Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Älykäs suunnitelu, ID

Aloittaja Brutto, tammikuu 04, 2019, 08:14:16

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

a4

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 15, 2019, 05:58:13
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 14, 2019, 23:46:38
Viime vuosina ruotsalaislähtöinen filosofi Nick Boström on saanut totiset fyysikotkin pohtimaan ajatusta. Boström on kehittänyt argumentin, jonka mukaan on äärimmäisen todennäköistä, että meidän maailmamme on vain tulevaisuuden ihmisten luoma simulaatio.

Luontevampaa olisi, että meidän maailmamme on menneisyyden ihmisten(?!) luoma simulaatio.

Simulaatiomallikin eräs älykkään suunnittelun variaatio. Ja ihan varteenotettava sellainen.
Jos maailmamme on meitä kehittyneemmän ihmiskunnan simulaatiota omasta maailmastaan, simulaatiomme sisäinen aika on simuloijista katsottuna heidän menneisyyttä.
Lisäksi aikamme ei olisi todellista aikaa vaan simuloitua aikaa, eli simulaatiomme sijaitsisi todellisen maailman sisällä.

Tällainen älykkään suunnittelun variaatio on tieteellisen maailmankuvan mukainen.
Tunnetut faktat tukevat tällaista mahdollisuutta(tietoteknologian kehitys), eivätkä ole ristiriidassa sen kanssa(muurahaisten parviäly tai evoluutioteoria todistavat suunnittelemattoman älykkyyden ilmenemisestä).

Brutto

Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 15, 2019, 08:22:13
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 15, 2019, 05:58:13
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 14, 2019, 23:46:38
Viime vuosina ruotsalaislähtöinen filosofi Nick Boström on saanut totiset fyysikotkin pohtimaan ajatusta. Boström on kehittänyt argumentin, jonka mukaan on äärimmäisen todennäköistä, että meidän maailmamme on vain tulevaisuuden ihmisten luoma simulaatio.

Luontevampaa olisi, että meidän maailmamme on menneisyyden ihmisten(?!) luoma simulaatio.

Simulaatiomallikin eräs älykkään suunnittelun variaatio. Ja ihan varteenotettava sellainen.
Jos maailmamme on meitä kehittyneemmän ihmiskunnan simulaatiota omasta maailmastaan, simulaatiomme sisäinen aika on simuloijista katsottuna heidän menneisyyttä.
Lisäksi aikamme ei olisi todellista aikaa vaan simuloitua aikaa, eli simulaatiomme sijaitsisi todellisen maailman sisällä.


Simulaatio ja simulaation ulkopuolinen maailma ovat samaa todellisuutta jolloin niille on olemassa vain yksi aika. Simuloitu aika ei ole todellista aikaa vaikka sillä on oma kronologiansa. Simuloittu aika ei voi myöskään mitata simulaation ulkopuolisia tapahtumia joten nämä kaksi aikaa eivät ole vertailukelpoisia. Tällöin ei myöskään ole mieltä sanoa, että tulevaisuuden ihmiset loivat simulaation.

"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Topi

Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 14, 2019, 09:39:14
Vaikka klassisen mekaniikan avulla pystyy hyvin tekemään ennusteita ja laskemaan, ei klassinen mekaniikka käsittääkseni kylläkään selitä mitä gravitaatio oikeasti on, siis sitä, miksi kappaleet vetävät toisiaan puoleensa.

Kvanttimekaniikka (tai ainakin säieteoria) on ennustanut gravitoni-nimisen alkeishiukkasen, joka aikaansaisi painovoiman. Sellaista alkeishiukkasta vaan ei vielä ole löydetty. Tiedä sitten, miten ymmärrettävä se painonvoiman selitys gravitoneilla kuitenkaan olisi. Vaikka olisihan se sentään edes jonkinlainen selitys, kun nyt toistaiseksi ei kai ole mitään selitystä. Ymmärtääkseen sellaisen selityksen ehkä tarvitsisi osata tulkita/lukea niin monimutkaista matemaattista todistelua, että se onnistuisi vain, jos omaisi valtavan hyvät taidot matematiikasta.

Selitin asian suurella innolla, mutta siinä varmaan näkyi suttuisuutena ja epäselvyytenä se, että en oikeasti hallitse näitä juttuja ollenkaan. Alla lainaan aika raskaasti ja suoraankin Wikipedian Kvanttieoria-artikkelia. Jos nyt vieläkin sössin asian, sieltä varmaan löytyy lähteitä sun muuta, joista lähteä tutkimaan.

