Älykäs suunnitelu, ID

[Karikko]

Vaikuttamisella ilmeisesti tarkoitetaan nyt myös havaitsemista. Yhdeksän miljardin valovuoden päässä oleva tähti ei vaikuta maapalloon mitenkään muuten kuin, että sen valo voidaan havaita teleskoopilla.

Silloin se vaikuttaa havaitsijaan. Havainto on vuorovaikutus. Energiayhteytenä se varmaan vaikuttaa maa planeettaankin vähäisellä määrällä.

Mutta onko olemassa jotain sellaista jota voidaan sanoa, vuorovaikuttamattomaksi, eli se vapaa tahto, alias aito sattuma?

[Brutto]

Sitähän se on. On todella ihmeellistä, että juuri sinä, tai minä, olemme olemassa. Jos sinua ei olisi olemassa, olisiko maailmankaikkeuttakaan?

Niin. Ehkä maailmankaikkeus ei olekaan meistä itsestämme riippumaton irrallinen tila, vaan se on olemassa vain meidän elollisten olentojen mielessä. Ja tästä saadaankin madonreikä ketjuun Todellisuuden monet kasvot.

Tuohon on helppo vastaus, kun laittaa silmänsä kiinni, katoaa maailma omista silmistä (havainto) mutta tuskin mistään muualta.  Älkää nyt ihmeessä tehkö itsestänne suurempaa, kuin maailma., sori.

En ole valmis sulkemaan pois sellaistakaan vaihtoehtoa, että kaikki elollinen on yhtä ja samaa olentoa. Kuvittelemme että meillä olisi vapaa tahto, mutta tämän olennon aivot sijaitsevat jossakin muualla ja ne ohjaavat todellisuudessa kaikkea elollista meidän itsemme sitä havaitsematta.

Kyllä kaiken elollisen - ainakin maapallolla olevan - voi hyvi ajatella yhdeksi ollennoksi. Näkökulmakysymys. Mutta aivoja sille ei ole perustetta olettaa.

Ei nyt tietenkään aivoja konkreettisena elimenä, mutta yhteistä tahtoa on kuitenkin havaittavissa. Vaistot voivat hyvinkin olla merkki yhteisen tahdon olemassaolosta.

Joskus kun katsoo kottaraisparven tai kalaparven äkillisiä liikkeitä, tulee vääjäämättä mieleen, että parvea ohjataan ulkopuolelta. Sama juttu joskus ihmisparven kanssa...

Siltikään kyse ei ole yhdestä ohjaavasta mielestä, vaan ajattelet noin, koska se on sinulle tuttu toiminnan ohjaamisen malli. Tosin jopa ihmisellä ohjaamisen "ykismielisyys" on enemmän vaikutelma kuin varsinaisesti todellinen tilanne. Meille on rakentunut tällainen efekti, jossa koemme toimintamme olevan sen yhden ylipäällikön handussa, mutta onko näin aidosti vai onko se vain "käyttöliittymä", jonka taustalla olevat systeemit ovat pääsääntöisesti ulottumattomissamme ja vain luovat meille mielikuvan valinnoista ja tietoisesta ohjaksissa olosta?

Minusta on perusteita ihan yhtä lailla kyseenalaistaa käsityksemme siitä, miten ihminen toimii, kuin yrittää kyseenalaistaa maailmankaikkeuden toiminta. Ehkä ihmisyksilökin on vain sellainen lintuparvi, joka näyttää lentävän kuin yhden mielen ohjauksessa, mutta todellisuudessa se on vai vaikutelma, jonka takana piilee muutama algoritmi, joilla se aikaansaadaan. Eihän sen edes tarvitse vakuuttaa kuin vain meidät itsemme. Silloin päätelmäsi menee ylösalaisin ja se "suunnitelmallisuus", jonka olet näkevinäsi maailmassa, onkin harha, sillä vertailukohtasikaan ei toimi sellaisella suunnitelmallisuudella  aidosti.

