Vapaa tahto

[safiiri]

Inhimillinen determinismi on vain hienompi nimi selitysvoimalle.
Itse en vaihtaisi vähemmän deterministiseen kuvaukseen tästä syystä, vaikka konservatiivisuuden maltillisuutta tiettyyn rajaan ymmärränkin.

On turha itkeä bikinit päällä ja aurinkorasvat iholla lapissa determinismin pakottavuutta, kun pakkasta on luvattu -20 astetta ja aurinkoa vasta kaamoksen jälkeen.

Siinä, että ajattelee ihmisen kokemuksen olevan tärkeä, ei varsinaisesti ole mitään konservatiivista. Ei yksilön kokemusta konservatiivisuus nosta arvoon minusta ollenkaan. Eikä toisaalta ihmisen kokemuksen pitäminen validina jouduta bikineissä pakkaseen. Kyllä kokemusperäisestikin tapahtuu ihan jotain muuta.

[ROOSTER]

Minä tein tänään päätöksen, ihan itse ja vapaasta tahdostani, joka tulee vaikuttamaan olemiseeni tästä eteenpäin.

[a4]

^ Loogisesti juuri noin.

Pidemmälle vietynä, kaikki kokemuksemme, kokemamme maailma on vain aitoa illuusiota.
Kehomme muuntamaa kokemusta ja aivojemme tuottamaa kuvausta.
Ihmiskunta on kehittymässä maailmankuvissaan aidoiksi kokemistaan jumalista, tontuista, esi-isien haamuista ja luonnon hengistä kohti tieteellisempää ja satunnaisuuksineenkin deterministisempää tieteellistä maailmankuvaa.
Kuvaa jossa vapaa tahto on illuusio ja korvattavissa tieteellisesti paremmilla kuvauksilla.

Mutta sitten myös pitää korvata paljon muutakin tieteellisesti paremmilla kuvauksilla. Itse vain epäilen, onko siinä järkeä. Siis - toki voimme tulla paremmin tietoiseksi siitä, että meille ilmenevä kuva todellisuudesta on suodattunut omien havaintoprosessiemme ym. kautta. Mutta silti - sen tunnustettuamme joudumme kuitenkin toteamaan, että se myös on ainoa tapamme olla tässä todellisuudessa. Muuta ei ole aidosti tarjolla. Siten tavallaan myös tuo muka parempi tieteellinen kuvaus on illuusio. JOtakin, jonka voimme kuvitella, mutta jota emme pysty käyttämään tai edes aidosti tavoittamaan. Sitäkin kun joudumme lähestymään tämän kokemusapparaattimme kautta ja välityksellä. Suorempaa yhteyttä ei ole tarjolla. Siten tieteellinen kuvaus muuttuu "matkalla" ihan yhtä lailla illuusioksi.

Kyllä. Tieteellinen maailmankuvakin on samalla tavalla illuusio.
Mutta toimivin sellainen.
Sen järkevyyttä saa ja pitääkin epäillä.
Silti ihmiskunta käy raakaakin kilpajuoksua itsensä ja ympäristönsä kanssa.
Toimivimman illuusion ollessa resurssien, selviytymisen ja moraalinen voittaja. 

[a4]

Pidemmälle vietynä, kaikki kokemuksemme, kokemamme maailma on vain aitoa illuusiota.
Kehomme muuntamaa kokemusta ja aivojemme tuottamaa kuvausta.
Ihmiskunta on kehittymässä maailmankuvissaan aidoiksi kokemistaan jumalista, tontuista, esi-isien haamuista ja luonnon hengistä kohti tieteellisempää ja satunnaisuuksineenkin deterministisempää tieteellistä maailmankuvaa.
Kuvaa jossa vapaa tahto on illuusio ja korvattavissa tieteellisesti paremmilla kuvauksilla.

Natsaako tuo viimeinen lause.  Ellei ole vapaata tahtoa, on ilmeisesti oma tahto. Se oma tahtokin on silloin illuusio, kuvaus, kuvauksesta.