Kvantti on periaatteessa sellainen minimikoon paketti, jossa asiat liikkuvat. Kvanttieoria tarkoittaa perukseltaan sitä, että jokin suure saa vain diskreettejä arvoja jatkuvan jakauman sijaan. Analogiana vähän kuin että kuva muodostuu pikseleistä, tai yhden kvantin olemisen ja olematta olemisen välissä ei ole mitään.

Ensimmäinen kvanttiteoria oli kvanttimekaniikka. Siinä hiukkasten ominaisuudet ovat kvantittuneet mutta hiukkasluvut, kentät ja perusvuorovaikutukset eivät.

Kvanttikenttäteoria on toinen kvantisoitu teoria. Siinä gravitaatiota lukuun ottamatta kaikki muut hiukkasten ominaisuudet ovat kvantittuneet. Kvanttisähködynamiikka, kvanttiväridynamiikka ja sähköheikkoteoria muodostavat yhdessä hiukkasfysiikan standardimallin, ja kukin näistä tahollaan kvantisoi suppeaa suhteellisuusteoriaa.

Kvanttigravitaatio on vielä hypoteettinen kolmas kvantisoitu teoria. Siinä yleinen suhteellisuusteoria eli käytännössä gravitaatio on myös kvantisoitu. Tämä teoria muodostaisi niin sanotun Kaiken teorian. Tutkittavia teorioita ovat mm. M-teoria ja säieteoria.

kertsi

#318
Hyvä tarkennus, Topi. Join the club, en minä(kään) hanskaa näitä asioita.

Käytin väärää sanaa, kvanttimekaniikka, kun tarkoitus oli sanoa, että jokin kvanttiteoria ennustaa gravitonin olemassaolon. M-teoriasta en ole edes kuullutkaan. Pääpointtini oli kuitenkin, että klassinen mekaniikka ei varsinaisesti selitä painovoimaa, ja kvanttiteorioiden avulla selittäminen saattaa olla perin vaikeaselkoista. Varmaan analogisesti sama pätee magnetismiin ja sähköilmiöihin, aiempien työkalujen avulla (mm. Maxwellin yhtälöt sähkömagnetismissa) voi ennusta ja laskea, mutta varsinaiset (kvanttitason) selitykset niille ovat vaikeaselkoisia.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Topi

#319
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 14, 2019, 09:28:47
Ihminen on äärimmäisen narsistininen olento, jonka on vaikea tunnustaa oma älyllinen mitättömyytensä. Tämä johtaa helposti älyllisen mittakaavantajun katoamiseen ja ihminen alkaa kuvitella, että pystyisi tieteineen saavuttamaan jotakin merkittävää, kuten luotettavan ja kattavan selvityksen maailmankaikkeuden synnystä. Kaikkein vaikeinta narsistiselle ihmiselle on ottaa huomioon sellainen mahdollisuus , että jossakin olisi olemassa jotakin ihmistä älykkäämpää.

Ymmärrän suht hyvin, mitä tarkoitat sikäli, että ihmisten ajattelu ja toiminta tuntuu olevan niin virittynyttä, että me olemme tuntemamme maailmankaikkeuden napa. Maailmankaikkeus on sitä, mitä me siitä tiedämme, ja niin pois päin.

Itse ymmärrän sen niin, suopeasti ajateltuna, että ihminen on invasiivinen laji, jolle kun se innostuu jostakin ja jaksaa pitkäjänteisesti sitä tutkia ja työstää, on ominaista tietty vähän maaninen hubris. On vaikea yhtä aikaa ylläpitää sekä intoa että nöyryyttä, mutta ehkä oma ajattelusi on sikäli vähän leipiintynyttä tai kyynistä tässä aisassa, että käytännössä joku teoriastaan intoa puhkuva fyysikko kokee myös niitä nöyriä hetkiä ja pystyy vaihtamaan ainakin silloin tällöin näkökulmaa.

Aika pitkä historia on siitäkin, jolloin jotain ihmistä suurempaa pidettiin ilman sinä oikeana maailman keskiönä. Ajattelen nyt kristinuskoa, mutta miksei yhtä lailla kaikkia uskontoja. Jollain lailla omasta mielestäni tuli kollektiivisesti joku krapula siitä älykkään ja täysin ihmiselle vieraan superolennon jatkuvasta kelaamisesta. Silloin tällöin kuulee ihmisten kaipaavan jotain enemmän vanhojen luonnonuskontojen ja muinaiskansojen polyteismin kaltaista tapaa suhteuttaa omaa itseä ympäristöön.

