Vapaa tahto

[Karikko]

Aiemmin kun esimerkiksi a4 puhui illuusioista ja todellisuudesta, miksi ei lähtisi siitä, että illuusiot ovat ihmisenä olemiselle ja elämälle välttämättömiä. Niitä voi olla huonompia ja vähän parempia.

Illuusiotakin tavoitellessaan ihminen tavoittelee siitä satavaa tunnetta. Monesti jopa itsekin "tietää" tavoittelevansa "olematonta.
Miksi sinun mielestäsi illuusion tavoitteleminen on tarpeellista ja tavoitellaanko itseasiassa illuusiota, tunteita halutessa?

Tunteet ovat kyllä vaihtuvia ja haihtuvia.


Sitä voidaan käyttää kyllä kytkykauppanakin, uskomalla kuulemma pääsee taivaaseen. No en ihan usko noin heppoista palturia.

[Topi]

Illuusiotakin tavoitellessaan ihminen tavoittelee siitä satavaa tunnetta. Monesti jopa itsekin "tietää" tavoittelevansa "olematonta.
Miksi sinun mielestäsi illuusion tavoitteleminen on tarpeellista ja tavoitellaanko itseasiassa illuusiota, tunteita halutessa?

Jos illuusion ymmärtää maksimaalisen laajasti, ihmisen tavoitettavissa ei ole mitään muuta kuin illuusiota. Kollektiivisesti me voidaan niistä jokaisen yhteensovittamattomista käsityksistä ja subjektiivisista näkemyksistä rakentaa erilaisia likiarvoja, edes suurin piirtein ymmärtää toisiamme, tehdä jotakin järkevää tai vähemmän järkevää. Yksittäisenä olentona ihminen on aika avuton ressukka, ja kaikki inhimillinen hyvä perustuu siihen, miten me voidaan rakentaa toisten panoksen päälle. Kaikkien ihmisten työ ja oleminen perustuu valtaosaltaan nyt jo kuolleiden panokselle.

Silloin aletaan olla ongelmissa, jos väität että sinulla on jotakin mikä ei olekaan illuusiota vaan se on totta. Mielestäni on myös ongelmallista, jos korotat introspektion, sisäänpäinkääntymisen tai oman mielen liikkeiden tarkastelun tällaiselle jalustalle. Totta kai sekin on tärkeää, mutta antaako sekään nyt loppujen lopuksi sinulle varsinaista totuutta?

[safiiri]

Aiemmin kun esimerkiksi a4 puhui illuusioista ja todellisuudesta, miksi ei lähtisi siitä, että illuusiot ovat ihmisenä olemiselle ja elämälle välttämättömiä. Niitä voi olla huonompia ja vähän parempia.

Illuusiotakin tavoitellessaan ihminen tavoittelee siitä satavaa tunnetta. Monesti jopa itsekin "tietää" tavoittelevansa "olematonta.
Miksi sinun mielestäsi illuusion tavoitteleminen on tarpeellista ja tavoitellaanko itseasiassa illuusiota, tunteita halutessa?

Tunteet ovat kyllä vaihtuvia ja haihtuvia.


Sitä voidaan käyttää kyllä kytkykauppanakin, uskomalla kuulemma pääsee taivaaseen. No en ihan usko noin heppoista palturia.

Ehkä se kysymys ennemminkin on - onko meidän edes mahdollista käsittää todellisuus jotenkin "sellaisenaan"? Kun me rakennamme jonkun tulkinnan todellisuudesta, me olemme jo luoneet illuusion siitä. Jos taas emme tulkitse (anna mitään merkityksiä, luo asioille merkityssuhteita) todellisuutta millään tapaa, voimmeko  oikeastaan mitenkään sitä käsittää.

