Lakko ja sen moraali

[Brutto]

Kevään työtaistelut ovat käynnistyneet ja sanasota kiihtyy. Valitettavasti mikään ei näytä muuttuneen sadassa vuodessa. Työntekijäpuoli tulkitsee edelleen lakko-oikeuden oikeudeksi uhkailla lakkoon haluttomia ja käyttää heitä kohtaan henkistä väkivaltaa.

https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000006387576.html

[ROOSTER]

Lakkoja pitäisi olla aina silloin tällöin jotta ne sujuisivat kuten halutaan. Jos niitä on liian harvoin, ne muuttuvat helposti mellakoiksi. Toki mellakan ja lakon välinen rajanveto on joskus vaikeaa.

Minusta työstä voi kieltäytyä jos haluaa sopimusehtoja parantaa. Ellei siihen ole reilusti mahdollisuutta, aletaan lähestyä orjatyötä. Nykyään lakoissa alkaa näkyä taas periaatteellinen puoli, kysymys ei ole ainoastaan muutaman kikytunnin ongelmasta.

[Aave]

Pidän ay-liittoja eräänä yhteiskunnallisen kehityksen mittarina (Ei tarvitse kuin katsoa maita joissa niitä ei ole, tai joissa niillä ei ole juurikaan vaikutusvaltaa). Sotiemme jälkeisen historian valossa lakkoja on ollut viime vuosikymmeninä jopa naurettavan vähän, mutta sitäkin enemmän ne ovat saaneet huomiota.

Oikeastaan kapitalistinen järjestelmä on rikki senkin vuoksi, että jossain vaiheessa pääpaino siirtyi osakkeenomistajien yliherruuteen ja voitonmaksimointiin. Systeemi toimii hyvin kuluttajille, pienille ja keskisuurille yrityksille silloin, kun on myös aitoa kilpailua, mutta ylikansalliset pörssiyhtiöt "rajattomine kasvuineen" mädättää lopulta kaikkien muiden, paitsi osakkeenomistajien ja suursijoittajien toiminnan.

Ei sillä - lain puitteissa ay-liikkeenkin tulisi toimia.

[Hayabusa]

Lakkoja pitäisi olla aina silloin tällöin jotta ne sujuisivat kuten halutaan. Jos niitä on liian harvoin, ne muuttuvat helposti mellakoiksi. Toki mellakan ja lakon välinen rajanveto on joskus vaikeaa.

Yllä olevassa on suurta viisautta. Pätee moneen muuhunkin vastakkainasetteluun.

[Xantippa]

Pidän ay-liittoja eräänä yhteiskunnallisen kehityksen mittarina (Ei tarvitse kuin katsoa maita joissa niitä ei ole, tai joissa niillä ei ole juurikaan vaikutusvaltaa). Sotiemme jälkeisen historian valossa lakkoja on ollut viime vuosikymmeninä jopa naurettavan vähän, mutta sitäkin enemmän ne ovat saaneet huomiota.

Oikeastaan kapitalistinen järjestelmä on rikki senkin vuoksi, että jossain vaiheessa pääpaino siirtyi osakkeenomistajien yliherruuteen ja voitonmaksimointiin. Systeemi toimii hyvin kuluttajille, pienille ja keskisuurille yrityksille silloin, kun on myös aitoa kilpailua, mutta ylikansalliset pörssiyhtiöt "rajattomine kasvuineen" mädättää lopulta kaikkien muiden, paitsi osakkeenomistajien ja suursijoittajien toiminnan.

Ei sillä - lain puitteissa ay-liikkeenkin tulisi toimia.

Tästäpä täysin samaa mieltä.

Ihmettelinkin minäkin näitä uutisia siitä, että AY-liike uhkailee firmoja, joiden työntekijät eivät edes kuulu ko. liittoon ja yritin muistella, onko aeimmin ollut tälläistä uutisointia? Siis toisin sanoen, kummasta aikaisemmin oli kyse, siitäkö, että firmat lakkoilivat kun lakon aika oli, vaiko siitä, että ei kiinnitetty huomiota siihen, lakkoiliko joku pikkufirma vai ei, kunhan isot seisovat käsketysti?

AY-liikkeen suosiohan on ollut tasaisessa laskussa, minkä ymmärtää sitäkin kautta, että eipä se uutisointi johtohommista sielläkään ole ollut kohen imartelevaa.

