagnosoitu ensimmäisellä käyntikerralla terveyskeskuksessa, vaan mielen diagnoosien tekeminen oli ammattilaisten asiaa.

Pointti siis juuri on, että valtaa käytetään toki muuallakin kuin vain hallituksessa, hallituksen käyttämä valta on vain osa tätä vallankäyttöä. Tässä puhutaan juuri vallasta, joita meihin käyttää työnantaja, viranomaistahot, jne.

T: Xante

[TSS]

Pointti siis juuri on, että valtaa käytetään toki muuallakin kuin vain hallituksessa, hallituksen käyttämä valta on vain osa tätä vallankäyttöä. Tässä puhutaan juuri vallasta, joita meihin käyttää työnantaja, viranomaistahot, jne.

T: Xante

Se on varmasti totta, että koska (psykologista) tietoa on saatavilla, sitä myös käytetään yhä enemmän, ja usein kai puoskarityyliin, osaamattomasti tai yksisilmäisesti. Netin myötä kai monella alalla ammattilaisuus on menettänyt jossain määrin merkitystään, koska kuka tahansa voi riipiä netissä tietoa kasaan mistä tahansa aihealueelta, ja kuvitella osaavansa tehdä asian sillä perusteella lähes yhtä hyvin kuin ammattilainen. Ja joo, ehkä psykologiaa käytetään myös ammattilaisten toimesta välillä kyseenalaisesti, esim. kyllähän tuo psykologian sotkeminen rekryihin on vähän kysymyksiä herättävää. En osaa ottaa kantaa siihen, kuinka puoskaritouhua se on, mutta en nyt ihan sokeasti luotakaan, että nuo testit kyseistä prosessia yksioikoisesti palvelisivat.

[Xantippa]

Pointti siis juuri on, että valtaa käytetään toki muuallakin kuin vain hallituksessa, hallituksen käyttämä valta on vain osa tätä vallankäyttöä. Tässä puhutaan juuri vallasta, joita meihin käyttää työnantaja, viranomaistahot, jne.

T: Xante

Se on varmasti totta, että koska (psykologista) tietoa on saatavilla, sitä myös käytetään yhä enemmän, ja usein kai puoskarityyliin, osaamattomasti tai yksisilmäisesti. Netin myötä kai monella alalla ammattilaisuus on menettänyt jossain määrin merkitystään, koska kuka tahansa voi riipiä netissä tietoa kasaan mistä tahansa aihealueelta, ja kuvitella osaavansa tehdä asian sillä perusteella lähes yhtä hyvin kuin ammattilainen. Ja joo, ehkä psykologiaa käytetään myös ammattilaisten toimesta välillä kyseenalaisesti, esim. kyllähän tuo psykologian sotkeminen rekryihin on vähän kysymyksiä herättävää. En osaa ottaa kantaa siihen, kuinka puoskaritouhua se on, mutta en nyt ihan sokeasti luotakaan, että nuo testit kyseistä prosessia yksioikoisesti palvelisivat.

Hyvä pointti tuo, että koskee kaikkia aloja ainakin jossain määrin.

Ehkä olen joku yltiöskeptikko tms. mutta näen kehityskulun siten, että ensin julkisuuteen, median rummutukseen, tietoisuuteen (vai mitkä nyt olisi parempia sanoja) tuotiin taloudelliset välttämättömyydet, eli asiat, joita nyt vaan on pakko tehdä, eikä niitä oikeastaan muka voi edes ajatella arvovalintojen kautta. Koska nehän ovat pakkoja, välttämättömyyksiä. Jokaisesta tuli oman elämänsä taloustieteilijä.

Ihminen kuitenkin on (onneksi) myös sellainen, että se hakee syvempiä merkityksiä ja merkityksellisyyttä, joka on sitten johtanut tähän, että aletaankin etsiä ratkaisuja yksilön kautta ja tähän terapeuttiseen valtaan, ts. meihin resonoi kovasti puhe yksilöstä ja yksilön parantumisesta, se, että ollaan paras versio itsestämme, jne. Ja nyt jokainen on oman elämänsä hyvinvointivalmentaja.

Parhaiten kyydissä pysyneet ovat onnistuneet yhdistämään molemmat.

En usko, että mikään vallankäyttö tavallaan on mitään harkittua matrix-tyyppistä hallintaa, vaan asiat liikkuvat ajassa - mutta tämähän ei tarkoita sitä, etteikö aina vallankäytössä kuitenkin jotkut voita enemmän kuin toiset.