[a4]

Mutta - tuo ihan sama tieteellinen tutkimus siis pitää yksilöä kykenevänä antamaan tietoa tilastaan sen perusteella, miten hän sen itsessään tunnistaa. Mikäli tuo EI olisi minkään arvoista, ei tietoa ollenkaan (se ei voi olla pelkkää dataa, koska se on jo yksilön tulkinnan kautta kulkenutta), ei tiede voisi sitä tutkimuksensa lähtökohdaksi hyväksyä. Nimenomaan sellainen ihmisten tutkiminen, jossa heidän kokemuksellinen tietonsa todetaan tutkimukseen kelpaavaksi, JO VAATII tunnustamaan, että kyse on tiedosta. Lisäksi nimenomaan ihmistieteissä on jo ihan tunnustettuja tutkimusmetodeja, joissa tällaista tietoa käsitellään ja tulkitaan. Mittaamatta, tilastoimatta. Miten suhtaudut esim. fenomenologis-hermeneuttiseen tutkimusmetodiin tai etnografiseen tutkimukseen? Ovatko ne sinusta tieteellistä tietoa tuottavia metodeja vai eivät? Nämä metodit perustuvat ajatukseen, että yksilön oma kokemus on merkityksellistä tietoa, jonka avulla voimme lisätä yhteistä ymmärrystämme. Vai pitäisikö tällaiset haahuilijat sulkea tiedeyhteisön - ehkä yliopistojen - ulkopuolelle, varustaa varoituksella "epäilyttävää tietoa tuottavaa tutkimusta"?

Onhan luonnonkansoillakin ollut iät ja ajat toimivaa tietoa luonnosta, lääkekasveista ym.
Tiede vain tehostaa tätä yhteisöllistä yksilön kielellis-kulttuurista ajattelua, tietoa, toimivuutta ja kehitystä.
Tieteeseen käsitteenä voi suhtautua yhtä joustavasti kuin taiteeseenkin. Niitä esiintyy monessa muodossa, ja hyvä niin.
Pohjimmiltaan tiede ja taide ovat vain ihmisen ajattelun ja ilmaisun muotoja.

[a4]

Iso kuva ei pätkääkään auta minua päättämään, kannattaako lähteä ylittämään tietä vai ei. Se arvio vaatii toisen tason havaintoja ja päätelmiä, vaikka liikennesäännöt ovat olemassa. Minun kannattaa myös ymmärtää olla luottamatta siihen, että se auto tosiaan pysähtyy antamaan tietä. Tämä ymmärrys on ennen kaikkea kokemuksellisen tiedon tuottamaa, ei sen liikennesääntöjen ison kuvan. Isossa kuvassa ei näy ollenkaan se, miten autoilijan toimintaan tilanteessa vaikuttaa monet muutkin tekijät kuin liikennesäännöt. Mitä isomman kuvan kautta tilannetta tarkastelen, sitä vaikeampaa minun on arvioida itselleni edullisesti tuo tilannekohtainen päätös ylittää tie. Siinä isossa kuvassa nuo sääntöjen vastaiset häiriöt ovat vain epäolennaisia pikku häiriöitä, joiden takia ei pitäisi muutoin toimivaa liikennesääntöjärjestelmää kyseenalaistaa.

iso kuva auttaa mm. päättämään, kannattaako lähteä ylittämään suojatietä varomattomasti tai ylipäänsä tietä pimeällä ilman heijastinta.
Uhreista joka viides menehtyi suojatiellä. Jalankulkijoiden loukkaantumisista yli puolet tapahtui
suojatiellä.
Onnettomuustietoinstituutti tutki 24
pimeällä tai hämärällä tapahtunutta kuolemantapausta. Heijastinta käyttämällä joka viides heistä
olisi voinut pelastua kuolemalta.
https://www.liikenneturva.fi/sites/default/files/materiaalit/Tutkittua/Tilastot/tilastokatsaukset/tilastokatsaus_jalankulkijat.pdf
Iso kuvakin perustuu kokemustiedolle.
Liikennesääntöjä isommassa kuvassa näkyvät muutkin tekijät kuin liikennesäännöt.
Isomman kuvan kautta tilanteen tarkastelu on monimutkaisempaa, raskaampaa ja hitaampaa, mutta niin on tietoinen ajattelukin.
Normalisti ihminen toimii ja tekee valintoja alitajuisesti, mutta ongelmatilanteissa kannattaa kuluttaa aikaa ja energiaa ajatteluun tai motoriseen opetteluun.
Ajattelu muokkaa plastisia oppivia aivoja ja mahdollistaa entistä toimivamman alitajuisen toiminnan joka on nopeaa ja säästää energiaa.
Kävelyn, pyörällä ajamisen, lukemaan oppimisen..

