Vapaa tahto

[Karikko]

Mitä opittiin tästä, ehkä ei mitään.

Voitaneen päätellä, että se ongelma löytyy suhtautumisesta. 

Mikaisen tapauksessa hän voi hakata ovea (ehkä joku avaa) ja se on silloin varmaan ihan validi suhtautuminen hänen kylmettymisongelmaansa.

Ehkä tämä oli sitten myönnytys, että kylmettymiskuoleman voi ajatella olevan ongelma muutenkin kuin mielessä?

Valaistuneelle sekään ei  ehkä ole ongelma.

Miten lie. Ongelma voi kyllä olla mikä hyvänsä, jos sen ongelmaksi kokee, kuolleella tuskin on ongelmia.

Mielessähän nuokin esimerkit nyt kerrattiin. Mielihän se ongelmia rakentelee ja ratkaisee, mikäs muu?

[a4]

Vapaa valinta on värien näkemistä tietoisempi kokemus - aivoissa.

Miten värisokean ollessa kyseessä, eikö sekin ole yhtä "vapaa valinta".

Värisokeuden suhde värinäköön on sama kuin vajaamielisyyden suhde ajatteluun.
Aivojen tuottamaa tunnetta ja kuvausta maailmasta silti kaikki.
Illuusiota, sanan merkityksen mukaisesti: Havaintoharhaa ja todellisuusvaikutelmaa.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Illuusio
Aiempi illuusio-käsitteen käyttöala on ollut kapeampi siitä syystä että aivojen tai mielen on luultu näyttävän todellisuutta suoraan,
Nykyään ymmärretään että aivojen tuottama kuva maailmasta sisältää typistävää karkeistusta, aistien ja ajattelun rajallisuutta ja rakennetta, tunteita, muistin ja sosiaalisen kielen tulkintakehyksiä maailmankuvineen, harjoja ja ajatteluvirheitä.
Väritkin syntyvät päässä. Hahmotkin nähdään eri tavalla eri ikäisinä ja eri laitteilla kuten silmälasit, mikroskoopit, kaukoputket, lämpökamerat, hiukkaskiihdyttimet.

No minusta kyllä jopa ihmisen pään sisäiset asiat ovat todellisuutta. Olisi minusta varsin outo ajatus, että ihmisessä, joka kaiketi mielletään ihan todelliseksi, olisi myös jotakin epätodellista tai todellisuuteen kuulumatonta. Mittalaitteetkin "näkevät" värit jokainen omalla tavallaan. Miksi ihmisen mittalaite tuottaisi "epätodellisia" havaintoja? Tuottaisiko mikään havaintolaite todellisia havaintoja? Kenen tai minkä "silmin" havaittu olisi todellista todellisuutta? Onko lämpömittariin tuleva lukema lämpötilasta "epätodellinen", koska sekin on vain yksi tulkinta todellisuuudesta? Miltä osin lämpötilaa osoittava mittari on todellisuutta ja miltä osin "epätodellisuutta"?

Koska olemme tottuneet perusteettomasti puhumaan todellisuudesta metafyysisen ontologisella tasolla, emme huomaa puhuvamme vain todellisuuskuvauksistamme ja siksi erehdymme myös rajaamaan illuusiot lähinnä joiksikin taikatempuiksi ja kuviksi jotka huijaavat aivojamme.
Mutta juuri yksikin kuva joka huijaa aivojamme näkemään asioita joita kuvassa ei nähdä tarkemmalla tarkastelutasolla, kertoo havainto-ja ymmärryskykymme yleisemmästä rajallisuudesta.
Kokemuksemme, tietomme ja maailmankuvamme ovat kaikki illuusioita, rajallisia kuvauksia todellisuudesta.

[safiiri]

Mikainen kysyi, miten toimivuudella voi mitata että unessa uiminen on vähemmän todellista kuin valveilla uiminen.
Tieteellisen maailmankuvan toimivuuden eli selitysvoiman avulla se on helppo mitata tai ymmärtää.
Siinä unessa uiminen nähdään uimiskokemuksena joka syntyy nukkuvan ihmisen aivoissa.
Tämän voi helposti testata ja varmentaa, tilastollisestikin mitata yleispätevän toimivaksi selitykseksi.

