Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Mistä miesten ja naisten pitäisi puhua keskenään?

Aloittaja Melodious Oaf, helmikuu 11, 2020, 09:49:32

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Vaaraton Norsu

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - helmikuu 15, 2020, 16:22:37
Mutta mä vien tän nyt sitten ihan palikkatasolle. Molemmat tuntee uhkaa erilaisista asioista, sekä mies että nainen. Miehelle se uhka on sen oma heikkous suhteessa johonkin muuhun, ja sit sen omat tästä seuraavat tunteet joita se yrittää tukahduttaa ja muuta. Et se uhka on sen miehen itsensä sisällä, ja jos haluaa niin ajatella, niin tietysti laajentaen myös toisten miesten sisällä.  Nainen taas on sille vähemmän vaarallinen, vaikka ei sekään nyt _vaaraton_ ole tai ettei olis naisiin kohdistuvia pelkoja. Naiselle taas uhka paikallistuu enemmän miehiin. Miehen impusiivisuus, huonot tunteidenkäsittelytaidot ja niin edelleen.

En mä tiedä, puuttuuko tästä nyt sellainen halu polkea toinen alleen, ja mitätöidä toinen, joka ehkä on mukana aika monen ihmisen raivossa? Siinä yhdessä moititussa Hesarin mielipidekirjoituksessa kuvattiin vissiin naisia sampanjalasin äärellä tuntemassa ylemmyyttä uusavuttomia poikaystäviään kohtaan, ja ylipäätään tuntemassa ylemmyyttä ja vähättelemässä. Toisaalta jos aatellaan miestä, joka on omasta mielestään tullut jotenkin perustavalla tavalla häväistyksi, niin sehän saattaa kanssa olla melkein vaarallinen ja nimenomaan saattaa haluta mitätöidä ja liiskata sitä egoonsa kohdistuvaa uhkaa edustavia kohteita. (Eli sille siis on ihan mahdoton sanoin kertoa kokemuksestaan, ja se haluaa toiminnallisesti poistaa sen ikävän tunteensa. Eikä se siis edes halua sanoin kertoa kokemuksestaan, mutta mun mielestä siinä voi kuitenkin olla mukana jonkinlainen kokemus ylemmyydestä, niin kuin ex-poikaystävän uusavuttomuutta ruotivilla naisillakin kenties. Ja myös niillä ruotivilla naisilla ainakin saattaa olla mukana semmoinen toiminnallinen aspekti, että puhumalla kielteiseen ja ylemmyydentuntoiseen sävyyn poikaystävän avuttomuudesta ne ehkä jättää kuitenkin puhumatta sen, miltä niistä itsetään tuntuu, että niillä on avuttomat poikystävät.  Että nekään ei sit puhu siitä miltä niistä itestä tuntuu, vaan ulkoisesta ongelmanlähteestä. Vaikkei välttis olekaan samalla tavalla toiminnallisia kuin kevoton mies voi pahimmillaan olla.)

-:)lauri

#76
Lainaus käyttäjältä: a4 - helmikuu 17, 2020, 15:55:19
Lainaus käyttäjältä: Kansan syvät rivit - helmikuu 17, 2020, 15:09:01
Lainaus käyttäjältä: a4 - helmikuu 17, 2020, 15:02:28
^ Perinteisempi miehen rooli kyllä istuu oikein hyvin tuohon Melodius Oafin teoriaan.
Mutta modernimpi miehen rooli tai sukupuolettomampi aikuisen rooli ei istu siihen.
Pikemmminkin niin, että aemmin sai julkisesti esittää vain Raamatun kertomuksen rooleista. Nyt on otettu pää ainakin osittain  pois perseestä ja yritetty katsoa, minkälaisia ihmiset ihan oikeasti ovat.
Vanhahtavat miehen ja naisen roolit kumpuavat kaiketi globaalisti perinteikkäistä patriarkaalisista yhteisöistä, joihin uskonnotkin ovat muokkautuneet tai niissä kasvaneet.

Tunnistan Melodius Oafin havainnoiman ilmiön jossa kärjistetysti sanoen "pojat ovat poikia"-miehet ovat saaneet naisista heitä paapovia äitejä eli turvallisia rajoja. Ukko murisee ja akka marisee.

