Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Sukupolveen samaistuminen

Aloittaja Xantippa, tammikuu 23, 2020, 09:50:34

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Vaaraton Norsu

#15
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 23, 2020, 09:50:34
Siinä missä suuria ikäluokkia on sanottu viimeiseksi moderniksi sukupolveksi, joiden elämää on leimannut jatkuva optimismi ja kehitysusko, X-sukupolvea on pidetty ensimmäisenä postmodernina sukupolvena, jonka elämää leimaa pessimismi ja epäluottamus tulevaisuuteen[1].

Ite olen kanssa pessimistinen x. Jos on uskominen lainattua, kehitysusko on ollut laskussa nyt jo aika monen vuosikymmenen ajan. Mitenköhän paljon moisella uskon kadottamisella on tekemistä nykyisen poliittisen polarisaation kanssa?

Kansan Syvät Rivit kirjoitti toisaalla, että polarisaatiolle syntyy edellytykset, kun normaalin arjen pyörittäminen menee vaikeaksi, eikä syitä koeta omasta itsestä johtuviksi. Mutta miettii vaan, että odotuksissa pettyminen myös voisi olla semmoinen juttu, joka tarjoaa demagogeille maaperän johon kylvää epäilyksen siemeniä.

EDIT. Sorry, en muotoillut viestiäni huomioimaan Xanten osin samaa aihetta koskevaa viestiä huomioivaksi.


a4

^ Paljon riippuu myös odotusten realistisuudesta eli faktapohjaisuudesta.
Ihmisen ajattelussa on paljon odotuksia vääristäviä viettejä.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 24, 2020, 08:22:07
^ Paljon riippuu myös odotusten realistisuudesta eli faktapohjaisuudesta.
Ihmisen ajattelussa on paljon odotuksia vääristäviä viettejä.

JOtenkin kuitenkin uumoilen, että jos puhutaan sukupolvikokemuksesta, on kyse enemmän siitä, että vääristymä on tarinan ja todellisuuden välillä. Siis sen tarinan, jonka on kuullut mm. aiemmilta sukupolvilta kertomuksena siitä, miten elämä kulkee ja millaisin eväin siinä pärjää. Tai sen tarinan, jota ohjeena tarjoillaan toimintatavaksi. Mutta sitten iskee todellisuus, joka ei kuljekaan tarinan mukaan, ei täytä tarinassa annettuja lupauksia. Vaikkapa, että tutkinto ei avaakaan tietä hyväpalkkaiseen vakituiseen työpaikkaan, tai että luvattu asunnon arvonnousu muuttuukin arvon vähenemiseksi. Että ahkeruus ja tunnollisuus ei annakaan sitä palkintoa, jonka avulla niihin panostamista on markkinoitu, mutta toisaalta joku toinen menestyy vain sillä, että sattui juuri oikeaan aikaan tekemään jotakin, jonka ei pitänyt olla tarinoiden mukaan millään tavalla järkevää ja tuottoisa.

Lisäksi on hyvä muistaa, että jos epärealistisen positiiviset odotukset eivät ehkä toteudu, niin niiden vastapainona myös epärealistisen pessimistisillä odotuksilla on huonoja seuraamuksia. Ne nimittäin varmistavat, ettei käy hyvin, koska luovuttaminen tapahtuu ennen kuin on edes yrittänyt. Toisaalta jonkinlaista suunnitelmallisuuttakin olisi hyvä pystyä harrastamaan, mutta samalla suunnittelu jo itsessään edellyttää, että ajatuksissaan jollain tapaa siirtyy ennustamaan tulevaa ja luomaan siitä odotuksia. On vaikeaa löytää hyvä tasapaino tässä hetkessä elämisen ja suunnitelmallisuuden välille. Vieläpä koko ajan säilyttäen järkevän realismin, johon kaiken lisäksi pitäisi sisältyä aina sekin vaihtoehto, että ilmenee jotain ennustamattoman yllättäviä käänteitä. Lopultahan fakta on, että tuleva tiedetään vasta, kun se meni jo. Tänä vuonna saattaa jopa se ihan satavarma vuosittainen talvi jäädä tulematta.