Mutta siinä kuin valveilla vedessä uiminen täyttää testauskriteerit - vaikkapa kastumisen - niin kyllä unessa uiminen täyttää ne kriteerit, jotka ainakin minä asetan uimisunen kriteereiksi. Minusta unet ovat osa todellisuutta ja ne täyttävät hyvin erilaiset todellisuustestit. Niille ei tietenkään pidä asettaa samoja testikriteerejä kuin hereillä tapahtuneille tapahtumille, mutta toisaalta hereillä tapahtuneet toiminnot eivät onnistu täyttämään kriteereitä, joita voi asettaa unille. On täyttä todellisuutta, että ihmiset nukkuvat ja nukkuessaan näkevät unia.

Joskus unilla voi olla jopa merkittäviä vaikutuksia valveilla tapahtuvaan elämään. Joku uni saattaa jopa vuosia säilyä mielessä ja unen näkijän mielessä olla vaikkapa palanen, jonka avulla hän ymmärtää jotakin itsestään / elämästään. Hyvin todellista minusta.

Eli - minusta ihmisen kokemus on todellinen asia. Myös kokemus, jonka voi kokea unessa. Tällaisten asioiden ohittaminen kaventaa aika tavalla ymmärrystä todellisuudesta.

[safiiri]

Vapaa valinta on värien näkemistä tietoisempi kokemus - aivoissa.

Miten värisokean ollessa kyseessä, eikö sekin ole yhtä "vapaa valinta".

Värisokeuden suhde värinäköön on sama kuin vajaamielisyyden suhde ajatteluun.
Aivojen tuottamaa tunnetta ja kuvausta maailmasta silti kaikki.
Illuusiota, sanan merkityksen mukaisesti: Havaintoharhaa ja todellisuusvaikutelmaa.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Illuusio
Aiempi illuusio-käsitteen käyttöala on ollut kapeampi siitä syystä että aivojen tai mielen on luultu näyttävän todellisuutta suoraan,
Nykyään ymmärretään että aivojen tuottama kuva maailmasta sisältää typistävää karkeistusta, aistien ja ajattelun rajallisuutta ja rakennetta, tunteita, muistin ja sosiaalisen kielen tulkintakehyksiä maailmankuvineen, harjoja ja ajatteluvirheitä.
Väritkin syntyvät päässä. Hahmotkin nähdään eri tavalla eri ikäisinä ja eri laitteilla kuten silmälasit, mikroskoopit, kaukoputket, lämpökamerat, hiukkaskiihdyttimet.

No minusta kyllä jopa ihmisen pään sisäiset asiat ovat todellisuutta. Olisi minusta varsin outo ajatus, että ihmisessä, joka kaiketi mielletään ihan todelliseksi, olisi myös jotakin epätodellista tai todellisuuteen kuulumatonta. Mittalaitteetkin "näkevät" värit jokainen omalla tavallaan. Miksi ihmisen mittalaite tuottaisi "epätodellisia" havaintoja? Tuottaisiko mikään havaintolaite todellisia havaintoja? Kenen tai minkä "silmin" havaittu olisi todellista todellisuutta? Onko lämpömittariin tuleva lukema lämpötilasta "epätodellinen", koska sekin on vain yksi tulkinta todellisuuudesta? Miltä osin lämpötilaa osoittava mittari on todellisuutta ja miltä osin "epätodellisuutta"?

Koska olemme tottuneet perusteettomasti puhumaan todellisuudesta metafyysisen ontologisella tasolla, emme huomaa puhuvamme vain todellisuuskuvauksistamme ja siksi erehdymme myös rajaamaan illuusiot lähinnä joiksikin taikatempuiksi ja kuviksi jotka huijaavat aivojamme.
Mutta juuri yksikin kuva joka huijaa aivojamme näkemään asioita joita kuvassa ei nähdä tarkemmalla tarkastelutasolla, kertoo havainto-ja ymmärryskykymme yleisemmästä rajallisuudesta.
Kokemuksemme, tietomme ja maailmankuvamme ovat kaikki illuusioita, rajallisia kuvauksia todellisuudesta.

