Mistä miesten ja naisten pitäisi puhua keskenään?

[Karikko]

Se on kohteliaisuutta ja käytöstapoja.

Totta-kai-- eli yleisön mielistelyä ja suosionosoitusten haluamista.

Hyvät ihmiset on myös ihan hyvä aloitus- voihan siihen lisätä, jos haluaa ja muu rupusakki.

"Hietamies aloitti lauantaitanssien selostuksen- iltaa "hyvät" ihmiset..taas on lauantai-ilta.
                                                                     Hyvää iltaa ihmiset-

[Socrates]

Yks juttu, mikä mulla tulee tälleen miehenä mieleen aiheesta "naiset kontrolloi miehiä":

Sitten jos mies kertoo tunteistaan niin hyvin kuin pystyy tai ylipäätään selittää jotain niin hyvin kuin pystyy, se ei riitä ja sitä pidetään kelvottomana, tai että sä vaan kyseenalaistat tätä miehen sanomaa, koska sä haet jotain miellyttävämpää tunnetta. Esimerkiks sellaista, että sä ymmärrät miestä paremmin kuin se mies itse.

Mä kuvittelisin ihan oikeasti, että kun täällä ainakin pari eri miestä on kirjoittanut sellaisesta, että miehen kertomusta omasta itsestään tai omista tunteistaan ei hyväksytä, se tarkoittaa jotain tämän kaltaista.

En jaksa kahlata koko ketjua läpi, mutta tuossa on tärkeää asiaa.

Nähdäkseni tuollaisten tilanteiden epäonnistuminen johtuu pitkälti siitä, että toinen ei suostu pelkkään kuuntelijan rooliin, vaan käsittelee samalla omia traumojaan ja ärtyy, kun toisen kokemusmaailma ei natsaa omaan ollenkaan.

Vaikea sanoa miten sukupuolisidonnainen ilmiö, mutta miehet varmaan reagoivat varovaisemmin ja vetäytyvämmin kuuntelijan roolissaan, kun kokemukset ei kohtaa.

[Melodious Oaf]

^ Kokemusten yhteneväisyys helpottaa joskus kommunikointia. Ei siinä sukupuoli varmaan ole määräävä tekijä tai ainoa tekijä, mutta on sekin yksi muuttuja, joka joskus on keskeinen ja joskus vähemmän relevantti.

Mulla on sellaisia kokemuksia puolin ja toisin, että esimerkiksi miehen kanssa jostakin kokemuksesta jutellessa voi olla että sanotaan aika vähän tai ei tarvitse, ja oma tai toisen reaktio on suurin piirtein että niinpä — tai se ymmärtäminen on vähän erilaista.
    Kun sitten taas naiselle puhuessa tai naista kuunnellessa homma voi joskus mennä niin, että selitetään enemmän ja pitemmin, ja sitten reaktio voi olla vaikka että toihan on tosi kiinnostavaa ja kyllä mä periaatteessa ymmärrän, että se voi hyvin olla noinkin.

[ROOSTER]

Mistä miesten ja naisten pitäisi puhua keskenään?

Ei ainakaan parisuhteen ongelmista, tai siitä miten toinen voisi käytöstään muuttamalla parantaa suhteen laatua.

Normaaliparisuhde kestää tuollaisen keskustelunavauksen jälkeen korkeintaan joitakin kuukausia särkymättä.

[Hayabusa]

^Juu. Jos tarpeeksi jankuttaa ongelmista, niin niitä ilmaantuu sinnekin, missä ongelmia alunperin ei ollut.

[Xantippa]

Ihme höpinää. Jos asuu toisen kanssa, väistämättä tulee tilanteita molemmin puolin, joissa on pakko oman viihtyvyytensä vuoksi nostaa esille asioita, jotka viihtyvyyttä haittaavat.

Kummallista olisi, että toinen on niin mimosa, ettei sitä siedä ja kestä kuulla. Kun on kyse vain asioista, ei toisesta arvokkaana, rakkaana ihmisenä.

Olen itse saanut muutamastakin asiasta kuulla ja parhaani mukaan niitä muutan. Jos voin, aina ei muistakaan.

T: Xante

[Hippi]

Näkkärillä oli aikoinaan aihe "Mikä sinussa ärsyttää muissa?". Otsikko oli vähän kökkö, mutta se oli tietysti vastakkainen aihe sille, mikä muissa ärsytti itseään. Koska minä en tiennyt, mikä minussa ärsytti muita, niin tein työkavereiden joukossa haastattelututkimuksen. Pyysin vajaalta kymmeneltä lähimmältä työkaverilta, mukana myös tiimini vetäjä, sähköpostissa kiertävälle word"paperille" satunnaiseen järjestykseen vastauksen kysymykseen. Sanoin osallistuvani netissä olevaan kyselyyn ja pyysin rehellisiä vastauksia ja lupasin olla loukkaantumatta. Kun kirjoittavat vastaukset samalle paperille sekaisin, niin kirjoittaja pysyy salassa (paitsi, että tunnistin kyllä käsialasta jokaisen )

Vastauksissa oli parikin sellaista, jotka pysäytti. En ollut itse huomannut tekeväni niin. Toinen oli ikävä tapa pyyhältää paikalle ja keskeyttää toiset omalla asiallani. Tuo siis ihan työasioiden hoitamisessa, että vaikka itse koenkin asialla olevan kiire, niin voisin odottaa vuoroani. Tuo oli helppo korjattava ja sain siitä myöhemmin pomoltakin palautetta (Heh, kukahan sen oli listalle laittanut  ). Toinen oli sitten vaikeampi, eli osoitin eleillänikin ärtymystä, jos toinen oli jotenkin pihalla ja tälle piti useampaan kertaan avata asiaa. Pari muutakin juttua oli, kuten en osallistu kahvinkeittoon, vaikka juon kahvi. Harmikseni en löytänyt enää koneeltani sitä kohtuullisella penkomisella.