Teollisuusrobotti näyttää siltä kuin sen toimintaa ohjaisi jonkinlaiset aivot tai mieli. Tosiasiassa se mieli on vain varsin vaatimaton kokoelma tietoteknisesti toteutettuja käskysarjoja. Teollisuusrobotista voi tietenkin ajatella, että senkin "takana" on ihminen suunnittelijana, joten vastaavat luonnonilmiötkin varmaan sellaisen suunnittelijan taritsevat. Mutta - voi myös ajatella, että tuo monimutkainen ja kovin tarkoitukselliselta vaikuttava toiminta saadaan aikaan lopulta vaatimattomalla määrällä toimintaa ohjaavia sääntöjä. Siten - varsinkin kun päämäärä on täysin avoin kuten se maailman tapauksessa on, mikä vain lopputulema on se maailma (lottorivi) joka sitten on olemassa - aika pienellä luonnonlakien ja syy-seuraus-suhteiden kokoelmalla syntyy tarkoituksen vaikutelma. Edelleen on syytä muistaa, että tavoitteena ei ole tietty lottorivi, vaan ihan mikä tahansa lottorivi tuloksena kelpaa.

Meillä ei ole muuten aavistustakaan, kuinka monta maailmankaikkeutta on ennen meidän versiotamme (tai samanaikaisesti) kokeiltu. Siten sellaisia, joissa nuo luonnonlait ovat johtaneet ei-mihinkään / toimimattomaan voi olla vaikka kuinka paljon. Kuin lottorivejä, mutta me satumme tuntemaan vain sen, jossa "hassusti" numerot ovat 1,2,3,4,5...Tuo säännönmukaiselta vaikuttava rivi ei kuitenkaan ole yhtään epätodennäköisempi kuin mikään muukaan.

Sattumaan pohjautuva selitysmallisi johtaa väkisinkin eräänlaiseen älylliseen umpikujaan - tai pikemminkin siihen, että kaikki ajatusmallit leviävät lopulta käsiin. Sattumaperusteisen ajattelumallisi mukaan Eifel-tornin syntyminenkin olisi sattumaa. Monien ihmisten aivokemia oli tiettyyn aikaan tietyssä asemassa, joka oli juuri otollinen kyseisen rakennelman syntymiselle.  Se ei siis perustuisi älykkäälle suunnitelmalle vaan se on pelkkä arvonnasta noussut numerosarja. Samalla logiikalla maailmankaikkeutta ei kannata pitää sattuman synnyttämänä vaikka se näennäisesti sellaiseksi voidaan selittääkin.  Tai vastaavasti Egyptin pyramidit; niiden suunnittelijaa, käyttötarkoitusta tai pystytystapaa ei tiedetä, mutta harva kai kuvittelee että ne olisivat siellä sattumalta. On järkevämpää olettaa, että niiden takana on älykäs suunnitelma kuin monimutkainen ja pitkä sarja sattumia, vaikka emme tiedä kuka suunnitteli ja miksi.

Ehkä meidän pitääkin määritellä "älykäs suunnitelma" ikään kuin käänteisesti? Jos lopputulos vaikuttaa älykkäältä ja suunnitelmalliselta, se myös on seurausta älykkäästä suunnitelmasta

[Brutto]

Hyvä näkökulma Xantelta tilanteen mahdollisesta muuttumisesta ajassa.

Mutta haluan kysyä, millä kriteerilla emme puhu yhdestä kaikkeudesta vaan useista kaikkeuksista. Minusta erillisistä puhuttaessa tarkoitetaan juuri siitä, etteivät ne vaikuta toisiinsa. Muulloinkaan kuin nyt ja  havaintojen puitteisiin on tieto rajoitettu. Niin kuin teorioissa muutenkin, niin pyöristysvirheiden olemassaolo hyväksytään ja niitä eliminoidaan minkä kyetään.

Meiltä puuttuu termi kuvaamaan yläkäsitettä "kaikki maailmankaikkeudet". Maailmankaikkeus on oikeastaan pelkkä kosminen mittayksikkö joka kuvaa suuruusluokkaa sarjassa planeetta, aurinkokunta, galaksi, maailmankaikkeus...

