Ihmisoikeudet

[Kopek]

Ihmisoikeuksia on käsitelty tällä foorumilla monien eri asioiden yhteydessä, mutta ne eivät ole tainneet olla pääasiallinen keskustelun aihe. Ehkä on siis aika nostaa ne esille ja miettiä, mitä me itse kukin ymmärrämme ihmisoikeuksilla.

Ajatus ihmisoikeuksien monimuotoisuudesta ja monimutkaisuudesta tuli mieleeni, kun kuuntelin täysin sattumalta Youtubesta teologian tohtori Juha Ahvion esitelmää, jossa hän vertasi toisiinsa luonnollisia ihmisoikeuksia ja konstruktiivisia ihmisoikeuksia.

En tunne Ahviota enkä ole nähnyt häntä muualla kuin kuvissa ja videoissa. Youtube-esiintymisten perusteella hänestä saa vaikutelman aivan kuin hänet olisi siirretty aikakoneella esimerkiksi vuodesta 1967 nykypäivään. Hänen olemuksessaan ja esiintymisessään on jotakin vanhanaikaista ja vakavaa. Hän antaa itsestään älykkään ja oppineen henkilön vaikutelman. Annan linkin Ahvion mielipidettä esittelevälle sivulle sekä mainitsemaani Youtube-videoon kirjoitukseni lopussa.

Mitä siis ihmisoikeudet ovat? Ovatko ne ikuisia luonnonoikeuksia, jotka ovat löydettävissä mm. kristinuskosta? Vai ovatko ne oman aikansa tuote eivätkä siten muuttumattomia?

Ruukinmatruuna kirjoitti aikoinaan, että ihmisillä ei ole muita ihmisoikeuksia kuin ne, mitkä kulloinenkin diktaattori tai muu vallanpitäjä sattuu heille antamaan. Ruukinmatruunan asenne ihmisoikeuksiin oli siis varsin skeptinen. Halla-aho puolestaan on herättänyt kohua omaperäisillä ihmisoikeuskäsityksillään, joita hän selostaa Helsingin Sanomien haastattelussa 20.5. 2011 seuraavasti:

"Aiemmin ihmisoikeuksilla on tarkoitettu ihmisen oikeutta toteuttaa itseään ja elää omalla tavallaan, ilman että siihen puututaan ilman perustavaa laatua olevia syitä. Sittemmin ihmisoikeuksilla on ruvettu lähinnä tarkoittamaan jonkun ihmisryhmän oikeutta jonkun toisen ihmisryhmän rahoihin."

Ennen kuin esitän oman näkemykseni (jonka olen kyllä jo monen kertaan esittänyt), lukisin mielelläni, mitä ihmisoikeuksista ja niiden toteutumisesta ylipäätään ajatellaan. Seuraavassa on mainitsemiani linkkejä:

https://politiikasta.fi/ahvio-vasemmisto-vapautta-ja-uskoa-vastaan/

En löytänyt enää sitä nimenomaista Youtube-videota, mitä etsin, mutta myös tässä nyt löytämässäni videossa Ahvio puhuu ihmisoikeuksista. Kuudentoista minuutin kohdalla (noin) hän vihjailee, että YK:n ihmisoikeusjulistuksen periaatteissa näkyy Stalinin kädenjälki eli sitä kautta ihmisoikeudet ovat... (en kuunnellut enempää, mutta veikkaan, että itse paholaisesta).


https://youtu.be/hRk3HWG3LyU

[Norma Bates]

Jostain juuri taannoin luin intteen että oikeus lisääntymiseen on ihmisoikeus. Heti alkoi närästää. Onko jonkun saatava vaikka raiskata joku, jos hän ei muuten pääse lisääntymään? Onko kenen tahansa saatava hedelmöityshoitoja jos ei muuten penikkaa kuulu? Vaikka olisi millainen pedofiili ja yleisesti paskapää. Pitääkö päästä lisääntymään jos sälyttää jälkeläisilleen siinä samalla perinnöllisen sairauden taakan?

