Mistä miesten ja naisten pitäisi puhua keskenään?

[Xantippa]

Tirsk.

Nyt tutkimus peliin, että urbaanilegenda naisten kuukautiskierron synkronoitumisesta pitäisi paikkaansa!

T: Xante

[Vaaraton Norsu]

^ Ei se nyt oo kauhean mielenkiintoista tän ketjun kannalta, mitä tapahtuu lesbokommuunissa tai opiskelija-asuntolassa jossa on sekä miehiä että naisia. Ei välttämättä tapahdu samoja asioita synkronoitumisen suhteen.

[Xantippa]

^ Ei se nyt oo kauhean mielenkiintoista tän ketjun kannalta, mitä tapahtuu lesbokommuunissa tai opiskelija-asuntolassa jossa on sekä miehiä että naisia. Ei välttämättä tapahdu samoja asioita synkronoitumisen suhteen.

Mielenkiintokaan ei varmaan ketjussa kohdistu tasa-arvoisesti ja - puolisesti. Joitakuita kiinnostaa faktat, toiset väittävät sellaisiksi urbaanilegendoja - kukin puolustaa siis kantaansa, selkeämpää tai vähemmän selkeää.

T: Xante

[Vaaraton Norsu]

^ Joo, pikaisella googletuksella näyttää, että saattaa tosiaan olla urbaanilegenda. Ja joo, perusteleminen on hyve keskustelussa, oli ne perusteet mitä mielessä on sitten mitä tahansa.

[Xantippa]

^ Joo, pikaisella googletuksella näyttää, että saattaa tosiaan olla urbaanilegenda. Ja joo, perusteleminen on hyve keskustelussa, oli ne perusteet mitä mielessä on sitten mitä tahansa.

On. Huvittavinta asiassa on, että tämä oli aikanaan juuri lesbokommuunien agendalla, selostaa, miten hienoa lesbokommuunissa on elää  ja asua ja miten naiseus on tarkoitettu yhdistymään juuri tälläkin tavalla ja miten upeaa on naiseutta tälläKIN tavalla yhdessä juhlia.

Aika hauska nähdä, ketkä ovat lesbopropangalle otollisinta kuulijakuntaa. Että olkoon tämä keskustelu mitä muuta hyvänsä, kyllähän se paljastavakin on, monella tapaa.

T: Xante

Muoksis: ja tietysti olen näissä keskusteluissa hieman allerginen näille "biologinen faktahan on"-perusteille, kun niillä faktoilla harvemmin tuppaa olemaan tieteellinen, todistettu perustelu.

[Melodious Oaf]

Niin no, mä koen kyllä eriväni tästä kannasta, että sukupuolentutkimus olis täysin pseudotiedettä tai sekopäistä tai friikkien touhua. Kun mä sanon, että mieluummin painottaisin vahvasti esimerkiksi biologian opintoja, jos tarkoituksena on ymmärtää nimenomaan sukupuolta, niin siinä on monta ihan käytännön syytä.

Jos lähtee myös sitä opettelemaan, miten tehdään tutkimusta, mun mielestä kannattaa hakea sitä oppia mieluummin kypsistä tieteistä ja soveltaa sitten tätä osaamista vähemmän kypsille alueille.

Jos siellä sukupuolentutkimuksen laitoksella suhtaudutaan yhtä nyrpeästi kuin safiiri näyttäisi tekevän tällaiseen biologiin, joka haluaisi näin tehdä, niin se kyllä kertoo mun mielestä jotain tosi negatiivista niiden siitä hommasta ja meiningistä. Mua ei yhtään yllättäis, jos sieltä tulis aika vahva et tuu saatana tänne tollasta tekemään -reaktio -- mutta painotan, että mulla ei ole tän totuudesta mitään tietoa, ja mä nimenomaan haluan uskoa, että siellä olis aika paljon fiksuja ihmisiä, jotka vois olla tämmöselle avoimia.