Kyllä. Kukaan ei näe todellisuutta. Mutta - ei näe myöskään tieteellinen maailmankuvakaan. Todellisuus ei koskaan tule kokonaan ja täydesti kuvatuksi missään havainnossa, kokemuksessa, tulkinnassa, kuvauksessa. Olisi kuitenkin tärkeää ehkä muistaa, että tieteellinen maailmankuva nimenomaisesti rajaa aivan tietyt todellisuuden puolet ja näkökulmat pois kuvaamisen tavastaan. On kuitenkin suuri erehdys ajatella, että nuo puolet eivät olisikaan todellisuutta, kun ne eivät tieteelliseen maailmankuvaan kuulu. Tieteellinenkin maailmankuva on osittain sokea. Siis sokea siksi, ettei se osaa joitakin todellisuuden puolia nähdä, ei vain siksi, että tiedonhankintaprosessi on keskeneräinen. On sellaisia todellisuuden puolia, jotka on nimenomaisesti rajattu tieteellisen maailmankuvan ulkopuolelle. Silti ne ovat ilman muuta todellisuutta. Ne ovat hyvin jopa hyvin konkreettisella ja kaikille tutulla tavalla. Ne ovat vaikkapa sitä, miltä tuntuu silittää samettia verrattuna siihen, että silittää hiekkapaperia. Tieteellinen maailmankuva ei pidä sisällään tuota tuntemusten eroa, vaikka toisaalta me joka päivä jatkuvasti käytämme tällaista tietoa toimintamme tukena. Se on hyvin käytännöllistä ja tehokasta. Toimivaa

[a4]

Vapaa valinta on värien näkemistä tietoisempi kokemus - aivoissa.

Miten värisokean ollessa kyseessä, eikö sekin ole yhtä "vapaa valinta".

Värisokeuden suhde värinäköön on sama kuin vajaamielisyyden suhde ajatteluun.

Onko värisokeudella "suhde" värinäköön, tai ajatteluun?

Mistä tunnet nuo mainitsemasi suhteet ja tiedät väitteidesi pitävän paikkansa?

Tarkoitin lähinnä sitä että värien näkeminen ja vapaan tahdon tai oman tahdon kokemukset ovat aivoissa syntyviä kokemuksia, aivojen tuotetta.
Eivät kuitenkaan tyhjästä syntyviä vaan ympäristön vaikutuksesta.

[safiiri]

Vapaa valinta on värien näkemistä tietoisempi kokemus - aivoissa.

Miten värisokean ollessa kyseessä, eikö sekin ole yhtä "vapaa valinta".

Värisokeuden suhde värinäköön on sama kuin vajaamielisyyden suhde ajatteluun.

Onko värisokeudella "suhde" värinäköön, tai ajatteluun?

Mistä tunnet nuo mainitsemasi suhteet ja tiedät väitteidesi pitävän paikkansa?

Tarkoitin lähinnä sitä että värien näkeminen ja vapaan tahdon tai oman tahdon kokemukset ovat aivoissa syntyviä kokemuksia, aivojen tuotetta.
Eivät kuitenkaan tyhjästä syntyviä vaan ympäristön vaikutuksesta.

Kyllä. Aivojen - jotka ovat todelliset - tuotetta. Voimme jopa ajatella, että tiede. Vielä joskus pystyy mittaamaan nuo tuotteet. Ne ovat olemassa. Mutta edes mittaamistekniikan ja entistä parempien havaintolaitteiden avulla niiden - mielestäni varsin olennainen - merkitys sille ihmiselle, jonka aivoista on kyse (ja myös hänen ympäristölleen) ei koskaan tule millään havaintolaitteella tai fysiologisen tapahtuman tarkimmallakaan kuvauksella tavoitetuksi. Väitän siis, että aivojen ilmiöissä tieteellinen menetelmä määritelmällisesti jättää jotakin hyvin olennaista ja merkitykselllistä huomiotta. Se rajaa tuon toiminta-alueensa ulkopuolelle. Silti kyse on todellisuuteemme vaikuttavasta osasta olemassaolevaa. On hyvä syy sille, miksi vaikkapa elokuvia ei analysoida pelkästään tarkastellen niiden fysikaalista ilmenemistä ja keskittyen siihen, millaisia sähköisiä tapahtumia, energiatilan muutoksia, valoaaltojen ja äänialtojen vaihteluita, taloudellisia tapahtumia jne. elokuva ja sen tuottamisen ja esittämisen prosessi pitää sisällään. Jotakin aivan olennaista jäisi silloin tarkastelun ulkopuolelle. Itse asiassa koko elokuva ilmiönä olisi aika käsittämätön tuohon näkökulmaan pitäytyessä. Olisi minusta hyvin outoa ajatella, ettei se ulkopuolelle jäänyt ja oikeastaan koko elokuvan olemassaolon selittävä olisi osa todellisuutta. Että se olisi jotakin vähemmän todellista, vain illuusiota tai "pelkkää" aivojen sisäistä. Siellähän ne tieteellisen menetelmän tuottamat faktatkin lopulta majailevat. Vain ja ainoastaan aivojen sisällä. Epätodellisia? Illuusiota? Illuusiota varmastikin, jos mielikuva on, että niillä todellisuus voidaan joskus kokonaan kuvata, kunhan vain edistytään tässä mittaamisessa ja tutkimisessa ja teorioiden laadinnassa.

