Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Älykäs suunnitelu, ID

Aloittaja Brutto, tammikuu 04, 2019, 08:14:16

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 2 Vieraat katselee tätä aihetta.

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 09, 2019, 20:18:09

Staattisessa mallissa aika on kuin taskulamppu, joka valaisee kerrallaan vain tiettyä kohtaa jo olevasta. Tällöin suunnitelma voidaan ymmärtää reitiksi, jota tuo taskulamppu kulkee.

Mitään staattista ei voi havaita, kun puhutaan vuorovaikutuksista.

Huomista ei ole, eikä eilistä missään, ei myöskään nykyhetkeä, sekin katoaa samantien. Vain tapahtumat (vuorovaikutukset) jatkuvat, ilman sen kummempaa todellisuutta, jos selaista kaipaa, tai siihen uskoo.


Brutto

Lainaus käyttäjältä: Hänen pyhyytensä - tammikuu 10, 2019, 17:18:59
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 09, 2019, 19:28:59
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 09, 2019, 19:22:21
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 09, 2019, 19:11:33
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 09, 2019, 18:25:15
Tosiasiassahan minä en ole kieltänyt, etteikö olisi suunnittelua ja tarkoituksia. Ne vain ovat vaikkapa ihmisen suunnitelmia ja ihmisen asioille antamia tarkoituksia.

Ovatko oikeasti? Jos elämä on mielestäsi pelkkää sattuman luomaa kemiaa, myös Gustave Eiffelin aivotoiminta on sitä. Tästä seuraa että myös kaikki Eiffelin suunnitelmat ovatkin sattumaa. Eiffel itsehän ei voi vaikuttaa siihen, miten alkeishiukkaset värähtelevät hänen aivoissaan ja minkälaisiin suunnitelmiin tämä satunnainen värähtely lopulta monimutkaisten prosessien kautta  johtaa. Sattuma siis sanelee.

Vai saneleeko sittenkään?

Ei, nimenomaan kaikki ei muutu sattumaksi sillä, että jossain on satunnaisuutta. On myös niitä tapahtumia ohjaavia periaatteita. Tapahtumat ovat niiden molempien yhteistä tuotosta.

By the way - jos uskomme, että todellisuus on täysin determinististä, eikä niillä lähtöasetuksilla, joista maailma on alkanut olisi voinut syntyä pienimmiltäkään yksityiskohdilta poikkeamia siitä, miten asiat ovat menneet, niin eikö silloin periaatteessa mistä tahansa tapahtumasta, voisi johtaa kaiken sitä edeltävän ja myös kaiken tulevan? Silloin itse asiassa aikaa ei varsinaisesti olisi, koska kaikki todellisuus oikeastaan on jo pienimmässäkin tapahtumassa. Eikä mitään suunnitelmaakaan tarvittaisi, koska mitään ei ole tulossa, vaan kaikki on jo. Todellisuus ei olisi ajallinen tapahtuma, vaan staattisesti olemassaoleva kokonaisuus.

Juuri näin. Tällöin aika on vain näennäistä ja se kuvaa lähinnä sijaintia, josta tarkastelemme staattista todellisuutta.
Päinvastoin aika tekee todellisuudesta dynaamisen - ei staattisen (meidän ihmisten mittakaavassa).

Pikemminkin niin, että aika ja todellisuus liikkuvat suhteessa toisiinsa, mutta emme pysty varmuudella määrittelemään kumpi niistä liikkuu vai liikkuvatko molemmat. Ulkoista vertailukohtaa ei kai ole.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

-:)lauri

#257
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 10, 2019, 17:35:30
Lainaus käyttäjältä: Hänen pyhyytensä - tammikuu 10, 2019, 17:18:59
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 09, 2019, 19:28:59
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 09, 2019, 19:22:21
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 09, 2019, 19:11:33
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 09, 2019, 18:25:15
Tosiasiassahan minä en ole kieltänyt, etteikö olisi suunnittelua ja tarkoituksia. Ne vain ovat vaikkapa ihmisen suunnitelmia ja ihmisen asioille antamia tarkoituksia.

Ovatko oikeasti? Jos elämä on mielestäsi pelkkää sattuman luomaa kemiaa, myös Gustave Eiffelin aivotoiminta on sitä. Tästä seuraa että myös kaikki Eiffelin suunnitelmat ovatkin sattumaa. Eiffel itsehän ei voi vaikuttaa siihen, miten alkeishiukkaset värähtelevät hänen aivoissaan ja minkälaisiin suunnitelmiin tämä satunnainen värähtely lopulta monimutkaisten prosessien kautta  johtaa. Sattuma siis sanelee.

