Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Älykäs suunnitelu, ID

Aloittaja Brutto, tammikuu 04, 2019, 08:14:16

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 15, 2019, 08:12:24
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 15, 2019, 07:52:35

Jos simulaatiomme simuloi tuon simulaation tehneen ihmisen kehittymistä, kyseessä täytyy olla meidän aikakäsityksemme mukaisesti vasta tulevaisuudessa tapahtuva asia - siis jotain joka simulaatiossamme on tulevaa, ei mennyttä.

Jos - siis jos- simulaatiomme simuloi tuon simulaation tehneen ihmisen kehittymistä, niin tuloksena on itseään toistava jatkumo, joka tuottaa jatkuvasti uusia sisäkkäisiä simulaatioita, joilla kaikilla on kuitenkin yhteinen kronologia. Sen alkupiste menneisyydessä on ensimmäisen simulaation tekeminen riippumatta täysin sittä mikä vuosi on meneillään missäkin simulaatiossa tai ajassa ennen ensimmäistä simulaatiota. Ensimmäisen simulaation tekeminen on syy ja muut simulaatiot ovat tuon mainitun syyn seurauksia.

Ei välttämättä, sillä simulaatioon on myös saatettu asettaa loppu. Me vain ei olla siellä vielä. Se raja voi tulla ENNEN ensimmäisen simulaation aloittamista.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 15, 2019, 11:46:31
Lainaus käyttäjältä: Topi - tammikuu 15, 2019, 11:29:55

Tarkoitan tässä sitä, että älykkyyttä taustalle postuloimalla ei pääse koskaan selittämisessä varsinaiseen maaliin, vaan siinä ikään kuin lakataan yrittämästä ymmärtää. Jossain kohtaahan siellä on kuitenkin oltava pohja vastassa, ja yleisesti koetaan hedelmällisemmäksi miettiä tai selittää sitä, miten älykkyys syyntyy jostakin yksinkertaisemmasta. Oletus tässä on se, että on samantekevää, onko tämä se taso, jolla kysymys tulee vastaan, kun se jossain kohtaa on siellä kuitenkin.

Pohja ei tule välttämättä vastaan sellaisissa malleissa, joissa ajan suunta voisi vaihdella. Ei olisi enää alkua, vaan aika muodostaisi silmukoita. Tällöin on mahdollista, että esimerkiksi valtava keinoäly olisi joko luonut itse itsensä ja kääntänyt ajan suuntaa, tai aikojen saatossa kehittynyt keinoäly olisi puutannut kaiken muun paitsi itsensä ja käynyt käynnistämässä maailmankaikkeuden uudelleen.

Kuten aikaisemmin sanoin, tiede ei auta tässä mallintamisessa juuri lainkaan. Pitää liikkua lähinnä jossakin filosofian ja mielikuvituksen takamailla ja hyväksyä ettei varmuutta ole.

No jos ajan suuntan voi vaihdella, niin simulaation tekijä voi tulla hyvinkin vasta tulevaisuudessa ja simulaation jälkeen.

a4

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 15, 2019, 08:36:14
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 15, 2019, 08:22:13
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 15, 2019, 05:58:13
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 14, 2019, 23:46:38
Viime vuosina ruotsalaislähtöinen filosofi Nick Boström on saanut totiset fyysikotkin pohtimaan ajatusta. Boström on kehittänyt argumentin, jonka mukaan on äärimmäisen todennäköistä, että meidän maailmamme on vain tulevaisuuden ihmisten luoma simulaatio.

Luontevampaa olisi, että meidän maailmamme on menneisyyden ihmisten(?!) luoma simulaatio.

Simulaatiomallikin eräs älykkään suunnittelun variaatio. Ja ihan varteenotettava sellainen.
Jos maailmamme on meitä kehittyneemmän ihmiskunnan simulaatiota omasta maailmastaan, simulaatiomme sisäinen aika on simuloijista katsottuna heidän menneisyyttä.
Lisäksi aikamme ei olisi todellista aikaa vaan simuloitua aikaa, eli simulaatiomme sijaitsisi todellisen maailman sisällä.


Simulaatio ja simulaation ulkopuolinen maailma ovat samaa todellisuutta jolloin niille on olemassa vain yksi aika. Simuloitu aika ei ole todellista aikaa vaikka sillä on oma kronologiansa. Simuloittu aika ei voi myöskään mitata simulaation ulkopuolisia tapahtumia joten nämä kaksi aikaa eivät ole vertailukelpoisia. Tällöin ei myöskään ole mieltä sanoa, että tulevaisuuden ihmiset loivat simulaation.
Hyväntahtoisesti muotoilun tulevaisuuden ihmisten luoma simulaatio voi ymmärtää tarkoittavan ihmisiä jotka ovat meitä kehittyneempiä.
Vähemmän hyväntahtoisesti muotoilun voi ymmärtää järjettömyytenä jossa simulaatio on olemassa ennen simulaation luomiseen kykeneviä ihmisiä.

Simuloitu aika on simuloitua todellista aikaa eli sillä on sama kronologia. Simuloitu aika mittaa simuloimiaan simulaation ulkopuolisia tapahtumia joten nämä kaksi aikaa ovat samaa aikaa, eri vaiheessa.

a4

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 15, 2019, 11:46:31
Lainaus käyttäjältä: Topi - tammikuu 15, 2019, 11:29:55

Tarkoitan tässä sitä, että älykkyyttä taustalle postuloimalla ei pääse koskaan selittämisessä varsinaiseen maaliin, vaan siinä ikään kuin lakataan yrittämästä ymmärtää. Jossain kohtaahan siellä on kuitenkin oltava pohja vastassa, ja yleisesti koetaan hedelmällisemmäksi miettiä tai selittää sitä, miten älykkyys syyntyy jostakin yksinkertaisemmasta. Oletus tässä on se, että on samantekevää, onko tämä se taso, jolla kysymys tulee vastaan, kun se jossain kohtaa on siellä kuitenkin.
Kuten aikaisemmin sanoin, tiede ei auta tässä mallintamisessa juuri lainkaan. Pitää liikkua lähinnä jossakin filosofian ja mielikuvituksen takamailla ja hyväksyä ettei varmuutta ole.
Mallinnukset tulee perustaa tieteelliseen maailmankuvaan. Muuten ne eivät lepää faktojen varassa eli ovat huuhaata.

a4

Kvanttiteknologia on mielenkiintoinen, mutta haastava tutkimuskohde. Läpimurto alalla voi mullistaa lääkesuunnittelun tai mahdollistaa maailmankaikkeuden simuloinnin.

Jos tällaisia historiasimulaatioita tehdään vaikka kaksi, on tilastollisesti todennäköisempää, että me elämme tietokoneohjelmassa kuin oikeassa todellisuudessa.

Faktoista johdettuina ennusteina ja päättelynä, johtopäätös on jännittävä.
Jopa jännittävämpi kuin lukuisat teknologisen kehityksen ja tiedon kasvun mukana kasvavat uhkakuvat, kuten kuolemattomat tappajarobotit.
Myös me pystyisimme simuloimaan lukuisia universumimalleja eettisesti arveluttavalla tarkkuudella, simulaation elävyydellä.
Oma todennäköiseltä vaikuttava(heh!) simulaatioelämämme tai tieteellinen maailmankuvamme on sekin aina tiedollisena kuvauksena rajallista, epätäydellistä, todennäköisyyksien varaista, satunnaisuutta sisältävää, täydellistä varmuutta vailla.
Perimmäisetkin kysymykset jäävät aina näiden varaan.