Jos tarkoitat älykkäällä suunnittelulla sitä, että elämmekö simulaatiossa, sitähän kai yritetään jopa tutkia. Yksi kysymys on se, onko todellisuus perimmäiseltä luonteeltaan informaatiota, ja toinen on se, onko siellä takana jokin äly tai suunnittelija. Yksi idea siitä, miten tätä voitaisiin tutkia on se, että avaruuden taustasäteilystä, joka on siis energinsintä säteilyä mitä tunnetaan, etsitään jotain... mitä se nyt oli, jotain liikkeen puuroutumista tai sitä, että informaation määrässä tulee raja vastaan. Jos todellisuus on oikeasti jatkuvaa ja ei informaatiota, silloin yhteen aika-avaruuden pisteeseen sisältyy periaatteessa rajaton määrä informaatiota, kun pistettä pääsee aina lähemmäs jne. Jos taas kyse olisi simulaatiosta, sitä pitäisi pyörittää jollakin äärellisellä kapasiteetilla, jolloin pitäisi tulla jossain kohtaa ns. resoluution raja vastaan, tai että liike tapahtuu jossain pykälissä eikä jatkuvana.

Tästä on vielä matkaa siihen, että siellä taustalla olisi joku älykäs simulaation tekijä. Sitähän ei periaatteessa pysty millään varmaksi toteamaan, koska kaikki havainnot mitä suinkin voidaan tehdä, on myös mahdollista simuloida.

Minusta periaatteessa kysymys älykkäästä suunnittelijasta tässä mielessä on jotenkin vähän tylsä. Kun siitä esitetään sellaisia argumentteja, että no, on todennäköisempää, että elämme simulaatiossa kuin että emme. Samalla logiikalla on todennäköisempää että simulaation tekijä elää vuorostaan simulaatiossa, ja niin edelleen ja niin edelleen.

Tarkoitan tässä sitä, että älykkyyttä taustalle postuloimalla ei pääse koskaan selittämisessä varsinaiseen maaliin, vaan siinä ikään kuin lakataan yrittämästä ymmärtää. Jossain kohtaahan siellä on kuitenkin oltava pohja vastassa, ja yleisesti koetaan hedelmällisemmäksi miettiä tai selittää sitä, miten älykkyys syyntyy jostakin yksinkertaisemmasta. Oletus tässä on se, että on samantekevää, onko tämä se taso, jolla kysymys tulee vastaan, kun se jossain kohtaa on siellä kuitenkin. 





Brutto

Lainaus käyttäjältä: Topi - tammikuu 15, 2019, 11:29:55

Tarkoitan tässä sitä, että älykkyyttä taustalle postuloimalla ei pääse koskaan selittämisessä varsinaiseen maaliin, vaan siinä ikään kuin lakataan yrittämästä ymmärtää. Jossain kohtaahan siellä on kuitenkin oltava pohja vastassa, ja yleisesti koetaan hedelmällisemmäksi miettiä tai selittää sitä, miten älykkyys syyntyy jostakin yksinkertaisemmasta. Oletus tässä on se, että on samantekevää, onko tämä se taso, jolla kysymys tulee vastaan, kun se jossain kohtaa on siellä kuitenkin.

Pohja ei tule välttämättä vastaan sellaisissa malleissa, joissa ajan suunta voisi vaihdella. Ei olisi enää alkua, vaan aika muodostaisi silmukoita. Tällöin on mahdollista, että esimerkiksi valtava keinoäly olisi joko luonut itse itsensä ja kääntänyt ajan suuntaa, tai aikojen saatossa kehittynyt keinoäly olisi puutannut kaiken muun paitsi itsensä ja käynyt käynnistämässä maailmankaikkeuden uudelleen.

Kuten aikaisemmin sanoin, tiede ei auta tässä mallintamisessa juuri lainkaan. Pitää liikkua lähinnä jossakin filosofian ja mielikuvituksen takamailla ja hyväksyä ettei varmuutta ole.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Topi

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 15, 2019, 11:46:31
Pohja ei tule välttämättä vastaan sellaisissa malleissa, joissa ajan suunta voisi vaihdella. Ei olisi enää alkua, vaan aika muodostaisi silmukoita.

Hemmetin kiinnostavaa pohdintaa kaikkinensa.