Ihan vastaavalla tavalla lääketiede ei mitenkään hyljeksi sellaista, että sinne otetaan mukaan kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimuksen menetelmiä. Sähän voit saada tämmösellä ja vähän filosofisellakin suhtautumisella paljon tosi hyvää irti vaikka nyt lääketiteen etiikasta tai potilaskokemuksista ynnä muusta. Mutta jos sä olet myös lääkäri ja oikeasti ymmärrät näitä asioita, totta kai sun on helpompi siellä tämmöstä työtä tehdä. Mä vaan sanon, että sitä oikeasti tehdään, eikä siellä kukaan tule sanomaan, että vitun hörhöt tai väheksy sitä mitenkään.

Aivan sama biologiassa. Jos sä haluaisit jotenkin soveltaa siihen näitä kirjallisuuden- tai kulttuurintutkimuksen menetelmiä ja skillsejä, mä en millään tapaa usko, että se olis siellä niille mikään kauhistus tai ongelma.

Tällasella logiikalla mä ite ajattelen siis, että ei ole paskaa se kirjallisuuden tai kulttuurin tutkimus. Eikä ne metodologiat tai siihen liittyvät taidot. Ne ei myöskään ole jotain sellaista, mitä sä automaattisesti saat jos sä luet paljon tai jos sä opiskelet lääketiedettä tai biologiaa tai ihan mitä hyvänsä. Mut tää on varmaan eri keskustelu.

Jos kuitenkin on silleen, että enemmän tällä luonnontieteellisellä puolella ei oteta pattia siitä, että joku tekee siellä tämmöstä humanistisempaa tutkimusta, vaan se nähdään ihan kelpo työnä, pitäis olla niin, että sukupuolentutkimuksessa olis kovakin kiinnostus saada sinne enemmän luonnontiedettä ja enemmän just sitä biologiaa ja fysiologiaa. Jos se on niille uhka, mun mielestä se ei kerro hyvää alasta tai ainakaan sen tilasta sellaisessa kohtaa, jossa tota vastustetaan.

[Aave]

Niin no, mä koen kyllä eriväni tästä kannasta, että sukupuolentutkimus olis täysin pseudotiedettä tai sekopäistä tai friikkien touhua. Kun mä sanon, että mieluummin painottaisin vahvasti esimerkiksi biologian opintoja, jos tarkoituksena on ymmärtää nimenomaan sukupuolta, niin siinä on monta ihan käytännön syytä.

Olen esittänyt että se vähä, mikä sukupuolentutkimuksessa on tieteen kriteerit täyttävää, voitaisiin aivan hyvin (Ja helposti!) hajauttaa jo valmiiksi löytyviin relevantteihin tieteisiin, ja näitä sukupuolijutskia tutkiakseen täytyisi päästä ko. aineisiin yliopistoon sisälle, mikäli niitä haluaa tutkia. Näin saataisiin samalla aikaan hyvää tiedettä ja varmistuisi, että tutkijoilla on aidosti kykyjä ja osaamista. "Sukupuolentutkimusta" kyllä pääsee lukemaan alhaisellakin älykkyysosamäärällä ja osaamisella, itse asiassa niiden puute vaikuttaa olevan "sukupuolentutkimuksen" hyveitä.

Åbo Akademi on suomalaisen yliopistolaitoksen häpeäpilkku, ja sellaisen roskan edustajista pitäisi päästä nopeasti eroon. Kuulostaako sinusta esim. tulehtuneen työilmapiirin kitkeminen ripottelemalla New Age-suolaa hörhöilyltä, vai tieteeltä? Niiden jutut siellä ovat niin sakeita, että en osaisi sellaisia hörhöilyjä itse edes keksiä. En todellakaan liioittele, kun kirjoitan friikeistä ja hörhöistä:)

[Melodious Oaf]

Mulla ei jostain syystä ole hirveästi huolta siitä, että yliopistoista pitäis kitkeä pois hörhöilyä. Se voi olla, että vapaan sivuaineoikeuden poistumisella on ollut (yllätys yllätys) sellaisia vaikutuksia, että kun nyt opiskellaan selkeämmin jotain tiettyä modulia ja näin, sitten tulee kauhea kilpailu siitä, mikä nyt on kovaa asiaa ja mikä paskaa.