Illuusio on aivojen tuottama kuva maailmasta.
Tarkemmin määriteltynä havaintoharha tai todellisuusvaikutelma: https://fi.wikipedia.org/wiki/Illuusio
Värien lisäksi kaikki muukin, maailmankuvamme ovat toimivuuden ehdoilla aivojen luomia havaintoharhoja ja todellisuusvaikutelmia.
Tarkemmat mittaukset harhakuvista paljastavat että A on samaa harmaata kuin B, harmaa palkki on samaa tasaisen harmaata, ihminen ja maailma ovat samaa alkeishiukkasten liikettä:

[a4]

Minä tein tänään päätöksen, ihan itse ja vapaasta tahdostani, joka tulee vaikuttamaan olemiseeni tästä eteenpäin.

Valkoisena lihaa syövänä heteromiehenä hyvinvointivaltiossa

[a4]

Inhimillinen determinismi on vain hienompi nimi selitysvoimalle.
Itse en vaihtaisi vähemmän deterministiseen kuvaukseen tästä syystä, vaikka konservatiivisuuden maltillisuutta tiettyyn rajaan ymmärränkin.

On turha itkeä bikinit päällä ja aurinkorasvat iholla lapissa determinismin pakottavuutta, kun pakkasta on luvattu -20 astetta ja aurinkoa vasta kaamoksen jälkeen.

Siinä, että ajattelee ihmisen kokemuksen olevan tärkeä, ei varsinaisesti ole mitään konservatiivista. Ei yksilön kokemusta konservatiivisuus nosta arvoon minusta ollenkaan. Eikä toisaalta ihmisen kokemuksen pitäminen validina jouduta bikineissä pakkaseen. Kyllä kokemusperäisestikin tapahtuu ihan jotain muuta.

Lähinnä tarkoitin konservatiivisuudella sitä tervettä maltillisuuden asennetta, itseään kiihdyttävän tieteellis-teknologisen kehityksen villissä kelkassa.
Toisaalta nopeat syövät hitaat, asenteineen. Kolonialismi, sodankäynti,..
Bikinivertaus oli absurdi kärjistys niille jotka näkevät determinismissä jotain ankeaa, vmp:tä, ällöä tai jopa demoneja. 

[safiiri]

^ Loogisesti juuri noin.

Pidemmälle vietynä, kaikki kokemuksemme, kokemamme maailma on vain aitoa illuusiota.
Kehomme muuntamaa kokemusta ja aivojemme tuottamaa kuvausta.
Ihmiskunta on kehittymässä maailmankuvissaan aidoiksi kokemistaan jumalista, tontuista, esi-isien haamuista ja luonnon hengistä kohti tieteellisempää ja satunnaisuuksineenkin deterministisempää tieteellistä maailmankuvaa.
Kuvaa jossa vapaa tahto on illuusio ja korvattavissa tieteellisesti paremmilla kuvauksilla.

Mutta sitten myös pitää korvata paljon muutakin tieteellisesti paremmilla kuvauksilla. Itse vain epäilen, onko siinä järkeä. Siis - toki voimme tulla paremmin tietoiseksi siitä, että meille ilmenevä kuva todellisuudesta on suodattunut omien havaintoprosessiemme ym. kautta. Mutta silti - sen tunnustettuamme joudumme kuitenkin toteamaan, että se myös on ainoa tapamme olla tässä todellisuudessa. Muuta ei ole aidosti tarjolla. Siten tavallaan myös tuo muka parempi tieteellinen kuvaus on illuusio. JOtakin, jonka voimme kuvitella, mutta jota emme pysty käyttämään tai edes aidosti tavoittamaan. Sitäkin kun joudumme lähestymään tämän kokemusapparaattimme kautta ja välityksellä. Suorempaa yhteyttä ei ole tarjolla. Siten tieteellinen kuvaus muuttuu "matkalla" ihan yhtä lailla illuusioksi.

Kyllä. Tieteellinen maailmankuvakin on samalla tavalla illuusio.
Mutta toimivin sellainen.
Sen järkevyyttä saa ja pitääkin epäillä.
Silti ihmiskunta käy raakaakin kilpajuoksua itsensä ja ympäristönsä kanssa.
Toimivimman illuusion ollessa resurssien, selviytymisen ja moraalinen voittaja.