[Karikko]

Vapaa valinta on värien näkemistä tietoisempi kokemus - aivoissa.

Miten värisokean ollessa kyseessä, eikö sekin ole yhtä "vapaa valinta".

Värisokeuden suhde värinäköön on sama kuin vajaamielisyyden suhde ajatteluun.

Onko värisokeudella "suhde" värinäköön, tai ajatteluun?

Mistä tunnet nuo mainitsemasi suhteet ja tiedät väitteidesi pitävän paikkansa?

Tarkoitin lähinnä sitä että värien näkeminen ja vapaan tahdon tai oman tahdon kokemukset ovat aivoissa syntyviä kokemuksia, aivojen tuotetta.
Eivät kuitenkaan tyhjästä syntyviä vaan ympäristön vaikutuksesta.

Aivan, ne ovat kokemuksia. Vapaan tahdon teemassa edelleen pysyttäessä ne kokemukset ilmeisesti katoavat sitä mukaa, kun tulevatkin, pois uusien kokemuksien tieltä.

Mikä on pysyvää, jos mikään?  Uuden on synnyttävä vanhan pohjalta, mutta se ei silti liene syy uuden syntymisella, vaikka muokkaakin uutta kuten geeneistäkin tiedetään.

Olen toki monta kertaa kysynyt kuka tuota tapahtuma-jatkumoa katsoo ja siihen on ilmeisen oikea vastaus, ettei sitä tee kukaan.

Katsoja (ihminen) on samaa ketjua, eli pohjimmiltaan energiavuorovaikutusta, kuten muukin elämä.

[a4]

Mikainen kysyi, miten toimivuudella voi mitata että unessa uiminen on vähemmän todellista kuin valveilla uiminen.
Tieteellisen maailmankuvan toimivuuden eli selitysvoiman avulla se on helppo mitata tai ymmärtää.
Siinä unessa uiminen nähdään uimiskokemuksena joka syntyy nukkuvan ihmisen aivoissa.
Tämän voi helposti testata ja varmentaa, tilastollisestikin mitata yleispätevän toimivaksi selitykseksi.

Mutta siinä kuin valveilla vedessä uiminen täyttää testauskriteerit - vaikkapa kastumisen - niin kyllä unessa uiminen täyttää ne kriteerit, jotka ainakin minä asetan uimisunen kriteereiksi. Minusta unet ovat osa todellisuutta ja ne täyttävät hyvin erilaiset todellisuustestit. Niille ei tietenkään pidä asettaa samoja testikriteerejä kuin hereillä tapahtuneille tapahtumille, mutta toisaalta hereillä tapahtuneet toiminnot eivät onnistu täyttämään kriteereitä, joita voi asettaa unille. On täyttä todellisuutta, että ihmiset nukkuvat ja nukkuessaan näkevät unia.

Joskus unilla voi olla jopa merkittäviä vaikutuksia valveilla tapahtuvaan elämään. Joku uni saattaa jopa vuosia säilyä mielessä ja unen näkijän mielessä olla vaikkapa palanen, jonka avulla hän ymmärtää jotakin itsestään / elämästään. Hyvin todellista minusta.

Eli - minusta ihmisen kokemus on todellinen asia. Myös kokemus, jonka voi kokea unessa. Tällaisten asioiden ohittaminen kaventaa aika tavalla ymmärrystä todellisuudesta.

Unet ovat tärkeitä ihmiselle. Ainakin tärkeämpiä kuin häntä, joka on jo surkastunut pois nykyihmisellä.
Mutta tieteellisen maailmankuvan mukaan unessa koettu vedessä uiminen on vähemmän todellista kuin valveilla suoritettu vedessä uiminen.
Toki on myös niin, että valveilla koettu hallusinaatio vedessä uimisesta on vähemmän todellista kuin unissakävelijän ryhtyminen uimaan vastaan tulleessa meressä, heräämättä.

[safiiri]

Mikainen kysyi, miten toimivuudella voi mitata että unessa uiminen on vähemmän todellista kuin valveilla uiminen.
Tieteellisen maailmankuvan toimivuuden eli selitysvoiman avulla se on helppo mitata tai ymmärtää.
Siinä unessa uiminen nähdään uimiskokemuksena joka syntyy nukkuvan ihmisen aivoissa.
Tämän voi helposti testata ja varmentaa, tilastollisestikin mitata yleispätevän toimivaksi selitykseksi.

