Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Vanhemmuudesta

Aloittaja Edward, huhtikuu 19, 2019, 21:45:13

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Edward

Tämä ketju on leikattu Uutisketjusta omaksi aiheekseen.

Aave

Uusi laki keräisi suomalaisten geenitiedot Kelan rekisteriin – asiantuntijat huolissaan: "Kuin koko kansalle tehty isyystesti" (Yle).

Jumalauta, että Suomessa on kaheleita hankkeita. Ikään kuin suomalaiset eivät olisi jo valmiiksi kaikenlaisissa rekistereissä ja tietokannoissa, ja nyt niitä jo olemassaolevia tietokantojakin yhdistellään surutta. Niistä kun voisi koostaa jonkin kivan paketin, joka sitten vielä kyytipojaksi myydään joillekin kolmansille osapuolille!

Tylsänä päivänä näitä rekistereitä laativat ovat varmaan laskeneet ja mitanneet senkin, montako punapäistä henkilöä Suomessa asuu neliökilometrillä, ja missä he tarkkaan ottaen asuvat. Tämmöiset tiedot eivät ole turvassa edes Suomen viranomaisten omissa käsissä, saati joillekin ulkovalloille (Tai esimerkiksi vakuutusyhtiöille) päätyneinä. VMP!
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: Aave - helmikuu 19, 2020, 10:49:04
Uusi laki keräisi suomalaisten geenitiedot Kelan rekisteriin – asiantuntijat huolissaan: "Kuin koko kansalle tehty isyystesti" (Yle).

Jumalauta, että Suomessa on kaheleita hankkeita. Ikään kuin suomalaiset eivät olisi jo valmiiksi kaikenlaisissa rekistereissä ja tietokannoissa, ja nyt niitä jo olemassaolevia tietokantojakin yhdistellään surutta. Niistä kun voisi koostaa jonkin kivan paketin, joka sitten vielä kyytipojaksi myydään joillekin kolmansille osapuolille!

Tylsänä päivänä näitä rekistereitä laativat ovat varmaan laskeneet ja mitanneet senkin, montako punapäistä henkilöä Suomessa asuu neliökilometrillä, ja missä he tarkkaan ottaen asuvat. Tämmöiset tiedot eivät ole turvassa edes Suomen viranomaisten omissa käsissä, saati joillekin ulkovalloille (Tai esimerkiksi vakuutusyhtiöille) päätyneinä. VMP!

Taisi täälläkin vilahtaa keskustelussa tyyppi, joka joutuu maksamaan elatusmaksuja, vaikka ei ole lapsensa isä. Tämä on herättänyt kansalaisissa suurta vihaa ja vaatimus onkin, että isyystesti tehtäsiin automaattisesti aina, kun lapsi syntyy, jotta ei voisi syntyä (hah) tilannetta, jossa mies joutuu elättämään toisen miehen lasta.

Kuuroille korville on kaikunut kysymys, että ihan oikeastiko uskotaan, että tämä olisi geenirekisterin ainut käyttötapa.

T: Xante

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - helmikuu 20, 2020, 16:37:19
Lainaus käyttäjältä: Aave - helmikuu 19, 2020, 10:49:04
Uusi laki keräisi suomalaisten geenitiedot Kelan rekisteriin – asiantuntijat huolissaan: "Kuin koko kansalle tehty isyystesti" (Yle).

Jumalauta, että Suomessa on kaheleita hankkeita. Ikään kuin suomalaiset eivät olisi jo valmiiksi kaikenlaisissa rekistereissä ja tietokannoissa, ja nyt niitä jo olemassaolevia tietokantojakin yhdistellään surutta. Niistä kun voisi koostaa jonkin kivan paketin, joka sitten vielä kyytipojaksi myydään joillekin kolmansille osapuolille!

Tylsänä päivänä näitä rekistereitä laativat ovat varmaan laskeneet ja mitanneet senkin, montako punapäistä henkilöä Suomessa asuu neliökilometrillä, ja missä he tarkkaan ottaen asuvat. Tämmöiset tiedot eivät ole turvassa edes Suomen viranomaisten omissa käsissä, saati joillekin ulkovalloille (Tai esimerkiksi vakuutusyhtiöille) päätyneinä. VMP!

Taisi täälläkin vilahtaa keskustelussa tyyppi, joka joutuu maksamaan elatusmaksuja, vaikka ei ole lapsensa isä. Tämä on herättänyt kansalaisissa suurta vihaa ja vaatimus onkin, että isyystesti tehtäsiin automaattisesti aina, kun lapsi syntyy, jotta ei voisi syntyä (hah) tilannetta, jossa mies joutuu elättämään toisen miehen lasta.

Kuuroille korville on kaikunut kysymys, että ihan oikeastiko uskotaan, että tämä olisi geenirekisterin ainut käyttötapa.

