Mistä miesten ja naisten pitäisi puhua keskenään?

[safiiri]

Vastaan suoraan otsikon kysymykseen: He voisivat puhua vaikkapa pelkän aikuisen roolimallin riittävyydestä modernissa Suomessa.

Se puheenaihe olisi nopeasti käyty - se kun ei riitä alkuunkaan. Aikuinen on aikuinen, halusi tai ei. Lapsi on lapsi, halusi tai ei. Ne eivät ole rooleja, jotka voisi edes valita.

Mutta ollenkaan kaikki aikuiset eivät käyttäydy aikuismaisesti. Vanhemmuuskin on tuosta näkökulmasta asia, jota ei voi valita pois, kun lapsi on tapahtunut tosiasia. Isät ovat isiä ja äidit äitejä siitä eteenpäin, halusivat tai eivät. Silti isän roolimallia kovasti kaivataan. Vaikka eipä ole isättömiä lapsia olemassakaan. Isä on. Valitsee vain olla jossain etäällä tai poissa kokonaan.

[Melodious Oaf]

^^ Kommentin piti koskea tota viestiä. Oli siinä sittenkin rakentavia sanoja, mutta mä turhauduin melko voimakkaasti, kun mä koin että me oltais jo käsitelty suurin osa siitä, mitä sä nyt nostit esiin ongelmina. Totta kai me voidaan puhua siitä, miten miehet kontrolloi naisia, tai että onko olemassa mitään yleistettävää mieheyttä tai naiseutta. Mutta mä koen ihan oikeasti, ettei noi voi olla aitoja esteitä sen mun sanoman ymmärtämiselle.

Jos sulla on aito halu puhua aiheesta "miehet kontrolloi naisia", sä voit sen sanoa ja me voidaan siitä puhua. Mä kuitenkin nostin sen asian "naiset kontrolli miehiä" esiin ensin. Silloin olis reilua yrittää puhua siitä, ja se mun vaatimus että puhutaan, ei ole mitään sun kontrollointia vaan ihan pelkkää assertiivisuutta. Jos mä en pitäis mistään omista jutuistani kiinni, säkö sen sitten mun puolesta tuut tekemään, vai miten sä ajattelit että tämmöset asiat toimii?

Siinä on ero, nostatko sä itse pöydälle jonkun asian, esim. miten miehet kontrolloi naisia. Jos joku on nostanut esiin aiheen "naiset kontrolloi miehiä" ja sä tässä vaiheessa reaktiviisiesti rupeatkin nostelemaan pöydälle vähän sitä sun tätä ja sanot, että ei me millään voida puhua, jollei puhuta näistä ensin, se on mun mielestä ihan ihme touhua. Totta kai mä olen vastaavaa kohdannut aiemminkin, mutta ei se nyt mun mielestä ole oikeasti arvostettava tapa toimia.

Ihan tälleen perustason kanssakäymiseen liittyvänä asiana, jos joku nostaa esiin, että sillä on kokemuksia, tuntemuksia yms asiasta X ja haluaa puhua siitä, onko siihen hyvä tapa reagoida se, että nostelee äkkiä esiin jotain tälle vaihtoehtoisia asioita ja rakentaa kilpailun siitä, kumman jutut on "tärkeämpiä"? Lyhyt vastaus: Ei ole.

[safiiri]

^^ Kommentin piti koskea tota viestiä. Oli siinä sittenkin rakentavia sanoja, mutta mä turhauduin melko voimakkaasti, kun mä koin että me oltais jo käsitelty suurin osa siitä, mitä sä nyt nostit esiin ongelmina. Totta kai me voidaan puhua siitä, miten miehet kontrolloi naisia, tai että onko olemassa mitään yleistettävää mieheyttä tai naiseutta. Mutta mä koen ihan oikeasti, ettei noi voi olla aitoja esteitä sen mun sanoman ymmärtämiselle.

Jos sulla on aito halu puhua aiheesta "miehet kontrolloi naisia", sä voit sen sanoa ja me voidaan siitä puhua. Mä kuitenkin nostin sen asian "naiset kontrolli miehiä" esiin ensin. Silloin olis reilua yrittää puhua siitä, ja se mun vaatimus että puhutaan, ei ole mitään sun kontrollointia vaan ihan pelkkää assertiivisuutta. Jos mä en pitäis mistään omista jutuistani kiinni, säkö sen sitten mun puolesta tuut tekemään, vai miten sä ajattelit että tämmöset asiat toimii?