Mutta siinä kuin valveilla vedessä uiminen täyttää testauskriteerit - vaikkapa kastumisen - niin kyllä unessa uiminen täyttää ne kriteerit, jotka ainakin minä asetan uimisunen kriteereiksi. Minusta unet ovat osa todellisuutta ja ne täyttävät hyvin erilaiset todellisuustestit. Niille ei tietenkään pidä asettaa samoja testikriteerejä kuin hereillä tapahtuneille tapahtumille, mutta toisaalta hereillä tapahtuneet toiminnot eivät onnistu täyttämään kriteereitä, joita voi asettaa unille. On täyttä todellisuutta, että ihmiset nukkuvat ja nukkuessaan näkevät unia.

Joskus unilla voi olla jopa merkittäviä vaikutuksia valveilla tapahtuvaan elämään. Joku uni saattaa jopa vuosia säilyä mielessä ja unen näkijän mielessä olla vaikkapa palanen, jonka avulla hän ymmärtää jotakin itsestään / elämästään. Hyvin todellista minusta.

Eli - minusta ihmisen kokemus on todellinen asia. Myös kokemus, jonka voi kokea unessa. Tällaisten asioiden ohittaminen kaventaa aika tavalla ymmärrystä todellisuudesta.

Unet ovat tärkeitä ihmiselle. Ainakin tärkeämpiä kuin häntä, joka on jo surkastunut pois nykyihmisellä.
Mutta tieteellisen maailmankuvan mukaan unessa koettu vedessä uiminen on vähemmän todellista kuin valveilla suoritettu vedessä uiminen.
Toki on myös niin, että valveilla koettu hallusinaatio vedessä uimisesta on vähemmän todellista kuin unissakävelijän ryhtyminen uimaan vastaan tulleessa meressä, heräämättä.

Ei tieteellinen maailmankuva väitä unien olevan epätodellisia. Ne vain ovat todellisia hieman eri tavalla kuin hereillä tapahtuva. Yleensä tässä ei ole kenellekään mitään epäselvää. Unessa uiminen on osa todellisuutta, mutta se ei ole samanlaista kuin uiminen valveilla uima-altaassa. On uimista vedessä ja on uimista unessa. Molemmat ovat täysin todellisia asioita. Mutta vain toisessa mennään tosiaan veteen ja kastutaan. Toisessa maataan esim. vuoteessa silmät kiinni. Todellista sekin.

Siis - en käyttäisi sanaa todellinen siihen malliin kuin sinä. Uiminen unessa tapahtuu nukkuen ja menemättä veteen.

[safiiri]

Vapaa valinta on värien näkemistä tietoisempi kokemus - aivoissa.

Miten värisokean ollessa kyseessä, eikö sekin ole yhtä "vapaa valinta".

Värisokeuden suhde värinäköön on sama kuin vajaamielisyyden suhde ajatteluun.

Onko värisokeudella "suhde" värinäköön, tai ajatteluun?

Mistä tunnet nuo mainitsemasi suhteet ja tiedät väitteidesi pitävän paikkansa?

Tarkoitin lähinnä sitä että värien näkeminen ja vapaan tahdon tai oman tahdon kokemukset ovat aivoissa syntyviä kokemuksia, aivojen tuotetta.
Eivät kuitenkaan tyhjästä syntyviä vaan ympäristön vaikutuksesta.

Aivan, ne ovat kokemuksia. Vapaan tahdon teemassa edelleen pysyttäessä ne kokemukset ilmeisesti katoavat sitä mukaa, kun tulevatkin, pois uusien kokemuksien tieltä.

Mikä on pysyvää, jos mikään?  Uuden on synnyttävä vanhan pohjalta, mutta se ei silti liene syy uuden syntymisella, vaikka muokkaakin uutta kuten geeneistäkin tiedetään.

Olen toki monta kertaa kysynyt kuka tuota tapahtuma-jatkumoa katsoo ja siihen on ilmeisen oikea vastaus, ettei sitä tee kukaan.

Katsoja (ihminen) on samaa ketjua, eli pohjimmiltaan energiavuorovaikutusta, kuten muukin elämä.

Kokemukset eivät katoa minnekään, vaan ennemminkin säilyvät muistissa ja muokaten käyttäytymistämme ja ajatteluamme kertyen osaksi meitä. Niiden vaikutus meihin on itse asiassa hyvinkin suuri. Joltain osin myös jopa hyvin konkreettinen, koska kokemukset mm. muokkaavat kehoamme ja aivojamme, sillä me niiden myötä koko ajan opimme, muodostamme uusia yhteyksiä aivoissamme jne. Voisi jopa ajatella, että olemme kokemuksiamme.