Minä en usko että lisääntyminen on automaattinen ihmisoikeus. Olkoon vaikka ihmismahdollisuus.

[Vaaraton Norsu]

Mun ensireaktio tähän asiaan ois, että... Suomessahan laki säätää ihmisille kansalais- ja perusoikeuksia ym. Mun mielestä ihmisoikeudet ois sitä, että monessa muussakin maassa on säädetty vastaavia perusoikeuksia, ja tästä havainnosta iloisina oltais sitten yhdessä laadittu ihmisoikeusjulistuksia, ja niihin sitouduttu, että vieläkin useammissa maissa pyrittäisiin vastaavia oikeuksia ihmisille säätämään. Mieltäisin siis ihmisoikeuksien aseman vähän erilaiseksi kuin kansalais- tai perusoikeuksien. Mutta voin olla tässä väärässäkin.

[Laika]

Puhummeko samasta Ahviosta? Wikipedia tietää hänestä seuraavaa:

Ahviota on luonnehdittu arvokonservatiiviksi. Hän on kertonut, ettei hänen mielestään ihmisen toiminnalla ole osaa ilmastonmuutoksessa.[5][6] Ahvio on kirjoittanut useita maahanmuuttoa, vasemmistolaisuutta, vihreää aatetta, tasa-arvoista avioliittolakia ja vihapuhekäsitettä voimakkaasti kritisoivia kirjoja. Hän on myös 1990-luvulta asti julkaissut muita poliittisia ja uskonnollisia aiheita käsitteleviä äänitteitä.[7] Ahvion on myös kritisoinut suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa väittämällä, että "Hyvinvointivaltioyhteiskunta passivoi ja luo riippuvuutta. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on myös käytännössä tuhonnut perinteisen perheen ja paikalliset yhteisöt yhteiskunnan perusyksikköinä."[8]
...
Politiikan tutkija Jiri Nieminen on analysoinut Ahvion kirjoituksia ja esittää Ahvion edustavan mielipiteiltään Yhdysvaltain kristillistä oikeistoa sekä syyttää Ahviota myös salaliittoteorioiden levittämisestä.[9] Professori Risto Saarisen mukaan "Ahvio yhdistää siekailematta perussuomalaisen etnosentrismien kansallismielisyyden ja konservatiivisen kristillisyyden".[10]

https://fi.wikipedia.org/wiki/Juha_Ahvio

Mietin lähinnä, mitä kaikkea Kopek mahtaa Youtube-kanavilta oppia.

[-:)lauri]

Ihmisoikeudet ovat selvästi hankala konsepti, sillä niiden ymmärtäminen edellyttää kykyä päätellä, missä menee kunkin ihmisen rajat. Esimerkiksi Kun Pirkka-Pekka meni pyytämään omasta mielestään typeriä vitsejään anteeksi, ihmiset, joilla ei ole erityisen hyvää käsitystä siitä, mikä on heidän asiansa ja mikä ei ole, kokivat Pirkka-Pekan anteeksipyynnön omia ihmisoikeuksiaan loukkaavana tekona.

Ja yleensä nämä edustavat ihmistyyppiä, joille konsepti ihmisoukeuksista näyttäytyy mielivaltaiselta. Heistä monet voivat jopa osata luetella ihmisoikeudet vaikka ulkoa, mutta he eivät silti osaa soveltaa niitä käytännön elämässään. Tilanne olisi hieman sama kuin se, että jos koulussa olisi opeteltu matematiikan tunnilla yhteenlasku ykkösestä kymppiin ja jos nyt joku väittäisi, että yhteenlaskun säännöt pätevät myös kymppiä suuremillakin luvuilla, näillä ihmisillä menisi pulkka nurin. En osaa sanoa kuinka tällaiselle ihmistyypille voisi opettaa ihmisoikeudet niin, että he osaisivat arvioida ympäristöään niiden läpi. Heille käsitys ihmisoikeuksista kun ei tule luonnostaan. Heille ne ovat puhtaasti jokin ulkoa opeteltava nippelitieto. Tämä "ihmisoikeussokeus" on mielestäni ihan todellinen ja jotkut ihmiset ihmisyhteisöistä syrjäyttävä ongelma, eikä mikään tietoinen valinta.