Tuon toimivuuden itse asiassa nimenomaan kyseenalaistan. Tai siis sen, että tieteellinen maailmankuva olisi tilanteesta riippumattomasti tai ainoana katsantokantana toimiva. Ennemminkin se on monilla tavoilla huomattu puutteelliseksi. Sitä pitää täydentää muilla näkökulmilla. Käytännössä ihmiset toimivat lähinnä arjessaan omaan kokemukseensa luottaen. Tieteellinen maailmankuva on rinnalla tarpeellinen haastaja tuon kokemuksen perusteella tapahtuville tulkinnoilla. Mutta toisaalta vaikkapa nuo kokemukset ovat yhtä lailla tarpeellinen haastaja tieteelliselle maailmankuvalle. Olen itse taipuvainen ajattelemaan, että erilaiset näkökulmat ovat nimenomaan toisilleen tarpeellisia, jotta maailmankuva ei yksipuolistu ja ylenkatso käytännössä tärkeitä ilmiöitä. Toisaalta mitään maailmankuvaa ei pidä vain nielaista, vaan niiden kaikkien pitää pystyä perustelemaan, miksi ne olisivat jollain lailla tarpeellisia ja varteenotettavia.

Jos nyt vaikka ajatellaan ihmistä itseään, niin kyllä minusta jää jotain ymmärtämisen kannalta olennaista huomaamatta, jos ihminen käsitetään vain luonnontieteen kautta. Tämä ei tarkoita, etteikö biologia koskisi ihmistä, mutta vain sen kautta tarkasteleminen on lapsenkengissään, jos pitäisi selittää vaikkapa kulttuuri tai taide tai politiikka. Nuokin ovat silti aivan olennainen osa jokaisen ihmisen todellisuutta ja ne vaikuttavat meihin. Ihmiskuva pelkkänä biologisena organismina jää hyvin vajaaksi ja jos se otetaan ikäänkuin parhaana näkökulmana saati ainoana "todellisena". Jos taas tieteellinen maailmankuva tarkoittaa tässä myös ihmistieteitä, niin sitten joukosta löytyykin jo mm. filosofiaa, joka nostaa ihmisen kokemuksellisuuden tärkeäksi. Onko se tätä kautta osa tieteellistä maailmankuvaa? Siinä tapauksessa tieteellisyys tarkoittaakin enemmän metodia. Hieman pitää pinnistää, jos ajatuksena on, että todellisuuden tarkastelemisen metodi on myös se todellisin todellisuus. Toimintatapa ja tominnan kohde muuttuvat sulautuvat samaksi asiaksi. Tavanomainen ajattelutapa muuntuu aika erlaiseksi.

[a4]

^ Tieteellinen maailmankuva on vasta lapsenkengissään.
Se rakentuu ja täydentyy jatkuvasti, korvaten vanhoja käsityksiä, käsitteitä, toimintatapoja ja rakenteita.
Esim. feminismi on saanut siltä hyvinvoinnin, koulutuksen, kodinkoneet, ehkäisyn, työelämän uraputkineen ja humaanin valistuksen tasavertaisista ihmisoikeuksista.

Tieteellinen maailmankuva sisältää kaikki tieteet ja niiden yhdessä luoman kuvan yhdestä yhtenäisestä maailmasta.

Tiede tarkoittaa sekä parasta tiedonhankintametodia, että metodin tuottamaa faktatietoa maailmasta.
Tieteellinen maailmankuva yleistyessään silkan toimivuutensa voimalla, yleistää sekä metodin että faktat kasvavaksi osaksi arkeamme.
Kukapa olisi uskonut herran vuonna 1919 että lapset ja vanhukset surfailevat netissä, elleivät lentele ympäri maailmaa, katsele näköradiosta maailman ja avaruuden tapahtumia tai jotain muuta Jeesuksen ihmetekojen veroista.

Tieteellisellä metodilla on filosofisen tieto-opillinen sekä käytännön pragmaattinen perusta olla saatavilla olevista tietämisen metodeista se paras.

Maailmankuvana se kuvaa maailman täysin itsensä näköisenä, kuten maailmankuvat aina tekevät.
Siksi niihin pitää aina suhtautua skeptisesti.