[mikainen]

Mikainen kysyi, miten toimivuudella voi mitata että unessa uiminen on vähemmän todellista kuin valveilla uiminen.
Tieteellisen maailmankuvan toimivuuden eli selitysvoiman avulla se on helppo mitata tai ymmärtää.
Siinä unessa uiminen nähdään uimiskokemuksena joka syntyy nukkuvan ihmisen aivoissa.
Tämän voi helposti testata ja varmentaa, tilastollisestikin mitata yleispätevän toimivaksi selitykseksi.

Mutta siinä kuin valveilla vedessä uiminen täyttää testauskriteerit - vaikkapa kastumisen - niin kyllä unessa uiminen täyttää ne kriteerit, jotka ainakin minä asetan uimisunen kriteereiksi. Minusta unet ovat osa todellisuutta ja ne täyttävät hyvin erilaiset todellisuustestit. Niille ei tietenkään pidä asettaa samoja testikriteerejä kuin hereillä tapahtuneille tapahtumille, mutta toisaalta hereillä tapahtuneet toiminnot eivät onnistu täyttämään kriteereitä, joita voi asettaa unille. On täyttä todellisuutta, että ihmiset nukkuvat ja nukkuessaan näkevät unia.

Joskus unilla voi olla jopa merkittäviä vaikutuksia valveilla tapahtuvaan elämään. Joku uni saattaa jopa vuosia säilyä mielessä ja unen näkijän mielessä olla vaikkapa palanen, jonka avulla hän ymmärtää jotakin itsestään / elämästään. Hyvin todellista minusta.

Eli - minusta ihmisen kokemus on todellinen asia. Myös kokemus, jonka voi kokea unessa. Tällaisten asioiden ohittaminen kaventaa aika tavalla ymmärrystä todellisuudesta.

Unet ovat tärkeitä ihmiselle. Ainakin tärkeämpiä kuin häntä, joka on jo surkastunut pois nykyihmisellä.
Mutta tieteellisen maailmankuvan mukaan unessa koettu vedessä uiminen on vähemmän todellista kuin valveilla suoritettu vedessä uiminen.
Toki on myös niin, että valveilla koettu hallusinaatio vedessä uimisesta on vähemmän todellista kuin unissakävelijän ryhtyminen uimaan vastaan tulleessa meressä, heräämättä.

Entäpä ajattelu? Kumpi on todellisempaa, hajamielinen menneiden muistelu valveilla vai tietoinen unennäkö?

[a4]

Kyllä. Kukaan ei näe todellisuutta. Mutta - ei näe myöskään tieteellinen maailmankuvakaan. Todellisuus ei koskaan tule kokonaan ja täydesti kuvatuksi missään havainnossa, kokemuksessa, tulkinnassa, kuvauksessa. Olisi kuitenkin tärkeää ehkä muistaa, että tieteellinen maailmankuva nimenomaisesti rajaa aivan tietyt todellisuuden puolet ja näkökulmat pois kuvaamisen tavastaan. On kuitenkin suuri erehdys ajatella, että nuo puolet eivät olisikaan todellisuutta, kun ne eivät tieteelliseen maailmankuvaan kuulu. Tieteellinenkin maailmankuva on osittain sokea. Siis sokea siksi, ettei se osaa joitakin todellisuuden puolia nähdä, ei vain siksi, että tiedonhankintaprosessi on keskeneräinen. On sellaisia todellisuuden puolia, jotka on nimenomaisesti rajattu tieteellisen maailmankuvan ulkopuolelle. Silti ne ovat ilman muuta todellisuutta. Ne ovat hyvin jopa hyvin konkreettisella ja kaikille tutulla tavalla. Ne ovat vaikkapa sitä, miltä tuntuu silittää samettia verrattuna siihen, että silittää hiekkapaperia. Tieteellinen maailmankuva ei pidä sisällään tuota tuntemusten eroa, vaikka toisaalta me joka päivä jatkuvasti käytämme tällaista tietoa toimintamme tukena. Se on hyvin käytännöllistä ja tehokasta. Toimivaa

Tiede parhaana saatavilla olevana faktatiedon tuottajana todellisuudesta, rajaa itsensä ja maailmankuvansa ulkopuolelle kaiken ei-tieteellisen eli huonommat tiedon tuottamiskeinot ja niiden tulokset.
Parhaan tiedon ja metodin kuvauksilla pääsemme lähimmäksi todellisuutta. 
Tiede kuvaa olemassaolevia itseään huonompia eli ei-tieteellisiä tiedon tuottamisen ja maailman kuvaamisen tapoja, tieteellisesti.
Subjektin kokemusta tiede ei rajaa pois koska tiede on objektiivisuutta tavoittelevaa intersubjektiivisuutta eli yleispätevää subjetiivista, inhimillistä tiedon hankintaa.
Tiede muokkaa subjektiivista kokemusta ja maailmankuvaa tieteelliseksi, parhaaksi todellisuuskuvaksi.
Tieteisiin kuuluu luonnontieteiden lisäksi myös ihmistieteet, inhimillisine näkökulmineen ja kuvausaloineen.