Mikä on nimitys sille kokonaisuudelle, jonka muodostavat yhdessä kaikki toisiinsa vaikuttamattomat maailmankaikkeudet ja muut olomuodot kuin maailmankaikkeudet?

Vai pitäisikö kompromissina ryhtyä puhumaan älykkäästä sattumasta?

[A.V. Vatanen]

Meiltä puuttuu termi kuvaamaan yläkäsitettä "kaikki maailmankaikkeudet". Maailmankaikkeus on oikeastaan pelkkä kosminen mittayksikkö joka kuvaa suuruusluokkaa sarjassa planeetta, aurinkokunta, galaksi, maailmankaikkeus...

Mikä on nimitys sille kokonaisuudelle, jonka muodostavat yhdessä kaikki toisiinsa vaikuttamattomat maailmankaikkeudet ja muut olomuodot kuin maailmankaikkeudet?

Taikauskot?

AV.

[Sepe]

Vaikuttamisella ilmeisesti tarkoitetaan nyt myös havaitsemista. Yhdeksän miljardin valovuoden päässä oleva tähti ei vaikuta maapalloon mitenkään muuten kuin, että sen valo voidaan havaita teleskoopilla.

Kun määrittelin maailmankaikkeuden sisältävän myös esim. havaintojen, teorioiden, uskomusten jne. kokonaisuuden, havainto 9 miljardin valovuoden päässä olevasta tähdestä muuttaa maailmankaikkeutemme sisältöä. Se on vaikutus.

[-:)lauri]

Sitähän se on. On todella ihmeellistä, että juuri sinä, tai minä, olemme olemassa. Jos sinua ei olisi olemassa, olisiko maailmankaikkeuttakaan?

Niin. Ehkä maailmankaikkeus ei olekaan meistä itsestämme riippumaton irrallinen tila, vaan se on olemassa vain meidän elollisten olentojen mielessä. Ja tästä saadaankin madonreikä ketjuun Todellisuuden monet kasvot.

Tuohon on helppo vastaus, kun laittaa silmänsä kiinni, katoaa maailma omista silmistä (havainto) mutta tuskin mistään muualta.  Älkää nyt ihmeessä tehkö itsestänne suurempaa, kuin maailma., sori.

En ole valmis sulkemaan pois sellaistakaan vaihtoehtoa, että kaikki elollinen on yhtä ja samaa olentoa. Kuvittelemme että meillä olisi vapaa tahto, mutta tämän olennon aivot sijaitsevat jossakin muualla ja ne ohjaavat todellisuudessa kaikkea elollista meidän itsemme sitä havaitsematta.

Kyllä kaiken elollisen - ainakin maapallolla olevan - voi hyvi ajatella yhdeksi ollennoksi. Näkökulmakysymys. Mutta aivoja sille ei ole perustetta olettaa.

Ei nyt tietenkään aivoja konkreettisena elimenä, mutta yhteistä tahtoa on kuitenkin havaittavissa. Vaistot voivat hyvinkin olla merkki yhteisen tahdon olemassaolosta.

Joskus kun katsoo kottaraisparven tai kalaparven äkillisiä liikkeitä, tulee vääjäämättä mieleen, että parvea ohjataan ulkopuolelta. Sama juttu joskus ihmisparven kanssa...

Siltikään kyse ei ole yhdestä ohjaavasta mielestä, vaan ajattelet noin, koska se on sinulle tuttu toiminnan ohjaamisen malli. Tosin jopa ihmisellä ohjaamisen "ykismielisyys" on enemmän vaikutelma kuin varsinaisesti todellinen tilanne. Meille on rakentunut tällainen efekti, jossa koemme toimintamme olevan sen yhden ylipäällikön handussa, mutta onko näin aidosti vai onko se vain "käyttöliittymä", jonka taustalla olevat systeemit ovat pääsääntöisesti ulottumattomissamme ja vain luovat meille mielikuvan valinnoista ja tietoisesta ohjaksissa olosta?