Minulla oli juuri mielessä sellainen ajatus, että selittäminen tapahtuu yleensä meillä yksinkertaisemmasta monimutkaisempaan päin käytännössä entropian takia. Entropian laki on, jos ei nyt syy, niin ainakin iso osa sitä, mitä ajan nuoli (tai sen suunta) käytännössä tarkoittaa. Jos rakennat hiekkalinnan, tuuli hajottaa sen vähitellen. Tuuli ei kasaa rannalle hiekkalinnaa, koska on olemassa helvetin harvoja tapoja pinota ne jyvät niin, että niistä tulee linna, suhteessa kaikkiin mahdollisiin järjestyksiin. Niinpä ajan myötä jyvistä tulee muodoton kasa, ts. epäjärjestys kasvaa.

En tiedä, mitä ajattelit ajan silmukan tässä tarkoittavan, mutta minulle tuli väistämättä mieleen, että kun pyrit selittämään kaikkein kompleksisimmasta alaspäin, näkisitkö että myös entropian lain voisi jotekin kääntää niin päin, että epäjärjestyksen sijaan kasvaa järjestys, ja näin syntyy se kaikista kompleksisin, joka sitten selittää kaiken muun.

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Topi - tammikuu 15, 2019, 12:08:43
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 15, 2019, 11:46:31
Pohja ei tule välttämättä vastaan sellaisissa malleissa, joissa ajan suunta voisi vaihdella. Ei olisi enää alkua, vaan aika muodostaisi silmukoita.

Hemmetin kiinnostavaa pohdintaa kaikkinensa.

Minulla oli juuri mielessä sellainen ajatus, että selittäminen tapahtuu yleensä meillä yksinkertaisemmasta monimutkaisempaan päin käytännössä entropian takia. Entropian laki on, jos ei nyt syy, niin ainakin iso osa sitä, mitä ajan nuoli (tai sen suunta) käytännössä tarkoittaa. Jos rakennat hiekkalinnan, tuuli hajottaa sen vähitellen. Tuuli ei kasaa rannalle hiekkalinnaa, koska on olemassa helvetin harvoja tapoja pinota ne jyvät niin, että niistä tulee linna, suhteessa kaikkiin mahdollisiin järjestyksiin. Niinpä ajan myötä jyvistä tulee muodoton kasa, ts. epäjärjestys kasvaa.

En tiedä, mitä ajattelit ajan silmukan tässä tarkoittavan, mutta minulle tuli väistämättä mieleen, että kun pyrit selittämään kaikkein kompleksisimmasta alaspäin, näkisitkö että myös entropian lain voisi jotekin kääntää niin päin, että epäjärjestyksen sijaan kasvaa järjestys, ja näin syntyy se kaikista kompleksisin, joka sitten selittää kaiken muun.

Luonnon järjestys taitaa ohittaa ihmisen vaatimukset. Entropiakin tarkoittaa yksinkertaisesti, että energia hakeutuu systeeminsä alimpaan pysyvään tilaan ja ilman sitä ei kukaan täälläkään pohtisi mitään.

Systeemiin voi tuoda lisäenergiaa, kuten vaikka ihmisen muodossa joka pilvilinnoja rakentelee ja entropia ne sitten aikanaan palautaa luonnon mukaiseen järjestykseen.

Niin ellei tullut selväksi, ilman tuota entropiaksi kutsuttua tapahtumajärjestystä, ei olisi mitään muutakaan, kuten eläviä olentoja.

Topi

Lainaus käyttäjältä: Karikko - tammikuu 15, 2019, 12:18:13
Niin ellei tullut selväksi, ilman tuota entropiaksi kutsuttua tapahtumajärjestystä, ei olisi mitään muutakaan, kuten eläviä olentoja.

Totta tavallaan. Jos nyt oletetaan että alkuräjähdys tapahtui, lähtötilanteessa oli matalampi entropia kuin sen jälkeen. Joten tämäkin nykytila on entropian "ansiota" tai saman tapahtumajärjestyksen alaista.

Ajattelen että entropia on siinä mielessä ihan vain tilastollinen välttämättömyys, että korkean entropian järjestyksiä on niin valtavasti enemmän kuin matalan. En tiedä, mitä "ilman entropiaa" tässä mielessä käytännössä tarkoittaisi, enkä tiedä, miten se voisi kääntyä päälaelleen.

Se oli tavallaan se "ajan suunnan" kääntämisen ongelma, minkä nostin esiin. Mutta eihän Bruton sitä tarvitsekaan varsinaisesti selittää, kun kyse on puhtaasti mielikuvituksesta.