Karkea ajatus ja varmaan väärässä, mutta tälleen että joskus mentiin yliopistoon suht vaativan pääsykokeen kautta, ja sen jälkeen tavallaan sai hörhöillä myös. Ehkä oli vähemmän semmosta angstia siitä, että ei saatana, toi ja toi opettaja on nyt jossain ihan sfääreissä, vaan sitä on pidetty vaan semmosena, että no nyt näkee tämmöstäkin.

Sit jotenkin ajatusmalli muuttui. Ei haluttu tehdä pääsykokeista niin mieletöntä estettä varmaan ihan marginalisaation estämisen mielessä myös, tai ehkä ajateltiin että jouhevoitetaan sitä prosessia. Sitten esimerkiksi lääkiksen ja oikiksen mallin mukaan haettiin niihin tutkinto-ohjelmiin enemmän sellaista, että ne antais ainakin kuvan johonkin professioon suuntautumisesta. Että siinä on selkeämmät sisällöt ja tavoitteet. Tää varmaan koska toinen ongelma oli, että paljon hyvää koulutusta saaneita ihmisiä vaeletelee puistoissa ja käytävillä ikuisina opiskelijoina, ja tää on tietysti sellasen yhteiskunnan resursseja yritysjohtajan tavoin miettivän ihmisen mielestä pelottavaa.

En mä tiedä, voiko noita Aaveen murheita sukupuolentutkimuksesta suoraan linkittää tommoseen, mutta mä nyt teen niin, koska se viihdyttää mua.

[Vaaraton Norsu]

Mulla on sellainen kokemus, että siinä, onko joku "kulttuurintutkimuksen menetelmin" tms. tehty tutkimus hyvä ja "syvällinen" vai pinnallinen ja typerä... on harmillisen paljon kysymys siitä, onko tutkimuksen tekijä itse fiksu ihminen. (Ja tän fiksuuden arvioiminen tietenkin subjektiivista.) Koulutus ei oikein kykene antamaan puheen ja tekstien ja minkä kaiken tulkitsemiselle sellaisia raameja, että kaikilta tulisi ulos oikeasti syvällistä analyysiä. Mikä antaa sitten makukysymyksille aika paljon roolia tämän tyyppisen tutkimuksen arvioinnissa. Ja maku toisaalta on petollinen, kun eihän ihmiset voi aina tajuta, että ne tykkääkin/ei tykkääkään jostain jutusta siksi, että että se tukee/haastaa niitten ennakkoluuloja.

Tutkijoille vissiin opetetaan, että niitten pitäisi tarkkailla omia tunteitaan ja mitä kaikkea, että ne ite huomais, jos ne on johtamassa niitä jotenkin harhaan. Mutta ihmisten kyvyt on tässäkin asiassa aika erilaiset, eikä koulutus välttis onnistu niitä eteenpäin viemään. (Mut voi hyvin olla, että maailmassa on sellaisia opettajia jotka kumminkin osaa oppilaitaan tämmöiseen opettaa, ja semmoinen voi yllättävän paljon parantaa tehdyn tutkimuksen laatua tms. Kuvittelen. Mutta kirjataanko sellaisia tavoitteita kuitenkaan opetussuunitelmiin tai mitään.)

[safiiri]

No ihan samaan tapaan voi sitten syyttää biologiaa ja sukupuolta biologis-lääketieteellisenä ilmiönä tarkastelevaa tiedettä yksisilmäisyydestä, joka ohittaa täysin sukupuolen sosiaalisena ilmiönä. En oikein näe, millä tapaa tämä kilpalaulanta edistäisi ymmärrystä tai keskustelua millään tapaa.

Ei todellakaan voisi syyttää. Psykiatrikin on lääketieteellinen ammatti; millään muulla saralla näitä peräänkuuluttamiasi sosiaalisia ilmiöitä ei ole edes tutkittu niin paljon, kuin kehityspsykologiassa, sosiaalipsykologiassa ja antropologiassa. Sosiologia tarkastelee erilaisia ryhmiä, mutta niihinkin voi aina ottaa mukaan biologisen, lääketieteellisen tai psykologisen kulman. Erittäin todennäköisesti sitä matskua riittää näiden ryhmienkin osalta edellämainituissa enemmän, kuin puhtaasti sosiologisissa tutkimuksissa.