T: Xante
Hmm. Olisiko yhtä lailla tuohtumusta herättävää, jos nainen synnyttäisi lapsen, joka on saanut alkunsa luovutetun munasolun avulla - ja sitten vaatisi, ettei häntä avioerotilanteessa määrätä maksamaan elatusmaksuja lapsen yksinhuoltajaksi määrätylle isälle? Kun kysehän ei ole hänen lapsestaan ollenkaan.

Xantippa

#4
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 20, 2020, 17:20:08
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - helmikuu 20, 2020, 16:37:19
Lainaus käyttäjältä: Aave - helmikuu 19, 2020, 10:49:04
Uusi laki keräisi suomalaisten geenitiedot Kelan rekisteriin – asiantuntijat huolissaan: "Kuin koko kansalle tehty isyystesti" (Yle).

Jumalauta, että Suomessa on kaheleita hankkeita. Ikään kuin suomalaiset eivät olisi jo valmiiksi kaikenlaisissa rekistereissä ja tietokannoissa, ja nyt niitä jo olemassaolevia tietokantojakin yhdistellään surutta. Niistä kun voisi koostaa jonkin kivan paketin, joka sitten vielä kyytipojaksi myydään joillekin kolmansille osapuolille!

Tylsänä päivänä näitä rekistereitä laativat ovat varmaan laskeneet ja mitanneet senkin, montako punapäistä henkilöä Suomessa asuu neliökilometrillä, ja missä he tarkkaan ottaen asuvat. Tämmöiset tiedot eivät ole turvassa edes Suomen viranomaisten omissa käsissä, saati joillekin ulkovalloille (Tai esimerkiksi vakuutusyhtiöille) päätyneinä. VMP!

Taisi täälläkin vilahtaa keskustelussa tyyppi, joka joutuu maksamaan elatusmaksuja, vaikka ei ole lapsensa isä. Tämä on herättänyt kansalaisissa suurta vihaa ja vaatimus onkin, että isyystesti tehtäsiin automaattisesti aina, kun lapsi syntyy, jotta ei voisi syntyä (hah) tilannetta, jossa mies joutuu elättämään toisen miehen lasta.

Kuuroille korville on kaikunut kysymys, että ihan oikeastiko uskotaan, että tämä olisi geenirekisterin ainut käyttötapa.

T: Xante
Hmm. Olisiko yhtä lailla tuohtumusta herättävää, jos nainen synnyttäisi lapsen, joka on saanut alkunsa luovutetun munasolun avulla - ja sitten vaatisi, ettei häntä avioerotilanteessa määrätä maksamaan elatusmaksuja lapsen yksinhuoltajaksi määrätylle isälle? Kun kysehän ei ole hänen lapsestaan ollenkaan.

Ei näitä kyllä sikäli voi verrata, että tässä puhutussa tapauksessa siis mies kuvitteli olevansa lapsen isä, mutta paljastui, että ei ole, mutta koska avioliitossa syntyneet lapset ovat aviomiehen lapsia, hän joutui jatkamaan elatusta huolimatta näistä biologisista faktoista.

Onhan se selvää, että tässä asiassa on vallalla kamalia epäkohtia, joista toinen tavallaan vastaava tapaus oli se, että mies joutui tappelemaan isyydestään (en muista, miten päättyi) lapseen, joka laitettiin alulle avioparin ollessa erossa, mutta ei eronneita.

Mutta itselleni silti ajatus, että valtio ja yhteiskunta ottaa vastuun jonkun rekisterin tai pakkotestauksen voimin nyt silti kuulostaa äärimmäiseltä.

T: Xante

Muoksis: ja on sekin epäkohta, että yksinäinen nainen voi tekohedelmöityksellä tehdä lapsen, mutta kohdunvuokraus on kiellettyä = miehellä ei ole samaa mahdollisuutta.

Muoksis 2. Pidän siis aikamoisena muinaisjäänteenä nykymaailmassa sitä, että avioliittopaperi sääntelee sitä, kuka on vanhempi, elatusvelvollinen, oikeutettu tapaamisiin, jne.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - helmikuu 20, 2020, 17:25:55
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 20, 2020, 17:20:08
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - helmikuu 20, 2020, 16:37:19
Lainaus käyttäjältä: Aave - helmikuu 19, 2020, 10:49:04
Uusi laki keräisi suomalaisten geenitiedot Kelan rekisteriin – asiantuntijat huolissaan: "Kuin koko kansalle tehty isyystesti" (Yle).

Jumalauta, että Suomessa on kaheleita hankkeita. Ikään kuin suomalaiset eivät olisi jo valmiiksi kaikenlaisissa rekistereissä ja tietokannoissa, ja nyt niitä jo olemassaolevia tietokantojakin yhdistellään surutta. Niistä kun voisi koostaa jonkin kivan paketin, joka sitten vielä kyytipojaksi myydään joillekin kolmansille osapuolille!