Miten sinä tai Melodius Oaf olette varmistaneet, ettette nyt huijaa itseänne?



Toisin sanoen, kuinka olette itse kritisoineet omia käsityksiänne havaitsemistanne ts. ymmärtämistänne miehen ja naisen rooleista?
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Melodious Oaf

^^  Mä en itse paikallistais tota omaa teoriaa niinkään johonkin ikivanhaan miehen malliin, vaan aika sellaiseen tavalliseen tän päivän kokemukseen, että toisaalta pitäis olla perinteisen miehekäs ja maskuliininen ja toisaalta pitäis olla sensitiivinen - ja samaan aikaan ei sais olla liian perinteisen maskuliininen ja ei sais olla liian sensitiivinen. Totta kai nyt ulkoa päin kuulee ihan mitä tahansa paskaa aina, jos sille korvansa suo, mutta ehkä oikeampi osoite tolle vois olla tässä mielessä joku murrosvaiheen miehenä olemisen kokemus.

Melodious Oaf

#78
Lainaus käyttäjältä: Kansan syvät rivit - helmikuu 17, 2020, 16:32:06
Miten sinä tai Melodius Oaf olette varmistaneet, ettette nyt huijaa itseänne?

Sitä on vaikea kuvailla, miten mä kritisoin omaa ajatteluani tai miten mä pyrin semmoseen, että mun ajattelu olis totuudelle sensitiivistä ja korjautuvaa.

Mut tämmösessä asiassa ei voi lähteä siitä että olis "oikeassa" ja hylkäis kaikki käsitykset ellei ne ole, à la Feynmann, vaan sun on koko ajan pakko operoida jollakin asetuksilla, ja idea on siinä, miten sä sit säädät niitä vai säädätkö.

Rehellisesti sanottuna kuitenkin se, miten sä ite kirjoitit noista prinsessasatujen miesmalleista sun muusta, ei vielä täysin vakuuttanut mua, että sinä(kään) välttämättä ihan satasella ymmärrät tästä niin paljon kuin kuvittelet.

Vaaraton Norsu

Lainaus käyttäjältä: Kansan syvät rivit - helmikuu 17, 2020, 16:32:06
Miten sinä tai Melodius Oaf olette varmistaneet, ettette nyt huijaa itseänne?



Mun mielestä mä oon lukenut jonkun Feynman -tarinan, jonka opetus oli, että pitäisi ihan aidosti kuunnella kanssaihmisiä, ja kiinnittää huomiota siihen, mitä he sanovat. Mistä saa muka-hauskan aasinsillan ketjun aiheeseen, "Mistä miesten ja naisten pitäisi puhua keskenään?" No, naisten pitäisi tietenkin kuunnella mitä miehet tarkoittavat sanoessaan että naiset on kontrolloivia, ja miesten kuunnella mitä voi olla taustalla kun naiset sanovat miesten olevan uusavuttomia tai luovuttavat liian helposti parisuhde- tai perhevaikeuksissa.  Hehe.

Melodious Oaf

^ Aika kova.

Feynmann ratsastaa aasilla auringonnousuun.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - helmikuu 15, 2020, 16:22:37
No se mun teoria oli sillä tavalla abstrakti tai se lähti omakohtaisesta oivalluksesta, että me usein yritetään kontrolloida meidän omia tunteita. Silloin kun näin tapahtuu, se on usein välillisesti haitallista, koska sä et silloin mieti niitä seurauksia vaan haluat vaan sen ikävän tunteen äkkiä pois. Puhuttiin siitä, miten häpeä ja heikkouden tunne, mä itse kuvasin sitä sillä että on kuin sisällä olis "tarvitseva lapsi", voi olla miehellä sellainen asia, mitä ei tahdo ollenkaan kestää. Tää on varmaan naisilla osin sama, tai mä oo nyt rakentamassa tähän mitään jyrkkää kategoria-aitaa. Mä vaan kevyesti ounastelen, että miehillä olis joskus sellaista, että ne ei yhtään kestä ajatella itseään heikkona ja ne pyyhkii sen pois liian nopeasti. Sit ne ei edes hahmota, mitä ne nyt tuntee, haluaa tai tarvitsee. Ne latistaa tunteitaan.