Vai saneleeko sittenkään?

Ei, nimenomaan kaikki ei muutu sattumaksi sillä, että jossain on satunnaisuutta. On myös niitä tapahtumia ohjaavia periaatteita. Tapahtumat ovat niiden molempien yhteistä tuotosta.

By the way - jos uskomme, että todellisuus on täysin determinististä, eikä niillä lähtöasetuksilla, joista maailma on alkanut olisi voinut syntyä pienimmiltäkään yksityiskohdilta poikkeamia siitä, miten asiat ovat menneet, niin eikö silloin periaatteessa mistä tahansa tapahtumasta, voisi johtaa kaiken sitä edeltävän ja myös kaiken tulevan? Silloin itse asiassa aikaa ei varsinaisesti olisi, koska kaikki todellisuus oikeastaan on jo pienimmässäkin tapahtumassa. Eikä mitään suunnitelmaakaan tarvittaisi, koska mitään ei ole tulossa, vaan kaikki on jo. Todellisuus ei olisi ajallinen tapahtuma, vaan staattisesti olemassaoleva kokonaisuus.

Juuri näin. Tällöin aika on vain näennäistä ja se kuvaa lähinnä sijaintia, josta tarkastelemme staattista todellisuutta.
Päinvastoin aika tekee todellisuudesta dynaamisen - ei staattisen (meidän ihmisten mittakaavassa).

Pikemminkin niin, että aika ja todellisuus liikkuvat suhteessa toisiinsa, mutta emme pysty varmuudella määrittelemään kumpi niistä liikkuu vai liikkuvatko molemmat. Ulkoista vertailukohtaa ei kai ole.
Liikettä ei ole ilman aikaa. Ei tarvita mitään ulkoista vertailukohtaa. Ihan ala-astetasoinen päättelykyky kertoo vastauksen meille. Yleinen suhteellisuusteoria kertoo saman sitten yliopistotasoisella päättelykyvyllä. Ja klassinen mekaniikka kertoo saman lukiotasoisella päättelykyvyllä.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Brutto

Lainaus käyttäjältä: Hänen pyhyytensä - tammikuu 10, 2019, 18:14:54
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 10, 2019, 17:35:30
Lainaus käyttäjältä: Hänen pyhyytensä - tammikuu 10, 2019, 17:18:59
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 09, 2019, 19:28:59
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 09, 2019, 19:22:21
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 09, 2019, 19:11:33
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 09, 2019, 18:25:15
Tosiasiassahan minä en ole kieltänyt, etteikö olisi suunnittelua ja tarkoituksia. Ne vain ovat vaikkapa ihmisen suunnitelmia ja ihmisen asioille antamia tarkoituksia.

Ovatko oikeasti? Jos elämä on mielestäsi pelkkää sattuman luomaa kemiaa, myös Gustave Eiffelin aivotoiminta on sitä. Tästä seuraa että myös kaikki Eiffelin suunnitelmat ovatkin sattumaa. Eiffel itsehän ei voi vaikuttaa siihen, miten alkeishiukkaset värähtelevät hänen aivoissaan ja minkälaisiin suunnitelmiin tämä satunnainen värähtely lopulta monimutkaisten prosessien kautta  johtaa. Sattuma siis sanelee.

Vai saneleeko sittenkään?

Ei, nimenomaan kaikki ei muutu sattumaksi sillä, että jossain on satunnaisuutta. On myös niitä tapahtumia ohjaavia periaatteita. Tapahtumat ovat niiden molempien yhteistä tuotosta.

By the way - jos uskomme, että todellisuus on täysin determinististä, eikä niillä lähtöasetuksilla, joista maailma on alkanut olisi voinut syntyä pienimmiltäkään yksityiskohdilta poikkeamia siitä, miten asiat ovat menneet, niin eikö silloin periaatteessa mistä tahansa tapahtumasta, voisi johtaa kaiken sitä edeltävän ja myös kaiken tulevan? Silloin itse asiassa aikaa ei varsinaisesti olisi, koska kaikki todellisuus oikeastaan on jo pienimmässäkin tapahtumassa. Eikä mitään suunnitelmaakaan tarvittaisi, koska mitään ei ole tulossa, vaan kaikki on jo. Todellisuus ei olisi ajallinen tapahtuma, vaan staattisesti olemassaoleva kokonaisuus.