Minusta on perusteita ihan yhtä lailla kyseenalaistaa käsityksemme siitä, miten ihminen toimii, kuin yrittää kyseenalaistaa maailmankaikkeuden toiminta. Ehkä ihmisyksilökin on vain sellainen lintuparvi, joka näyttää lentävän kuin yhden mielen ohjauksessa, mutta todellisuudessa se on vai vaikutelma, jonka takana piilee muutama algoritmi, joilla se aikaansaadaan. Eihän sen edes tarvitse vakuuttaa kuin vain meidät itsemme. Silloin päätelmäsi menee ylösalaisin ja se "suunnitelmallisuus", jonka olet näkevinäsi maailmassa, onkin harha, sillä vertailukohtasikaan ei toimi sellaisella suunnitelmallisuudella  aidosti.

Teollisuusrobotti näyttää siltä kuin sen toimintaa ohjaisi jonkinlaiset aivot tai mieli. Tosiasiassa se mieli on vain varsin vaatimaton kokoelma tietoteknisesti toteutettuja käskysarjoja. Teollisuusrobotista voi tietenkin ajatella, että senkin "takana" on ihminen suunnittelijana, joten vastaavat luonnonilmiötkin varmaan sellaisen suunnittelijan taritsevat. Mutta - voi myös ajatella, että tuo monimutkainen ja kovin tarkoitukselliselta vaikuttava toiminta saadaan aikaan lopulta vaatimattomalla määrällä toimintaa ohjaavia sääntöjä. Siten - varsinkin kun päämäärä on täysin avoin kuten se maailman tapauksessa on, mikä vain lopputulema on se maailma (lottorivi) joka sitten on olemassa - aika pienellä luonnonlakien ja syy-seuraus-suhteiden kokoelmalla syntyy tarkoituksen vaikutelma. Edelleen on syytä muistaa, että tavoitteena ei ole tietty lottorivi, vaan ihan mikä tahansa lottorivi tuloksena kelpaa.

Meillä ei ole muuten aavistustakaan, kuinka monta maailmankaikkeutta on ennen meidän versiotamme (tai samanaikaisesti) kokeiltu. Siten sellaisia, joissa nuo luonnonlait ovat johtaneet ei-mihinkään / toimimattomaan voi olla vaikka kuinka paljon. Kuin lottorivejä, mutta me satumme tuntemaan vain sen, jossa "hassusti" numerot ovat 1,2,3,4,5...Tuo säännönmukaiselta vaikuttava rivi ei kuitenkaan ole yhtään epätodennäköisempi kuin mikään muukaan.

Sattumaan pohjautuva selitysmallisi johtaa väkisinkin eräänlaiseen älylliseen umpikujaan - tai pikemminkin siihen, että kaikki ajatusmallit leviävät lopulta käsiin.

Ei ajauduta. On muutamia vakioita ja yksinkertaisia sääntöjä (emme tiedä mistä ne tulevat), jotka määräävät tietyissä tapauksissa, minkä tyyppiset sattumat ovat mahdolisia, milloin ja missä suhteessa toisiinsa nähden. "Luonnonlait", eli ne säännönmukaisuudet, joita me ihmiset havaitsemme, ovat sitten tietynlaisia resonointikuvioita noista kvanttimekaniikan ilmiöistä. Vähän samalla tavalla kuin
tässä videossa suolan muodostamat säännönmukaiset kuviot ovat seurausta värähtelyn taajuudesta.

[Karikko]

Sattumaa voi verrata haulikolla ampumiseen, mitä tiheämpi hajotuskuvia sitä todennäköisemmin jokin hauli osuu kohteeseen, vaikka se kohde olisi liikkeessä.

Kvanttimaailman kuviot eivät poikkea siitä sattumanvaraisuudesta muuten, mutta vaikutukset eivät ole yhtä äkkinäisiä., helposti todettavia.

Sm-Kenttä mahdollistaa sen energian siirtymisen, näissä radioaaltojenkin käytössä, joita tässä kirjoitellaan.

[safiiri]

Vaikuttamisella ilmeisesti tarkoitetaan nyt myös havaitsemista. Yhdeksän miljardin valovuoden päässä oleva tähti ei vaikuta maapalloon mitenkään muuten kuin, että sen valo voidaan havaita teleskoopilla.