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: Vaaraton Norsu - tammikuu 24, 2020, 08:13:38
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 23, 2020, 09:50:34
Siinä missä suuria ikäluokkia on sanottu viimeiseksi moderniksi sukupolveksi, joiden elämää on leimannut jatkuva optimismi ja kehitysusko, X-sukupolvea on pidetty ensimmäisenä postmodernina sukupolvena, jonka elämää leimaa pessimismi ja epäluottamus tulevaisuuteen[1].

Ite olen kanssa pessimistinen x. Jos on uskominen lainattua, kehitysusko on ollut laskussa nyt jo aika monen vuosikymmenen ajan. Mitenköhän paljon moisella uskon kadottamisella on tekemistä nykyisen poliittisen polarisaation kanssa?

Kansan Syvät Rivit kirjoitti toisaalla, että polarisaatiolle syntyy edellytykset, kun normaalin arjen pyörittäminen menee vaikeaksi, eikä syitä koeta omasta itsestä johtuviksi. Mutta miettii vaan, että odotuksissa pettyminen myös voisi olla semmoinen juttu, joka tarjoaa demagogeille maaperän johon kylvää epäilyksen siemeniä.

EDIT. Sorry, en muotoillut viestiäni huomioimaan Xanten osin samaa aihetta koskevaa viestiä huomioivaksi.

Olen itse "alkupään x", joten ennätin mukaan muutoksen tuuliin ja toisaalta pelastuin juuri ja juuri nippis nappis töihin ennen laman alkua. Varsinaiset kulutusjuhlat jäi väliin, mutta ne olisivatkin tainneet olla ideologiani vastaisiakin :)

Ilmapiiri kyllä muuttui nopeasti, esimerkiksi työttömyydestä tehtiin kansalaisrikos, vaikka yhä useampaa se koski aivan ilman omaa syytä. Tämä tietysti johtui siitä, että lamaa ennen elettiin "kyllä töitä saa, jos niitä vaan haluaa tehdä"-maailmassa. Muistan, miten vaikeaa vanhemmille sukupolville oli ymmärtää, että töitä yksinkertaisesti ei ole. No, oppivat liene tämän itsekin sitten, kun konsultit alkoivat YTtä pyörittää.

Hyviä pointteja teille polarisoitumisesta.

T: Xante

Aave

Olen X-sukupolvea, eli  vuosien1964-1979 välillä syntyneitä. Sitä seurannut Y-sukupolvi ulottuu 1980-luvun alusta vuosituhannen loppua kohti, ja viimeisimpänä z-sukupolvi eli milleniaalit - ne jonnet, jotka eivät edes muista markkaa.

Jokaisella sukupolvella on useampiakin yhteisiä nimittäjiä ja sitten omia, omalle sukupolvelleen tyypillisiä arvoja, kulttuuri-ilmiöitä, kokemuksia ja odotuksia, jotka heijastelevat samalla yleistä ajanhenkeä. Harvemmin ne mitään spontaaneja ovat; ne ovat myös usein äärikaupallisia, ja erilaisten markkinatahojen tarkkaan suunnittelemia ja luomia trendejä, vaikka tavan tallaaja ei sitä älyäkään. Tämä koskee myös vasta- ja vaihtoehtoiskulttuureita. Se on kaupallista ja siihen liittyy yhtä lailla kuluttajuus, vaikka miten antikuluttajia leikitäänkin. Varsinkin kaupungeissa asuvien on harhaista kuvitella, etteivätkö he olisi tiiviisti "osa systeemiä", vaikkahan vastuisivat sitä "valinnoillaan" kuinka.