Juuri näin. Tällöin aika on vain näennäistä ja se kuvaa lähinnä sijaintia, josta tarkastelemme staattista todellisuutta.
Päinvastoin aika tekee todellisuudesta dynaamisen - ei staattisen (meidän ihmisten mittakaavassa).

Pikemminkin niin, että aika ja todellisuus liikkuvat suhteessa toisiinsa, mutta emme pysty varmuudella määrittelemään kumpi niistä liikkuu vai liikkuvatko molemmat. Ulkoista vertailukohtaa ei kai ole.
Liikettä ei ole ilman aikaa. Ei tarvita mitään ulkoista vertailukohtaa. Ihan ala-astetasoinen päättelykyky kertoo vastauksen meille. Yleinen suhteellisuusteoria kertoo saman sitten yliopistotasoisella päättelykyvyllä. Ja klassinen mekaniikka kertoo saman lukiotasoisella päättelykyvyllä.

Hyvä yrityksesi olla ilkeä jää nyt pahasti puolitankoon. Tai sitten vastasit johonkin mistä emme keskustelleet.

Liike ja aika ovat riippuvaisia toisistaan eli aikaa ei ole ilman minkäänlaista liikettä. Yleisen suhteellisuusteorian mukaan aika on muutosta entropiassa ja muutos entropiassa edellyttää aina liikettä. Emme kuitenkaan pysty varmuudella sanomaan mahdollistaako liike ajan vai aika liikkeen.

Aikaisemmat kommenttini liittyivät safiirin esittämään ajatukseen, jossa todellisuus olisi staattinen vailla liikettä, ja aika olisikin se joka liikkuisi. Ajan olemassaolo riippuisikin tällöin ajan itsensä liikkeestä.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

-:)lauri

#259
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 10, 2019, 19:00:31
Lainaus käyttäjältä: Hänen pyhyytensä - tammikuu 10, 2019, 18:14:54
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 10, 2019, 17:35:30
Lainaus käyttäjältä: Hänen pyhyytensä - tammikuu 10, 2019, 17:18:59
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 09, 2019, 19:28:59
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 09, 2019, 19:22:21
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 09, 2019, 19:11:33
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 09, 2019, 18:25:15
Tosiasiassahan minä en ole kieltänyt, etteikö olisi suunnittelua ja tarkoituksia. Ne vain ovat vaikkapa ihmisen suunnitelmia ja ihmisen asioille antamia tarkoituksia.

Ovatko oikeasti? Jos elämä on mielestäsi pelkkää sattuman luomaa kemiaa, myös Gustave Eiffelin aivotoiminta on sitä. Tästä seuraa että myös kaikki Eiffelin suunnitelmat ovatkin sattumaa. Eiffel itsehän ei voi vaikuttaa siihen, miten alkeishiukkaset värähtelevät hänen aivoissaan ja minkälaisiin suunnitelmiin tämä satunnainen värähtely lopulta monimutkaisten prosessien kautta  johtaa. Sattuma siis sanelee.

Vai saneleeko sittenkään?

Ei, nimenomaan kaikki ei muutu sattumaksi sillä, että jossain on satunnaisuutta. On myös niitä tapahtumia ohjaavia periaatteita. Tapahtumat ovat niiden molempien yhteistä tuotosta.

By the way - jos uskomme, että todellisuus on täysin determinististä, eikä niillä lähtöasetuksilla, joista maailma on alkanut olisi voinut syntyä pienimmiltäkään yksityiskohdilta poikkeamia siitä, miten asiat ovat menneet, niin eikö silloin periaatteessa mistä tahansa tapahtumasta, voisi johtaa kaiken sitä edeltävän ja myös kaiken tulevan? Silloin itse asiassa aikaa ei varsinaisesti olisi, koska kaikki todellisuus oikeastaan on jo pienimmässäkin tapahtumassa. Eikä mitään suunnitelmaakaan tarvittaisi, koska mitään ei ole tulossa, vaan kaikki on jo. Todellisuus ei olisi ajallinen tapahtuma, vaan staattisesti olemassaoleva kokonaisuus.

Juuri näin. Tällöin aika on vain näennäistä ja se kuvaa lähinnä sijaintia, josta tarkastelemme staattista todellisuutta.
Päinvastoin aika tekee todellisuudesta dynaamisen - ei staattisen (meidän ihmisten mittakaavassa).