T: Xante

[Karikko]

Tuosta ylläolevasta lainauksesta sanoisin, että psykologiassa ei ole vallalla ajatelu, jossa ihminen nähdään vahvasti "oman onnensa seppänä", omien valintojen tekijänä, ja siten yksin vastuullisena elämästään. Tämä lienee enemmänkin poliittinen näkemys.

Tämäpä onkin se pointti, että sinällään hyvää, yksilöä auttavaa asiaa on alettu käyttää poliittisen vallan käsikassarana. Katsoisin, että tässä on kovaa vauhtia käymässä psykologialle samalla tavalla kuin uskonnolle ja toisaalta, aika uskonnolliselta joskus vaikuttaakin erilaisten psykologistettujen (onko tuo sana) ilmiöiden kannatus ja hypetys.

Artikkelissa sanotaankin:

Esimerkiksi Britanniassa psykotieteilijät itse tarkastelevat oman alansa toimintaa paljon kriittisemmin – ja myös sitä, että heidän tieteenalojaan popularisoidaan ja kaupallistetaan. Suomessa en ole huomannut tällaista kriittisyyttä samoissa määrin.

T: Xante

Täytyy heti alkuun myöntää, että olen politiisesti hyvin tyhmä, mutta itselläni on mielikuva, että politiikka ei sinällään käytä psykologiaa yhtään mihinkään. Kun heikoimmilta viedään, ajatellaan, että on sitten yksilön vastuulla selvitä, koska jos tiedostettaisi ongelmien siirtyminen esim. terveydenhuollon alle, kai pitäisi poliittisesti varata rahaa kelkasta tippuneiden hoitamiseen, ja koska hoitaminen tulee paljon kalliimmaksi kuin ennalta ehkäisy, ei tuota rahaa todellakaan olla poliittisesti järjestämässä, jolloin yksilö saa jäädä omilleen. Eli itse en tavallaan esim. näissä hallituksen kaavailuissa ja päätöksissä näe psykolgian olevan mikään sortin tekijä, se on unohdettu kokonaan.

Kohtuullisen psykologista voi olettaa olevan sen keltä leikataan ja kelle annetaan.. Poliitikot ovat riippuvaisia siitä omasta kuvastaan millä äänestäjät valitsevat. Petetyt äänestäjät, kuten Soinin kopla menetti koko sinisen puolueensa, ehkä siinä oli jotain psykologista juttua äänestäjien kannalta.

Ilmeisesti se keltä leikataan- saattaa olla joillekin mieleen ja joitain toisia masentaa. Mielentilojen vaihtelut liittyvät psykologiseen omakuvaan- voihan olla, että poliitikot eivät tuota osaa huomioida, muiden kuin omalta osaltaan ja nauttivat vallastaan "pyyteettömästi",

Äänestäjät lienevät kyllä kohtuullisen tietoisia asioista ja äänestävätkin jonkin verran tunteella.

[Norma Bates]

Itseäni on kiinnostanut jo jokusen vuoden miten höpöhöpösektorilta tulee ihan silkkaa huuhaata sairaan/terveydenhuollon puolelle. Olenhan maininnut miten lukemani mukaan kipupolilla on eräs lääkäri käskenyt kipukroonikoita puhaltamaan koirapilliin, tai siirtämään kivun rusinaan ja heittämään rusinan menemään. Ja toisen kipupolin ylilääkäri on radiossa möläyttänyt parantaneensa oman kroonisen kipunsa uskon voimalla.

"Mielen valta aineen yli" on varsin suosittu juttu hörhöjen parissa, mutta ei sitä nyt sellaisenaan voi sälyttää tavisten harteille, että pystyt ihan vaan kunhan vain päätät päässäsi että pystyt.

Aleister Crowley lanseerasi sanonnan "do as thou wilt" eli tee niinkus taharot. Wiccalaiset lisäsivät siihen "as ye harm none", kunhan et vahingoita ketään. Mitä ihmeen tekemistä sitten brittien ja jenkkien magialla on mitenkään minkään mielenterveyden kanssa? Ei pitäisi olla niin mitään, mutta ilmeisesti sieltä wiccan suunnalta on ajatus että ihminen vetää puoleensa sellaista energiaa mitä hän itsekin edustaa. Ja nyt vuosikymmenien päästä siitä kun wicca sai alkunsa, somessa saa toistuvasti kuulla jostain perkeleen vetovoiman laista. Ihminen voidaan ajaa vaikka hulluuden partaalle sillä että vihjaillaan jotta hän ihan itse vetää puoleensa kaikkea paskaa. Jos pelkäät että sinut raiskataan, niin takuulla raiskataan. Helvetin kiva tietää että onkin sitten omaa syytä jos niin käy!