Niin tai näin, kyllä tänä keväänä maksellaan edellisen hallituksen aiheuttamia traumoja tälläkin saralla.

T: Xante

[Aave]

Lakkoja pitäisi olla aina silloin tällöin jotta ne sujuisivat kuten halutaan. Jos niitä on liian harvoin, ne muuttuvat helposti mellakoiksi. Toki mellakan ja lakon välinen rajanveto on joskus vaikeaa.

Yllä olevassa on suurta viisautta. Pätee moneen muuhunkin vastakkainasetteluun.

Mene ja tiedä. Ranskassa voidaan puhua ihan mielenosoituskulttuurista, Suomessa ei todellakaan sellaista ole. Tällä hetkellä Ranskan keltaliiveihin on liittynyt tuhansia palomiehiä protestoimaan ja voi sitä ironian määrää, kun nyt palomiehiä ruiskutetaan vesitykeillä. Ranskassa protestoidaan varsin nopeasti pienistäkin asioista, ja silloin tietysti sattuu myös yli- ja ohilyöntejä. Mutta minua risoo vieläkin, että Suomessa 1990-luvun laman aikaan työikäiset eivät nousseet reippaasti ja kovaa barrikadeille. Kun näin ei käynyt, siitä ovat voineet niin työnantajat kuin poliitikotkin vetää sen johtopäätöksen, että katajaista kansaamme on helpohko ohjailla. Ei se ryhdy tosissaan rähisemään, vaikka piru olisi jo merrassa! "Vain" lakkoilu - ja silloinkin todella maltillisesti - kuuluu nykysuomalaiseen peruskauraan.

Olen jo joskus aiemmin kirjoittanut siitä, miten varsinkin suomalainen vasemmisto on tavallaan kokenut vallankaappauksen. Sen kovaäänisimmät kannattajat ja näkyvimmät edustajat ovat nykyisin filosofiaa lässyttäviä salonkisosialisteja, elitisti/globalisaatioragettajia ja sukupuoli-nussikkaloita, joiden ajamat "asiat" eivät kosketa tavallista duunaria käytännössä lainkaan. Akateemisella naispuheenjohtajalla on kallis brändiläppäri, ja siihen on liimattu joitain jänskä-asenteellisia, mellakointia ihannoivia tarroja. Sitten se puhuu joistain marginaalisista seksuaalivähemmistöistä ja tasa-arvosta - ei kosketa duunareiden arkea millään tavalla. Sitten muka harmittelevat, kun äänimäärät jäävät pieneksi, j perinteiset vasemmistoa äänestäneet siirtyivätkin mm. Perussuomalaisten leiriin. Se on puuhastelijoiden ja näpertelijöiden puolue, kiva pikku sisäpiiri, jonka alapuuhastelijoina sitten jotain varis- ja silakkaryhmäläisiä! Onnea vaan tällä kombinaatiolla!

Vaikkahan muuttaisivat kelkkansa suunnan tällä sekunnilla, kestäisi luultavasti toistakymmentä vuotta, että se alkaisi näkyä äänimäärissä. Sen sijaan ei ole mitään merkkejä että sellainen olisi edes harkinnassa. Siskojen siskoilu vain kiihtyy, ja kannattajiinkiin liittyy lähinnä niitä, joilla on huppu jo valmiiksi pahasti himmeenä.   

[Aave]

Ay-johtajilla on pakkokin olla työnantajapuolen johtajia vastaavat palkat. Muuten heidän osaamisensa ja tietotaitonsa olisivat liian helposti ostettavissa työnantajapuolen käyttöön. Kannattaisi pitää mielessä sekin, että niiden suurten ay-liitojen alla on vähintään tuhansia tai kymmeniätuhansia ihmisiä, joiden asioita ajetaan. Eivät ne ole mitään pikkujuttuja, ja paineet kovat.