Otetaanpa vaikka jokin lesbokommuuni. On biologinen tosiseikka, että sellaisen lesbokommuunin naisten kuukautiskierto synkronoituu täysin riippumatta siitä, haluavatko naiset sitä itse vai eivät. Evoluutiopsykologian näkökulmasta voisi irvailla, että naisyhteisöjen kuukautiskierron synkronoituminen on lisääntymisen ja naaraiden tiineiksi astumisen näkökulmasta varsin hilpeä luonnon oma pikku jippo!

Tietenkin aitojen tieteiden tutkimustulosten reliabiliteetti ja validiteetti ovat aina huomattavasti paremmalla tolalla, kuin "sukupuolentutkimusta" edustavien hörhöjen ja friikkien sekopäiset ja fanaattiset sepustukset.

Voi höpoötilöpöti sua Aave. Kierron synkronisoituminenhan on esim. susilla ja koirilla tapahtuva ilmiö. Se ei sitäpaitsi perustu tiineeksi astumisen ideaan, vaan siihen, että emon kuollessa ovat toiset naaraat hormonaalisesti valmiita toimimaan korvaavina emoina. Että sellainen luonnon hilpeä jippo tässä siis oli kyseessä: varmistetaan pentujen eloonjääminen.

[Melodious Oaf]

Mulla on sellainen kokemus, että siinä, onko joku "kulttuurintutkimuksen menetelmin" tms. tehty tutkimus hyvä ja "syvällinen" vai pinnallinen ja typerä... on harmillisen paljon kysymys siitä, onko tutkimuksen tekijä itse fiksu ihminen. (Ja tän fiksuuden arvioiminen tietenkin subjektiivista.)

Ehdottomasti tutkimuksen tai ylipäänsä tekemisen laatua on vaikea arvioida. Se mitä tommosesta tutkimuksesta saa lukijana irti riippuu sekin omista kyvyistä ja taustasta ja sensibiliteetistä ja ties mistä.

En mä sanois, että sitä tehdään millään raa'alla prosessointiteholla kuitenkaan. Joku juttu voi joskus onnistua vähän tuurilla, tai yhtälailla tosi lupaava idea voi tuottaa jotain keskinkertaista sutimista syistä, joita mun on ainakin vaikea selkeästi nähdä. Jos nyt pitäis joku helppo yleistys tähän heittää, niin aivan briljantin ja keskinkertaisen sutimisen erottaa joskus sekin, että sulla on joku oikeesti hyvä idea ja sä et oo vaan tajunnut tai osannut täysin tappaa sitä kyseenlaistamalla kaikkia oletuksia riittävästi Ja siis että briljantti voi tossa mielessä olla sitä, että kyseenalaistaa riittävästi mutta jollain ihan hämärällä mittarilla ei liikaa.

Ei hitto miten kyynistä, mutta tommosta nyt tällä erää.

[safiiri]

Mulla ei jostain syystä ole hirveästi huolta siitä, että yliopistoista pitäis kitkeä pois hörhöilyä. Se voi olla, että vapaan sivuaineoikeuden poistumisella on ollut (yllätys yllätys) sellaisia vaikutuksia, että kun nyt opiskellaan selkeämmin jotain tiettyä modulia ja näin, sitten tulee kauhea kilpailu siitä, mikä nyt on kovaa asiaa ja mikä paskaa.

Karkea ajatus ja varmaan väärässä, mutta tälleen että joskus mentiin yliopistoon suht vaativan pääsykokeen kautta, ja sen jälkeen tavallaan sai hörhöillä myös. Ehkä oli vähemmän semmosta angstia siitä, että ei saatana, toi ja toi opettaja on nyt jossain ihan sfääreissä, vaan sitä on pidetty vaan semmosena, että no nyt näkee tämmöstäkin.