Tylsänä päivänä näitä rekistereitä laativat ovat varmaan laskeneet ja mitanneet senkin, montako punapäistä henkilöä Suomessa asuu neliökilometrillä, ja missä he tarkkaan ottaen asuvat. Tämmöiset tiedot eivät ole turvassa edes Suomen viranomaisten omissa käsissä, saati joillekin ulkovalloille (Tai esimerkiksi vakuutusyhtiöille) päätyneinä. VMP!

Taisi täälläkin vilahtaa keskustelussa tyyppi, joka joutuu maksamaan elatusmaksuja, vaikka ei ole lapsensa isä. Tämä on herättänyt kansalaisissa suurta vihaa ja vaatimus onkin, että isyystesti tehtäsiin automaattisesti aina, kun lapsi syntyy, jotta ei voisi syntyä (hah) tilannetta, jossa mies joutuu elättämään toisen miehen lasta.

Kuuroille korville on kaikunut kysymys, että ihan oikeastiko uskotaan, että tämä olisi geenirekisterin ainut käyttötapa.

T: Xante
Hmm. Olisiko yhtä lailla tuohtumusta herättävää, jos nainen synnyttäisi lapsen, joka on saanut alkunsa luovutetun munasolun avulla - ja sitten vaatisi, ettei häntä avioerotilanteessa määrätä maksamaan elatusmaksuja lapsen yksinhuoltajaksi määrätylle isälle? Kun kysehän ei ole hänen lapsestaan ollenkaan.

Ei näitä kyllä sikäli voi verrata, että tässä puhutussa tapauksessa siis mies kuvitteli olevansa lapsen isä, mutta paljastui, että ei ole, mutta koska avioliitossa syntyneet lapset ovat aviomiehen lapsia, hän joutui jatkamaan elatusta huolimatta näistä biologisista faktoista.

Onhan se selvää, että tässä asiassa on vallalla kamalia epäkohtia, joista toinen tavallaan vastaava tapaus oli se, että mies joutui tappelemaan isyydestään (en muista, miten päättyi) lapseen, joka laitettiin alulle avioparin ollessa erossa, mutta ei eronneita.

Mutta itselleni silti ajatus, että valtio ja yhteiskunta ottaa vastuun jonkun rekisterin tai pakkotestauksen voimin nyt silti kuulostaa äärimmäiseltä.

T: Xante

Muoksis: ja on sekin epäkohta, että yksinäinen nainen voi tekohedelmöityksellä tehdä lapsen, mutta kohdunvuokraus on kiellettyä = miehellä ei ole samaa mahdollisuutta.

Muoksis 2. Pidän siis aikamoisena muinaisjäänteenä nykymaailmassa sitä, että avioliittopaperi sääntelee sitä, kuka on vanhempi, elatusvelvollinen, oikeutettu tapaamisiin, jne.

Miksi tässä merkittävää olisi miehen kuvitelmat? Voishan se nainenkin olla asiasta tietämätön, jos petturimaisesta toiminnasta jäisikin kiinni hedelmöitysklinikka. Hyvä syy irtautua kaikista velvoitteistaan lapsiaan kohtaan?? Onhan aina joskus niitäkin keissejä, joissa lapsi on vaihtunut synnytyssairaalassa, eikä siten ole oikeastaan kummankaan vanhempansa lapsi. Kyllä mä hiukan stä hämmästelisin, jos he sellaisessa tilanteessa nostaisivat kädet pystyyn, vaikka lapsi olis ollut heidän lapsensa jo useita vuosia. Vähän tulee tässä mielikuva, että se syy tuohtua on naisen petollisuus. Oma suhde siihen lapseen on lopulta ollut asiassa sivuseikka.

Itse pitäisin viisaana sitä, että lapsen vanhemmiksi todetaan ne, jotka häntä lapsenaan ovat kasvattaneetkin - ihan riippumatta dna:sta.

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 20, 2020, 18:26:42
Miksi tässä merkittävää olisi miehen kuvitelmat? Voishan se nainenkin olla asiasta tietämätön, jos petturimaisesta toiminnasta jäisikin kiinni hedelmöitysklinikka. Hyvä syy irtautua kaikista velvoitteistaan lapsiaan kohtaan?? Onhan aina joskus niitäkin keissejä, joissa lapsi on vaihtunut synnytyssairaalassa, eikä siten ole oikeastaan kummankaan vanhempansa lapsi. Kyllä mä hiukan stä hämmästelisin, jos he sellaisessa tilanteessa nostaisivat kädet pystyyn, vaikka lapsi olis ollut heidän lapsensa jo useita vuosia. Vähän tulee tässä mielikuva, että se syy tuohtua on naisen petollisuus. Oma suhde siihen lapseen on lopulta ollut asiassa sivuseikka.