Ei tarvitse ottaa esimerkiksi kuin jonkin suomalaisittain keskisuuren tai suuren yrityksen yksittäinen luottamusmies. Kun sellainen osaston luottamusmiehenä toiminut päättääkin luopua pestistään, se ei suinkaan tarkoita, että hän palaisi takaisin rivimieheksi. Jos luottamusmies jatkaa samassa firmassa, se tarkoittaakin tyypillisesti ylennystä, ja tietotaidon muljahtamista työnantajan hyväksi. Se on yksittäistapauksenakin melkoinen pommi entisille rivityökavereille, jonka jälkeen osastoa voidaan ainakin jonkin aikaa viedä, kuin pässiä narussa. Saati, että sen tason osaaminen kuin koko liiton johtaminen verkostoineen ja henkilöiden (Heidän taipumustensa ja ajattelunsa) todellisen tuntemuksen myyminen on. Täydellisempää takinkääntöä näkee harvoin edes politiikassa.

[Brutto]

Lakkopelleilystä eivät hyödy muut kuin järjestöpomot. Paperiteollisuus lakkoili itsensä käytännössä Kiinaan. Nyt muu teollisuus on seuraamassa perässä.

Joku ylivieskalainen sahatyöläinen tuskin ymmärtää, miksi pitää mennä lakkoon, vaikka kylän ainoa työnantaja on jo nykyisilläkin palkoilla valmis konkurssiin.

Toivottavasti nykyinen työmarkkinajärjestelmä puretaan ennen kuin viimeisetkin rippeet teollisuudestamme on siirtynyt halpamaihin.

[-:)lauri]

^noinkohan työläinen ajateelee, että tinginpäs mielummin omasta palkastani kuin omistajien vottomarginaalista... Ongelmaan olisi ainakin Trump -ratkaisu: laitetaan ulkomaiselle tavaralle niin tuntuvat tullimaksut, että kotimainen tuotanto taas kannattaa.

Ihmiset ovat opportunisteja. Monet ovat syntyneet ja eläneet vain tällä aikakaudelle, jota ennen liitot ovat jo tehneet itsensä pitkälti tarpeettomiksi. Ovat neuvotelleet vuosien saatossa niin hyvät työehtosopparit, että harva katsoo voittavansa mitään liittymällä ammattiliittoonliittoon. Tosin se liittojen tarpeettomuus perustuu pitkälti opportunismiin. Työnantajapuoli ei pelkää tinkiä työntekijöiden oikeuksista jos vastakkain ovat työntekijöiden palkka ja omistajien voittomarginaali.

[Muisto Keijo Kullervo]

Muistuu mieleeni Karin piirros jossa kokoomuspappi kypärä päässä oli lihava ja sosiaalidemokraatti laiha työläinen lippalakki päässä?
- Mitähän juttelivat silloin aikoinaan? Ei kai säästä, mutta säästämisestä varmaankin. Sosiaalidemokraatti työläinen pani markat (eurot) säätöpossuun ja pappi osakkeisiin pörssiin... Maailma siltä osin ei ole muuttunut vielä mihinkään.
Muisto Keijo Kullervo

[Aave]

Lakkopelleilystä eivät hyödy muut kuin järjestöpomot. Paperiteollisuus lakkoili itsensä käytännössä Kiinaan. Nyt muu teollisuus on seuraamassa perässä.

Joku ylivieskalainen sahatyöläinen tuskin ymmärtää, miksi pitää mennä lakkoon, vaikka kylän ainoa työnantaja on jo nykyisilläkin palkoilla valmis konkurssiin.

Toivottavasti nykyinen työmarkkinajärjestelmä puretaan ennen kuin viimeisetkin rippeet teollisuudestamme on siirtynyt halpamaihin.

Paperiteollisuus ehti kyllä upottaa perkeleesti rahaa toivioretkillään ulkomaille. Osittain onnistuivat, mutta tuli myös hillittömästi takkiin. Kyllä se joudutti pakostakin investoimaan sinne, missä oli enää mahdollisuuksia. Samalla suljettiin Suomesta sinänsä kannattavia tehtaita.

Aiemmista kirjoituksistani saattaa saada kuvan, että olisin jotenkin erityisesti kallellani ay-väkeen. Jos näin, niin en kuitenkaan ole. Ymmärrän molempia osapuolia, mutta kyllä minäkin sen tahon lauluja laulan, kenelle töitä teen. On manguttu pariinkin kertaan työhistorian aikana luottamusmieheksi, mutta siihen hommaan en ole koskaan lähtenyt - enkä lähde.