Tietenkin havaitseminen on vaikuttamista. Kun ihminen havaitsee, tuolla havainnolla on ihmiseen vaikutuksensa - ja ihminen toimii maailmassa ja puolestaan vaikuttaa siihen.

[MrKAT]

Hyvä näkökulma Xantelta tilanteen mahdollisesta muuttumisesta ajassa.

Mutta haluan kysyä, millä kriteerilla emme puhu yhdestä kaikkeudesta vaan useista kaikkeuksista. Minusta erillisistä puhuttaessa tarkoitetaan juuri siitä, etteivät ne vaikuta toisiinsa. Muulloinkaan kuin nyt ja  havaintojen puitteisiin on tieto rajoitettu. Niin kuin teorioissa muutenkin, niin pyöristysvirheiden olemassaolo hyväksytään ja niitä eliminoidaan minkä kyetään.

Meiltä puuttuu termi kuvaamaan yläkäsitettä "kaikki maailmankaikkeudet". Maailmankaikkeus on oikeastaan pelkkä kosminen mittayksikkö joka kuvaa suuruusluokkaa sarjassa planeetta, aurinkokunta, galaksi, maailmankaikkeus...

Eikä puutu vaan oppisivistystä teiltä.
Jo yli 10 vuotta on alan ihmiset tienneet sen ja se on nimeltään  Multiversumi jota erityisesti Tegmark on tehnyt tunnetuksi suurelle yleisölle (ja tahtomattaan Enqvistkin).
https://fi.wikipedia.org/wiki/Multiversumi

[safiiri]

Sitähän se on. On todella ihmeellistä, että juuri sinä, tai minä, olemme olemassa. Jos sinua ei olisi olemassa, olisiko maailmankaikkeuttakaan?

Niin. Ehkä maailmankaikkeus ei olekaan meistä itsestämme riippumaton irrallinen tila, vaan se on olemassa vain meidän elollisten olentojen mielessä. Ja tästä saadaankin madonreikä ketjuun Todellisuuden monet kasvot.

Tuohon on helppo vastaus, kun laittaa silmänsä kiinni, katoaa maailma omista silmistä (havainto) mutta tuskin mistään muualta.  Älkää nyt ihmeessä tehkö itsestänne suurempaa, kuin maailma., sori.

En ole valmis sulkemaan pois sellaistakaan vaihtoehtoa, että kaikki elollinen on yhtä ja samaa olentoa. Kuvittelemme että meillä olisi vapaa tahto, mutta tämän olennon aivot sijaitsevat jossakin muualla ja ne ohjaavat todellisuudessa kaikkea elollista meidän itsemme sitä havaitsematta.

Kyllä kaiken elollisen - ainakin maapallolla olevan - voi hyvi ajatella yhdeksi ollennoksi. Näkökulmakysymys. Mutta aivoja sille ei ole perustetta olettaa.

Ei nyt tietenkään aivoja konkreettisena elimenä, mutta yhteistä tahtoa on kuitenkin havaittavissa. Vaistot voivat hyvinkin olla merkki yhteisen tahdon olemassaolosta.

Joskus kun katsoo kottaraisparven tai kalaparven äkillisiä liikkeitä, tulee vääjäämättä mieleen, että parvea ohjataan ulkopuolelta. Sama juttu joskus ihmisparven kanssa...

Siltikään kyse ei ole yhdestä ohjaavasta mielestä, vaan ajattelet noin, koska se on sinulle tuttu toiminnan ohjaamisen malli. Tosin jopa ihmisellä ohjaamisen "ykismielisyys" on enemmän vaikutelma kuin varsinaisesti todellinen tilanne. Meille on rakentunut tällainen efekti, jossa koemme toimintamme olevan sen yhden ylipäällikön handussa, mutta onko näin aidosti vai onko se vain "käyttöliittymä", jonka taustalla olevat systeemit ovat pääsääntöisesti ulottumattomissamme ja vain luovat meille mielikuvan valinnoista ja tietoisesta ohjaksissa olosta?