Mulla oli sellainen hypoteesi, että naisilla ei olis niin suurta sellaista ylpeys ja häpeä -kompleksia siitä, että on joskus heikko, tai että ne ei ehkä ihan samalla tavalla latistais omia tunteitaan tällasen oman heikkoudentunteen hälventämiseksi.

Mä sit mietin, että no mikä sitten naisilla on tyypillisemmin vastaava ilmiö, niin mä aloin miettiä jotain sellaista epävarmuuden tunnetta. Että on suuri tarve ymmärtää niiden ympäristöä, jotta ne pystyis torjumaan siinä uhkia. Esimerkiks ymmärtää miehiä ja niiden tunteita sun muuta, ihan vaan että pystyis ennakoimaan, mitä se sitten tekee ja miten mun itse kannattaa tässä nyt toimia. 

Tässä siis nivoutui kieltämättä mulla yhteen vielä tätäkin enemmän ajatuksia, ja mä ehkä oletin, että ne mun monimutkaiset käsitykset olis selkeämmin luettavissa mun sepustuksista kuin mitä ne on :D

Mutta mä vien tän nyt sitten ihan palikkatasolle. Molemmat tuntee uhkaa erilaisista asioista, sekä mies että nainen. Miehelle se uhka on sen oma heikkous suhteessa johonkin muuhun, ja sit sen omat tästä seuraavat tunteet joita se yrittää tukahduttaa ja muuta. Et se uhka on sen miehen itsensä sisällä, ja jos haluaa niin ajatella, niin tietysti laajentaen myös toisten miesten sisällä.  Nainen taas on sille vähemmän vaarallinen, vaikka ei sekään nyt _vaaraton_ ole tai ettei olis naisiin kohdistuvia pelkoja. Naiselle taas uhka paikallistuu enemmän miehiin. Miehen impusiivisuus, huonot tunteidenkäsittelytaidot ja niin edelleen.

Tässä on tosi voimakkaita yleistyksiä, ja ei ne nyt voi olla ihan kohdallaan, mutta onko tämmösessä sulle mitään järkeä? Vai onko nää lähtökohdat jo niin kaukana mistään sun omassa kokemuksessa, että ei kannata yrittää tältä pohjalta rakentaa sitä kuvaa?

No mulle tuossa särähtää korvaan se lähtökohta, että koko pohdinta perustuu aika stereotyyppisiin oletuksiin miehistä ja naisista. Niiden edellytys siis on se, että on nainen juuri sellaisella tavalla, joka naiseuden olemukseksi ymmärretään, ja mies täsmälleen siten kuin mies kulttuurissamme tyypillisimmillään kuvautuu. Minusta tässä syntyy juttuun ylimääräinen kiemura, sillä kyse ei olekaan siitä, miten joku asiat kokee, vaan enemmän siitä, miten hän itsensä ja tuntemuksensa kokee suhteessa kuvaukseen omasta sukupuolestaan.

Kuvauksessasi minun naisena ensin tulisi oppia kovasti pelkäämään miehiä, jonka jälkeen sitten voisin kokea tuota heikkoutta ja epävarmuutta, jota yrittäisin sitten hälventää pyrkimällä ymmärtämään miehen tunteita, jotta osaisin ennakoida hänen toimintaansa. Aika monimutkaista. Kompastun jo tuohon ensimmäiseen etappiin: miehet ovat uhka. Niinkö minun pitäisi kokea?

Aave

Lainaus käyttäjältä: a4 - helmikuu 17, 2020, 15:09:09
Itse puhuin sosiaalisista rooleista, en biologisista rajauksista.
Niin minäkin, mutta biologiamme ohjaa myös erilaisia sosiaalisia rooleja - tykkäsit sinä siitä, tai et. Aikuisella ihmisellä onkin useita rooleja, ja ne vaihtelevat tilanteiden ja paikkojen mukaan. Työpaikalla ollaan hieman erilaisessa roolissa, kuin kotona vanhemman ja/tai kumppanin roolissa.
Lainaus käyttäjältä: a4
Esim. Miehinen mies ja akkamainen mies ovat sosiaalisen miehen roolin vanhahtavia rajauksia.
Ja mikähän mahtaa olla tämä auktoriteettia omaava taho, joka määrittelee jotkin roolit "vanhahtaviksi rajauksiksi", ja toiset uudeksi uljaaksi maailmaksi?
Lainaus käyttäjältä: a4
Sensitiivinen mies on tuoreempaa miehen roolin rajausta.
Miehet ovat aina olleet ja tulevat myös olemaan sensitiivisiä. Me olemme paljon sensitiivisempiä, kuin tavan ämmänläpyskä edes älyää. Siinä, miten haavoittuvuuttaan ja herkkyyttään näyttää on kuitenkin eroja.