Siinä on ero, nostatko sä itse pöydälle jonkun asian, esim. miten miehet kontrolloi naisia. Jos joku on nostanut esiin aiheen "naiset kontrolloi miehiä" ja sä tässä vaiheessa reaktiviisiesti rupeatkin nostelemaan pöydälle vähän sitä sun tätä ja sanot, että ei me millään voida puhua, jollei puhuta näistä ensin, se on mun mielestä ihan ihme touhua. Totta kai mä olen vastaavaa kohdannut aiemminkin, mutta ei se nyt mun mielestä ole oikeasti arvostettava tapa toimia.

Ihan tälleen perustason kanssakäymiseen liittyvänä asiana, jos joku nostaa esiin, että sillä on kokemuksia, tuntemuksia yms asiasta X ja haluaa puhua siitä, onko siihen hyvä tapa reagoida se, että nostelee äkkiä esiin jotain tälle vaihtoehtoisia asioita ja rakentaa kilpailun siitä, kumman jutut on "tärkeämpiä"? Lyhyt vastaus: Ei ole.

No lähdetäänkö liikkeelle siitä, että minun kokemukseni on, että eräillä ihmisillä on taipumusta pyrkiä kontrolloimaan toisia ihmisiä. Joskus nämä tyypit ovat miehiä ja joskus naisia, joskus kontrollin kohteeksi joutuvat miehet, joskus naiset. Mutta en mitenkään pysty näkemään mitään erityistä ja tästä selkeästi poikkeavaa naisten taipumusta kontrolloida miehiä. Siten pyydän, että yrität valaista tätä kokemustasi enemmän, sillä en tunnista sitä. Siten minun on todella vaikeaa siitä keskustellakaan mitenkään järkevästi. Pystyn vain toteamaan, että kyse voi olla liiallisesta kontrolloinnista, mutta yhtä hyvin ylikorostuneesta yliherkkyydestä millekään, minkä voi ymmärtää kontrolloimiseksi. Sekin on yksi tapa kontrolloida toisia, että syyttää näitä kontrolloimisesta silloinkin, kun kyse on täysin ymmärrettävästä halusta jakaa tehtäviä tasan tai pyrkimyksestä löytää kaikille tasapuolinen toimintatapa, jolla kuitenkin tarpeelliset asiat tulevat hoidetuiksi.

Eräs tapa kontrolloida toista on julistaa yksipuolisesti tarpeelliset ja tarpeettomat hommat, joista huolehditaan. Tarpeelliseksi julistamalla vie toiselta mahdollisuuden todeta, että lakanoita ei tarvitse silittää. Tarpeettomiksi julistamalla voi pakottaa toisen vastamaan aina vessanpesusta, imuroinnista ja tyhjien pullojen palauttamisesta. (Tälleen yksinkertaistettuna.)

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000000694360.html

Tässä ainakin nähdään tämä kontrollointi yhtä lailla molempia sukupuolia koskevaksi taipumukseksi. Eikä syynä ole taustalla sukupuoli, vaan sisäisestä turvattomuudesta juontuva käyttäytymispiirre.

https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/pariterapeutti-heidi-valasti-kritisoi-hsssa-naisia-miesten

Tässä asian esiin kirjoituksessaan tuonutta terapeuttia haastatellaan. Kovin heppoisia ovat minusta hänen vastauksensa toimittajan kysymyksiin. Hän ei tunnu seisovan oikein itsekään kirjoituksensa takana, vaan puhuu sitä kärjistyksenä ja väistää jokaisen toimittajan kysymyksen. "Ei ole tarkoitukseni syyllistää...kärjistin...ehkä kannanottoni ei ollut niin yhteiskunnallinen"...tämä oli yhdenlainen tulokulma asiaan".

[Melodious Oaf]

No se mun teoria oli sillä tavalla abstrakti tai se lähti omakohtaisesta oivalluksesta, että me usein yritetään kontrolloida meidän omia tunteita. Silloin kun näin tapahtuu, se on usein välillisesti haitallista, koska sä et silloin mieti niitä seurauksia vaan haluat vaan sen ikävän tunteen äkkiä pois. Puhuttiin siitä, miten häpeä ja heikkouden tunne, mä itse kuvasin sitä sillä että on kuin sisällä olis "tarvitseva lapsi", voi olla miehellä sellainen asia, mitä ei tahdo ollenkaan kestää. Tää on varmaan naisilla osin sama, tai mä oo nyt rakentamassa tähän mitään jyrkkää kategoria-aitaa. Mä vaan kevyesti ounastelen, että miehillä olis joskus sellaista, että ne ei yhtään kestä ajatella itseään heikkona ja ne pyyhkii sen pois liian nopeasti. Sit ne ei edes hahmota, mitä ne nyt tuntee, haluaa tai tarvitsee. Ne latistaa tunteitaan.