Minusta on perusteita ihan yhtä lailla kyseenalaistaa käsityksemme siitä, miten ihminen toimii, kuin yrittää kyseenalaistaa maailmankaikkeuden toiminta. Ehkä ihmisyksilökin on vain sellainen lintuparvi, joka näyttää lentävän kuin yhden mielen ohjauksessa, mutta todellisuudessa se on vai vaikutelma, jonka takana piilee muutama algoritmi, joilla se aikaansaadaan. Eihän sen edes tarvitse vakuuttaa kuin vain meidät itsemme. Silloin päätelmäsi menee ylösalaisin ja se "suunnitelmallisuus", jonka olet näkevinäsi maailmassa, onkin harha, sillä vertailukohtasikaan ei toimi sellaisella suunnitelmallisuudella  aidosti.

Teollisuusrobotti näyttää siltä kuin sen toimintaa ohjaisi jonkinlaiset aivot tai mieli. Tosiasiassa se mieli on vain varsin vaatimaton kokoelma tietoteknisesti toteutettuja käskysarjoja. Teollisuusrobotista voi tietenkin ajatella, että senkin "takana" on ihminen suunnittelijana, joten vastaavat luonnonilmiötkin varmaan sellaisen suunnittelijan taritsevat. Mutta - voi myös ajatella, että tuo monimutkainen ja kovin tarkoitukselliselta vaikuttava toiminta saadaan aikaan lopulta vaatimattomalla määrällä toimintaa ohjaavia sääntöjä. Siten - varsinkin kun päämäärä on täysin avoin kuten se maailman tapauksessa on, mikä vain lopputulema on se maailma (lottorivi) joka sitten on olemassa - aika pienellä luonnonlakien ja syy-seuraus-suhteiden kokoelmalla syntyy tarkoituksen vaikutelma. Edelleen on syytä muistaa, että tavoitteena ei ole tietty lottorivi, vaan ihan mikä tahansa lottorivi tuloksena kelpaa.

Meillä ei ole muuten aavistustakaan, kuinka monta maailmankaikkeutta on ennen meidän versiotamme (tai samanaikaisesti) kokeiltu. Siten sellaisia, joissa nuo luonnonlait ovat johtaneet ei-mihinkään / toimimattomaan voi olla vaikka kuinka paljon. Kuin lottorivejä, mutta me satumme tuntemaan vain sen, jossa "hassusti" numerot ovat 1,2,3,4,5...Tuo säännönmukaiselta vaikuttava rivi ei kuitenkaan ole yhtään epätodennäköisempi kuin mikään muukaan.

Sattumaan pohjautuva selitysmallisi johtaa väkisinkin eräänlaiseen älylliseen umpikujaan - tai pikemminkin siihen, että kaikki ajatusmallit leviävät lopulta käsiin. Sattumaperusteisen ajattelumallisi mukaan Eifel-tornin syntyminenkin olisi sattumaa. Monien ihmisten aivokemia oli tiettyyn aikaan tietyssä asemassa, joka oli juuri otollinen kyseisen rakennelman syntymiselle.  Se ei siis perustuisi älykkäälle suunnitelmalle vaan se on pelkkä arvonnasta noussut numerosarja. Samalla logiikalla maailmankaikkeutta ei kannata pitää sattuman synnyttämänä vaikka se näennäisesti sellaiseksi voidaan selittääkin.  Tai vastaavasti Egyptin pyramidit; niiden suunnittelijaa, käyttötarkoitusta tai pystytystapaa ei tiedetä, mutta harva kai kuvittelee että ne olisivat siellä sattumalta. On järkevämpää olettaa, että niiden takana on älykäs suunnitelma kuin monimutkainen ja pitkä sarja sattumia, vaikka emme tiedä kuka suunnitteli ja miksi.