Itse pitäisin viisaana sitä, että lapsen vanhemmiksi todetaan ne, jotka häntä lapsenaan ovat kasvattaneetkin - ihan riippumatta dna:sta.

No tuota...kyllähän se vähän eri asia on, kusettaako sinua hedelmöitysklinikka vai oma puoliso. Ihminen nyt on sillä tavalla rakennettu, että ottaa jälkimmäisen vähän henkilökohtaisemmin.

Ja sitenkin valitettavasti on rakennettu, että eivät kaikki ole niin jaloja, että suuren järkytyksen ja pettymyksen keskellä ensimmäisenä ajattelevat, että hetkinen, ajatellaanpas nyt järkevästi. Uskoisin myös, että juuri lapseen syntyneet kiintymyssiteet eivät yksinkertaista asiaa.

Minunhan tätä on lapsettomana vaikea arvioda, ts. hyvinkin olen sitä mieltä, että ihan riippumatta ihan kaikesta ihmisten pitäisi järkevästi ja parhain tavoin aina kasvattaa lapsensa alusta loppuun, tuli mitä tuli.

Mutta ajatusleikki: teilläkö asia menisi aivan keskustelematta ja järkevästi jatkettaisiin eteenpäin, jos saisit tietää miehesi jostakin syystä (vaikkapa rahasta, kuka tietää) vaihtaneen yhden lapsistasi sairaalassa? Ihan samahan se sulle varmaan tässä vaiheessa olisi ja kohauttaisit olkaa, että no daa, ihan hyvä kakarahan se tuokin on.  Mitä tätä kummemmin kelaamaan.

T: Xante

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - helmikuu 21, 2020, 13:35:39
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 20, 2020, 18:26:42
Miksi tässä merkittävää olisi miehen kuvitelmat? Voishan se nainenkin olla asiasta tietämätön, jos petturimaisesta toiminnasta jäisikin kiinni hedelmöitysklinikka. Hyvä syy irtautua kaikista velvoitteistaan lapsiaan kohtaan?? Onhan aina joskus niitäkin keissejä, joissa lapsi on vaihtunut synnytyssairaalassa, eikä siten ole oikeastaan kummankaan vanhempansa lapsi. Kyllä mä hiukan stä hämmästelisin, jos he sellaisessa tilanteessa nostaisivat kädet pystyyn, vaikka lapsi olis ollut heidän lapsensa jo useita vuosia. Vähän tulee tässä mielikuva, että se syy tuohtua on naisen petollisuus. Oma suhde siihen lapseen on lopulta ollut asiassa sivuseikka.

Itse pitäisin viisaana sitä, että lapsen vanhemmiksi todetaan ne, jotka häntä lapsenaan ovat kasvattaneetkin - ihan riippumatta dna:sta.

No tuota...kyllähän se vähän eri asia on, kusettaako sinua hedelmöitysklinikka vai oma puoliso. Ihminen nyt on sillä tavalla rakennettu, että ottaa jälkimmäisen vähän henkilökohtaisemmin.

juu, mutta että sen sitten kostaa lapselleen kieltämällä isyytensä ja pistämällä välit poikki? Sitä mä en ymmärrä. Päinvastoin luulis, että haluaa ehdottomasti ja paljastuksesta huolimatta säilyttää huoltajuuden - tai jopa hakee yksinhuoltajuutta ja vaatii elatusapua siltä äidiltä.

LainaaJa sitenkin valitettavasti on rakennettu, että eivät kaikki ole niin jaloja, että suuren järkytyksen ja pettymyksen keskellä ensimmäisenä ajattelevat, että hetkinen, ajatellaanpas nyt järkevästi. Uskoisin myös, että juuri lapseen syntyneet kiintymyssiteet eivät yksinkertaista asiaa.

Minunhan tätä on lapsettomana vaikea arvioda, ts. hyvinkin olen sitä mieltä, että ihan riippumatta ihan kaikesta ihmisten pitäisi järkevästi ja parhain tavoin aina kasvattaa lapsensa alusta loppuun, tuli mitä tuli.

No omassa tuttavapiirissä eräs nuorimies pyrkii saamaan yhteishuoltajuuden siihenkin lapseen, joka oli exällä jo ennestään. Siis lapseen, johon hänellä ei ole mitään sukulaisuutta, mutta kylläkin kiintymyssuhde, kun ovat perheenä eläneet. Minusta tuo on huomattavasti luontevampi tapa suhtautua, koska lopulta kiintymyssuhde syntyy eläessä yhdessä, ei geeneistä.

Lainaa
Mutta ajatusleikki: teilläkö asia menisi aivan keskustelematta ja järkevästi jatkettaisiin eteenpäin, jos saisit tietää miehesi jostakin syystä (vaikkapa rahasta, kuka tietää) vaihtaneen yhden lapsistasi sairaalassa? Ihan samahan se sulle varmaan tässä vaiheessa olisi ja kohauttaisit olkaa, että no daa, ihan hyvä kakarahan se tuokin on.  Mitä tätä kummemmin kelaamaan.

