Ikääntymisen tarkkailu

[Hippi]

^
Tuossa pitäisi seulonta aloittaa jo joskus 45-vuotiaasta alkaen, jotta ne varhaisimmatkin saadaan kiinni. Mutta onneksi iltapäivälehdissä on tuhkatiheään artikkeleita, joiden perusteella on helppo ennustella ainakin alkavaa dementiaa.

Äkkiä ajatellen ainakin minulla voisi olla jatkuva huono omatunto siitä, että aika pitäisi käyttää paremmin, sillä  vähän on taipumusta unohtua haaveilemaan ja muka-tärkeitä juttuja jää tekemättä. Nyt helposti ajattelee, että onhan tässä vielä vuosia jäljellä tai jopa vuosikymmeniä, joten ei kaikella tekemisellä niin hoppua ole

[Hippi]

Kuusi vuotta sitten avauduin FB;ssa
On hetkiä, jolloin tunnen itseni niin vanhaksi ja ajasta jääneeksi rahjukseksi. Nyt erityisesti muutama päivä on noissa fiiliksissä mennyt, kun "koko maailma suree Aviciita" - henkilöä, josta en ennen tämän kuolemaa ole kuullut kertaakaan. Ikinä en tämän musiikkiakaan ole kuullut, vaikka kirjoitusten mukaan "kaikki ovat rakastaneet hänen musiikkiaan".
Syvä huokaus! Laitan Bob Dylania soimaan ja yritän sinnitellä vielä hetken elämän syrjässä kiinni 🙁


Ajan kulun huomaa hyvin juuri noista otsikoista, kun ihmiset tuntemattomuudesta nousee "koko maailman tietoisuuteen" ja nämä "kaikkien rakastamat" kuolevatkin ennen kuin tieto heidän olemassa olostaan saavuttaa kaikki. Mutta sitten vasta sitä vanha onkin, kun nuo otsikot ei enää herätä mitään muuta ajatusta kuin "jaaha, taas yksi tuollainen" eikä edes huvita lukea, kuka tämä tuntematon kuuluisuus on tai mitä hän on saanut aikaan.

[Hiha]

Vielä tuosta pääsee muutaman kuusi vuotta eteenpäin 

We don't even care whether or not we care.

(Morla the Ancient One)

[Aave]

Ajan kulun huomaa hyvin juuri noista otsikoista, kun ihmiset tuntemattomuudesta nousee "koko maailman tietoisuuteen" ja nämä "kaikkien rakastamat" kuolevatkin ennen kuin tieto heidän olemassa olostaan saavuttaa kaikki. Mutta sitten vasta sitä vanha onkin, kun nuo otsikot ei enää herätä mitään muuta ajatusta kuin "jaaha, taas yksi tuollainen" eikä edes huvita lukea, kuka tämä tuntematon kuuluisuus on tai mitä hän on saanut aikaan.

Joistain kelkoista sitä on vain vapauttavaa hypätä pois eikä suinkaan niin, että siinä jäisi jälkeen jostain/missaisi jotain. Kuten juuri vaikka tietyt musiikkigenret, ja niiden nuoret edustajat.

Olen seurannut "aina" tavanomaista enemmän musiikkia, mutta kuluneen 10 vuoden aikana olen vähentänyt seurantaa runsaasti, useista syistä. Populaarimusiikissa ei ole varsinaisesti tapahtunut mitään uutta hyvään toviin. Rap - varsinkaan listapoppi suomi-rap -ei kiinnosta rahtuakaan, eikä siinä ole mitään omaperäistä.

Tiesin kyllä kuka AVICII oli ja millaista musiikkia teki, mutta ei se minua mitenkään erityisesti puhutellut. Mitään en olisi missannut, vaikka en olisi hänestä(Kään) tietänytkään.

Sitä tietää ja tuntee jo oikein hyvin, millaisesta musiikista pääpiirteissään pitää. Jos tulee jotain aidosti uutta, niin oikein hienoa - mutta en minä enää jaksa kahlaamalla kahlailla, että josko löytyisi jotain oikein huippua uutta tulokasta.

Minulla on ollut tähän aikoinaan metodikin. Se toimii niin, että seurasin Top 50 -listoja niin Euroopasta, kuin Yhdysvalloista. Kiinnostavia bändejä/artisteja ei katsota kärjestä, vaan vasta sieltä 30. sijalta alkaen, ja alas päin. Siellä alapäädyssä tuppaa olemaan esiintyjiä, joista sitten potentiaalisesti kuullaan tulevina vuosina ja uuden levynsä myötä listojen kärkipaikoilla. Internet on tosin muuttanut tätäkin kuviota erittäin paljon, ja musiikkigenret ovat nykyisin pirstaloituneita.

Kaikkia listoja ei myöskään pidä ottaa annettuina. Kansainvälisessä kustantamoteollisuudessakin kuvio toimii niin, että esim. New York Timesin Top -listan kirjat ovat tyypillisesti kustantamoiden itse takaisinostamia siihen pisteeseen, että kirja varmastii löytää tiensä sinne Best Sellereihin. Listat ovat samalla kustantamoiden ja levy-yhtiöiden promoamispaikkoja.