Tieteellinen maailmankuva ja sen teknologia on vielä nuorta ja kehittymätöntä, ylittämättömistä saavutuksistaan huolimatta.
Miltä tuntuu silittää samettia, sitäkin osataan jo simuloida ja tuottaa virtuaalisesti:
https://www.rollingstone.com/culture/culture-features/virtual-touch-inside-technology-that-makes-vr-feel-real-124893/

Entä mitä häämöttää tällaisen teknologisen kehityksen päässä?
Entistä tarkempaa eli todellisempaa historian, nykyhetken ja tulevaisuuden mallinnusta:
https://kantapaikka.net/index.php/topic,107.msg2660.html#msg2660

[a4]

Kyllä. Aivojen - jotka ovat todelliset - tuotetta. Voimme jopa ajatella, että tiede. Vielä joskus pystyy mittaamaan nuo tuotteet. Ne ovat olemassa. Mutta edes mittaamistekniikan ja entistä parempien havaintolaitteiden avulla niiden - mielestäni varsin olennainen - merkitys sille ihmiselle, jonka aivoista on kyse (ja myös hänen ympäristölleen) ei koskaan tule millään havaintolaitteella tai fysiologisen tapahtuman tarkimmallakaan kuvauksella tavoitetuksi. Väitän siis, että aivojen ilmiöissä tieteellinen menetelmä määritelmällisesti jättää jotakin hyvin olennaista ja merkitykselllistä huomiotta. Se rajaa tuon toiminta-alueensa ulkopuolelle. Silti kyse on todellisuuteemme vaikuttavasta osasta olemassaolevaa. On hyvä syy sille, miksi vaikkapa elokuvia ei analysoida pelkästään tarkastellen niiden fysikaalista ilmenemistä ja keskittyen siihen, millaisia sähköisiä tapahtumia, energiatilan muutoksia, valoaaltojen ja äänialtojen vaihteluita, taloudellisia tapahtumia jne. elokuva ja sen tuottamisen ja esittämisen prosessi pitää sisällään. Jotakin aivan olennaista jäisi silloin tarkastelun ulkopuolelle. Itse asiassa koko elokuva ilmiönä olisi aika käsittämätön tuohon näkökulmaan pitäytyessä. Olisi minusta hyvin outoa ajatella, ettei se ulkopuolelle jäänyt ja oikeastaan koko elokuvan olemassaolon selittävä olisi osa todellisuutta. Että se olisi jotakin vähemmän todellista, vain illuusiota tai "pelkkää" aivojen sisäistä. Siellähän ne tieteellisen menetelmän tuottamat faktatkin lopulta majailevat. Vain ja ainoastaan aivojen sisällä. Epätodellisia? Illuusiota? Illuusiota varmastikin, jos mielikuva on, että niillä todellisuus voidaan joskus kokonaan kuvata, kunhan vain edistytään tässä mittaamisessa ja tutkimisessa ja teorioiden laadinnassa.

Yksilön kokemusmaailma tai elokuvan analysointi ovat inhimillistä kokemista ja keskeneräinen kehittyvä tiede antaa tähän lähtökohtaisesti ja lisääntyvästi parhaat työkalut.
Ihmistieteet täydentävät luonnontieteiden maailmankuvaa.
Tarkimmatkin maailmanmallinnukset ja subjektiivisimmatkin käsitteellistetyt tuntemukset ovat illuusiota eli aidolta vaikuttavaa kuvausta.

[a4]

Mikä on pysyvää, jos mikään?  Uuden on synnyttävä vanhan pohjalta, mutta se ei silti liene syy uuden syntymisella, vaikka muokkaakin uutta kuten geeneistäkin tiedetään.

Olen toki monta kertaa kysynyt kuka tuota tapahtuma-jatkumoa katsoo ja siihen on ilmeisen oikea vastaus, ettei sitä tee kukaan.