[a4]

Tässä jäljemmässä kohdassa yllä tarjoamasi "iso kuva" on vähän sellainen mayalaisen astronomin iso kuva, tälleen heittona.

Ajattelin lähinnä sellaista erityisesti luonnontieteiden tarjoamaa isoa tuoretta yleiskuvaa karvattomista ihmisapinoista maailmankaikkeuden mittakaavassa hyttysen satiaisten paskaa pienemmällä kivellään, luontokappaleina jalkasientensä kanssa.
Itselleni vapaa tahto tuoksahtaa yhtä tuoreelle kuin sielutiede tai astrologia.

[a4]

Jos ja niinkuin on tässä mennään henkiselle puolelle niin saamme ajatella asoista kuinka vapaasti  vaan. Kukaan ei tiedä. Jos emme kerro ja se on vapaan tahdon asia.

Mennään vaan. Toivottavasti osataan takasin.
Itselläni on tässäkin kyllä suuria vaikeuksia.
Joskus en vain olisi osannut edes ajatella saati valita niin lukemattoman runsaita, hienoja ja oppineita ajatuksia mitä monet hienotitteliset asiantuntijat ja pystein palkitut tietäjät vaikuttavat osaavan.
No, aika useinkin minulle käy näin.
Entäs nämä tunteet sitten. Ei kyllä ainakaan tässä päässä tunteet ja valinnat pysy omissa karsinoissaan saati läteissään.
Olen huomannut osaavani valita tekojani ihan eri tavalla suutuspäissäni kuin mitä onnesta sykkyrällä olisin edes arvannut ajatella mahdolliseksi.
Alan jo epäillä että joku pieni vihreä piru poikineen kuiskii kuumottaviin korviini tai poskihampaassani on oppositiopuolueiden piilottama hallituksen vastainen radio.
Olen kuin eri ihminen lämpimän ateriankin jälkeen. Hyvällä kotikaljalla.
Eikä tässä vielä kaikki. Kumpa olisikin.
Olen huomannut valitsevani ihan eri tavalla ja mitä oudoimmista vaihtoehdoista, verrattuna aikaisempaan toimintaani.
En kehtaa enää räjähtää itkuun jos en saa tissiä. Kakat housuissa ei tunnu samalta vaihtoehdolta kuin ennen.
Alkoholi maistuukin hyvälle. Muistitikkua ei kannata syödä vaan työntää hurisevaan koneeseen. Jne.
Kertoisinko kuuluvalla äänellä yhtä avoimesti enää nykyään että naapurin setä näyttää tädille. Ehkä maanantaina.     

[Karikko]

Silloin aletaan olla ongelmissa, jos väität että sinulla on jotakin mikä ei olekaan illuusiota vaan se on totta. Mielestäni on myös ongelmallista, jos korotat introspektion, sisäänpäinkääntymisen tai oman mielen liikkeiden tarkastelun tällaiselle jalustalle. Totta kai sekin on tärkeää, mutta antaako sekään nyt loppujen lopuksi sinulle varsinaista totuutta?

Tuosta voisi olettaa, ettei tunteesi ole sinulle totta ja "satsaat" illuusioon.

Onko noin tai mitä pyrit sanomaan?  Oletettavasti tunteet ovat kyllä avainasemassa toiminnan tekijöinä, kuten tiedekin kertoo, ilman hermovälittäjäaineita ei aivotkaan toimi. Adrenaliini lienee sinullekin tuttu sanana ainakin ja suuttumuksesikin näyttäytyy silloin tällöin näin kirjallisellakin tasolla.