Ihmisoikeudet ovat vielä siksikin hankalia, että ne ovat sopimuksen varaisia, eli neuvoteltavissa. Ne eivät ole universaaleita. Eli jos joku haluaa niitä rikkoa, mikään luonnonlaki ei heitä siinä estä. Ja vaikka ihmisoikeudet tulisivatkin Jumalalta, mikään luonnonlaki ei silti estä niitä rikkomasta, eli ne olisivat siinäkin tapauksessa täysin sopimuksenvaraisia asioita.

[Toope]

Jostain juuri taannoin luin intteen että oikeus lisääntymiseen on ihmisoikeus.

Ihmisoikeuksia kai ovat ne mahdollisuudet, joita ihmisille kuuluu. Eivät ne, miten oikeuksiaan toteuttavat.
Yhteiskuntien tulee tarjota ihmisille mahdollisuuksia/vapauksia toimia. Ei sen enempää.

[safiiri]

Jostain juuri taannoin luin intteen että oikeus lisääntymiseen on ihmisoikeus. Heti alkoi närästää. Onko jonkun saatava vaikka raiskata joku, jos hän ei muuten pääse lisääntymään? Onko kenen tahansa saatava hedelmöityshoitoja jos ei muuten penikkaa kuulu? Vaikka olisi millainen pedofiili ja yleisesti paskapää. Pitääkö päästä lisääntymään jos sälyttää jälkeläisilleen siinä samalla perinnöllisen sairauden taakan?

Minä en usko että lisääntyminen on automaattinen ihmisoikeus. Olkoon vaikka ihmismahdollisuus.

Lisääntyminen ihan kuten mikä tahansa ihmisoikeus saa aina rajansa muista ja muiden ihmisten ihmisoikeuksista. Ihan saman kritiikin voisi esittää oikeudesta elämään, joka sekään ei ole rajaton siten, että toisen saa tappaa, jotta toisen elämä mahdollistuu. Näinhän voisi olla vaikkapa elinsiirtotapauksessa. Kaikki ihmisoikeudet saavat rajansa siitä, että ne ovat voimassa yhtä lailla myös muilla ihmisillä. Ei ole olemassa mitään sellaista vapautta tai oikeutta, joka olisi rajaton. Sen estää se, että muiden ihmisten oikeuksia ja vapauksia pitää myös kunnioittaa yhtä lailla.

[Hayabusa]

Kaikilla ihmisillä on yhtäläiset ihmisoikeudet, mutta toisilla ihmisillä on yhtäläisemmät ihmisoikeudet kuin toisilla.

[Norma Bates]

Jostain juuri taannoin luin intteen että oikeus lisääntymiseen on ihmisoikeus. Heti alkoi närästää. Onko jonkun saatava vaikka raiskata joku, jos hän ei muuten pääse lisääntymään? Onko kenen tahansa saatava hedelmöityshoitoja jos ei muuten penikkaa kuulu? Vaikka olisi millainen pedofiili ja yleisesti paskapää. Pitääkö päästä lisääntymään jos sälyttää jälkeläisilleen siinä samalla perinnöllisen sairauden taakan?

Minä en usko että lisääntyminen on automaattinen ihmisoikeus. Olkoon vaikka ihmismahdollisuus.