Mulla oli sellainen hypoteesi, että naisilla ei olis niin suurta sellaista ylpeys ja häpeä -kompleksia siitä, että on joskus heikko, tai että ne ei ehkä ihan samalla tavalla latistais omia tunteitaan tällasen oman heikkoudentunteen hälventämiseksi.

Mä sit mietin, että no mikä sitten naisilla on tyypillisemmin vastaava ilmiö, niin mä aloin miettiä jotain sellaista epävarmuuden tunnetta. Että on suuri tarve ymmärtää niiden ympäristöä, jotta ne pystyis torjumaan siinä uhkia. Esimerkiks ymmärtää miehiä ja niiden tunteita sun muuta, ihan vaan että pystyis ennakoimaan, mitä se sitten tekee ja miten mun itse kannattaa tässä nyt toimia. 

Tässä siis nivoutui kieltämättä mulla yhteen vielä tätäkin enemmän ajatuksia, ja mä ehkä oletin, että ne mun monimutkaiset käsitykset olis selkeämmin luettavissa mun sepustuksista kuin mitä ne on

Mutta mä vien tän nyt sitten ihan palikkatasolle. Molemmat tuntee uhkaa erilaisista asioista, sekä mies että nainen. Miehelle se uhka on sen oma heikkous suhteessa johonkin muuhun, ja sit sen omat tästä seuraavat tunteet joita se yrittää tukahduttaa ja muuta. Et se uhka on sen miehen itsensä sisällä, ja jos haluaa niin ajatella, niin tietysti laajentaen myös toisten miesten sisällä.  Nainen taas on sille vähemmän vaarallinen, vaikka ei sekään nyt _vaaraton_ ole tai ettei olis naisiin kohdistuvia pelkoja. Naiselle taas uhka paikallistuu enemmän miehiin. Miehen impusiivisuus, huonot tunteidenkäsittelytaidot ja niin edelleen.

Tässä on tosi voimakkaita yleistyksiä, ja ei ne nyt voi olla ihan kohdallaan, mutta onko tämmösessä sulle mitään järkeä? Vai onko nää lähtökohdat jo niin kaukana mistään sun omassa kokemuksessa, että ei kannata yrittää tältä pohjalta rakentaa sitä kuvaa?

[Aave]

Isä on. Valitsee vain olla jossain etäällä tai poissa kokonaan.

Bullshittiä, kuten runoilusi yleisemminkin. Huoltajuuskiistoissa asia on tyypillisesti niin päin, että äiti pyrkii eväämään isältä tapaamisoikeuden, ja sosiaalitantat uskovat kaikessa lasten äitiä.

Sitä paitsi, tunnen itsekin kaksi miestä, joiden vaimot hylkäsivät koko perheensä, ja jättivät isän pienten lasten, asuntovelan, työn ja perheen pyörittämisen kanssa yksin kärvistelemään. Onneksi molemmille miehille on käynyt sittemmin hyvin, ja kaikki on taas kohdallaan.

Laitankin hieman lisää faktoja aiheen tiimoilta. nimimerkki safiiri voi kernaasti uskoa omiin juttuihinsa:

Naisten väkivalta on yhä tabu, vaikka äidit kohtelevat lapsia kaltoin useammin kuin isät (Yle).

Kun miehiltä kysyy, miksi he eivät halua lapsia, yksi pelko nousee yli muiden – asiantuntija tunnistaa huolen (IS).

Miesten (Aiheellinen ja yleinen) pelko on se, että erotilanteessa lasten äiti yrittää erottaa lapset isästään.

Isät kokevat itsensä ulkopuolisiksi lapsettomuushoidoissa – "Hyvä jos tervehdittiin, ei välttämättä tarjottu edes tuolia" (Yle).

Risto järkyttyi, joutuu maksamaan yli 47 000 euron elatusmaksut lapsesta, jonka biologinen isä hän ei ole – "Ei jumalauta, ei ole todellista" (IS).

Että juu, safiirin juttuihin uskomalla mustakin olisi valkoista.