[safiiri]

Mutta - tuo ihan sama tieteellinen tutkimus siis pitää yksilöä kykenevänä antamaan tietoa tilastaan sen perusteella, miten hän sen itsessään tunnistaa. Mikäli tuo EI olisi minkään arvoista, ei tietoa ollenkaan (se ei voi olla pelkkää dataa, koska se on jo yksilön tulkinnan kautta kulkenutta), ei tiede voisi sitä tutkimuksensa lähtökohdaksi hyväksyä. Nimenomaan sellainen ihmisten tutkiminen, jossa heidän kokemuksellinen tietonsa todetaan tutkimukseen kelpaavaksi, JO VAATII tunnustamaan, että kyse on tiedosta. Lisäksi nimenomaan ihmistieteissä on jo ihan tunnustettuja tutkimusmetodeja, joissa tällaista tietoa käsitellään ja tulkitaan. Mittaamatta, tilastoimatta. Miten suhtaudut esim. fenomenologis-hermeneuttiseen tutkimusmetodiin tai etnografiseen tutkimukseen? Ovatko ne sinusta tieteellistä tietoa tuottavia metodeja vai eivät? Nämä metodit perustuvat ajatukseen, että yksilön oma kokemus on merkityksellistä tietoa, jonka avulla voimme lisätä yhteistä ymmärrystämme. Vai pitäisikö tällaiset haahuilijat sulkea tiedeyhteisön - ehkä yliopistojen - ulkopuolelle, varustaa varoituksella "epäilyttävää tietoa tuottavaa tutkimusta"?

Onhan luonnonkansoillakin ollut iät ja ajat toimivaa tietoa luonnosta, lääkekasveista ym.
Tiede vain tehostaa tätä yhteisöllistä yksilön kielellis-kulttuurista ajattelua, tietoa, toimivuutta ja kehitystä.
Tieteeseen käsitteenä voi suhtautua yhtä joustavasti kuin taiteeseenkin. Niitä esiintyy monessa muodossa, ja hyvä niin.
Pohjimmiltaan tiede ja taide ovat vain ihmisen ajattelun ja ilmaisun muotoja.

Tiede on tosiaan yksi mahdollinen - omalla tavallaan tehokaskin - tapa tiedon hankkimiseen. Mutta koska sillä on tietty metodi, se tuottaa vain tietynlaista tietoa. Jos nyt sitten tämä nostetaan hierarkisesti parhaaksi - ja oikeastaan ainoaksi - tiedon hankkimisen tavaksi, jää ilmiselvän määritelmällisesti osa ihmisen tiedosta ulkopuolelle. Jotta tiede pystyy ymmärtämään, millaista tietoa se kerää ja tuottaa - ja millainen tieto on sille vaikeampaa tavoittaa - sen pitää pohtia tarkaan ja huolellisesti sitä, mitä se tiedolla ymmärtää. Mikä ON tietoa. Olisi turhaa edes puhua nimenomaan tieteellisestä tiedosta, ellei muunlaista tietoa edes olisi olemassa.

Edelleen minulla on vahvasti tunne, ettet oikeastaan laske vaikkapa filosofiaa tieteen piiriin. Pidät tieteenä vain empiirisiä tieteitä. Tämä ei kuitenkaan ole akateemisessa maailmassa yleisesti hyväksytty näkemys. Onko sinusta tieteenfilosofia tarpeellista? Tuottaako se mielestäsi tietoa? Sosiaalinen konstruktivismi esim. kyseenalaistaa tieteen objektiivisuuden ja väittää, että tieteeseen vaikuttavat tiedeyhteisön arvot, ennakkokäsitykset sekä tavoitteet pelkkien teidollisten perusteiden sijaan. Tiedeyhteisössäkin toimivat ovat inhimillisiä ihmisiä, joilla on ihan samaan tapaan kuin muillakin taipumus ajatella kuten he ovat oppineet, tottuneet ajattelemaan, kuten muut heidän viiteyhteisössään ajattelevat. Jos kieltäydytään edes käsittelemästä tätä, koska uskotaan vakaasti empiirisen tutkimuksen metodien aina tuottavan objektiivisuutta, ollaan mielestäni siirrytty nimenomaan uskomuksien alueelle. Kyseenalaistaminen lienee tärkeä tieteellisen tiedon tarkastelussa. Mm. tieteenfilosofiassa tätä kriittisyyttä harjoitetaan tieteellisen metodin taustalla olevia oletuksia kohtaan ja kysytään vaikkapa juuri sitä, mitä tieto on ja miten tietoa saadaan.