Nyt laajensit sattuman tarkoittamaan myös kaikkea, mitä sen jälkeen tai siihen yhteydessä tapahtuu siten, että myös kaikkea sellaistakin pitää kutsua sattumaksi. Tuo on olkiukko, jonka pohjalle asetit tavallaan oletuksen, että kaikella on joko yksi syy /suunnitelma / tarkoitus tai kaikki on sattumaa. Tosiasiassahan minä en ole kieltänyt, etteikö olisi suunnittelua ja tarkoituksia. Ne vain ovat vaikkapa ihmisen suunnitelmia ja ihmisen asioille antamia tarkoituksia. Kukaan ei ole asettanut maailmalle päämääräksi Eiffelin tornin rakentamista. Kuten ei ole ensi viikon lottoriviäkään asetettu ennalta siten, että voisimme sitten sen nähtyämme hämmästellä, miten ihmeellistä sen saaminen arpomalla kaikkien mahdollisten vaihtoehtojen joukosta onkaan. Esittäisit täsmälleen saman hämmästyksen maailmasta ja todellisuudesta, jossa Eiffeliä ei koskaan olisi rakennettu ja sen paikalla olisikin jotain muuta tai Eiffel tai jokin muu rakennelma olisi jossain muualla. Miten ihmeessä sattuma on voinut osua juuri siten, että tuloksena on tuo? Vai olisiko sinulla ehdottaa sellaista mahdollista todellisuutta, joka ei olisi vastaavalla tavalla hämmästyttävä?

Ehkä meidän pitääkin määritellä "älykäs suunnitelma" ikään kuin käänteisesti? Jos lopputulos vaikuttaa älykkäältä ja suunnitelmalliselta, se myös on seurausta älykkäästä suunnitelmasta

Tuohan nyt jo aivan normaalissa arjessa osoittautuu todella huonosti toimivaksi. Melkein mille tahansa lopputulokselle on mahdollista jälkikäteen keksiä älykäs selitys ja mahdollinen suunnitelma. Siihen ei tarvita kuin joku, joka ilmoittaa: "juuri tuotahan tavoittelinkin". Niin on mahdollista sanoa ihan - mistä - tahansa. Musteläiskätesti tai kahvinporoista ennustaminen - satunnaiselle keksitään "älykäs" tai merkityksellinen selitys. Onko siis kahvinporojen salattu asettelija olemassa tällä perusteella? Musteläiskät "oikeasti" kuvaavat jotakin? Eikös nämä tämän juonteen aloittajan Keijon taajuussanastokin ole juuri osoitus siitä, että mille tahansa on mahdollista keksiä jokin merkitys (eli äly ja suunnitelmallisuus), vaikka sellaista sille kukaan ei olekaan suunnitellut?

[A.V. Vatanen]

Hyvä näkökulma Xantelta tilanteen mahdollisesta muuttumisesta ajassa.

Mutta haluan kysyä, millä kriteerilla emme puhu yhdestä kaikkeudesta vaan useista kaikkeuksista. Minusta erillisistä puhuttaessa tarkoitetaan juuri siitä, etteivät ne vaikuta toisiinsa. Muulloinkaan kuin nyt ja  havaintojen puitteisiin on tieto rajoitettu. Niin kuin teorioissa muutenkin, niin pyöristysvirheiden olemassaolo hyväksytään ja niitä eliminoidaan minkä kyetään.

Meiltä puuttuu termi kuvaamaan yläkäsitettä "kaikki maailmankaikkeudet". Maailmankaikkeus on oikeastaan pelkkä kosminen mittayksikkö joka kuvaa suuruusluokkaa sarjassa planeetta, aurinkokunta, galaksi, maailmankaikkeus...

Eikä puutu vaan oppisivistystä teiltä.
Jo yli 10 vuotta on alan ihmiset tienneet sen ja se on nimeltään  Multiversumi jota erityisesti Tegmark on tehnyt tunnetuksi suurelle yleisölle (ja tahtomattaan Enqvistkin).
https://fi.wikipedia.org/wiki/Multiversumi

Sivistystä? Kyse on samanlaisesta fiktiosta kuin moniyhteisessä Luoja-Jeesuksessa - teorioitia saa esittää, mutta niihin uskominen on uskonnonharjoitusta.

AV.

[safiiri]

Hyvä näkökulma Xantelta tilanteen mahdollisesta muuttumisesta ajassa.