Pikemminkin niin, että aika ja todellisuus liikkuvat suhteessa toisiinsa, mutta emme pysty varmuudella määrittelemään kumpi niistä liikkuu vai liikkuvatko molemmat. Ulkoista vertailukohtaa ei kai ole.
Liikettä ei ole ilman aikaa. Ei tarvita mitään ulkoista vertailukohtaa. Ihan ala-astetasoinen päättelykyky kertoo vastauksen meille. Yleinen suhteellisuusteoria kertoo saman sitten yliopistotasoisella päättelykyvyllä. Ja klassinen mekaniikka kertoo saman lukiotasoisella päättelykyvyllä.

Hyvä yrityksesi olla ilkeä jää nyt pahasti puolitankoon. Tai sitten vastasit johonkin mistä emme keskustelleet.

Liike ja aika ovat riippuvaisia toisistaan eli aikaa ei ole ilman minkäänlaista liikettä. Yleisen suhteellisuusteorian mukaan aika on muutosta entropiassa ja muutos entropiassa edellyttää aina liikettä. Emme kuitenkaan pysty varmuudella sanomaan mahdollistaako liike ajan vai aika liikkeen.

Aikaisemmat kommenttini liittyivät safiirin esittämään ajatukseen, jossa todellisuus olisi staattinen vailla liikettä, ja aika olisikin se joka liikkuisi. Ajan olemassaolo riippuisikin tällöin ajan itsensä liikkeestä.
Entropialla ei ole luonnollisesti osoitettu olevan mitään tekemistä suhteellisuusteorian kanssa ja vaikka joskus näin osoitettaisiinkin ei entropiaakaan olisi ilman aikaa. Liike koostuu muuttuvasta paikka- ja aikakomponentista. Aika ei puolestaan koostu mistään ja sitä voi olla olemassa ilman liikettäkin.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Brutto

Lainaus käyttäjältä: Hänen pyhyytensä - tammikuu 10, 2019, 19:09:22
Liike koostuu muuttuvasta paikka- ja aikakomponentista. Aika ei puolestaan koostu mistään ja sitä voi olla olemassa ilman liikettäkin.

Koostuu "muuttuvasta aikakomponentista joka ei koostu mistään"...?
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

-:)lauri

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 10, 2019, 19:34:00
Lainaus käyttäjältä: Hänen pyhyytensä - tammikuu 10, 2019, 19:09:22
Liike koostuu muuttuvasta paikka- ja aikakomponentista. Aika ei puolestaan koostu mistään ja sitä voi olla olemassa ilman liikettäkin.

Koostuu "muuttuvasta aikakomponentista joka ei koostu mistään"...?
aivan. Aika on tarkalleen ottaen ulottuvuus.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Socrates

Lainaus käyttäjältä: Hänen pyhyytensä - tammikuu 10, 2019, 19:35:39
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 10, 2019, 19:34:00
Lainaus käyttäjältä: Hänen pyhyytensä - tammikuu 10, 2019, 19:09:22
Liike koostuu muuttuvasta paikka- ja aikakomponentista. Aika ei puolestaan koostu mistään ja sitä voi olla olemassa ilman liikettäkin.

Koostuu "muuttuvasta aikakomponentista joka ei koostu mistään"...?
aivan. Aika on tarkalleen ottaen ulottuvuus.

Aika on joku fysikaalinen tapahtuma. Tyhjiössä, johon ei mikään ulkopuolinen voima vaikuta, ei ole mielekästä puhua ajasta.
Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.

Brutto

Lainaus käyttäjältä: Hänen pyhyytensä - tammikuu 10, 2019, 19:35:39
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 10, 2019, 19:34:00
Lainaus käyttäjältä: Hänen pyhyytensä - tammikuu 10, 2019, 19:09:22
Liike koostuu muuttuvasta paikka- ja aikakomponentista. Aika ei puolestaan koostu mistään ja sitä voi olla olemassa ilman liikettäkin.

Koostuu "muuttuvasta aikakomponentista joka ei koostu mistään"...?
aivan. Aika on tarkalleen ottaen ulottuvuus.

Ja monestako ulottuvuudesta tämä aikaulottuvuus voisi koostua?
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

a4

Lainaus käyttäjältä: Sepe - tammikuu 09, 2019, 08:52:22
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 09, 2019, 08:21:47
Lainaus käyttäjältä: hibiscus - tammikuu 08, 2019, 11:01:51
Lainaus käyttäjältä: Sepe - tammikuu 08, 2019, 10:52:34
Jos maailmankaikkeus A ei vaikuta maailmankaikkeus B:hen, ei B voi saada mitään tietoa A:n olemassaolosta. B:n kannalta A:ta ei ole olemassa.
Jos A vaikuttaa B:hen, A ja B ovat samaa maailmankaikkeutta.