Monet kysymyksistä tai pohdinnoista, joita olen nyt tuonut esiin, ovat peräisin tuollaisesta tieteenfilosofisesta diskurssista, vaikkakaan en varmasti ole niitä ehkä osannut erityisen pätevästi artikuloida. JOka tapauksessa varaukseton usko empirismiin on vanhentunut ja siihen on kohdistunut jo pitkään erilaista kriittistä pohdintaa. Tätä tehdään täysin akateemisella tasolla eli kyse ei nyt ole mistään huuhaa-diipadaapa-mustatuntuu -tasoisesta epäilystä. Eikä kyse ole vain taiteen tai teologian piirissä tapahtuvasta keskustelusta (jotka kai tyypillisesti ovat niitä empirian nimiin vannovien mielestä hörhöaloja). Filosofiahan on historiallisesti nimenomaan ollut erittäinkin tärkeä tieteen perusta. Onko mielestäsi tilanne tässä muuttunut vai onko filosofian piirissä tehtävälle ajattelutyölle tarvetta? Olemmeko ajatelleet ymmärryksemme tiedosta ja tieteestä valmiiksi niin hyvin, että kriittisyyttä ei enää perusteita kohtaan tarvita, vaan voimme keskittyä vain laajentamaan tietoa niillä metodeilla, jotka jo on muodostettu? Voiko tämän päivän tieteentekijä kokonaan unohtaa vaikkapa sen kysymyksen kysymisen, mitä tieto oikeastaan on, koska tähän kysymykseen ovat aiemmat sukupuiolvet jo vastauksen löytäneet ja heidän löydöksiinsä on syytä tyytyä - ilman edes tarvetta niiden pohjalla oleviin ajatuksiin tutustumatta?

[safiiri]

Iso kuva ei pätkääkään auta minua päättämään, kannattaako lähteä ylittämään tietä vai ei. Se arvio vaatii toisen tason havaintoja ja päätelmiä, vaikka liikennesäännöt ovat olemassa. Minun kannattaa myös ymmärtää olla luottamatta siihen, että se auto tosiaan pysähtyy antamaan tietä. Tämä ymmärrys on ennen kaikkea kokemuksellisen tiedon tuottamaa, ei sen liikennesääntöjen ison kuvan. Isossa kuvassa ei näy ollenkaan se, miten autoilijan toimintaan tilanteessa vaikuttaa monet muutkin tekijät kuin liikennesäännöt. Mitä isomman kuvan kautta tilannetta tarkastelen, sitä vaikeampaa minun on arvioida itselleni edullisesti tuo tilannekohtainen päätös ylittää tie. Siinä isossa kuvassa nuo sääntöjen vastaiset häiriöt ovat vain epäolennaisia pikku häiriöitä, joiden takia ei pitäisi muutoin toimivaa liikennesääntöjärjestelmää kyseenalaistaa.

