Olen katsellut pidemmän aikaa televisiossa esitettyjä Stand Up ohjelmia, niitä kotimaisia Gloriateatterissa taltioituja. Tuota ennen oli YLE:n puolella joku kilpailuntapainenkin, jossa pudotuspelillä tiputettiin aina yksi koomikonraakile pois.
Ilmeisesti tuota kilpailua katsoessa tuli vähän huono käsitys suomalaisesta Stand upista, että vitsit on kökköjä ja esiintyjätkin kuin nuorisoseuran kesäteatterin lavalta revästyjä. Ennakkoasenne oli vahvasti paalutettu sitten, kun aloin katsoa noita Glorian esityksiä. Jotkut esitykset hiukan hymähdytti, mutta eipä voinut oikein kehua.
Kun toisella kaudella esiintyjät tulivat tutummaksi, niin esityksetkin muuttuvat hauskemmiksi. Tuossa rinnalla oli sitten Ismo Leikolan Ameriikan valloitus, jota tuli seurattua ja kiinnostus Stand Upiin heräsi ihan uudelle levelille. Leikolan menestystä ihmettelin kovin, sillä en tosiaan pitänyt hänen mutisevasta ja viipyilevastä esiintymistavastaan. Aikaa myöten esitystapaan tottui ja se ei vienyt enää jutuilta huomiota ja huomasin, että jututhan oli tosiaan hauskoja. Samoin kävi monille muille Glorian lavalle nousseelle koomikolle. Sitä mukaa kun nämä tulivat esiintyjinä tutuiksi, myös jutut tulivat hauskemmiksi.
Olen noita ensimmäisenkin kauden juttuja katsonut YT:stä ja tosiaan, samat jutut, jotka aikaisemmin eivät naurattaneet, saattoivat nyt naurattaa. Jutut olivat siis esiintyjän tuttuuden myötä muuttuneet. Vähemmän todennäköinen selitys kai olisi se, että vasta toisella tai kolmannella katsomisella olisin sen hauskuuden ymmärtänyt? Aika hassu juttu tuo, että Stand Up esitys kestää montakin katselua, vaikka voisi ajatella, että se jos mikä on kertakäyttökamaa. Tosin noissa esityksissa ei ole kovin paljon ajankohtaisiin tapahtumiin sidottua aineistoa, vaan pikemminkin omakohtaiset kokemukset ovat juttujen perustana.
Tiukkapioisena kukkahattutätinä olen kyllä sitä mieltä, että runsas kiroilu ei ole hauskaa. Ei sittenkään vaikka kiroilijana on koomikko teatterinlavalla. Vitsin alleviivaaminen liiallisilla v-sanoilla on tarpeetonta.
Yksi ihmetyksen aihe on myös se, että miksi naiskoomikot ovat hanakampia puhumaan vessa- ja alapääjuttuja? Onko se osoitus erityisestä rohkeudesta vai mistä on kysymys, kun nuo jutut tuntuvat olevan yliedustettuna naisilla. Pientä myötähäpeää kyllä herättää. Toki miehilläkin on jotain miehisyyteen liittyviä juttuja, mutta vähemmän kuitenkin. Toistaiseksi hauskuudessa miehet voittavat naiset tässä lajissa ihan 6-0.