Lisääntyminen ihan kuten mikä tahansa ihmisoikeus saa aina rajansa muista ja muiden ihmisten ihmisoikeuksista. Ihan saman kritiikin voisi esittää oikeudesta elämään, joka sekään ei ole rajaton siten, että toisen saa tappaa, jotta toisen elämä mahdollistuu. Näinhän voisi olla vaikkapa elinsiirtotapauksessa. Kaikki ihmisoikeudet saavat rajansa siitä, että ne ovat voimassa yhtä lailla myös muilla ihmisillä. Ei ole olemassa mitään sellaista vapautta tai oikeutta, joka olisi rajaton. Sen estää se, että muiden ihmisten oikeuksia ja vapauksia pitää myös kunnioittaa yhtä lailla.

Perin merkillistä on että joidenkin mielestä aikuisen ihmisen saa tappaa ihan vain sillä perusteella että hän on aborttilääkäri. Tämä tietysti sen vuoksi että hedelmöittyneiden alkioiden "ihmisoikeudet" eivät toteudu jos ne eivät saa kehittyä sikiöksi, vauvaksi ja ihmiseksi. Tällaisten ihmisten kanssa on turha mennä puhumaan semmoisia kuin että pitäisikö kasvaintenkin oikeudet taata, eli niidenkin pitäisi saada kasvaa, eikä niitä saisi poistaa eli tappaa.

Yleensä alkioiden alkio-oikeuksien puolestapuhujia ei todellakaan kiinnosta mitä ihmisille tapahtuu siitä eteenpäin kun he ovat syntyneet.

[safiiri]

Jostain juuri taannoin luin intteen että oikeus lisääntymiseen on ihmisoikeus. Heti alkoi närästää. Onko jonkun saatava vaikka raiskata joku, jos hän ei muuten pääse lisääntymään? Onko kenen tahansa saatava hedelmöityshoitoja jos ei muuten penikkaa kuulu? Vaikka olisi millainen pedofiili ja yleisesti paskapää. Pitääkö päästä lisääntymään jos sälyttää jälkeläisilleen siinä samalla perinnöllisen sairauden taakan?

Minä en usko että lisääntyminen on automaattinen ihmisoikeus. Olkoon vaikka ihmismahdollisuus.

Lisääntyminen ihan kuten mikä tahansa ihmisoikeus saa aina rajansa muista ja muiden ihmisten ihmisoikeuksista. Ihan saman kritiikin voisi esittää oikeudesta elämään, joka sekään ei ole rajaton siten, että toisen saa tappaa, jotta toisen elämä mahdollistuu. Näinhän voisi olla vaikkapa elinsiirtotapauksessa. Kaikki ihmisoikeudet saavat rajansa siitä, että ne ovat voimassa yhtä lailla myös muilla ihmisillä. Ei ole olemassa mitään sellaista vapautta tai oikeutta, joka olisi rajaton. Sen estää se, että muiden ihmisten oikeuksia ja vapauksia pitää myös kunnioittaa yhtä lailla.

Perin merkillistä on että joidenkin mielestä aikuisen ihmisen saa tappaa ihan vain sillä perusteella että hän on aborttilääkäri. Tämä tietysti sen vuoksi että hedelmöittyneiden alkioiden "ihmisoikeudet" eivät toteudu jos ne eivät saa kehittyä sikiöksi, vauvaksi ja ihmiseksi. Tällaisten ihmisten kanssa on turha mennä puhumaan semmoisia kuin että pitäisikö kasvaintenkin oikeudet taata, eli niidenkin pitäisi saada kasvaa, eikä niitä saisi poistaa eli tappaa.

Yleensä alkioiden alkio-oikeuksien puolestapuhujia ei todellakaan kiinnosta mitä ihmisille tapahtuu siitä eteenpäin kun he ovat syntyneet.