iso kuva auttaa mm. päättämään, kannattaako lähteä ylittämään suojatietä varomattomasti tai ylipäänsä tietä pimeällä ilman heijastinta.
Uhreista joka viides menehtyi suojatiellä. Jalankulkijoiden loukkaantumisista yli puolet tapahtui
suojatiellä.
Onnettomuustietoinstituutti tutki 24
pimeällä tai hämärällä tapahtunutta kuolemantapausta. Heijastinta käyttämällä joka viides heistä
olisi voinut pelastua kuolemalta.
https://www.liikenneturva.fi/sites/default/files/materiaalit/Tutkittua/Tilastot/tilastokatsaukset/tilastokatsaus_jalankulkijat.pdf
Iso kuvakin perustuu kokemustiedolle.
Liikennesääntöjä isommassa kuvassa näkyvät muutkin tekijät kuin liikennesäännöt.
Isomman kuvan kautta tilanteen tarkastelu on monimutkaisempaa, raskaampaa ja hitaampaa, mutta niin on tietoinen ajattelukin.
Normalisti ihminen toimii ja tekee valintoja alitajuisesti, mutta ongelmatilanteissa kannattaa kuluttaa aikaa ja energiaa ajatteluun tai motoriseen opetteluun.
Ajattelu muokkaa plastisia oppivia aivoja ja mahdollistaa entistä toimivamman alitajuisen toiminnan joka on nopeaa ja säästää energiaa.
Kävelyn, pyörällä ajamisen, lukemaan oppimisen..

Onko sinusta ihmisen tieto jotakin, joka sijaitsee aivoissa, jota tehdään vain aivoissa ja jota sitten vain ikäänkuin sovelletaan muuhun fyysiseen todellisuuteen aivojen tuottamien käskyjen avulla? Oletko siis puhdasverinen dualisti ja allekirjoitat Descartes'n kuuluisan ajatelman? Onko sinun ihmiskäsityksesi se, että me olemme sitä aivoissa tapahtuvaa ajattelua, jolla on käytössään tämä kehollinen "kone" noiden ajatusten toimeenpanevana apparaattina?

[safiiri]

Silloin aletaan olla ongelmissa, jos väität että sinulla on jotakin mikä ei olekaan illuusiota vaan se on totta. Mielestäni on myös ongelmallista, jos korotat introspektion, sisäänpäinkääntymisen tai oman mielen liikkeiden tarkastelun tällaiselle jalustalle. Totta kai sekin on tärkeää, mutta antaako sekään nyt loppujen lopuksi sinulle varsinaista totuutta?

Tuosta voisi olettaa, ettei tunteesi ole sinulle totta ja "satsaat" illuusioon.

Onko noin tai mitä pyrit sanomaan?  Oletettavasti tunteet ovat kyllä avainasemassa toiminnan tekijöinä, kuten tiedekin kertoo, ilman hermovälittäjäaineita ei aivotkaan toimi. Adrenaliini lienee sinullekin tuttu sanana ainakin ja suuttumuksesikin näyttäytyy silloin tällöin näin kirjallisellakin tasolla.

Eiköhän ole syytä erottaa toisistaan tässä se tunne ja se TULKINTA, jonka tunteesta tehdään. Ne eivät ole sama asia. Tunne on, mutta jo siitä tietoiseksi tuleminen aloittaa tulkintaprosessin, joka ei enää ole tuo tunne yksyhteen. Topi taisi muistuttaa, että tulkintaan tulee aina mukaan muutakin kuin se asia / ilmiö (tunne), jota tulkitaan. Siten tunne, jonka tunnistat ja josta tulet tietoiseksi ON JO jotakin muuta kuin se tunne sellaisenaan ja todellisuuden osasena. KOska tulkinta siitä ei ole sama, voidaan tuota tulkintaa kutsua tavallaan illuusioksi. Omista tunteistaan esim. jokainen tekee oman tulkintansa, mutta joku toinen tekee niistä hieman erilaisen tulkinnan. Jos oma tausta ja tilanner olisi jollain tapaa erilainen, se omakin tulkinta olisi hieman toisenlainen. Siten mikään tulkinta ei oikeastaan ole "oikea" tai "totuus" - vaan tilannekohtainen ja yksilöllinen ja tulkitsijan situaation kautta syntyvä. Tätä voi kutsua illuusioksi, mikäli pitää illuusiona kaikkea, mikä ei täytä "on olemassa yksi  totuus todellisuudesta" - uskomuksen kriteerejä.

[Karikko]

Silloin aletaan olla ongelmissa, jos väität että sinulla on jotakin mikä ei olekaan illuusiota vaan se on totta. Mielestäni on myös ongelmallista, jos korotat introspektion, sisäänpäinkääntymisen tai oman mielen liikkeiden tarkastelun tällaiselle jalustalle. Totta kai sekin on tärkeää, mutta antaako sekään nyt loppujen lopuksi sinulle varsinaista totuutta?