Katsoja (ihminen) on samaa ketjua, eli pohjimmiltaan energiavuorovaikutusta, kuten muukin elämä.

Jos aidosti tyhjästä ei ihmeen tavoin nyhjästä lisää uutta, niin uuden täytyy syntyä vanhasta.
Toimiva eli selitysvoimainen on satunnaisen epätarkkanakin determinististä, toimimaton romua.
Ihminen ja ihmisen tekemät koneet näitä deterministisiä jatkumokuvauksia tällä hetkellä tekevät ja katsovat omista näkövinkkeleistään.

[a4]

Mikainen kysyi, miten toimivuudella voi mitata että unessa uiminen on vähemmän todellista kuin valveilla uiminen.
Tieteellisen maailmankuvan toimivuuden eli selitysvoiman avulla se on helppo mitata tai ymmärtää.
Siinä unessa uiminen nähdään uimiskokemuksena joka syntyy nukkuvan ihmisen aivoissa.
Tämän voi helposti testata ja varmentaa, tilastollisestikin mitata yleispätevän toimivaksi selitykseksi.

Mutta siinä kuin valveilla vedessä uiminen täyttää testauskriteerit - vaikkapa kastumisen - niin kyllä unessa uiminen täyttää ne kriteerit, jotka ainakin minä asetan uimisunen kriteereiksi. Minusta unet ovat osa todellisuutta ja ne täyttävät hyvin erilaiset todellisuustestit. Niille ei tietenkään pidä asettaa samoja testikriteerejä kuin hereillä tapahtuneille tapahtumille, mutta toisaalta hereillä tapahtuneet toiminnot eivät onnistu täyttämään kriteereitä, joita voi asettaa unille. On täyttä todellisuutta, että ihmiset nukkuvat ja nukkuessaan näkevät unia.

Joskus unilla voi olla jopa merkittäviä vaikutuksia valveilla tapahtuvaan elämään. Joku uni saattaa jopa vuosia säilyä mielessä ja unen näkijän mielessä olla vaikkapa palanen, jonka avulla hän ymmärtää jotakin itsestään / elämästään. Hyvin todellista minusta.

Eli - minusta ihmisen kokemus on todellinen asia. Myös kokemus, jonka voi kokea unessa. Tällaisten asioiden ohittaminen kaventaa aika tavalla ymmärrystä todellisuudesta.

Unet ovat tärkeitä ihmiselle. Ainakin tärkeämpiä kuin häntä, joka on jo surkastunut pois nykyihmisellä.
Mutta tieteellisen maailmankuvan mukaan unessa koettu vedessä uiminen on vähemmän todellista kuin valveilla suoritettu vedessä uiminen.
Toki on myös niin, että valveilla koettu hallusinaatio vedessä uimisesta on vähemmän todellista kuin unissakävelijän ryhtyminen uimaan vastaan tulleessa meressä, heräämättä.

Ei tieteellinen maailmankuva väitä unien olevan epätodellisia. Ne vain ovat todellisia hieman eri tavalla kuin hereillä tapahtuva. Yleensä tässä ei ole kenellekään mitään epäselvää. Unessa uiminen on osa todellisuutta, mutta se ei ole samanlaista kuin uiminen valveilla uima-altaassa. On uimista vedessä ja on uimista unessa. Molemmat ovat täysin todellisia asioita. Mutta vain toisessa mennään tosiaan veteen ja kastutaan. Toisessa maataan esim. vuoteessa silmät kiinni. Todellista sekin.

Siis - en käyttäisi sanaa todellinen siihen malliin kuin sinä. Uiminen unessa tapahtuu nukkuen ja menemättä veteen.

Olen tuosta sinänsä samaa mieltä mutta tarkentaisin perinteistä käsitettä todellisuus käsitteeksi todellisuusilluusio.
Esim. tiede antaa kokijalle toimivia aidolta tuntuvia kuvauksia todellisuudesta eli selitysvoimaisia illuusioita.
Mikainen kysyi: Jos näen unta, että uin järvessä niin miten toimivuudella voi mitata, että se on vähemmän todellista kuin valveilla uiminen?
Toimivuudella voi mitata unissa koettujen todellisuuskuvausten selitysvoimaa ja verrata valveilla koettujen todellisuuskuvausten selitysvoimaan.
Huomaamme että unien selitysvoima on heikompaa, toimimattomammin todellisuutta kuvaavaa.
Samalla tavalla kuin huomaamme maailmassa ilmenevän uskonnollisia kokemuksia, tieteellisiä kokemuksia toimimattomampina todellisuuskuvauksina.