Sit jotenkin ajatusmalli muuttui. Ei haluttu tehdä pääsykokeista niin mieletöntä estettä varmaan ihan marginalisaation estämisen mielessä myös, tai ehkä ajateltiin että jouhevoitetaan sitä prosessia. Sitten esimerkiksi lääkiksen ja oikiksen mallin mukaan haettiin niihin tutkinto-ohjelmiin enemmän sellaista, että ne antais ainakin kuvan johonkin professioon suuntautumisesta. Että siinä on selkeämmät sisällöt ja tavoitteet. Tää varmaan koska toinen ongelma oli, että paljon hyvää koulutusta saaneita ihmisiä vaeletelee puistoissa ja käytävillä ikuisina opiskelijoina, ja tää on tietysti sellasen yhteiskunnan resursseja yritysjohtajan tavoin miettivän ihmisen mielestä pelottavaa.

En mä tiedä, voiko noita Aaveen murheita sukupuolentutkimuksesta suoraan linkittää tommoseen, mutta mä nyt teen niin, koska se viihdyttää mua.

Jos sisäänpääsyprosenteilla yritetään päätellä sitä, millä alalla tehdään hommat pätevimmin, niin sitten ne kaikkein fiksuimmat taitaa olla Taideyliopistossa näyttelijäntaidetta opiskelevien joukossa (sisäänpääsyprosentti 1,4 % hakijoista). Psykologia on listalla vasta viidentenä muutaman taidealan jälkeen. Lääketiede ei mahdu 20 vaikeimmin opiskelupaikkaa tarjoavan vaihtoehdon joukkoon. Taideyliopistossa ei edes hyvä yo-todistus siivitä sisäänpääsyyn, vaan paikka aukeaa ainoastaan pääsykokeissa menestymällä.

https://yle.fi/uutiset/3-10863721

Monet taidealan korkeakoulututkinnot muuten ovat hyvinkin suoraan tiettyyn ammattiin valmistavia. Ei tarvitse pohtia, mihin niistä oikein valmistuu.

[safiiri]

Niin no, mä koen kyllä eriväni tästä kannasta, että sukupuolentutkimus olis täysin pseudotiedettä tai sekopäistä tai friikkien touhua. Kun mä sanon, että mieluummin painottaisin vahvasti esimerkiksi biologian opintoja, jos tarkoituksena on ymmärtää nimenomaan sukupuolta, niin siinä on monta ihan käytännön syytä.

Jos lähtee myös sitä opettelemaan, miten tehdään tutkimusta, mun mielestä kannattaa hakea sitä oppia mieluummin kypsistä tieteistä ja soveltaa sitten tätä osaamista vähemmän kypsille alueille.

Jos siellä sukupuolentutkimuksen laitoksella suhtaudutaan yhtä nyrpeästi kuin safiiri näyttäisi tekevän tällaiseen biologiin, joka haluaisi näin tehdä, niin se kyllä kertoo mun mielestä jotain tosi negatiivista niiden siitä hommasta ja meiningistä. Mua ei yhtään yllättäis, jos sieltä tulis aika vahva et tuu saatana tänne tollasta tekemään -reaktio -- mutta painotan, että mulla ei ole tän totuudesta mitään tietoa, ja mä nimenomaan haluan uskoa, että siellä olis aika paljon fiksuja ihmisiä, jotka vois olla tämmöselle avoimia.

Ihan vastaavalla tavalla lääketiede ei mitenkään hyljeksi sellaista, että sinne otetaan mukaan kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimuksen menetelmiä. Sähän voit saada tämmösellä ja vähän filosofisellakin suhtautumisella paljon tosi hyvää irti vaikka nyt lääketiteen etiikasta tai potilaskokemuksista ynnä muusta. Mutta jos sä olet myös lääkäri ja oikeasti ymmärrät näitä asioita, totta kai sun on helpompi siellä tämmöstä työtä tehdä. Mä vaan sanon, että sitä oikeasti tehdään, eikä siellä kukaan tule sanomaan, että vitun hörhöt tai väheksy sitä mitenkään.