Muutama esimerkinomainen tuore arkipäiväistynyt käsite:
Mammografia
Induktioliesi

[Karikko]

Pidemmälle vietynä, kaikki kokemuksemme, kokemamme maailma on vain aitoa illuusiota.
Kehomme muuntamaa kokemusta ja aivojemme tuottamaa kuvausta.
Ihmiskunta on kehittymässä maailmankuvissaan aidoiksi kokemistaan jumalista, tontuista, esi-isien haamuista ja luonnon hengistä kohti tieteellisempää ja satunnaisuuksineenkin deterministisempää tieteellistä maailmankuvaa.
Kuvaa jossa vapaa tahto on illuusio ja korvattavissa tieteellisesti paremmilla kuvauksilla.

Natsaako tuo viimeinen lause.  Ellei ole vapaata tahtoa, on ilmeisesti oma tahto. Se oma tahtokin on silloin illuusio, kuvaus, kuvauksesta.

Illuusio on aivojen tuottama kuva maailmasta.
Tarkemmin määriteltynä havaintoharha tai todellisuusvaikutelma: https://fi.wikipedia.org/wiki/Illuusio
Värien lisäksi kaikki muukin, maailmankuvamme ovat toimivuuden ehdoilla aivojen luomia havaintoharhoja ja todellisuusvaikutelmia.

Aivot tuottavat siis illuusioita. Mistä aivot "tietävät" mitkä eivät ole illuusioita?

Tieteellistä maailmankuvaa luodessaan aivot perustavat sen ilmeisesti illusioille ja väittävät sitä tieteelliseksi maailmankuvaksi, sitäkö tarkoitat?

[Karikko]

Koira ei isäntäänsä hylkää, vaikka isäntä sen kahlitsee liekaan rajoittaen sen vapautta.

Ihmisen mielessä kahleita ovat tunteet. Niiden kirjava liekanaru on monisäikeinen  toisia tunteita tavoitellaan, toisien tulemista vältellään, tai pelätään (pelko tunnettakin voi pelätä eli kuka pelkää ketä pelätessään omaa tunnettaan) Ihmiset ovat tunteen orjia, melko kirjaimellisesti.

Sitä liekanarua ei taida voida hylätä. Tunnereaktiot "elämyksinä" ovat se illuusio joka ilmeisesti rakentaa sitä tieteellistä maailmankuvaa- tapahtumista ja niiden selityksistä.

[a4]

Kiinan satsatessa huipputeknologiseen kansalaisten valvontaan ja ohjailuun, sekä suunnitellessaan itsevaltaisten kumppanuusmaiden sekä liberaalien demokratioiden kauppakumppanina maailman valloitusta keskusjohtoiselle kommunismilleen - olemme uuden globaalin kylmän sodan kynnyksellä.
Otteet ja keinot kovenevat puolin ja toisin.
Kilpajuoksu voittoon teknologian avulla voi pahimmillaan ottaa aseekseen kaiken saatavilla olevan, myös ilmastonmuutoksen, biologiset aseet ja ydinsodan.
Yksilön tasolla tämä tarkoittaa hyvin monille vapaan tahdon illuusion murenemista selviytymistaisteluksi.
Valtioiden kannalta tämä tarkoittaa yksilöiden valvontaa, ohjaamista, pakottamista, uudelleenkouluttamista, muokkaamista ja korvaamista koneilla, tekoälyillä ja roboteilla.

[a4]

Pidemmälle vietynä, kaikki kokemuksemme, kokemamme maailma on vain aitoa illuusiota.
Kehomme muuntamaa kokemusta ja aivojemme tuottamaa kuvausta.
Ihmiskunta on kehittymässä maailmankuvissaan aidoiksi kokemistaan jumalista, tontuista, esi-isien haamuista ja luonnon hengistä kohti tieteellisempää ja satunnaisuuksineenkin deterministisempää tieteellistä maailmankuvaa.
Kuvaa jossa vapaa tahto on illuusio ja korvattavissa tieteellisesti paremmilla kuvauksilla.

Natsaako tuo viimeinen lause.  Ellei ole vapaata tahtoa, on ilmeisesti oma tahto. Se oma tahtokin on silloin illuusio, kuvaus, kuvauksesta.