Raha ei haise, sanotaan.

Suomessa kun ollaan, moni aate ja trendi kulkeutuu tänne hieman jälkijunassa, vaikka internetin nousu on mahdollistanut yhä kiihtyvämmän tahdin erilaisten trendien leviämisessä. Samaan aikaan se on myös pirstonut ja laajentanut vaihtoehtojen repertuaaria. Nyt digataan Suomessakin esim. etelä-korealaista K-poppia tai japanilaista J-popmetallia, mikä ei olisi ollut vielä jokin aika sitten kovinkaan todennäköistä. Sivumennen, K-pop oli kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) Etelä-Korean hallitukselle erikseen koordinoima musiikkiteollisuuden laji, joka sitten luotiin erityisesti ulkomaanvientiä silmällä pitäen. Se on hyvä, ajankohtainen esimerkki siitä, miten kulttuuria luodaan rahantekokoneeksi.

Ja sitten kuulijakunta kokee edustavansa "vaihtoehtoista" ja "erilaista" musiikkimakua, nuo uniikit lumihiutaleet. :)
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Aave

Naurattaa muuten joka kerran, kun joku neropatti ryhtyy pilkkaamaan, ettei Suomella muka ole mitään "omaa kulttuuria". Samaan aikaan he saattavat ihailla vaikkapa afrikkalaista kulttuuria ja mielikuvitella esimerkiksi sitä, miten kirjavaa, monimuotoista ja värikästä siellä on jo pelkästään pukeutuminen.

No, tuo "afrikkalainen vaatetus" on rantautunut sinne Indonesiasta, jonne se puolestaan on rantautunut Kiinasta... Idiootit! :)
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Socrates

Avauksen listasta toki samat valtioiden muutokset jäivät vahvasti mieleen, vaikka olenkin X sukupolvea hiukan vanhempi.

Ennen ajattelin, ettei minua mikään yhdistä omaan sukupolveeni, kun en ole koskaan trendikkäissä kuteissa tai kampauksissa viihtynyt ja reilaamiset sun muut jäivät väliin.

Iän ja facen myötä olen huomannut miten vahvasti oman nuoruuden TV maailma ja monet arkeen liittyvät jutut yhdistävät samanikäisiä.

Ihminen on aikansa lapsi, vaikka yrittäisi hangoitella vastaan.
Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.

a4

Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 24, 2020, 08:46:30
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 24, 2020, 08:22:07
^ Paljon riippuu myös odotusten realistisuudesta eli faktapohjaisuudesta.
Ihmisen ajattelussa on paljon odotuksia vääristäviä viettejä.

JOtenkin kuitenkin uumoilen, että jos puhutaan sukupolvikokemuksesta, on kyse enemmän siitä, että vääristymä on tarinan ja todellisuuden välillä. Siis sen tarinan, jonka on kuullut mm. aiemmilta sukupolvilta kertomuksena siitä, miten elämä kulkee ja millaisin eväin siinä pärjää. Tai sen tarinan, jota ohjeena tarjoillaan toimintatavaksi. Mutta sitten iskee todellisuus, joka ei kuljekaan tarinan mukaan, ei täytä tarinassa annettuja lupauksia. Vaikkapa, että tutkinto ei avaakaan tietä hyväpalkkaiseen vakituiseen työpaikkaan, tai että luvattu asunnon arvonnousu muuttuukin arvon vähenemiseksi. Että ahkeruus ja tunnollisuus ei annakaan sitä palkintoa, jonka avulla niihin panostamista on markkinoitu, mutta toisaalta joku toinen menestyy vain sillä, että sattui juuri oikeaan aikaan tekemään jotakin, jonka ei pitänyt olla tarinoiden mukaan millään tavalla järkevää ja tuottoisa.