No ei se ainakaan mun suhdetta siihen lapseen katkaisisi. Suhdetta petolliseen mieheen pitäisi mahdollisesti pohtia. Myös adoptiolapset käsittääkseni koetaan ihan omiksi - samoin monet uusioperheessä "omiksi" tulleet. Olisi todella vaikeaa kuvitella, että koko yhteinen historiani lasteni kanssa menis katkolle tällaisesta paljastuksesta. Sen epäilemisenkin kokisin valtavaksi petokseksi heitä kohtaan. Ei heissä olennaista ole jokin geeniperimä, vaan se keitä he ovat, millaisia yhteisiä kokemuksia meillä on ja koko se yhteinen aikamme, joka mitä yhdistää.

T: Xante
[/quote]

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 21, 2020, 15:25:48
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - helmikuu 21, 2020, 13:35:39
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 20, 2020, 18:26:42
Miksi tässä merkittävää olisi miehen kuvitelmat? Voishan se nainenkin olla asiasta tietämätön, jos petturimaisesta toiminnasta jäisikin kiinni hedelmöitysklinikka. Hyvä syy irtautua kaikista velvoitteistaan lapsiaan kohtaan?? Onhan aina joskus niitäkin keissejä, joissa lapsi on vaihtunut synnytyssairaalassa, eikä siten ole oikeastaan kummankaan vanhempansa lapsi. Kyllä mä hiukan stä hämmästelisin, jos he sellaisessa tilanteessa nostaisivat kädet pystyyn, vaikka lapsi olis ollut heidän lapsensa jo useita vuosia. Vähän tulee tässä mielikuva, että se syy tuohtua on naisen petollisuus. Oma suhde siihen lapseen on lopulta ollut asiassa sivuseikka.

Itse pitäisin viisaana sitä, että lapsen vanhemmiksi todetaan ne, jotka häntä lapsenaan ovat kasvattaneetkin - ihan riippumatta dna:sta.

No tuota...kyllähän se vähän eri asia on, kusettaako sinua hedelmöitysklinikka vai oma puoliso. Ihminen nyt on sillä tavalla rakennettu, että ottaa jälkimmäisen vähän henkilökohtaisemmin.

juu, mutta että sen sitten kostaa lapselleen kieltämällä isyytensä ja pistämällä välit poikki? Sitä mä en ymmärrä. Päinvastoin luulis, että haluaa ehdottomasti ja paljastuksesta huolimatta säilyttää huoltajuuden - tai jopa hakee yksinhuoltajuutta ja vaatii elatusapua siltä äidiltä.

En ole seurannut tätä tapausta, joten en tiedä, mitä oikeastaan on tapahtunut. Mutta juu kamalaa kostaa lapselle, jos näin on käynyt. Mutta vähän tässä nyt on siinä toisessakin osapuolessa peiliin katseltavaa: ei ole sitten lastaan tuon verran ajatellut, että olisi lähtenyt rehelliseltä pohjalta liikkeelle. Ottanut huomioon, mitä voi tapahtua, jos totuus paljastuu. Hän kuitenkin on se, jolla olisi alun perin mahdollisuus asioihin eniten vaikuttaa.

Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 21, 2020, 15:25:48
No omassa tuttavapiirissä eräs nuorimies pyrkii saamaan yhteishuoltajuuden siihenkin lapseen, joka oli exällä jo ennestään. Siis lapseen, johon hänellä ei ole mitään sukulaisuutta, mutta kylläkin kiintymyssuhde, kun ovat perheenä eläneet. Minusta tuo on huomattavasti luontevampi tapa suhtautua, koska lopulta kiintymyssuhde syntyy eläessä yhdessä, ei geeneistä.

Ei lainkaan verrannollinen tilanne. Tätä erästä nuorta miestä ei ollut läheisimpänä luulleensa ihminen kusettanut vuosikaupalla, vaan hän oli selvillä kaikista asioiden seikasta. Ei näitä voi mitenkään verrata.

Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 21, 2020, 15:25:48
No ei se ainakaan mun suhdetta siihen lapseen katkaisisi. Suhdetta petolliseen mieheen pitäisi mahdollisesti pohtia. Myös adoptiolapset käsittääkseni koetaan ihan omiksi - samoin monet uusioperheessä "omiksi" tulleet. Olisi todella vaikeaa kuvitella, että koko yhteinen historiani lasteni kanssa menis katkolle tällaisesta paljastuksesta. Sen epäilemisenkin kokisin valtavaksi petokseksi heitä kohtaan. Ei heissä olennaista ole jokin geeniperimä, vaan se keitä he ovat, millaisia yhteisiä kokemuksia meillä on ja koko se yhteinen aikamme, joka mitä yhdistää.