Tuosta voisi olettaa, ettei tunteesi ole sinulle totta ja "satsaat" illuusioon.

Onko noin tai mitä pyrit sanomaan?  Oletettavasti tunteet ovat kyllä avainasemassa toiminnan tekijöinä, kuten tiedekin kertoo, ilman hermovälittäjäaineita ei aivotkaan toimi. Adrenaliini lienee sinullekin tuttu sanana ainakin ja suuttumuksesikin näyttäytyy silloin tällöin näin kirjallisellakin tasolla.

Eiköhän ole syytä erottaa toisistaan tässä se tunne ja se TULKINTA, jonka tunteesta tehdään. Ne eivät ole sama asia. Tunne on, mutta jo siitä tietoiseksi tuleminen aloittaa tulkintaprosessin,

Pelkää höpötystä taas safiirilta, ilman minkäänlaista ajatusta._. Ilman tunnetta aivosi eivät toimi etkä tulkitse mitään.

[mikainen]

Pelkää höpötystä taas safiirilta, ilman minkäänlaista ajatusta._. Ilman tunnetta aivosi eivät toimi etkä tulkitse mitään.

Tajuton ei varmasti tulkitse mitään, mutta ei myöskään tunne ja silti aivot vielä toimivat. Tästä voisi päätellä, että aivot toimivat ilmankin tunnetta.

[safiiri]

Silloin aletaan olla ongelmissa, jos väität että sinulla on jotakin mikä ei olekaan illuusiota vaan se on totta. Mielestäni on myös ongelmallista, jos korotat introspektion, sisäänpäinkääntymisen tai oman mielen liikkeiden tarkastelun tällaiselle jalustalle. Totta kai sekin on tärkeää, mutta antaako sekään nyt loppujen lopuksi sinulle varsinaista totuutta?

Tuosta voisi olettaa, ettei tunteesi ole sinulle totta ja "satsaat" illuusioon.

Onko noin tai mitä pyrit sanomaan?  Oletettavasti tunteet ovat kyllä avainasemassa toiminnan tekijöinä, kuten tiedekin kertoo, ilman hermovälittäjäaineita ei aivotkaan toimi. Adrenaliini lienee sinullekin tuttu sanana ainakin ja suuttumuksesikin näyttäytyy silloin tällöin näin kirjallisellakin tasolla.

Eiköhän ole syytä erottaa toisistaan tässä se tunne ja se TULKINTA, jonka tunteesta tehdään. Ne eivät ole sama asia. Tunne on, mutta jo siitä tietoiseksi tuleminen aloittaa tulkintaprosessin,

Pelkää höpötystä taas safiirilta, ilman minkäänlaista ajatusta._. Ilman tunnetta aivosi eivät toimi etkä tulkitse mitään.

Höpötystä itseltäsi - et tiedä, mitä tunnet, ellet jollain tavalla tulkitse tunteitasi. Et edes tiedä tuntevasi, ellet tiedosta tuntevasi tunnetta.

[Karikko]

Pelkää höpötystä taas safiirilta, ilman minkäänlaista ajatusta._. Ilman tunnetta aivosi eivät toimi etkä tulkitse mitään.

Tajuton ei varmasti tulkitse mitään, mutta ei myöskään tunne ja silti aivot vielä toimivat. Tästä voisi päätellä, että aivot toimivat ilmankin tunnetta.

Olitko tajuissasi päätellessäsi noin?   Mitä on aivojen "tajuton toiminta, onko esimerkiksi elintoiminnot edelleen "käytössä".


Viittaan siihen, että kuvittelet edelleen olevasi jotenkin erillinen aivojen ja yleensäkin ihmisen perustoiminnoista. Ihmisen ei tarvitse tietää tuntevansa nukkuessaankin syvässä unessa. Silloinkin on joitain aivoaaltojen toimintaa havaittavissa.