Lisäksi on hyvä muistaa, että jos epärealistisen positiiviset odotukset eivät ehkä toteudu, niin niiden vastapainona myös epärealistisen pessimistisillä odotuksilla on huonoja seuraamuksia. Ne nimittäin varmistavat, ettei käy hyvin, koska luovuttaminen tapahtuu ennen kuin on edes yrittänyt. Toisaalta jonkinlaista suunnitelmallisuuttakin olisi hyvä pystyä harrastamaan, mutta samalla suunnittelu jo itsessään edellyttää, että ajatuksissaan jollain tapaa siirtyy ennustamaan tulevaa ja luomaan siitä odotuksia. On vaikeaa löytää hyvä tasapaino tässä hetkessä elämisen ja suunnitelmallisuuden välille. Vieläpä koko ajan säilyttäen järkevän realismin, johon kaiken lisäksi pitäisi sisältyä aina sekin vaihtoehto, että ilmenee jotain ennustamattoman yllättäviä käänteitä. Lopultahan fakta on, että tuleva tiedetään vasta, kun se meni jo. Tänä vuonna saattaa jopa se ihan satavarma vuosittainen talvi jäädä tulematta.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - elokuu 16, 2022, 11:14:06
Avauksen listasta toki samat valtioiden muutokset jäivät vahvasti mieleen, vaikka olenkin X sukupolvea hiukan vanhempi.

Ennen ajattelin, ettei minua mikään yhdistä omaan sukupolveeni, kun en ole koskaan trendikkäissä kuteissa tai kampauksissa viihtynyt ja reilaamiset sun muut jäivät väliin.

Iän ja facen myötä olen huomannut miten vahvasti oman nuoruuden TV maailma ja monet arkeen liittyvät jutut yhdistävät samanikäisiä.

Ihminen on aikansa lapsi, vaikka yrittäisi hangoitella vastaan.
Hyvin sanottu ja kuitattu omat horinani aiheesta.

Lainaus käyttäjältä: Aave - tammikuu 24, 2020, 12:29:26
Naurattaa muuten joka kerran, kun joku neropatti ryhtyy pilkkaamaan, ettei Suomella muka ole mitään "omaa kulttuuria". Samaan aikaan he saattavat ihailla vaikkapa afrikkalaista kulttuuria ja mielikuvitella esimerkiksi sitä, miten kirjavaa, monimuotoista ja värikästä siellä on jo pelkästään pukeutuminen.

No, tuo "afrikkalainen vaatetus" on rantautunut sinne Indonesiasta, jonne se puolestaan on rantautunut Kiinasta... Idiootit! :)
Kulttuurit taitavat olla kiihtyvässä globaalissa myllerryksessä jolloin omankin kulttuurin hahmottaminen on vaikeaa ja nopeasti vanhenevaa.
Ehkäpä antiglobalistinen geopoliittinen uusi kylmä sota jarruttaa hieman kaitalismin voittokulkua ilman rajoja, kun Venäjän avittamana on herätty myös Kiinan kasvavaan valtaan maailmalla. Lääkkeenä länsimaille tietysti amerikkalaistumista isommalla dosetilla. :)



Itse asiassa me olemme rantautuneet Afrikasta. Ranta-afrikkalaisia!


Toope

Kyllä minä jossain määrin ehkä samaistun erääseen konservatiiviseen sukupolveen, jota ei miellytä ääliövasemmistolainen/pseudoliberaali tyrkytys yhteiskuntaamme. En minä ainakaan koskaan kysynyt mitään homo/queer-tyrkytystä, sitä pakotettiin meille. Liberaalivasurit eivät kysyneet, he tyrkyttivät tuota roskaa meille.

Itselläni on oma käsitykseni perhearvoista/yhteiskunnan arvoista. Sitä eivät vihervasurit kumoa. Näen heitä vallankumouksellisina ja siten ehkä väärinä profeettoina, enkä yhteiskuntaa opastavina malleina. Roskan tyrkytys ei korvaa hyvää perinteisyyttä.