Näin juu. Ymmärrän ja ajattelen itsekin tietysti noin. Mietin vain, toimiiko se oikea elämä oikeasti noin mutkattomasti ja järjellä. Esimerkiksi yhtään et jäisi miettimään, missä oma lapsesi on, mitä tapahtui, mihin oikeastaan voi luottaa, jne, elämä vain jatkuisi ja sepä tuosta. Ja miehenkin kanssa tarttee vaan vähän tuumata, mitähän tää tarkoitti.

Adoptiolapset ja uusioperheen lapset eivät jälleen kerran ole mitenkään verrattavissa tähän tilanteeseen.

T: Xante

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - helmikuu 21, 2020, 15:37:57
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 21, 2020, 15:25:48
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - helmikuu 21, 2020, 13:35:39
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 20, 2020, 18:26:42
Miksi tässä merkittävää olisi miehen kuvitelmat? Voishan se nainenkin olla asiasta tietämätön, jos petturimaisesta toiminnasta jäisikin kiinni hedelmöitysklinikka. Hyvä syy irtautua kaikista velvoitteistaan lapsiaan kohtaan?? Onhan aina joskus niitäkin keissejä, joissa lapsi on vaihtunut synnytyssairaalassa, eikä siten ole oikeastaan kummankaan vanhempansa lapsi. Kyllä mä hiukan stä hämmästelisin, jos he sellaisessa tilanteessa nostaisivat kädet pystyyn, vaikka lapsi olis ollut heidän lapsensa jo useita vuosia. Vähän tulee tässä mielikuva, että se syy tuohtua on naisen petollisuus. Oma suhde siihen lapseen on lopulta ollut asiassa sivuseikka.

Itse pitäisin viisaana sitä, että lapsen vanhemmiksi todetaan ne, jotka häntä lapsenaan ovat kasvattaneetkin - ihan riippumatta dna:sta.

No tuota...kyllähän se vähän eri asia on, kusettaako sinua hedelmöitysklinikka vai oma puoliso. Ihminen nyt on sillä tavalla rakennettu, että ottaa jälkimmäisen vähän henkilökohtaisemmin.

juu, mutta että sen sitten kostaa lapselleen kieltämällä isyytensä ja pistämällä välit poikki? Sitä mä en ymmärrä. Päinvastoin luulis, että haluaa ehdottomasti ja paljastuksesta huolimatta säilyttää huoltajuuden - tai jopa hakee yksinhuoltajuutta ja vaatii elatusapua siltä äidiltä.

En ole seurannut tätä tapausta, joten en tiedä, mitä oikeastaan on tapahtunut. Mutta juu kamalaa kostaa lapselle, jos näin on käynyt. Mutta vähän tässä nyt on siinä toisessakin osapuolessa peiliin katseltavaa: ei ole sitten lastaan tuon verran ajatellut, että olisi lähtenyt rehelliseltä pohjalta liikkeelle. Ottanut huomioon, mitä voi tapahtua, jos totuus paljastuu. Hän kuitenkin on se, jolla olisi alun perin mahdollisuus asioihin eniten vaikuttaa.

Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 21, 2020, 15:25:48
No omassa tuttavapiirissä eräs nuorimies pyrkii saamaan yhteishuoltajuuden siihenkin lapseen, joka oli exällä jo ennestään. Siis lapseen, johon hänellä ei ole mitään sukulaisuutta, mutta kylläkin kiintymyssuhde, kun ovat perheenä eläneet. Minusta tuo on huomattavasti luontevampi tapa suhtautua, koska lopulta kiintymyssuhde syntyy eläessä yhdessä, ei geeneistä.

Ei lainkaan verrannollinen tilanne. Tätä erästä nuorta miestä ei ollut läheisimpänä luulleensa ihminen kusettanut vuosikaupalla, vaan hän oli selvillä kaikista asioiden seikasta. Ei näitä voi mitenkään verrata.

Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 21, 2020, 15:25:48
No ei se ainakaan mun suhdetta siihen lapseen katkaisisi. Suhdetta petolliseen mieheen pitäisi mahdollisesti pohtia. Myös adoptiolapset käsittääkseni koetaan ihan omiksi - samoin monet uusioperheessä "omiksi" tulleet. Olisi todella vaikeaa kuvitella, että koko yhteinen historiani lasteni kanssa menis katkolle tällaisesta paljastuksesta. Sen epäilemisenkin kokisin valtavaksi petokseksi heitä kohtaan. Ei heissä olennaista ole jokin geeniperimä, vaan se keitä he ovat, millaisia yhteisiä kokemuksia meillä on ja koko se yhteinen aikamme, joka mitä yhdistää.