Flegmaattinen, alituiseen herkistelevä metroseksuaali nyt ei kuitenkaan ole missään kovassa huudossa myöskään naisten keskuudessa, vaikka itse sellaisena haluaisi itsensä nähdä. Saat olla varma, että esimerkiksi sille hiljaisen, mutta vahvan miehen roolille ("Vanhahtava rajaus") riittää aina sosiaalista tilausta, ja naisetkin sellaisesta miehestä pitävät.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Melodious Oaf

#83
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 17, 2020, 20:47:46
Kuvauksessasi minun naisena ensin tulisi oppia kovasti pelkäämään miehiä, jonka jälkeen sitten voisin kokea tuota heikkoutta ja epävarmuutta, jota yrittäisin sitten hälventää pyrkimällä ymmärtämään miehen tunteita, jotta osaisin ennakoida hänen toimintaansa. Aika monimutkaista. Kompastun jo tuohon ensimmäiseen etappiin: miehet ovat uhka. Niinkö minun pitäisi kokea?

Tähän koko juttuun voi heittää sellaisen vastapallon, että jos mä kerron ja kuvailen jotain, mikä liittyy mun omiin kokemuksiin, miksi sä otat sen silleen, että sua käsitellään tässä jonain pallona? Pitää ensin mennä tonne ja tuntea tolla tavalla, ja sitten kun sä olet tullut niin tyhmäksi ja huonoksi kun mä kuvaan, sä voit ottaa multa jonkun neuvon ja nöyrästi kiittää :D

Jos toi koko juttu ihan oikeasti ei koskisi sua, miksi sä edes kokisit tarvetta reagoida siihen noin? Jos joku väittää mulle jotain minusta itsestäni, mikä ei ole totta, en mä nyt ensimmäisenä ahdistu ja selitä, että hei mun pitäis ensin uskoa nää väitteet ja ne vaan särisee mun korvissa, että mä en nyt ymmärrä, mitä sä mulle sanot edes.

Itse mä nyt olen kokenut täällä virkistävänä semmoisen, kun esimerkiksi Norsu puhuu omasta positiostaan käsin niin, että siinä tunnustetaan joku omien virheiden mahdollisuus ja oikeastaan myös todellisuus. Että katsoo sitä omaakin toimintaa silleen, että sen voi oikeasti nähdä myös kyseenalaisena.

Yksikään naiseksi tunnustautuva tällä foorumilla1 ei ole oikeastaan puhunut silleen, että ne edes avais mitään mahdollisuutta semmoselle, että ne ehkä joskus toimis jotenkin paskasti. Pikemminkin on joku syy, miksi täytyy pitää sellainen mahdollisuus loitolla ja voi puhua omista kokemuksistaan vain sikäli kuin ne kertoo siitä, miten sä olet fiksumpi, parempi yms. Onhan täällä pari miestä, jotka tekee ihan samaa, mutta so what, silläkö sä ajattelit sen itselles perustella?

1) Tässä kohtaa olis pitänyt sanoa, että ei näissä viimeisimmissä tän aiheen keskustelukarkeloissa.

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - helmikuu 18, 2020, 06:11:16
Yksikään naiseksi tunnustautuva tällä foorumilla1 ei ole oikeastaan puhunut silleen, että ne edes avais mitään mahdollisuutta semmoselle, että ne ehkä joskus toimis jotenkin paskasti. Pikemminkin on joku syy, miksi täytyy pitää sellainen mahdollisuus loitolla ja voi puhua omista kokemuksistaan vain sikäli kuin ne kertoo siitä, miten sä olet fiksumpi, parempi yms. Onhan täällä pari miestä, jotka tekee ihan samaa, mutta so what, silläkö sä ajattelit sen itselles perustella?