Illuusio on aivojen tuottama kuva maailmasta.
Tarkemmin määriteltynä havaintoharha tai todellisuusvaikutelma: https://fi.wikipedia.org/wiki/Illuusio
Värien lisäksi kaikki muukin, maailmankuvamme ovat toimivuuden ehdoilla aivojen luomia havaintoharhoja ja todellisuusvaikutelmia.

Aivot tuottavat siis illuusioita. Mistä aivot "tietävät" mitkä eivät ole illuusioita?

Tieteellistä maailmankuvaa luodessaan aivot perustavat sen ilmeisesti illusioille ja väittävät sitä tieteelliseksi maailmankuvaksi, sitäkö tarkoitat?

Aivot tuottavat meille väritkin.
Ensimmäistä kysymystäsi en ymmärrä.
Väreistä ja muista kuvaamistaan maailman ilmiöistä aivot rakentavat maailmankuvaa.
Kuvaamistaan faktoista aivot rakentavat tieteellistä maailmankuvaa.

[Topi]

Aivot tuottavat meille väritkin.
Ensimmäistä kysymystäsi en ymmärrä.
Väreistä ja muista kuvaamistaan maailman ilmiöistä aivot rakentavat maailmankuvaa.
Kuvaamistaan faktoista aivot rakentavat tieteellistä maailmankuvaa.

Eikö se, mikä on tai ei ole illuusiota, jotenkin kytkeydy siihen, että havaitusta esitetään joku tietynlainen kysymys, ja kun kyseessä on illuusio, saadaankin jollain tavalla todistettavasti väärä vastaus?

Esimerkiksi aivot tekevät havainnosta tulkintoja olettaen, että eri valaistuksessa värit näyttävät erilaiselta. Sitten kun kysytään, ovatko A ja B eri värejä, aivot pyrkivät vastaamaan siihen ikään kuin kyseessä olisi oikea esineen heittämä varjo eikä pikseleistä ruudulle rakentuva kuva.

Se sama päättely, mikä shakkiruutujen kohdalla meni metsään, saattaisi jossain reaalimaailman skenaariossa toimia paljon paremmin.

Illuusiot paljastavat sen, miten aivot automaattisesti jäsentävät ja tulkitsevat havaintoa. Minusta ehkä mennään liian pitkälle, jos sanotaan, että kaikki tällainen jäsennys ja tulkinta on illuusiota. Ajatus oli, että ehkä ne ovat illuusiota suhteessa johonkin kysymykseen, mitä havainnosta voitaisiin esittää, mutta johon on olemassa havainnosta riippumaton oikea vastaus.

Siinä päädytään myös aika absurdeihin juttuihin. Jos otan valokuvan linnusta ja minulta kysytään, onko kuvassa lintu, konventionaalisesti ajatellaan että on oikein vastata "kyllä". Eihän kuvassa varsinaista lintua ole, vaan linnun representaatio. Ja sama piirretyistä kuvista, ja niin edelleen. Missä kohtaa tulee se raja vastaan, että puhutaan illuusiosta, ja onko mitään järkeä virittää sitä niin pitkälle, että sekä valokuvassa oleva lintu että mahdollisesti myös silmin nähty elävä lintu olisivat illuusioita?

[mikainen]

Aivot tuottavat meille väritkin.
Ensimmäistä kysymystäsi en ymmärrä.
Väreistä ja muista kuvaamistaan maailman ilmiöistä aivot rakentavat maailmankuvaa.
Kuvaamistaan faktoista aivot rakentavat tieteellistä maailmankuvaa.

Eikö se, mikä on tai ei ole illuusiota, jotenkin kytkeydy siihen, että havaitusta esitetään joku tietynlainen kysymys, ja kun kyseessä on illuusio, saadaankin jollain tavalla todistettavasti väärä vastaus?

Esimerkiksi aivot tekevät havainnosta tulkintoja olettaen, että eri valaistuksessa värit näyttävät erilaiselta. Sitten kun kysytään, ovatko A ja B eri värejä, aivot pyrkivät vastaamaan siihen ikään kuin kyseessä olisi oikea esineen heittämä varjo eikä pikseleistä ruudulle rakentuva kuva.