Aivan sama biologiassa. Jos sä haluaisit jotenkin soveltaa siihen näitä kirjallisuuden- tai kulttuurintutkimuksen menetelmiä ja skillsejä, mä en millään tapaa usko, että se olis siellä niille mikään kauhistus tai ongelma.

Tällasella logiikalla mä ite ajattelen siis, että ei ole paskaa se kirjallisuuden tai kulttuurin tutkimus. Eikä ne metodologiat tai siihen liittyvät taidot. Ne ei myöskään ole jotain sellaista, mitä sä automaattisesti saat jos sä luet paljon tai jos sä opiskelet lääketiedettä tai biologiaa tai ihan mitä hyvänsä. Mut tää on varmaan eri keskustelu.

Jos kuitenkin on silleen, että enemmän tällä luonnontieteellisellä puolella ei oteta pattia siitä, että joku tekee siellä tämmöstä humanistisempaa tutkimusta, vaan se nähdään ihan kelpo työnä, pitäis olla niin, että sukupuolentutkimuksessa olis kovakin kiinnostus saada sinne enemmän luonnontiedettä ja enemmän just sitä biologiaa ja fysiologiaa. Jos se on niille uhka, mun mielestä se ei kerro hyvää alasta tai ainakaan sen tilasta sellaisessa kohtaa, jossa tota vastustetaan.

Mä en nyt ihan oikein ymmärrä, mistä sä vetelet näitä päätelmiäsi. Millä tavalla sun mielestä biologia on ristiriidassa sukupuolentutkimuksen tai yleensäkin sukupuolen sosiaalisten ulottuvuuksien kanssa? Voisitko nyt edes linkata jonkun biologin, joka on vakaasti sitä mieltä, että sukupuoli toden totta on vain ja ainoastaan biologinen ilmiö ilman minkäänlaisia sosiaalisia ja kulttuurisia ulottuvuuksia. Varsinkin, kun ihan itse olet yrittänyt esittää, että miehet sitä ja tätä, koska yhteiskunnassamme mieheltä odotetaan tätä, joten he häpeävät näyttää, että ovat hiukan myös sitä.

Sukupuolentutkimus ja biologia eivät ole pätkän vertaa ristiriidassa keskenään. Ennemminkin molemmat kertovat omalla tavallaan siitä, miten sukupuoli nyt vain ei ole ihan niin mustavalkoisen yksinkertainen ilmiö kuin usein se halutaan nähdä. Sun kritiikki on lähinnä sitä, että sinusta Kalevalaa ei voi olla, koska biologia ei osaa selittää eikä tutkia nelipolvista trokeeta.

Kyllä minusta on aika ilmiselvää, että sukupuolen kulttuurisia ilmenemisiä on syytä tutkia kulttuurin tutkimuksen, ei biologian, keinoin. Ihan kuten sukupuolen biologiaa on syytä tutkia biologian, ei kulttuurintutkimuksen, keinoin. Eikä todellakaan ole mitään syytä yrittää kisasta siitä, onko kulttuurintutkimus vai biologia parempi tiede. Kun meillä on molemmat, ymmärrämme ihmisten todellisuutta ja toimintaa paremmin.

[Vaaraton Norsu]

Kyllä minusta on aika ilmiselvää, että sukupuolen kulttuurisia ilmenemisiä on syytä tutkia kulttuurin tutkimuksen, ei biologian, keinoin. Ihan kuten sukupuolen biologiaa on syytä tutkia biologian, ei kulttuurintutkimuksen, keinoin. Eikä todellakaan ole mitään syytä yrittää kisasta siitä, onko kulttuurintutkimus vai biologia parempi tiede. Kun meillä on molemmat, ymmärrämme ihmisten todellisuutta ja toimintaa paremmin.

Ok, mutta siinä kulttuurintutkimuksen menetelmin tehdyssä tutkimuksessa, kun havaintoja ja kuultua kerätään kokonaisnarratiiveiksi, kumminkin käytännössä tullaan niissä narratiiveissä toisinaan tehneeksi sellaisia oletuksia, jotka taas ei sitten oo biologisesti uskottavia, tai edes psykologisesti uskottavia, jos miettii psykologian alalla tehtyä tutkimusta. Ehkä tää ei läheskään aina oo olennaista tutkimuksen annin kannalta, mutta voi olla ärsytävää ja ohjata keskustelua pois tärkeämmistä löydöistä tms. Tää riippumatta siitä, mitä Melodious Oaf tarkoitti sanoessaan mitä sanoi, jos nyt edes sanoi, mitä oletetaan sanoneen.