 

[-:)lauri]

No se mun teoria oli sillä tavalla abstrakti tai se lähti omakohtaisesta oivalluksesta, että me usein yritetään kontrolloida meidän omia tunteita. Silloin kun näin tapahtuu, se on usein välillisesti haitallista, koska sä et silloin mieti niitä seurauksia vaan haluat vaan sen ikävän tunteen äkkiä pois. Puhuttiin siitä, miten häpeä ja heikkouden tunne, mä itse kuvasin sitä sillä että on kuin sisällä olis "tarvitseva lapsi", voi olla miehellä sellainen asia, mitä ei tahdo ollenkaan kestää. Tää on varmaan naisilla osin sama, tai mä oo nyt rakentamassa tähän mitään jyrkkää kategoria-aitaa. Mä vaan kevyesti ounastelen, että miehillä olis joskus sellaista, että ne ei yhtään kestä ajatella itseään heikkona ja ne pyyhkii sen pois liian nopeasti. Sit ne ei edes hahmota, mitä ne nyt tuntee, haluaa tai tarvitsee. Ne latistaa tunteitaan.

Mulla oli sellainen hypoteesi, että naisilla ei olis niin suurta sellaista ylpeys ja häpeä -kompleksia siitä, että on joskus heikko, tai että ne ei ehkä ihan samalla tavalla latistais omia tunteitaan tällasen oman heikkoudentunteen hälventämiseksi.

Mä sit mietin, että no mikä sitten naisilla on tyypillisemmin vastaava ilmiö, niin mä aloin miettiä jotain sellaista epävarmuuden tunnetta. Että on suuri tarve ymmärtää niiden ympäristöä, jotta ne pystyis torjumaan siinä uhkia. Esimerkiks ymmärtää miehiä ja niiden tunteita sun muuta, ihan vaan että pystyis ennakoimaan, mitä se sitten tekee ja miten mun itse kannattaa tässä nyt toimia. 

Tässä siis nivoutui kieltämättä mulla yhteen vielä tätäkin enemmän ajatuksia, ja mä ehkä oletin, että ne mun monimutkaiset käsitykset olis selkeämmin luettavissa mun sepustuksista kuin mitä ne on

Mutta mä vien tän nyt sitten ihan palikkatasolle. Molemmat tuntee uhkaa erilaisista asioista, sekä mies että nainen. Miehelle se uhka on sen oma heikkous suhteessa johonkin muuhun, ja sit sen omat tästä seuraavat tunteet joita se yrittää tukahduttaa ja muuta. Et se uhka on sen miehen itsensä sisällä, ja jos haluaa niin ajatella, niin tietysti laajentaen myös toisten miesten sisällä.  Nainen taas on sille vähemmän vaarallinen, vaikka ei sekään nyt _vaaraton_ ole tai ettei olis naisiin kohdistuvia pelkoja. Naiselle taas uhka paikallistuu enemmän miehiin. Miehen impusiivisuus, huonot tunteidenkäsittelytaidot ja niin edelleen.

Tässä on tosi voimakkaita yleistyksiä, ja ei ne nyt voi olla ihan kohdallaan, mutta onko tämmösessä sulle mitään järkeä? Vai onko nää lähtökohdat jo niin kaukana mistään sun omassa kokemuksessa, että ei kannata yrittää tältä pohjalta rakentaa sitä kuvaa?

En selvästikään ole mies. Minä en koe heikkouden olevan automaattisesti vain negatiivinen ominaisuus. Heikkous yhdessä asiassa voi tietysti olla negatiivinen omiaisuus kun taas toisessa se voi olla aivan hyvin harmiton tai jopa positiivinen ominaisuus.

EDIT: Prinsessasaduissa tai mediassa markknoitu mieskäsitys tietysti on mustavalkoinen ja niissä on miehisyyteen liitetty noita piirteitä, joihin viittaat, mutta minulle on aina ollut vieras ajatus rakentaa omaa identiteettini prinsessasatujen tai median ehdoilla.

[safiiri]

Isä on. Valitsee vain olla jossain etäällä tai poissa kokonaan.

Bullshittiä, kuten runoilusi yleisemminkin. Huoltajuuskiistoissa asia on tyypillisesti niin päin, että äiti pyrkii eväämään isältä tapaamisoikeuden, ja sosiaalitantat uskovat kaikessa lasten äitiä.

Voi isä parkoja. Uhreja pahojen naisten! Älä viitsi uhriutua.

Sitä paitsi, tunnen itsekin kaksi miestä, joiden vaimot hylkäsivät koko perheensä, ja jättivät isän pienten lasten, asuntovelan, työn ja perheen pyörittämisen kanssa yksin kärvistelemään. Onneksi molemmille miehille on käynyt sittemmin hyvin, ja kaikki on taas kohdallaan.