Terapoinnissa tuntuu keskeistä olevan että mikään ei ole mitään, jos ei ihminen itse niin päätä että on. Että jos vaikka loikkaisit kokkoon, niin hällä väli että sattuu, kun keskeistä on että miten sinä sen koet. Minusta olisi järjellisempää tarkkailla että miten ihmiset keskimäärin kokevat asioita, ja sitten laadittaisiin kartta että mikä on mitäkin, ja lähtöasetelma olisi se että sattuuhan se niin saatanasti jos polttaa itseään. Kai sillä neutraliteetilla pyritään johonkin hyvään, että udellaan miten asianomainen itse asian kokee. Mutta minulle siitä tulee sellainen vaikutelma että pitäisi olla joku yli-ihminen jota ei kosketa niin mikään.

Kun olin tosi pahassa jamassa 2010 tultuani jätetyksi, turvauduin psykiatrisen puolen apuun, ja sain silloin diagnoosiksi "sopeutumishäiriö". Eli kun olin kaksi viikkoa ollut keskenäni ilman että sain ja pystyin puhumaan kenenkään kanssa, ja meinasin seota lopullisesti, minulla oli sopeutumishäiriö. Ilmeisesti kuuluu sopeutua vaikka sekunnissa siihen että saa kuulla että mies vaihtaa nyt muijaa toiseen. Myöhemmin luin netistä tai jostain että ihmiset ovat eron tullen joskus niin sekaisin että ovat vaikka koko päivän yöpuku päällä, kun pää on niin sekaisin etteivät edes osaa vaatteita vaihtaa. Kun tuolloin vielä kuitenkin sain jutella eksän kanssa, hän ihmetteli sitä diagnoosia että olisiko sekin sopeutumishäiriö jos ei sopeudu nukkumaan veneen alla...

- Pahoittelen kun tämä nyt oli taas tällaista subjektiivista höpötystä. Pääpointti minulla on että jokin nykysysteemissä mättää, kun tunne on se että tosiaan pitäisi olla joku supernainen, yli-ihminen tai mikä lie puolijumala että jaksaa tätä paskaa mitä tämä elämä on.

[Hiha]

Tämäpä onkin se pointti, että sinällään hyvää, yksilöä auttavaa asiaa on alettu käyttää poliittisen vallan käsikassarana. Katsoisin, että tässä on kovaa vauhtia käymässä psykologialle samalla tavalla kuin uskonnolle ja toisaalta, aika uskonnolliselta joskus vaikuttaakin erilaisten psykologistettujen (onko tuo sana) ilmiöiden kannatus ja hypetys.

Yksi mahdollinen analogia voisi olla (länsimaisten) kansallisvaltioiden suhde liikuntaan ja urheiluun sata vuotta sitten. Valtiot ja ne joilla oli niissä monta lehmikarjaa ojassa kannattivat kovasti terveitä elämäntapoja. Kouluissa oli voimistelua ja lapsia kannustettiin eri lajien harrastamiseen. Kapitalistin etu oli, että alaikäisenäkin työuransa aloittava jaksoi paiskia raskasta ruumiillista työtä. Valtion etu oli, että sotilaat pystyivät marssimaan päivästä toiseen ja sotimaan viikoista kuukausiin.

Sama asia, hyvä fyysinen kunto, oli myös jokaisen yksilön etu. Ihan sama mitä paskaa sitä joutui lapioimaan, siitä että ei tuupertunut siihen läjään hyötyi aivan ensimmäisenä itse.

Taitojen opetus tulee evästyksellä mihin niitä sopii käyttää. Se puoli kannattaa heittää roskiin ja ottaa asia omiin käsiin. Ihmisten ampumisenkin voi kääntää hyvän palvelukseen: "Jos ei edestä satu, niin takaa sattuu." Samoin mindfulness on ok, kun se auttaa kuuntelemaan naapuriosaston itkua ja lässytystä yhteisistä tavoitteista, ja kun he ovat kuluttaneet psykologisen maanittelu- ja uhkailuvarastonsa loppuun, toteamaan tyynesti jotta kuuden kuukauden päästä voimme toimittaa, kuten taisin äsken jo todetakin. Resilienssin hoivaaminen on paikallaan, kun se tukee muistamaan että haukkuva pomo ei pure, ja että jatkossakin sopiva laiskottelu, perseily, italialainen lakkoilu, on omalle hyvinvoinnille sekä lyhyen että pitkän tähtäimen etu. "Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit' ei hanki."

Tiedän että kaikilta ei taitu. Se on surullista. Laiha lohtu on, että lopulta kosto löytää myrkynkylväjätkin, oli kattohuoneisto kuinka korkealla katutasosta tahansa. Vallanpitäjillä on sellainen kansa kuin he ovat ansainneetkin.