Abortti on tosiaan yksi niistä oikeuksien ristiriitatilanteiden klassikoista, joista jaksetaan kiistellä. Siinä tosin kai kiistellään siitä, onko niillä alkioilla tosiaan yhtäläiset ihmisoikeudet niiden kanssa, jotka tosiaan sentään pystyvät elämään irrallaan toisen ihmisen fyysisestä kehosta. Toinen pohdittava asia on tuon alkion kehittyneisyyden aste (tai miten sitä nyt halua nimittääkin). Voidaan nimittäin myös ihmetellä sitä, että paljon vähäisempi tietoisuus omasta olemassaolosta, kyky tuntea kipua tms. alkiolla tuo ihmisoikeudet, mutta eläimillä ei juuri minkäänlaisia oikeuksia. Edes ihmisyyden potentiaali ei okein tässä toimi, koska potentiaalia sitten kuolemaan päin kuljettaessa ei taatusti ole, mutta silti jopa kuolleella ruumiilla on oikeuksia jopa enemmän kuin kehittyneilläkään eläimillä.

Ihmisoikeuksissa on siis ainakin kaksi pohdittavaa aspektia: mitä ne ovat ja kenelle ne kuuluvat. Sitten kolmantena se, miten eri yksilöiden / eri oikeuksien ristiriitatilanteissa pitäisi toimia. Abortissa nämä kaikki ovat tarjottimella.

[Juha]

Abortti toimina liittyy eniten sen ihmisen piiriin, joka toivoo lapsen syntyvän. Yleensä se on alun kantaja, ja hänen oikeus tmva, jota abortissa voidaan loukata. Jos oikeus sikiön kasvamiseen on muulla kuin kantavalla äidillä, niin menee arveluttavammaksi. Joku olisi tois(t)en vuoksi  ihmistehtaana, ehkä tahdostaan riippumatta.

Lemmikkien ja kotieläinten kohtelu, voi myös sattua, lemmikin elämästä riippuvalle. Kotieläinet (myös villimmät) myös itse tuntevat kaikenlaista, kun ovat kasvaneet täyteen mittaansa, vaikka tuntemuspuoli ei synny niin tarkasti samalla tapaa, kuin ihmisellä.

Ihmisestä poikkeavat eivät aina tiedosta kaikkia toimia, ja niihin liittyviä kärsimyksiä, tai kykene kytkeytymään noihin samalla tapaa. Ei sanottu, ettei jotenkin toisin, epäsuorasti, jolloin toimet, joita niille tehdään, eivät tulisi suoraan tajutuksi ja koetuksi, mutta jollain meille tuntemattomalla tavalla, yhtä vahvasti, tai vahvemmin.

Kärsimyksen tuottamisen ja aiheutamisen oikeus on oma teemansa. Ei voi välttää, koska tästä on paljon kyse. Hyvää tuottavaa kärsimystä on paljon, esimerkiksi. Teemansa sekin.

[Aave]

Ihmisoikeudet ja kansainvälinen oikeus ovat hyvä työkalu voimattomia valtioita vastaan, mutta voimattomia voimakkaita valtioita vastaan. Varsinkin pienten, mutta sivistyneiden maiden (Kuten Suomi) kuuluu peräänkuuluttaa ja vedota niihin kiivaasti, sillä suurvaltojen harjoittama mielivalta ja yleinen piittaamattomuus jonkin kääpiövaltion ininöistä ovat alituinen uhka. Tässä maailmanpolitiikka pähkinänkuoressa.

Kun ylevät maljapuheet on käyty, voidaankin huomata yksinkertainen asia: maailma perustuu vahvimman oikeuteen. Näin on aina ollut, ja näin tulee aina myös olemaan.