Avaisitko edes vähän noita erikoisia väitteitäsi? Ne vaikuttavat minusta järjenvastaisiltä omilta päättelyiltäsi. Kyse ei ole matematiikasta, vaan selvästikin hourailuista.
Vaikka olen Sepen päättelyn linjoilla, niin täytyy todeta rakentavasti että kriittisyys ja epäily ovat suuria tieteellisiä hyveitä.
Ainahan voi olla niinkin että päättelijä(t) on erehtynyt.
Loogisesti pätevistä päättelyistä voi tarkentamalla löytyä virheellisiä taustaoletuksia tai päättelyitä.

Jos päättelyni koetaan järjenvastaiseksi ja hourailuksi, lienee turha avata päättelyä. Jos olisi edes yksi väite joka asetetaan kyseenalaiseksi, siitä voisi edetä ja keskustella.
Olet oikeassa. Järkevä kritiikki pitää esittää järkevän päättelyn muodossa.

a4

#265
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 09, 2019, 10:07:27
Lainaus käyttäjältä: Sepe - tammikuu 08, 2019, 10:52:34
Jos maailmankaikkeus A ei vaikuta maailmankaikkeus B:hen, ei B voi saada mitään tietoa A:n olemassaolosta. B:n kannalta A:ta ei ole olemassa.
Jos A vaikuttaa B:hen, A ja B ovat samaa maailmankaikkeutta.

Päättely lähtee tässä siitä, että on olemassa vain yhdenlaisia yksiköitä nimeltä maailmankaikkeus. Entä jos todellisuudelle onkin olemassa myös toinen muoto D, johon eri maailmankaikkeudet vaikuttavat. Tällöin B voi saada D:n välityksellä tietoa A.sta olematta kuitenkaan samaa maailmankaikkeutta A:n kanssa.
Jos B voi saada D:n välityksellä tietoa A.sta
silloin A vaikuttaa B:hen, vaikuttamalla B:n tietoon.

Jos B lähestyy M:ää, D:n välityksellä tai ilman, hän lähestyy M:ää.


a4

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 09, 2019, 10:26:48
Lainaus käyttäjältä: Sepe - tammikuu 08, 2019, 10:52:34
Jos maailmankaikkeus A ei vaikuta maailmankaikkeus B:hen, ei B voi saada mitään tietoa A:n olemassaolosta. B:n kannalta A:ta ei ole olemassa.
Jos A vaikuttaa B:hen, A ja B ovat samaa maailmankaikkeutta.

Niin, semantiikkaa jälleen kerran. Mitä tarkoitamme sanomalla "B:n kannalta olemassa". Jos tarkoitamme maailmankaikkeutta B jonain tietoisena entiteettinä, tietenkään B:n kannalta ei olemassa asiaa, mitä B ei tiedä olevan olemassa.

Sen sijaan ajattelemme maailmankaikkeutta B, noh, ihan vaan maailmankaikkeutena B ilman tietoista tietämisen tasoa, niin kyllä  maailmankaikkeus A on olemassa maailmankaikkeuden B kannalta siinäkin tapauksessa, että B ei tiedä A:sta mitään, jos A vaikuttaa B:hen.

Muutoinkin mitenkään välttämättä A ja B eivät ole samaa kaikkeutta sillä perusteella, että toinen tai molemmat vaikuttavat toisiinsa. Vaikutus voi olla esimerkiksi kertaluontoinen. Jospa vaikkapa jokin A:ssa vaikutti B:n syntyyn ja A sen jälkeen lakkasi olemasta. Esimerkiksi.

Eli en kylläkään pidä tätä päätelmää minään asian loppuun käsittelynä.

T: Xante
Maailmankaikkeus B:ssä ei voi esiintyä mitään faktatietoa maailmankaikkeus A:sta, Jos maailmankaikkeus A ei vaikuta maailmankaikkeus B:hen.
Tällöin A vertautuu uskomusten varassa oleviin Jumaliin.

Jos A on ainoa maailmankaikkeus, kaikki mitä on, ja sen olemassaolon päättymisestä seurasi maailmankaikkeus B:n synty, tällöin kyseessä on vain saman maailmankaikkeuden, kaiken mitä on, uudelleen muotoutumisesta.