Se sama päättely, mikä shakkiruutujen kohdalla meni metsään, saattaisi jossain reaalimaailman skenaariossa toimia paljon paremmin.

Illuusiot paljastavat sen, miten aivot automaattisesti jäsentävät ja tulkitsevat havaintoa. Minusta ehkä mennään liian pitkälle, jos sanotaan, että kaikki tällainen jäsennys ja tulkinta on illuusiota. Ajatus oli, että ehkä ne ovat illuusiota suhteessa johonkin kysymykseen, mitä havainnosta voitaisiin esittää, mutta johon on olemassa havainnosta riippumaton oikea vastaus.

Siinä päädytään myös aika absurdeihin juttuihin. Jos otan valokuvan linnusta ja minulta kysytään, onko kuvassa lintu, konventionaalisesti ajatellaan että on oikein vastata "kyllä". Eihän kuvassa varsinaista lintua ole, vaan linnun representaatio. Ja sama piirretyistä kuvista, ja niin edelleen. Missä kohtaa tulee se raja vastaan, että puhutaan illuusiosta, ja onko mitään järkeä virittää sitä niin pitkälle, että sekä valokuvassa oleva lintu että mahdollisesti myös silmin nähty elävä lintu olisivat illuusioita?

Illuusio tai harha on suhteessa johonkin toiseen jonka katsotaan olevan enemmän todellista. Jos sanoo, että kaikki on harhaa tulee samalla väittäneeksi, että kaikki on yhtä todellista.

[safiiri]

^ Tieteellinen maailmankuva on vasta lapsenkengissään.
Se rakentuu ja täydentyy jatkuvasti, korvaten vanhoja käsityksiä, käsitteitä, toimintatapoja ja rakenteita.
Esim. feminismi on saanut siltä hyvinvoinnin, koulutuksen, kodinkoneet, ehkäisyn, työelämän uraputkineen ja humaanin valistuksen tasavertaisista ihmisoikeuksista.

Tieteellinen maailmankuva sisältää kaikki tieteet ja niiden yhdessä luoman kuvan yhdestä yhtenäisestä maailmasta.

Tiede tarkoittaa sekä parasta tiedonhankintametodia, että metodin tuottamaa faktatietoa maailmasta.
Tieteellinen maailmankuva yleistyessään silkan toimivuutensa voimalla, yleistää sekä metodin että faktat kasvavaksi osaksi arkeamme.
Kukapa olisi uskonut herran vuonna 1919 että lapset ja vanhukset surfailevat netissä, elleivät lentele ympäri maailmaa, katsele näköradiosta maailman ja avaruuden tapahtumia tai jotain muuta Jeesuksen ihmetekojen veroista.

Tieteellisellä metodilla on filosofisen tieto-opillinen sekä käytännön pragmaattinen perusta olla saatavilla olevista tietämisen metodeista se paras.

Maailmankuvana se kuvaa maailman täysin itsensä näköisenä, kuten maailmankuvat aina tekevät.
Siksi niihin pitää aina suhtautua skeptisesti.

Muutama esimerkinomainen tuore arkipäiväistynyt käsite:
Mammografia
Induktioliesi

Jos filosofian tuottama tieto ja ajattelu kuuluu tieteelliseen maailmankuvaan, niin silloin kokemuksellinen tietokin kuuluu siihen, koska vaikkapa fenomenologia asettaa sen olennaiseksi tiedon lähteeksi ja tietämisen muodoksi. Maailmankuvia sen piiriin kuuluu myös monia, joten on hieman harhaanjohtavaa puhua tieteellisestä maailmankuvasta yksikössä ja jonakin yhtenäisenä asiana. Filosofisessa ajattelussa ollaan myös jo pitkään eletty postpositivismin aikaa, jolloin kyseenalaistetaan objektiivisen positivistisen tiedon mahdollisuus. Luonnontieteellinen ja objektiiviseen havaintojen mittaamiseen perustuvan tiedon rajat on filosofiassa tunnistettu. Siten - jos filosofia tosiaan on tieteellisen ajattelun osa - tiedon käsitys tieteellisessä maailmankuvassa on jo laajentunut ja monimuotoisempi kuin vain tuo positivistinen malli.