1) Tässä kohtaa olis pitänyt sanoa, että ei näissä viimeisimmissä tän aiheen keskustelukarkeloissa.

Tai sitten sulta menee vain kategorisesti jotain ohi seulan näissä viimeisissä (kuten aiemmissakin) karkeloissa:

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - helmikuu 12, 2020, 20:44:17
Voihan se hyvin olla, että mä olen vaan jotenkin sokea ja missaan jotain olennaista, en sitäkään kiellä.
T: Xante

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Aave - helmikuu 17, 2020, 23:16:01
Lainaus käyttäjältä: a4 - helmikuu 17, 2020, 15:09:09
Itse puhuin sosiaalisista rooleista, en biologisista rajauksista.
Niin minäkin, mutta biologiamme ohjaa myös erilaisia sosiaalisia rooleja - tykkäsit sinä siitä, tai et. Aikuisella ihmisellä onkin useita rooleja, ja ne vaihtelevat tilanteiden ja paikkojen mukaan. Työpaikalla ollaan hieman erilaisessa roolissa, kuin kotona vanhemman ja/tai kumppanin roolissa.
Lainaus käyttäjältä: a4
Esim. Miehinen mies ja akkamainen mies ovat sosiaalisen miehen roolin vanhahtavia rajauksia.
Ja mikähän mahtaa olla tämä auktoriteettia omaava taho, joka määrittelee jotkin roolit "vanhahtaviksi rajauksiksi", ja toiset uudeksi uljaaksi maailmaksi?
Lainaus käyttäjältä: a4
Sensitiivinen mies on tuoreempaa miehen roolin rajausta.
Miehet ovat aina olleet ja tulevat myös olemaan sensitiivisiä. Me olemme paljon sensitiivisempiä, kuin tavan ämmänläpyskä edes älyää. Siinä, miten haavoittuvuuttaan ja herkkyyttään näyttää on kuitenkin eroja.

Flegmaattinen, alituiseen herkistelevä metroseksuaali nyt ei kuitenkaan ole missään kovassa huudossa myöskään naisten keskuudessa, vaikka itse sellaisena haluaisi itsensä nähdä. Saat olla varma, että esimerkiksi sille hiljaisen, mutta vahvan miehen roolille ("Vanhahtava rajaus") riittää aina sosiaalista tilausta, ja naisetkin sellaisesta miehestä pitävät.

Miksi ihmeessä pitäisi a) olla tärkeää, että on oikein monen naisen (tai miehen) suosiossa? B) että oma kumppani on yleisestikin tavattoman suosittu? Pitäisikö ehkä jopa elää mieluummin yleisesti suositun kumppanin kuin itseä miellyttävän kanssa?

Mikä mahtaisi olla syy, miksi pitäisi yrittää jopa muuttua enemmän yleisesti suosituksi, kun elää parisuhteessa? Jopa sen uhalla, että se oma kumppani ei diggaa muutosta, vaan ennemminkin on ihastunut siihen vähemmän suosiota saavaan malliin, jonka on kumppanikseen ottanut?

safiiri

#86
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - helmikuu 18, 2020, 06:11:16
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 17, 2020, 20:47:46
Kuvauksessasi minun naisena ensin tulisi oppia kovasti pelkäämään miehiä, jonka jälkeen sitten voisin kokea tuota heikkoutta ja epävarmuutta, jota yrittäisin sitten hälventää pyrkimällä ymmärtämään miehen tunteita, jotta osaisin ennakoida hänen toimintaansa. Aika monimutkaista. Kompastun jo tuohon ensimmäiseen etappiin: miehet ovat uhka. Niinkö minun pitäisi kokea?