Millainen osuus maailman lähes kahdeksasta miljardista ihmisestä niistä ihmisoikeuksista nauttikaan (Ja hekin pohjimmiltaan kovin hauraasti)? Hyvä, jos yhden miljardin verran. Ihmisoikeudet lentävät kyllä missä hyvänsä romukoppaan, kun kehkeytyy riittävän suuri kriisi tai konflikti. Yhdet tulevat aina olemaan tasa-arvoisempia, kuin toiset. Ei voi puolustaa samaan aikaan sekä tasa-arvoa, että hierarkiaa. Ihminen on laumaeläin ja järjestäytyy joka tapauksessa jollakin tavoin, muuten seuraisi varma perikato. Valtioille ja ylikansallisille instituutioille ei oikein ole muuta vaihtoehtoa, kuin pirstaloituminen ja taantuminen tribalismiin - takaisin hajanaisíksi heimoiksi ja klaaneiksi.Kelpaa niissä oloissa sitten puhua joistain ihmisoikeuksista. Heimoalueilla (Kuten Afrikassa tai Lähi-Idässä) vallitsee jatkuva sodankäynti, eikä mistään ihmisoikeuksista ole tietoakaan. Missä valtatyhjiö, siellä myös raakuudet. Ei mitään uutta auringon alla.

[-:)lauri]

Ihmisoikeudet ovat selvästi hankala konsepti, sillä niiden ymmärtäminen edellyttää kykyä päätellä, missä menee kunkin ihmisen rajat. Esimerkiksi Kun Pirkka-Pekka meni pyytämään omasta mielestään typeriä vitsejään anteeksi, ihmiset, joilla ei ole erityisen hyvää käsitystä siitä, mikä on heidän asiansa ja mikä ei ole, kokivat Pirkka-Pekan anteeksipyynnön omia ihmisoikeuksiaan loukkaavana tekona.

Ja yleensä nämä edustavat ihmistyyppiä, joille konsepti ihmisoukeuksista näyttäytyy mielivaltaiselta. Heistä monet voivat jopa osata luetella ihmisoikeudet vaikka ulkoa, mutta he eivät silti osaa soveltaa niitä käytännön elämässään. Tilanne olisi hieman sama kuin se, että jos koulussa olisi opeteltu matematiikan tunnilla yhteenlasku ykkösestä kymppiin ja jos nyt joku väittäisi, että yhteenlaskun säännöt pätevät myös kymppiä suuremillakin luvuilla, näillä ihmisillä menisi pulkka nurin. En osaa sanoa kuinka tällaiselle ihmistyypille voisi opettaa ihmisoikeudet niin, että he osaisivat arvioida ympäristöään niiden läpi. Heille käsitys ihmisoikeuksista kun ei tule luonnostaan. Heille ne ovat puhtaasti jokin ulkoa opeteltava nippelitieto. Tämä "ihmisoikeussokeus" on mielestäni ihan todellinen ja jotkut ihmiset ihmisyhteisöistä syrjäyttävä ongelma, eikä mikään tietoinen valinta.

Ihmisoikeudet ovat vielä siksikin hankalia, että ne ovat sopimuksen varaisia, eli neuvoteltavissa. Ne eivät ole universaaleita. Eli jos joku haluaa niitä rikkoa, mikään luonnonlaki ei heitä siinä estä. Ja vaikka ihmisoikeudet tulisivatkin Jumalalta, mikään luonnonlaki ei silti estä niitä rikkomasta, eli ne olisivat siinäkin tapauksessa täysin sopimuksenvaraisia asioita.

Käsitykseni on taas kypsynyt hieman lisää.

Ihmisoikeusongelmat ovat mielestäni ongelmia, joita ei pitäisi joutua kohtaamaan ellei itse niin halua. Ne liittyvät siten elimellisesti elintasoon. Mitä useamman ongelman elintaso ihmisen omalla kohdalla ratkaisee, sitä paremmat edellytykset hänellä on havaita ja nimetä uusia sellaisia. Tämä sen vuoksi, että draaman kaari, jota ihminen sekä yksilönä että lajina elää, muuttuu hyvin hitaasti. Kun edellinen ongelma on pois päiväjärjestyksestä, mikä tahansa asia voi muuttua uudeksi ongelmaksi. Tämä on sekä hyvä että huono asia. Hyvä asia uusien ongelmien havaitsemisessa on se, että se pitää kehityksen rattaat käynnissä ja huonoa se, että vaikka kaikki kehitys on aina myös hyvästä kaikki kehitys ei ole aina pelkästään hyvästä.