Näin juu. Ymmärrän ja ajattelen itsekin tietysti noin. Mietin vain, toimiiko se oikea elämä oikeasti noin mutkattomasti ja järjellä. Esimerkiksi yhtään et jäisi miettimään, missä oma lapsesi on, mitä tapahtui, mihin oikeastaan voi luottaa, jne, elämä vain jatkuisi ja sepä tuosta. Ja miehenkin kanssa tarttee vaan vähän tuumata, mitähän tää tarkoitti.

Adoptiolapset ja uusioperheen lapset eivät jälleen kerran ole mitenkään verrattavissa tähän tilanteeseen.

T: Xante

Ei juu ole verrattavissa, mutta mun pointti tässä on lähinnä se, että vaikka se exä kuinka olis kusettanut, niin sen ei pitäisi vaikuttaa suhteeseen siihen lapseen, jolla ei ole osaa eikä arpaa kusetuksessa. Elatusapu on lapselle maksettavaa apua. Jos kyseessä on ero, niin mitä ilmeisimmin tilanteessa se suhde on jo todettu loppuneeksi. Mutta suhde lapseen on suhde lapseen, ei suhde hänen toiseen vanhempaansa. Paljonhan on tapauksia, joissa parisuhteen solmut kostetaan toiselle lasten kautta, mutta siihen ei mielestäni koskaan pitäisi sortua. Kerrotussa tapauksessa se lapsi ei ole kusettanut ketään.

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 21, 2020, 16:07:09
Ei juu ole verrattavissa, mutta mun pointti tässä on lähinnä se, että vaikka se exä kuinka olis kusettanut, niin sen ei pitäisi vaikuttaa suhteeseen siihen lapseen, jolla ei ole osaa eikä arpaa kusetuksessa. Elatusapu on lapselle maksettavaa apua. Jos kyseessä on ero, niin mitä ilmeisimmin tilanteessa se suhde on jo todettu loppuneeksi. Mutta suhde lapseen on suhde lapseen, ei suhde hänen toiseen vanhempaansa. Paljonhan on tapauksia, joissa parisuhteen solmut kostetaan toiselle lasten kautta, mutta siihen ei mielestäni koskaan pitäisi sortua. Kerrotussa tapauksessa se lapsi ei ole kusettanut ketään.

Joo joo. Totta kai.

Huolimatta siitä, mikä on ilmiselvästi oikein, kyllä kerrotussa tapauksessa myös on selvää, mikä on ilmiselvästi väärin. Jää tunne, että se ei sun mielestä ole niin olennaista.

T: Xante

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - helmikuu 23, 2020, 00:26:58
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 21, 2020, 16:07:09
Ei juu ole verrattavissa, mutta mun pointti tässä on lähinnä se, että vaikka se exä kuinka olis kusettanut, niin sen ei pitäisi vaikuttaa suhteeseen siihen lapseen, jolla ei ole osaa eikä arpaa kusetuksessa. Elatusapu on lapselle maksettavaa apua. Jos kyseessä on ero, niin mitä ilmeisimmin tilanteessa se suhde on jo todettu loppuneeksi. Mutta suhde lapseen on suhde lapseen, ei suhde hänen toiseen vanhempaansa. Paljonhan on tapauksia, joissa parisuhteen solmut kostetaan toiselle lasten kautta, mutta siihen ei mielestäni koskaan pitäisi sortua. Kerrotussa tapauksessa se lapsi ei ole kusettanut ketään.

Joo joo. Totta kai.

Huolimatta siitä, mikä on ilmiselvästi oikein, kyllä kerrotussa tapauksessa myös on selvää, mikä on ilmiselvästi väärin. Jää tunne, että se ei sun mielestä ole niin olennaista.

T: Xante

Mikä siis oli ilmiselvästi väärin? Se, että nainen oli petollinen ilmeisesti. Minusta SE ei nyt vain ole erityisen hyvä syy vaatia, että lapsen pitää siinä tapauksessa menettää niin isänsä (henkilö, jonka hän on isänään oppinut tuntemaan) että se taloudellinen turva, jota isältä tyypillisesti saadaan.

Kyllä minusta tässä asiassa ei ole kaikkein olennaisinta näiden aikuisten loukkaantuminen tai toisiaan kohtaan tehdyt pahat teot. Olennaista ELATUSAVUSSA ja VANHEMMUUDESSA on se lapsi ja hänen suhteensa vanhempiinsa. Olen niin luupää täsä, että minusta toden totta näiden aikuisten kotkotusten pitäisi olla epäolennaista, kun puhe on lapsen elatuksesta.

Xantippa

#12
Siis sinun mielestäsi ei ole tarpeen olettaa rehellisyyttä parisuhteessa, semmoinen on kotkotus?

Ensinnäkin, kukaan ei VAADI, että lapsi menettää isänsä. Mutta niin toki todennäköisesti kuitenkin käy. Lapsi on sitä paitsi menettänyt oikean isänsä, emme voi tietää, miten hieno suhde heille olisi ehkä kehittynyt, jos äiti olisi sen edes pyrkinyt mahdollistamaan. Sitäkö tässä ei surra ollenkaan, kunhan varmistetaan elatus?