Tähän koko juttuun voi heittää sellaisen vastapallon, että jos mä kerron ja kuvailen jotain, mikä liittyy mun omiin kokemuksiin, miksi sä otat sen silleen, että sua käsitellään tässä jonain pallona? Pitää ensin mennä tonne ja tuntea tolla tavalla, ja sitten kun sä olet tullut niin tyhmäksi ja huonoksi kun mä kuvaan, sä voit ottaa multa jonkun neuvon ja nöyrästi kiittää :D

No sä muotoilit pohdintasi yleistävästi sukupuolittain. Mun vastaukseni - ja kokemukseni - jonka nyrt siis koet kovana kritiikkinä pohdintaasi ja kokemustasi kohtaan - oli, etten näe syytä kuvata noita kokemuksia nimenomaan sukupuolittain jaoteltuina. Oma kokemuksin (!) oli siis, että kuvailujesi mukaisia asioita on havaittavissa molempien sukupuolien edustajissa. Siis vaikkapa sitä kontrollointihalua. Sivuhuomiona muuten se, että sen hahmoterapeutin alkuperäinen väite perustui hänen haastattelunsa mukaan siihen, että hän on asiakkaissaan havainnut jopa noin puolet tästä valittavista miehiksi. Jäin itse ihmettelemään, miten tämä kontrollointi siis on erityisesti naisten miehiin kohdistamaa, jos siitä valittavista n. puolet on miehiä. Onko se toinen puoli sitten pääsääntöisesti lesboja tai muunsukupuolisia vai miten tämä pitäisi ymmärtää?

LainaaJos toi koko juttu ihan oikeasti ei koskisi sua, miksi sä edes kokisit tarvetta reagoida siihen noin? Jos joku väittää mulle jotain minusta itsestäni, mikä ei ole totta, en mä nyt ensimmäisenä ahdistu ja selitä, että hei mun pitäis ensin uskoa nää väitteet ja ne vaan särisee mun korvissa, että mä en nyt ymmärrä, mitä sä mulle sanot edes.

Eli sä kerrot tämän havaintosi ja kokemuksesi, kysyt muiden näkemyksiä ja haluat herättää keskustelua, mutta vain mikäli muut ovat tehneet samoja havaintoja ja kokeneet samoin?  Hmm. Eikö yhtä lailla ole keskustelua se, jos kokemuksesi eivät tunnu muista tunnistettavilta? Eikö se ole jopa merkittävä palaute asian pohdinnan kannalta?

LainaaItse mä nyt olen kokenut täällä virkistävänä semmoisen, kun esimerkiksi Norsu puhuu omasta positiostaan käsin niin, että siinä tunnustetaan joku omien virheiden mahdollisuus ja oikeastaan myös todellisuus. Että katsoo sitä omaakin toimintaa silleen, että sen voi oikeasti nähdä myös kyseenalaisena.

? Jos mä nyt kysyn omalta puolisoltani, että kokeeko hän minut kontrolloivaksi ja hän vastaa, että ei koe, niin pitäisikö minun kuitenkin suuresti epäillä tätä ja ottaa mahdollisuutena, että hän puhuu palturia ja minä sittenkin lienen kontrolloiva, koska sinulla on omasta elämästäsi sellainen kokemus, että naiset ovat kontrolloivia? Että tässä oma kokemukseni on luultavasti väärä ja minun pitäisi se kyseenalaistaa, koska sinusta tämä asia menee sukupuolittain ja hahmopterapeutin asiakkaistakin sentään puolet oli asiasta valittavia miehiä?

Ihan oikeesti - kun juuri NE kontrolloinnin mallit, joita tämä terapeutti esitteli, olivat asioina juuri sellaisia, etten edes ITSEÄNI halua niihin tavoitteisiin yrittää patistaa. Miksi ihmeessä minun pitäisi nyt harjoittaa itsetutkiskelua ja pohtia josko sittenkin jotenkin itseltäni salaa kontrolloinkin miestäni ja pusken häntä sellaisten asioiden suuntaan??

Lainaa
Yksikään naiseksi tunnustautuva tällä foorumilla1 ei ole oikeastaan puhunut silleen, että ne edes avais mitään mahdollisuutta semmoselle, että ne ehkä joskus toimis jotenkin paskasti. Pikemminkin on joku syy, miksi täytyy pitää sellainen mahdollisuus loitolla ja voi puhua omista kokemuksistaan vain sikäli kuin ne kertoo siitä, miten sä olet fiksumpi, parempi yms. Onhan täällä pari miestä, jotka tekee ihan samaa, mutta so what, silläkö sä ajattelit sen itselles perustella?