Nyt on edessä lakkokevät, ja työnantajapuoli oli jo Rinteen suhteen niin hiilenä, että hänestä piti yksinkertaisesti päästä eroon. En minäkään miehestä pidä, mutta en pidä kyllä nykyisestä hallituksestakaan. Se tekee oppositiolle kovin helpoksi sen, että oppositio voi huutaa talouskuria niin kauan, kuin tämä hallitus keikkuu. Sitten kun pyörähtää nurin, niin oppositio voi mainostaa olleensa koko ajan johdonmukainen ja ilkamoida, että mitäs me sanoimme.

En nostaisi sairaanhoitajien palkkoja. Sen sijaan työn sujuvoittaminen ja työn kuormittavuuden uudelleenarviointi voisi olla järkevää. Käytännössä se tarkoittaisi mm., että pitäisi palkata lisää työntekijöitä. Molempi pahempi.

[ROOSTER]

Luultavimmatummin Suomessa tulee aina olemaan puunjalostusteollisuutta, juuri sen verran mitä puuta voidaan metsistä irrottaa ja kysyntää maailmalla on. Koska tehtaat ovat yhä suurempia, niitä tarvitaan kplmääräisesti vähemmän - joillekin paikkakunnille jää väistämättä mustapekka käteen tässä pelissä.

[Brutto]

En nostaisi sairaanhoitajien palkkoja. Sen sijaan työn sujuvoittaminen ja työn kuormittavuuden uudelleenarviointi voisi olla järkevää. Käytännössä se tarkoittaisi mm., että pitäisi palkata lisää työntekijöitä. Molempi pahempi.

Samaa mieltä. Korkeampi palkka ei helpota työn kuormittavuutta. Toisaalta alalle ei riitä sopivia tulijoita koska palkkaus ei ole houkutteleva.

[Vaaraton Norsu]

^ Minun korvaanikin tuo kuullostaa hyvältä ajatukselta.

[Aave]

Samaa mieltä. Korkeampi palkka ei helpota työn kuormittavuutta. Toisaalta alalle ei riitä sopivia tulijoita koska palkkaus ei ole houkutteleva.

Kyllä tässäkin on taustalla parisenkymmentä vuotta jatkunut ideologinen myyräntyö, jossa julkista terveydenhoitoa on rapautettu pitkäjänteisesti ja tahallaan, yksityisen sektorin hyväksi. Ei siihen tarvita valtion taholta paljonkaan muuta, kuin jatkuvaa määrärahojen alibudjetointia kunnille. Samalla, kun saadaan suuren yleisön mielipide kääntymään julkista terveydenhoitoa vastaan ("Huonoa palvelua"!), paremmin palkatulla ja vähemmällä arkisella työmäärällä houkutellaan samalla sairaanhoitajien ja lääkäreiden paras osaaminen yksityisen sektorin puolelle. Klassinen starve the beast -kuvio, jota on nyt sovellettu monilla muillakin julkisen sektorin osa-alueilla.

Jyrki Käteinenhän lahjoi juuri tätä silmällä pitäen Sari Sairaanhoitjan äänestämään Kokoomusta. Sari Sairaanhoitaja ei vain älynnyt, että kyseessä oli juoni, jolla hänet saatiin ampumaan itseään jalkaan!

Historiallisesti ottaen nimen omaan sairaiden- ja vanhustenhoito oli juuri sitä, mitä yksityiset eivät missään nimessä halunneet Suomessa kontolleen. Nyt kun siellä haistetaankin raha ja erittäin hyvät voitontekomahdollisuudet, on ihan toinen ääni kellossa. Kyytipojaksi vielä saadaan ostettua veronmaksajien rahoilla rakennettua infraa ja laitteistoa pilkkahintaan!

Suuren mittakaavan kusetusta, jossa luu jää tavallisten kansalaisten käteen.

Sitten on niinkin, että tällä hetkellä 10% näiden palveluiden käyttäjistä käyttää 90% KAIKISTA palveluista. He ovat siis moniongelmaisten ja monisairaiden pieni ryhmä, johon palavat lähes kaikki rahat. Nyt, kun väestömme ikääntyminen vain kiihtyy ja köyhyys kasvaa, valtiontalous ei voi mitenkään kestää tällaistakaan rahoitusta. Rahamiehet saavat tasan tarkkaan, mitä ovat yhdessä myötämielisten hallitusten kanssa kulissien takana juonineetkin.