Brutto

En itse pidä parhaimpana tapana määritellä aikaa pelkästään entropian muutoksena. Esimerkiksi luhistuvassa maailmankaikkeudessa entropia ikään kuin pienenee, jolloin aika kulkisi takaperin. Pieneneminen päättyisi yhteen massaltaan valtavaan mustaan aukkoon, jossa entropiaa ei enää ole. Tällöin ajan pitäisi kulkea takaperin myös mustiin aukkoihin luhistuvissa galakseissa mutta se ei kaiketi sitä tee? Tosin en ole varma siitäkään, voimmeko mitenkään edes havaita ajan suuntaa.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 15, 2019, 12:26:25
En itse pidä parhaimpana tapana määritellä aikaa pelkästään entropian muutoksena. Esimerkiksi luhistuvassa maailmankaikkeudessa entropia ikään kuin pienenee, jolloin aika kulkisi takaperin. Pieneneminen päättyisi yhteen massaltaan valtavaan mustaan aukkoon, jossa entropiaa ei enää ole. Tällöin ajan pitäisi kulkea takaperin myös mustiin aukkoihin luhistuvissa galakseissa mutta se ei kaiketi sitä tee? Tosin en ole varma siitäkään, voimmeko mitenkään edes havaita ajan suuntaa.

Ehkä yleisesti otaksutaan, että menneillä tapahtumilla olisi jokin työntävä vaikutus, eli kausaalisuus toimisi (öh- työntövoimalla)  Mutta sehän onkin toisinpäin, eli yleinen vetovoimahan se työn tekee. Painovoimahan tätä maailmankaikkeutta pyörittää.
Sehän on ilmeinen tosiasia. Meneet tapahtumat on silti kytköksissä tapahtumiin, eli pitää olla jotain pyöritettävää.  Ilman massaa ei ole sitä painovoimaakaan, eli kiihtyvyyttä ja avaruuden kaareutumista joten kaikki riippuu kaikesta.


Brutto

#326
Lainaus käyttäjältä: Karikko - tammikuu 15, 2019, 12:35:31
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 15, 2019, 12:26:25
En itse pidä parhaimpana tapana määritellä aikaa pelkästään entropian muutoksena. Esimerkiksi luhistuvassa maailmankaikkeudessa entropia ikään kuin pienenee, jolloin aika kulkisi takaperin. Pieneneminen päättyisi yhteen massaltaan valtavaan mustaan aukkoon, jossa entropiaa ei enää ole. Tällöin ajan pitäisi kulkea takaperin myös mustiin aukkoihin luhistuvissa galakseissa mutta se ei kaiketi sitä tee? Tosin en ole varma siitäkään, voimmeko mitenkään edes havaita ajan suuntaa.

Ehkä yleisesti otaksutaan, että menneillä tapahtumilla olisi jokin työntävä vaikutus, eli kausaalisuus toimisi (öh- työntövoimalla)  Mutta sehän onkin toisinpäin, eli yleinen vetovoimahan se työn tekee. Painovoimahan tätä maailmankaikkeutta pyörittää.


Painovoima saattaisi olla se moottori, joka jarruttaa aikaa ettei se täysin villiintyisi kiitämään. Painovoiman tavoitehan näyttää olevan entropian pienentäminen.


Muoks: Lisätty panovoimaan yksi i-kirjain.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Topi

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 15, 2019, 12:26:25
En itse pidä parhaimpana tapana määritellä aikaa pelkästään entropian muutoksena.

Ajatus oli pikemminkin, että "ennen" ja "jälkeen" saavat osan merkityksestään siitä, miten entropian laki käytännössä toimii.

En pidä tyydyttävänä määritellä aikaa vain entropian muutoksina, mutta jos kuvitellaan sellaista järjestelmää, jossa entropian taso ei voi enää muuttua, tai no, ainakin lämpökuoleman jälkeinen maailmankaikkeus on sellainen, jossa mikään ei voi enää vaikuttaa mihinkään eikä mitään enää tapahdu. On ihan perusteltu kysymys, mitä aika enää tarkoittaa tällaisessa maailmankaikkeudessa.

Entropian laki kai sanoo, että suljetussa järjestelmässä entropian taso ei voi laskea. Se voi siis pysyä samana.