Höpö höpö. Ihan satavarmasti minä tiedän toimivani joskus ihan paskasti. Ongelma ei tässä ole sen myöntäminen. Ongelma on se, että kuvaukset siitä, millä tapaa minun oletetaan naisena toimivan paskasti, menevät tyypillisesti metsään, koska en noin yleensäkään koe asettuvani siihen tyypillisen perinteisen naisen malliin, josta sitten vedellään näitä johtopäätöksiä naisten paskamaisuuden muodoista.

Eikä muuten miehenikään tunnu millään tapaa asettuvan näihin oletuksiin, vaikka toisaalta hän on ihan tavallinen miehinen mies. Mm. tuo kuvauksesi oman heikkouden myöntämisen pelosta ei kertakaikkiaan istu häneen alkuunkaan. Ei minun suuntaani, ei edes sen miehisen metsästäjäporukan suuntaan, johon hän on päässyt mukaan viime vuosina. PÄinvastoin - hän tietoisesti on muokannut mielikuvaa itsestään sen piirissä siten, että välttelee esittämästä kovaa jätkää, korostamasta omaa asemaansa, voimaansa tai taitojaan ampujana tms. Kuinka ollakaan, se on myös osoittautunut erinomaisen hyväksi strategiaksi ja tavaksi saada hyväksyntää osakseen. Tämä sun kuvaus siis ei sovi siihen mieheen, jonka havainnointia teen kaikkein lähimpänä ja josta minulla on kokemusta kaikkein pisimpään. Miksi siis minun pitäisi nyt epäillä omia silmiäni ja vuosikymmenten kokemusta ja havaintoja sinun pohdintojesi takia? Jostain syystä myöskään kumpikaan aikuisista pojistani ei tunnu soljahtavan kuvauksiisi siitä, millaisia miehet ovat. Epäilen, että asiassa ehkä on sormensa pelissä miehelläni, joka on tarjonnut heille sitä kuuluisaa "miehen mallia". (By the way - olemalla paikalla).

Jos nyt vaikkapa palataan siihen hahmoterapeutin mielipidekirjoitukseen, jota ilmeisesi minun naisen pitäisi ankarasti pohtia ja koettaa löytää itsestäni mahdollisia siinä kuvattuja kontrollointitaipumuksia, niin vaikeaa on. Kotimme ei ole valkoinen, enkä taatusti vaadi sen sisustamista oman makuni mukaan. Itse asiassa olen aika laiska pohtimaan lopultakaan trendikästä sisustusta ja pidän aina paljon tärkeämpänä kodissa toimivuutta. Siksi minulle on tärkeää se, että keittiö ja pesutilat ja vaatehuolto on saatu järjestettyä käytännöllisesti ja sujuvasti. Tapettien vaihdolla ei ole kiire. Viimeisimmät olivatkin perua edellisiltä asukkailta ja sujuvasti niiden kanssa elelimme yli 20 vuotta. En siis mitenkään pysty tunnistamaan viakseni tätä miehen ulossisustamisen tavoitetta.

Eikä tapanani ole käydä tyttökaveriporukalla skumpallakaan. Minulle ei edes ole mitään "tyttöporukkaa", jonka kanssa tapaisin käydä ulkona. Suurin osa ystävistämme on yhteisiä tai miehen kautta ystäviksi tulleita - omat työkaverini poislukien. Meillä nyt sattuu olemaan yhteiset luokkakaverit, kun ollaan oltu aikoinaan samalla luokalla. Mitenkä voisin moittia miestäni uusavuttomaksi, kun hän on itseäni paljon innostuneempi ruuanlaitosta? Mutta tapiseeraaminen tai maalaaminen eivät ole kyllä hänen vahvin lajinsa. Jos sellaista on tarvis, mun kandee tehdä itse - olenhan sentään ammattimaalarin tyttärentytär ja siten isäni )vanhan apupojan) työotteita lapsesta saakkaa tarkkaillut.

Hahmoterapeutin kirjoitus sisältää vielä jo ajat debunkatun luulon oppismistyyleistä ja vetoaa muka pojille ominaiseen kinestetttiseen oppimistyylin, jota kouluissa ei sitten ymmärrettäisi. Nykyinen käsitys on, että kyseinen uskomus ominaisen oppimistyylin mukaisen opetuksen autuaallisuudesta, on todettu perusteettomaksi. Hahmoterapeuttimme ei ole tainnut päivittää tietojaan tässä asiassa.