Minkin tunnen muutamia, jotka eivät osu stereotypiaan. TUnnen isiä, jotka OVAT läsnä perheessään ja lapsillee. Tunnen naisia, joita ei huvita kontrolloida miehiä. Mutta kuten arvaamme, se ei sinusta todista mitään, koska eihän kenenkään muun kokemus maailmasta ole minkään arvoinen. Sinun omasi vain. Se kun on Paras ja Oikea.

Mutta kiitos, kun väkevästi todistat, että eivät isät puutukaan poikien elämästä. Onhan ainakin nuo, jotka sinäkin tunnet, ja jotka omien sanojesi mukaan ovat validi todiste siitä miten asiat OVAT.

Laitankin hieman lisää faktoja aiheen tiimoilta. nimimerkki safiiri voi kernaasti uskoa omiin juttuihinsa:

Todellakin - todellisuus ei vain puristu sittenkään näihin stereotypioihin. Kunpa vain sinäkin joskus ymmärtäisit, ettei se stereotypiaa vaihtamallakaan paremmin onnistu. Ongelma on se, kun sulle maailma nyt  vain on kisa siitä, kenen stereotypia on Voittaja. Juu on se sun ihan hiano. Ainakin iso ja mahtava.

[Aave]

Voi isä parkoja. Uhreja pahojen naisten! Älä viitsi uhriutua.

Ymmärrän kyllä että sinua harmittaa, kun taukoamaton soopasi on tarvittaessa niin helppo ampua alas. Määrä ei todellakaan vastaa laatua.

[safiiri]

Voi isä parkoja. Uhreja pahojen naisten! Älä viitsi uhriutua.

Ymmärrän kyllä että sinua harmittaa, kun taukoamaton soopasi on tarvittaessa niin helppo ampua alas. Määrä ei todellakaan vastaa laatua.

BHjiughaiofduiwoefnaklwdchgiquT.

Tässä sellainen sinun tasoasi vastaava vastaus. Ymmärrän, että tunnet jatkuvaa tarvetta todistaa itsellesi olevasi parempi kuin muut. Harmi vain, ettei ketään muuta jaksa kiinnostaa nuo omat kisatuloksesi, joissa itse toimit kisan järjestäjänä, kilpailijana, tuomarina ja yleisönä. Aaltoja vain on vaikeaa tehdä yksin ja sekös sinua kismittää.

[Melodious Oaf]

EDIT: Prinsessasaduissa tai mediassa markknoitu mieskäsitys tietysti on mustavalkoinen ja niissä on miehisyyteen liitetty noita piirteitä, joihin viittaat, mutta minulle on aina ollut vieras ajatus rakentaa omaa identiteettini prinsessasatujen tai median ehdoilla.

Mä ehkä vastustaisin tässäkin sellaista ajatusta, että on suuri joukko jotenkin helvetin tyhmiä tai yksinkertaisia paperinukkeihmisiä, joiden käsitykset on jotain ihan puuta heinää. Ja että tästä erottuu sitten joku älykkäiden poppoo, jonka identiteetti on paremmista aineklsista paremmin rakennettu. Tätäkin voi tietysti hienosäätää kantana, mutta mä oikeasti ajattelen, että jostain ne käsitykset tai "ainekset" tulee kuitenkin.

Relevantti kysymys sun kohdalla vois olla esimerkiksi, että mikä ja minkälainen on ollut sun kasvuympäristö. Mutta tää menee silleen henkilökohtaiseksi, että tuskin sun edes kannattaa ruveta sitä täällä avaamaan.

[-:)lauri]

EDIT: Prinsessasaduissa tai mediassa markknoitu mieskäsitys tietysti on mustavalkoinen ja niissä on miehisyyteen liitetty noita piirteitä, joihin viittaat, mutta minulle on aina ollut vieras ajatus rakentaa omaa identiteettini prinsessasatujen tai median ehdoilla.

Mä ehkä vastustaisin tässäkin sellaista ajatusta, että on suuri joukko jotenkin helvetin tyhmiä tai yksinkertaisia paperinukkeihmisiä, joiden käsitykset on jotain ihan puuta heinää. Ja että tästä erottuu sitten joku älykkäiden poppoo, jonka identiteetti on paremmista aineklsista paremmin rakennettu. Tätäkin voi tietysti hienosäätää kantana, mutta mä oikeasti ajattelen, että jostain ne käsitykset tai "ainekset" tulee kuitenkin.

