Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Poistaako kasvumpäristö ihmisestä luontaisen uteliaisuuden?

Aloittaja -:)lauri, helmikuu 14, 2020, 07:32:40

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

-:)lauri

Kiinnostaisi muiden tiedot/kokemukset aiheesta.

Aihe kiinnostaa nyt ainakin minua. Uteliaisuus on aikalailla välttämätön ominaisuus tieteen tekemiselle ja siten ihmissivilisaation teknologiselle kehittymiselle. Uteliaisuus kuuluu myöskin sellaisiin ihmisen ominaisuuksiin, jotka vaikuttavat syntyvän lapselle automaattisesti, mutta jotka syystä taikka toisesta vaikuttaisivat hiipuvan iän myötä.

Varmasti kysymysten määrä iän myötä vähenee jo ihan senkin vuoksi, ettei kaikki elämässä eteentulevat asiat ole kokemuksen karttuessa aina uusia. Mutta tämän osittain luontaisenkin syyn lisäksi, näkisin keskeisenä syynä uteliausuuden kuihtumiselle konseptia typerästä kysymyksestä. Eli jos vastaus typeriä kysyvälle lapselle on, että "älä kysele typeriä" niin, että lapsi yhdistää typerien kyselynsä esimerkiksi rangaistuksen pelkoon, tämä voi vähentää alttiutta uteliaisuuteen. Tämä on tosin vain henkilökohtainen mutuni asiasta, joka kannattaa ottaa suolan kanssa.


  • Väheneekö uteliasuus iän myötä ylipäätään?
  • Jos vähenee, tuleeko muille mieleen jotain, miten/miksi uteliaisuus iän myötä vähenee?
  • Tai päinvastoin, tuleeko mieleen, miten mahdollisesti uteliaisuutta voisi herättää ihmisissä?
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Xantippa

Itse epäilen, että uteliaisuutta ei tapa ikääntyminen sinänsä, vaan ikääntymisen mukana tuleva kyynistyminen. Yhä vähemmän on asioita, joista odottaa hyvää, joten miksi niistä kiinnostuisikaan ;D

Sanottuani tämän, onhan se totta, että ikääntyneemmät ihmiset, joilla on utelias mieli (eikä kyyninen), ovat vallan ihastuttavia! Yleensä heillä on asioihin todella mielenkiintoisia, erilaisia näkökantoja.


T: Xante


Vaaraton Norsu

Täytyy olla, että niin kuin liikkumisesta vähenee vikkelyys ajan kanssa, aivojen toiminnassakin vikkelyys vähenee. Jos jatkaa vertausta, niin vois aatella, että aivoilla on vertauskuvalliset lihaksensa esim. sosiaalisten suhteiden tarkkailuun ja pohtimiseen, ja toisaalta luonnon säännönmukaisuuksien tarkkailuun ja ennustamiseen. Mun mielestä saattaa hyvinkin olla, että jos johonkin tiettyyn ikään mennessä ei jotain tiettyjä tällaisia valmiuksiaan yhtään treenaa, niin ne surkastuvat.

Joka ikiselle asialle, mitä on olemassa maailmassa, on olemassa tietäjänsä ja tuntijansa, ja joka ikisellä alalla sille tietämykselle on paljon syvyyttä. Yksityiskohtia ja erontekoja, jotka täytyy huomata ja nostaa yksi kerrallaan arvoonsa, että ymmärtää, mistä asioissa on sillä alalla kyse. Jos aattelee vaikka ihan sellaista ei-akateemista tai -ammatillista asiaa kuin eräretkeily, niin mun mielestä siinäkin joillakin ihmisillä on vaan saavutettuna tosi "syvä" ymmärrys luonnossa liikkumiseen liittyvissä asioissa. (Jota kadehdin, niin kuin vaikka
tän pitkän videon hollantilaisia. En voi heidän tasoaan varmasti saavuttaa, kun en ole niin nuorena kunnolla aloittanut.)

Luulen, että ehkä elämän alkupäässä oppii sillä tavalla, että on niin kuin tyhjä pää, joka imee itseensä sen "sisäisen maailman" jota ne alat, jotka kiinnostaa, vaatii. Ympäristöstä ja ihmisiltä. Ehkä myöhemmissä vaiheissa pitää sitten olla vähän tietoisempi siitä, että haluaa oppia, ja miettiä, mitä haluaa oppia, ja etsiä, että mistä saa juuri itselle pureskeltavissa olevaa tietoa. Ettei jää jumiin.

Mua ei oo koskaan syytetty tyhmistä kysymyksistä. Kanssakäymisissäni lasten ja nuorten kanssa koen saavani kontaktin niihin itelleni sopivimmalla tavalla ottamalla selvää, mistä ne on kiinnostuneita, ja yrittämällä sitten rakentaa jotain yhteistä siltä pohjalta (jos on yhteistä pohjaa ja halukkuutta). Samalla tavalla kai herkästi toimin aikuistenkin kanssa. Missä on varmaan huonotkin puolensa.

kertsi

Itse pidän uteliaisuutta ihmisen lajityypillisenä ominaisuutena, jota ei tarvitse erikseen opettaa lapsille, vaan se tulee luonnostaan esiin, jos lapsi on terve ja saa kasvaa hyvässä ympäristössä. Uteliaisuuden voi kyllä varmaankin huonolla kasvatuksella tai ahdasmielisellä ympäristössä esim. uskonlahkoissa kitkeä pois, karuin seurauksin, sillä sellainen typistää ihmistä, ryövää ihmiseltä tämän koko potentiaalin.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Vaaraton Norsu

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - helmikuu 14, 2020, 14:09:25
Itse epäilen, että uteliaisuutta ei tapa ikääntyminen sinänsä, vaan ikääntymisen mukana tuleva kyynistyminen. Yhä vähemmän on asioita, joista odottaa hyvää, joten miksi niistä kiinnostuisikaan ;D

Niin joo, jos hirveän harvoin käy niin, että kiinnostuminen jostain asiasta johtaa palkitsevaan kokemukseen, niin varmaan uteliaisuuskin vähenee.

Toope

Ihminen sinänsä on biologian, geeniensä tuote, mutta ympäristö vaikuttaa suuntautumiseen.
Kaupunkilaiskakara ei luonnosta opi kuin lukemalla, ei kokemuksista kuten maalaiskakara. Kyllä ympäristö vaikuttaa.

-:)lauri

Lainaus käyttäjältä: kertsi - helmikuu 14, 2020, 16:51:36
Itse pidän uteliaisuutta ihmisen lajityypillisenä ominaisuutena, jota ei tarvitse erikseen opettaa lapsille, vaan se tulee luonnostaan esiin, jos lapsi on terve ja saa kasvaa hyvässä ympäristössä. Uteliaisuuden voi kyllä varmaankin huonolla kasvatuksella tai ahdasmielisellä ympäristössä esim. uskonlahkoissa kitkeä pois, karuin seurauksin, sillä sellainen typistää ihmistä, ryövää ihmiseltä tämän koko potentiaalin.

Oikein hyvä tarkennus tuo, että lapselle ei varmasti tarvitse opettaa uteliaisuutta vaan, että se tulee lapselle luonnostaan. Ilmaisit aian paremmin kuin mitä minä yritin ilmaista, mutta jossa luonnollisesti epäonnistuin.  :D :D
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.