Vaaraton Norsu

^ Mutta että vaikka tuo väite, että kinesteettinen oppiminen erottaa pojat tytöistä olisikin väärin, on kuitenkin mahdollista, että nykyiset opetusohjelmat ovat tytöille paremmin sopivia. Voihan semmoistakin pohtia, riippumatta siitä, onko hahmoterapeutin sille esittämät perusteet oikein tai väärin.

Sitten semmoista olen joskus pohtinut, että eikö persoonallisuushäiriöt tule ulos erilaisina miehillä ja naisilla? Persoonallisuushäiriöiset ovat mielikuvani mukaan ainakin jotkut sellaisia räjähdysherkkiä, itseensä asiat voimakkaasti ottavia henkilöitä. (Jotka siis joissain tilanteissa ovat vailla kykyä käsitellä tunteitaan ajatuksin tai keskustellen, ja sen sijaan löytävät syyt vaikeuksilleen ulkopuoleltaan, ja syyllistyvät acting out'iin.*)

Muistelen, että vaikka narsistisen persoonallisuushäiriön nimekettä aika harvoin käytettäisiin naiseen (sikäli jos se on enää osa diagnostisten kategorioiden järjestelmääkään), kun taas sitten vastaavasti ois jossain mitassa samankaltaisia oireklustereita, nimeltään jotain sen tyyppistä kuin "huomionhakuinen persoonallisuus" tms., joita käytetään taas melkein pelkästään naisille, eikä juuri ollenkaan miehille. Minkä (jos totta) voisi nähdä tueksi sille, että miehille ja naisille keskimäärin on kuitenkin erilaiset asiat vaikeita sisällyttää itseensä ja toisaalta eri asiat pakottava tarve ulkoistaa tai jotain. Riippumatta siitä, onko tätä eroa tässä ketjussa vielä tavoitettu.

Melodious Oafhan avauksessaan oli aika epäämääräinen sen suhteen, mitkä saattaisivat olla niitä asioita, joissa miehet ja naiset eroavat siinä, mikä niille on vaikeeta sisällyttää itseensä tai jotain. Jos nyt edes ymmärsin oikein.

*) Mun mielestä tässä ketjussa on jonkinlaisena teemana se, mitä ei kestä kohdata, ja mille ei ole sanoja. Vaikka toisaalta vois ymmärtää toisinkin, niin kuin vaikka sillä tavalla, että kun palstalla tiettyä vastakkainasettelua kuitenkin on, niin mikä sen vois lopettaa.


Melodious Oaf

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - helmikuu 18, 2020, 08:27:14
Tai sitten sulta menee vain kategorisesti jotain ohi seulan näissä viimeisissä (kuten aiemmissakin) karkeloissa:

Niin, se voi olla että menee jotain kategorisesti ohi näissä luennehdinnoissa. Ja mä en voi sitä tietää, mitä joku missaa tai ei missaa. Ei ne asiat myöskään sulje toisiaan pois, että jää jotain näkemättä ja että keskustelu on jollain tapaa sisällöllisesti huonoa.

Xantippa

#89
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - helmikuu 18, 2020, 10:20:19
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - helmikuu 18, 2020, 08:27:14
Tai sitten sulta menee vain kategorisesti jotain ohi seulan näissä viimeisissä (kuten aiemmissakin) karkeloissa:

Niin, se voi olla että menee jotain kategorisesti ohi näissä luennehdinnoissa. Ja mä en voi sitä tietää, mitä joku missaa tai ei missaa. Ei ne asiat myöskään sulje toisiaan pois, että jää jotain näkemättä ja että keskustelu on jollain tapaa sisällöllisesti huonoa.

Ei tosiaan sulje, sanoisin, että enemmänkin ovat oletusarvo toisilleen. Mutta tuollaiset perättömät (niin.) väitteet "yksikään naiseksi itsensä luonnehtiva" nyt eivät tasoa ainakaan nosta, vaikka sinä et sitä myöntäne.

T: Xante

Muoksis: kai sentään voit tietää, mitä itse missaat - siitähän tässä oli kyse, ei joistakuista muista.