Jos kyseessä on multiversumi, kaikki mitä on, jossa vaikkapa jokin universumi A:ssa vaikutti universumi B:n syntyyn ja A sen jälkeen lakkasi olemasta, tällöin A ja B ovat samaa multiversumia.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Multiversumi

a4

Lainaus käyttäjältä: mikainen - tammikuu 09, 2019, 11:00:12
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 09, 2019, 08:12:51
Ei kannata kuitenkaan sekoittaa todistamattomia skenaarioita tai spekulaatioita testattuihin faktoihin.
(Viestisi lausemuodot muuttuivat loppua kohden epätarkasti spekuloinnista toteamiseksi)

Olen samaa mieltä siitä että jokin uusi tarkempi teoria voi kyetä selittämään nykyteorioille sattumaksi jäävät tapahtumat, mutta rajallisina teorioina niidenkin selitysten ulkopuolelle jää aina selittämätöntä eli sattumaa.

Tällä tavoin esitettynä sattuma kuulostaa jumalan korvikkeelta. Mitä enemmän tieto lisääntyy sitä vähemmän jumalalle/sattumalle jää tilaa.
Satunnaisuus esiintyy tieteellisissä testatuissa teorioissa mutta jumalat eivät. Satunnaisuus ja sattuma on faktaa.
Tieteellisten teorioiden selitysvoiman kumuloituva kasvu luonnollisesti vähentää niiden selitysvoimattomuuden määrää eli sitä satunnaisuutta ja sattumaa niissä.

a4

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 09, 2019, 19:11:33
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 09, 2019, 18:25:15
Tosiasiassahan minä en ole kieltänyt, etteikö olisi suunnittelua ja tarkoituksia. Ne vain ovat vaikkapa ihmisen suunnitelmia ja ihmisen asioille antamia tarkoituksia.

Ovatko oikeasti? Jos elämä on mielestäsi pelkkää sattuman luomaa kemiaa, myös Gustave Eiffelin aivotoiminta on sitä. Tästä seuraa että myös kaikki Eiffelin suunnitelmat ovatkin sattumaa. Eiffel itsehän ei voi vaikuttaa siihen, miten alkeishiukkaset värähtelevät hänen aivoissaan ja minkälaisiin suunnitelmiin tämä satunnainen värähtely lopulta monimutkaisten prosessien kautta  johtaa. Sattuma siis sanelee.

Vai saneleeko sittenkään?
Elämän synty maapallolle voi olla yhtä satunnaista sattumaa kuin saada kruuna miljoonalla kolikon heitolla.
Tieteellinen tieto elämän synnyn todennäköisyydestä tarkentuu jatkuvasti.
Parviäly on yksi esimerkki älykkäästä toiminnasta joka emergoituu yksinkertaisista prosesseista ilman älyä.
Parviälyn suurimpia paradokseja on se, että siihen ei tarvita älyä.
Ihmistenkin keho ja sen äly on emergoitunut perustaltaan yksinkertaisesta evoluutioprosessista sosiaaliseksi, kulttuuriseksi, tieteellis-tekniseksi,..
Sattuma sanelee vain tietomme rajat.
Faktana sattuma on tietoa(sen puutetta) kuvaava käsite, ei tiedon ulkopuolella olevaa olevaisuutta kuvaava käsite eli uskomus.

a4

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 10, 2019, 15:16:33
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 09, 2019, 18:25:15
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 09, 2019, 12:08:23

Ehkä meidän pitääkin määritellä "älykäs suunnitelma" ikään kuin käänteisesti? Jos lopputulos vaikuttaa älykkäältä ja suunnitelmalliselta, se myös on seurausta älykkäästä suunnitelmasta :)

Tuohan nyt jo aivan normaalissa arjessa osoittautuu todella huonosti toimivaksi.

Jostakin syystä tätä kokemuslähtöistä periaatetta halutaan kuitenkin käyttää laajasti vaikkapa juridiikan puolella. Jos joku kokee jonkin asian häirinnäksi, asia on myös seurausta harkitusta häirinnästä. Tai jos joku kokee tulleensa kiusatuksi, on se todiste siitä että häntä on kiusattu. Tai jos joku kokee tulleensa syrjityksi, häntä on silloin syrjitty.
Muurahaisten toiminta voi vaikuttaa älykkäältä ja suunnitelmalliselta mutta tarkemmin katsottuna paljastuu muuksi.

Juridiikan puolella voi olla tarpeen rangaista myös harkitsemattomasta häirinnästä tai tiedostamattomasta kiusaamisesta ja syrjinnästä.
Tapauskohtaisesti ja yhteisöllisinä rajanvetoina.