Suhteellisuusteorian mukaan ei ole mitään kosmista kelloa, joka määrittäisi ajan kulumisen tai kaikille yhteisen ajan. Kaikki liikkuu koko ajan sekä avaruudessa että ajassa, ja jollain palikkatasolla ainakin vaikuttaa siltä, että mitä suurempaa liike on yhdessä näistä ulottuvuuksista, sitä pienempää se on toisessa.

Kun siis... jos on vaikka kylpyamme täynnä vettä, siellä atomit tai muut alkeishiukkaset liikkuvat ja se liike määrittää koko järjestelmän makrotilan. Entropia infromaationa ajateltuna on se informaation määrä joka meille tulisi, jos yhtäkkiä tulisimme tietoisiksi jokaisen hiukkasen hiukkasen paikasta ja nopeudesta.

Siis tässä on joku sellainen itselleni hämäräksi jäävä juttu, että lämpö ja liike ja aika ja toisaalta entropiakin ovat jollakin tavalla yhteydessä – enkä tahdo saada tästä sanottua mitään järkevää, kun en kerta kaikkiaan hahmota, mitä nyt vaikka "ajan suunta" voisi tarkoittaa. Mikä ei tietenkään sinällään ole argumentti sen puolesta, etteikö sillä olisi suunta ja etteikö se voisi myös vaihtua.




Brutto

Lainaus käyttäjältä: Topi - tammikuu 15, 2019, 13:24:53

Siis tässä on joku sellainen itselleni hämäräksi jäävä juttu, että lämpö ja liike ja aika ja toisaalta entropiakin ovat jollakin tavalla yhteydessä – enkä tahdo saada tästä sanottua mitään järkevää, kun en kerta kaikkiaan hahmota, mitä nyt vaikka "ajan suunta" voisi tarkoittaa. Mikä ei tietenkään sinällään ole argumentti sen puolesta, etteikö sillä olisi suunta ja etteikö se voisi myös vaihtua.

Olen joskus kuullut teorian, että oikeasti liikumme ajassa taaksepäin katse kohti sitä mitä tulee tapahtumaan. Eli olemmekin taantumassa käänteisessä evoluutiossa kohti alkueläintä. Mutta itse koemme kehittyvämme sekä  liikkuvamme ajassa toiseen suuntaan kohti tuntematonta.

Tämä malli voisi kätkeä sisäänsä vaikkapa sellaisen selityksen, että olimme joskus osa superälykästä kokonaisuutta, joka lähtikin hajoamaan hiljalleen sammuviin osiin. Ehkä olimme yksi iso elämän ja keinoälyn muodostama kokonaisuus joka räjähti silkkaa tehokkuuttaan :)  Nyt etsimme menneisyyttämme ihan väärästä suunnasta.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

mikainen

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 15, 2019, 13:51:21
Lainaus käyttäjältä: Topi - tammikuu 15, 2019, 13:24:53

Siis tässä on joku sellainen itselleni hämäräksi jäävä juttu, että lämpö ja liike ja aika ja toisaalta entropiakin ovat jollakin tavalla yhteydessä – enkä tahdo saada tästä sanottua mitään järkevää, kun en kerta kaikkiaan hahmota, mitä nyt vaikka "ajan suunta" voisi tarkoittaa. Mikä ei tietenkään sinällään ole argumentti sen puolesta, etteikö sillä olisi suunta ja etteikö se voisi myös vaihtua.

Olen joskus kuullut teorian, että oikeasti liikumme ajassa taaksepäin katse kohti sitä mitä tulee tapahtumaan. Eli olemmekin taantumassa käänteisessä evoluutiossa kohti alkueläintä. Mutta itse koemme kehittyvämme sekä  liikkuvamme ajassa toiseen suuntaan kohti tuntematonta.

Tämä malli voisi kätkeä sisäänsä vaikkapa sellaisen selityksen, että olimme joskus osa superälykästä kokonaisuutta, joka lähtikin hajoamaan hiljalleen sammuviin osiin. Ehkä olimme yksi iso elämän ja keinoälyn muodostama kokonaisuus joka räjähti silkkaa tehokkuuttaan :)  Nyt etsimme menneisyyttämme ihan väärästä suunnasta.

Muistuttaa vähän teosofien ajatuksia "involuutiosta", superälykkään kokonaisuuden hajoamista osiksi, jälleensyntyviksi sieluiksi. Jossain vaiheessa olisi virta kuitenkin kääntynyt evoluutioksi joka olisikin palaamista takaisin superälykkääksi kokonaisuudeksi. Hindujen tapaan ikuista kiertokulkua, sykkivä maailmankaikkeus jne.