Relevantti kysymys sun kohdalla vois olla esimerkiksi, että mikä ja minkälainen on ollut sun kasvuympäristö. Mutta tää menee silleen henkilökohtaiseksi, että tuskin sun edes kannattaa ruveta sitä täällä avaamaan.

Kasvuympäristöstäni on nyt ainakin puuttunut voimakkaat auktoriteetit. En siksi ehkä omaa tai tunne vetoa määritellä yleistyksiä naiseudesta tai mieheydestä tai ainakaan yritä tarjota sellaisia jääräpäisesti vielä senkin jälkeen, kun on tullut selväksi, ettei kukaan osta niitä.

Oma kantani asioihin ylipäätään on neuvoteltavissa, kun kokemuskin on osoittanut, ettei ole yhtä miehen tai yhtä naisen mallia. Aikuiset lapsuudessani ja kaikki keihin nyt aikuisena törmään olivat ja ovat keskenään erilaisia. Siksi en ymmärrä esittämiäsi yleistyksiä mieheydestä ja naiseudesta ilman, että erikseen korostat käsitystesi olevan vain subjektiivisia (toki jos on kykyä vakuuttaa minut käsityksistäsi, muutan kantaani mielelläni).

Yleistykset kelpaavat vain tietyssä rajatussa kontekstissa. Ihmiset ovat kuin sateenkaaren värisävyt. Kukin oma värisävynsä. keskiarvo spektristä olisi musta tai valkoinen riippuen, millä tavalla värien keskiarvon mittaa. Keskiarvo on yleistettävissä muuten, mutta pitää olla hyvin tarkkana sen kanssa, miten sen yleistää, sillä ihmisistä kukaan ei ole musta tai valkoinen, vaan jokin spesifi kohta spektristä. Siksikin pitäisi osata hieman antaa ihmisille pelivaraa yleistäessään, että porukka voi itse valita positionsa yleistyksessä tai suhteensa siihen muutenkin kuin ihmettelemällä tarjottua yleistystä ylipäätään.

[a4]

^ Perinteisempi miehen rooli kyllä istuu oikein hyvin tuohon Melodius Oafin teoriaan.
Mutta modernimpi miehen rooli tai sukupuolettomampi aikuisen rooli ei istu siihen.

[-:)lauri]

^ Perinteisempi miehen rooli kyllä istuu oikein hyvin tuohon Melodius Oafin teoriaan.
Mutta modernimpi miehen rooli tai sukupuolettomampi aikuisen rooli ei istu siihen.

Pikemmminkin niin, että aemmin sai julkisesti esittää vain Raamatun kertomuksen rooleista. Nyt on otettu pää ainakin osittain  pois perseestä ja yritetty katsoa, minkälaisia ihmiset ihan oikeasti ovat.

[a4]

Vastaan suoraan otsikon kysymykseen: He voisivat puhua vaikkapa pelkän aikuisen roolimallin riittävyydestä modernissa Suomessa.

Se puheenaihe olisi nopeasti käyty - se kun ei riitä alkuunkaan. Aikuinen on aikuinen, halusi tai ei. Lapsi on lapsi, halusi tai ei. Ne eivät ole rooleja, jotka voisi edes valita.

Itse puhuin sosiaalisista rooleista, en biologisista rajauksista.
Esim. Miehinen mies ja akkamainen mies ovat sosiaalisen miehen roolin vanhahtavia rajauksia.
Sensitiivinen mies on tuoreempaa miehen roolin rajausta.

[a4]

^ Perinteisempi miehen rooli kyllä istuu oikein hyvin tuohon Melodius Oafin teoriaan.
Mutta modernimpi miehen rooli tai sukupuolettomampi aikuisen rooli ei istu siihen.

Pikemmminkin niin, että aemmin sai julkisesti esittää vain Raamatun kertomuksen rooleista. Nyt on otettu pää ainakin osittain  pois perseestä ja yritetty katsoa, minkälaisia ihmiset ihan oikeasti ovat.

Vanhahtavat miehen ja naisen roolit kumpuavat kaiketi globaalisti perinteikkäistä patriarkaalisista yhteisöistä, joihin uskonnotkin ovat muokkautuneet tai niissä kasvaneet.

Tunnistan Melodius Oafin havainnoiman ilmiön jossa kärjistetysti sanoen "pojat ovat poikia"-miehet ovat saaneet naisista heitä paapovia äitejä eli turvallisia rajoja. Ukko murisee ja akka marisee.