[safiiri]

Mulla on sellainen kokemus, että siinä, onko joku "kulttuurintutkimuksen menetelmin" tms. tehty tutkimus hyvä ja "syvällinen" vai pinnallinen ja typerä... on harmillisen paljon kysymys siitä, onko tutkimuksen tekijä itse fiksu ihminen. (Ja tän fiksuuden arvioiminen tietenkin subjektiivista.) Koulutus ei oikein kykene antamaan puheen ja tekstien ja minkä kaiken tulkitsemiselle sellaisia raameja, että kaikilta tulisi ulos oikeasti syvällistä analyysiä. Mikä antaa sitten makukysymyksille aika paljon roolia tämän tyyppisen tutkimuksen arvioinnissa. Ja maku toisaalta on petollinen, kun eihän ihmiset voi aina tajuta, että ne tykkääkin/ei tykkääkään jostain jutusta siksi, että että se tukee/haastaa niitten ennakkoluuloja.

Tutkijoille vissiin opetetaan, että niitten pitäisi tarkkailla omia tunteitaan ja mitä kaikkea, että ne ite huomais, jos ne on johtamassa niitä jotenkin harhaan. Mutta ihmisten kyvyt on tässäkin asiassa aika erilaiset, eikä koulutus välttis onnistu niitä eteenpäin viemään. (Mut voi hyvin olla, että maailmassa on sellaisia opettajia jotka kumminkin osaa oppilaitaan tämmöiseen opettaa, ja semmoinen voi yllättävän paljon parantaa tehdyn tutkimuksen laatua tms. Kuvittelen. Mutta kirjataanko sellaisia tavoitteita kuitenkaan opetussuunitelmiin tai mitään.)

Hmm. Eipä tuo tutkijan oma ennakkoasenne mitenkään kvalitatiivisessa tai empiirisessä  tutkimuksessakaan ole mahdoton ja ennenkuulumaton ilmiö. Päinvastoin sitä ilmenee itse asiassa aika paljonkin. Lopulta fysiikkahan on jo päägtynyt siihen, ettei havaitsijan vaikutusta havainnoitavaan ilmiöön oikein saada suljettua aukottomasti pois. Siten se täydellisen objektiivisuuden ihanne on kyllä vain illuusiota. Lopulta tutkijan subjektiivisia valintoja on ihan luonnontieteellinenkin tutkimus täynnä. Ajoittain tässä tutkijat menevät vähän liiankin pitkälle ja heidän tutkimuksensa todetaan pätemättömäksi, kun tulokset on siistitty ja valikoitu sopimaan omaan tavoitteeseen liian tarmokkaasti.

Se vähä (ja se on tosi vähän, myönnän) mitä tutkimuksen opettamista tunnen niin kyllä hyvin alkumetreiltä lähtien tuo esittämäsi omien ennakkoluulojen tunnistaminen ja niiden vaikutuksen ymmärtäminen ja avaaminen on tutkimusetiikassa aika peruskauraa. Tutkimuksen tekijän oma positio ja tausta ovat mm. asioita, jotka pitää avata ja tutkimuksessa kertoa. Melkeinpä sanoisin, että näissä piireissä asia ymmärretään hyvinkin selvästi ja sokeutta tutkijan subjektin vaikutukselle tuloksiin saattaa olla jopa ennemminkin juuri noilla kvantitatiivisilla tutkimusaloilla, joissa edelleen uskotaan objektiivisuuden olevan mahdollista.

PS. Ei taida sellaista alaa ollakaan, missä tutkijakoulutuksella saataisiin vain erittäin syvällisiä tutkijoita. Aina osa tekee vähän sinnepäin ja vain parhaimmisto on - no - parhaita.