Mutta haluan kysyä, millä kriteerilla emme puhu yhdestä kaikkeudesta vaan useista kaikkeuksista. Minusta erillisistä puhuttaessa tarkoitetaan juuri siitä, etteivät ne vaikuta toisiinsa. Muulloinkaan kuin nyt ja  havaintojen puitteisiin on tieto rajoitettu. Niin kuin teorioissa muutenkin, niin pyöristysvirheiden olemassaolo hyväksytään ja niitä eliminoidaan minkä kyetään.

Meiltä puuttuu termi kuvaamaan yläkäsitettä "kaikki maailmankaikkeudet". Maailmankaikkeus on oikeastaan pelkkä kosminen mittayksikkö joka kuvaa suuruusluokkaa sarjassa planeetta, aurinkokunta, galaksi, maailmankaikkeus...

Eikä puutu vaan oppisivistystä teiltä.
Jo yli 10 vuotta on alan ihmiset tienneet sen ja se on nimeltään  Multiversumi jota erityisesti Tegmark on tehnyt tunnetuksi suurelle yleisölle (ja tahtomattaan Enqvistkin).
https://fi.wikipedia.org/wiki/Multiversumi

Sivistystä? Kyse on samanlaisesta fiktiosta kuin moniyhteisessä Luoja-Jeesuksessa - teorioitia saa esittää, mutta niihin uskominen on uskonnonharjoitusta.

AV.

Ei multiversumi-käsitteen tunteminen tarkoita siihen uskomista. Kyllä myös yleissivistykseen kuuluu tietää, että on olemassa uskontoja, mutta yleissivistys ei edellytä uskomista niiden mukaisesti. Multiversumi on olemassa KÄSITTEENÄ.

[Brutto]

Eikä puutu vaan oppisivistystä teiltä.

Jaskan kanssa pääteltiin sen olemassaolo parissa minuutissa. Ei siihen mitään oppia tarvittu.

Ja ihan uutena ilmiönä lanseeraan hyperversumin käsitteen. Hyperversumi pitää sisällään paitsi kaikki entiset, nykyiset ja tulevat multiversumit, myös sellaiset multiversumit, joita ei ole koskaan ollut, ei ole nyt eikä tule koskaan olemaankaan. Lisäksi se pitää sisällään myös kaiken muun joka on ollut, on, tai on vasta tulossa, sekä myös kaiken muun jota ei ole ikinä ollut eikä tule ikinä olemaankaan - ei edes jumalan kuvitelmissa.

[Brutto]

Tosiasiassahan minä en ole kieltänyt, etteikö olisi suunnittelua ja tarkoituksia. Ne vain ovat vaikkapa ihmisen suunnitelmia ja ihmisen asioille antamia tarkoituksia.

Ovatko oikeasti? Jos elämä on mielestäsi pelkkää sattuman luomaa kemiaa, myös Gustave Eiffelin aivotoiminta on sitä. Tästä seuraa että myös kaikki Eiffelin suunnitelmat ovatkin sattumaa. Eiffel itsehän ei voi vaikuttaa siihen, miten alkeishiukkaset värähtelevät hänen aivoissaan ja minkälaisiin suunnitelmiin tämä satunnainen värähtely lopulta monimutkaisten prosessien kautta  johtaa. Sattuma siis sanelee.

Vai saneleeko sittenkään?

[safiiri]

Eikä puutu vaan oppisivistystä teiltä.

Jaskan kanssa pääteltiin sen olemassaolo parissa minuutissa. Ei siihen mitään oppia tarvittu.

Ja ihan uutena ilmiönä lanseeraan hyperversumin käsitteen. Hyperversumi pitää sisällään paitsi kaikki entiset, nykyiset ja tulevat multiversumit, myös sellaiset multiversumit, joita ei ole koskaan ollut, ei ole nyt eikä tule koskaan olemaankaan. Lisäksi se pitää sisällään myös kaiken muun joka on ollut, on, tai on vasta tulossa, sekä myös kaiken muun jota ei ole ikinä ollut eikä tule ikinä olemaankaan - ei edes jumalan kuvitelmissa.

Sitten siellä täytyy olla myös sattuma.