Eihän työkaverit ole sama kuin puoliso. Puolison antama palaute ehkä menee ihon alle helpommin. Mutta se varmaan paljolti on siitä kiinni, miten sen palautteen antaa. Tuossa kyselyssäni kukaan ei sanonut minua huonotapaiseksi, töykeäksi tai ilkeäksi, vaan mainittiin teko, joka ärsytti. 

[ROOSTER]

Koska minä en tiennyt, mikä minussa ärsytti muita, niin tein työkavereiden joukossa haastattelututkimuksen. Pyysin vajaalta kymmeneltä lähimmältä työkaverilta, mukana myös tiimini vetäjä, sähköpostissa kiertävälle word"paperille" satunnaiseen järjestykseen vastauksen kysymykseen.

Hui.

Taidat olla melko ratkaisukeskeisesti ongelmiin suhtautuva. Ja rohkea.

[Hippi]

^
Kyllähän kyselyn tekeminen vähän jännitti, mutta loppujen lopuksi ei ollut ollenkaan pöllömpi idea. En minä ainakaan osaa tarkkailla käytöstäni toisten silmin, joten nuokin "pahat tapani" olisivat jatkuneet maailman tappiin, jos en olisi kyselyä tehnyt. Pidemmän päälle ne olisivat saattaneet alkaa hiertää ja häiritä enemmänkin. Kysely myös kertoi meidän kaverihengestä, eli uskalsivat antaa rehellistä palautetta, kun sitä pyydettiin. Laitoin porukalle vielä lopuksi kiitoksen siitä, että olivat vastanneet ja kerroin tekeväni parhaani, että ärsytyksen aiheuttavat tapani korjaan.

Mutta noissa parisuhdejutuissa kyllä kannattaa miettiä ensin, onko joku ärsyttävä asia todellakin sen arvoinen, että sen tiimoilta mihinkään perheneuvotteluun on syytä ryhtyä. Voisiko asia korjautua ihan vain sillä, että itse ystävällisesti ummistaa silmänsä.

[Karikko]

^
Kyllähän kyselyn tekeminen vähän jännitti, mutta loppujen lopuksi ei ollut ollenkaan pöllömpi idea. En minä ainakaan osaa tarkkailla käytöstäni toisten silmin, joten nuokin "pahat tapani" olisivat jatkuneet maailman tappiin, jos en olisi kyselyä tehnyt. Pidemmän päälle ne olisivat saattaneet alkaa hiertää ja häiritä enemmänkin. Kysely myös kertoi meidän kaverihengestä, eli uskalsivat antaa rehellistä palautetta, kun sitä pyydettiin. Laitoin porukalle vielä lopuksi kiitoksen siitä, että olivat vastanneet ja kerroin tekeväni parhaani, että ärsytyksen aiheuttavat tapani korjaan.

Mutta noissa parisuhdejutuissa kyllä kannattaa miettiä ensin, onko joku ärsyttävä asia todellakin sen arvoinen, että sen tiimoilta mihinkään perheneuvotteluun on syytä ryhtyä. Voisiko asia korjautua ihan vain sillä, että itse ystävällisesti ummistaa silmänsä.

Tapojaan voi kyllä korjata, mutta turha kuitenkin tehdä sitä miellyttääkseen muita.

Tai miten nyt sitten haluaakin elää maailmassa jossa kyllä miellytettäviä riittää jos siihen kelkkaan ryhtyy.

Ei ehdottomuuskaan tietenkään ole mikään hyvä asia, eli joustaakin pitää, mutta ei liiaksi, että jää jotain omaakin jäljelle.

[Norma Bates]

Mitäs turhaa siinä on. Voi olla jopa erittäin hyödyllistä, koska ihmiset on helpompi saada myötämielisiksi silittämällä heitä myötäkarvaan.

Voi olla ettei itse pane painoarvoa jollekin seikalle, mutta joku toinen panee. Pitääkö kaikessa aina jukuripäisesti tehdä oman mielensä mukaan? Joku kepeä esimerkki voisi olla vaikka ettei tervehdi kaupankassoja tai bussikuskeja, koska kokee sen hyödyttömäksi. Mutta voihan olla että juuri tänään joku kassa tai kuski on pahoilla mielin, jolloin ystävällinen tervehdys lämmittää häntä edes hivenen.

Miehille on tyypillisempää julistaa että minä en hymyile, minä en päitä silittele jne. Ihmettelen mitä tuostakin lopulta hyötyy, kun ihan pikkuasioissa pitää esittää uhmaikäistä.

[Brutto]

Miehille on tyypillisempää julistaa että minä en hymyile, minä en päitä silittele jne. Ihmettelen mitä tuostakin lopulta hyötyy, kun ihan pikkuasioissa pitää esittää uhmaikäistä.

En osaa nauraa enkä hymyillä pyynnöstä. Hymy ja nauru karkaavat minulta hallitsemattomasti ja yleensä vielä aivan väärässä paikassa.