Muutoinkin ohitat tässä keskustelussa lapsen kokonaan: kyllä hänkin varmaan haluaa tietää oikeat vanhempansa. Ei minusta ole mikään aikuisten oikeus päättää, mitä salaisuuksia lasta koskien perheessä salaillaan.

Eli ilmiselvästi on väärin, että nainen on valehdellut vuosikausia koko perheelleen tälläisestä asiasta.

T: Xante

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - helmikuu 23, 2020, 10:56:59
Siis sinun mielestäsi ei ole tarpeen olettaa rehellisyyttä parisuhteessa, semmoinen on kotkotus?

On. Mä en vain miellä elatusmaksujen maksamista parisuhteeseen liittyväksi, vaan kyse on vanhemmuudesta. Vanhemmuus lapseen oli olemassa tapauksessa sen lapsen kannalta, eikä se lapsi ollut ollut asiassa petollinen. Jos jotain niin itsekin petollisuuden kohde. En siis ymmärrä, miksi hänen elatuksensa pitäisi heikentyä ja muodostuneen  tärkeän ihmissuhteen katketa siksi, että hänen äitinsä on kertonut muunneltua totuutta sekä miehelleen että lapselleen. Elatusmaksu ei ole exän elättämistä, vaan sen lapsen. Jos elatus evätään. Joutuu asiassa kärsijäksi tuo lapsi, joka ei saa tätä taloudellista turvaa. Lapsi ei ole esittänyt mitään väitteitä sitä, kenen dna hänellä on, kenen ei. Hän on hyvässä uskossa elänyt näiden vanhempien lapsena.

LainaaEnsinnäkin, kukaan ei VAADI, että lapsi menettää isänsä. Mutta niin toki todennäköisesti kuitenkin käy. Lapsi on sitä paitsi menettänyt oikean isänsä, emme voi tietää, miten hieno suhde heille olisi ehkä kehittynyt, jos äiti olisi sen edes pyrkinyt mahdollistamaan. Sitäkö tässä ei surra ollenkaan, kunhan varmistetaan elatus?

Lapsi on kasvanut uskomaan, että tämä mies on hänen isänsä. TUnnesuhde on tunneushde vanhempaan ja isään. Minusta on väärin lasta kohtaan, jos tuo isäksi itsensä JO ASETTANUT mies vetäytyy vastuustaan. Jollain biologisella jälkeläisyydellä ei minusta ei tässä ole esittämäsi kaltaista merkitystä. Vanhemmuus oman kokemukseni mukaan muodostuu siitä, että eletään perheenä yhdessä. Dna on lopulta siinä täysin sivuseikka.

Moittiessasi minua oletuksesta, että lapsi menettää isänsä (joka on aika oletettavaa, jos isyyteen ei miehen mielestä kuuluu lapsen elatus ollenkaan), ryhdyt samalla olettamaan, että lapsi on lopullisesti myös menettänyt sen biologisen ja mahdollisesti ihanan isänsä. Miksei voisi olla nyt asian paljastuttua mahdollista löytää tämä mies ja luoda häneenkin hyvä ja antoisa suhde? Kyllä ihmiset kykenee olemaan suhteessa useaankin ihmiseen samaan aikaan. Kaikenlaiset uusioperheet todistavat jatkuvasti, että lapset ihan sujuvasti voivat luoda hyvät ja läheiset suhteet useampaan vanhemmuutta keskenään jakavaan ihmiseen. Itsellänikin on lähipiirissä tällaisia lapsia, joille vaikkapa entisen exän mies on paljon läheisempi ja tärkeämpi isä kuin se oikea biologinen isä konsanaan. Samoin tämä kyseinen isä tuntee isyyttä ja siihen liittyvää vastuuta koko ajan näistä parisuhteen mukana tulleista lapsista, vaikka biologisia lapsia hänellä on vain yksi.

Kaiken kaikkiaan minä koen ja näen vanhemmuuden vielä enemmän suhteeksi, joka muodostuu yhdessä eläessä ja lapsesta vastuuta kantaessa. Se biologinen jälkeläisyys on asiassa lopulta triviaali yksityiskohta. Minulle ei tulisi mieleenikään epäillä tunnesiteen syvyyttä jossakin uusioperheessä tai adoptioperheessa, vaikka biologisia siteitä ei lapsiin olisikaan. Siten todellakin koen outona, että paljastus siitä, että luultua yhteistä dna:ta ei olekaan voisi nämä jokseenkin voimakkaat tunnesiteet tuosta vain katkaista. Tämä on siis minun näkemykseni, joka perustuu myös omaan kokemukseeni siitä, mitä vanhemmuus on. Katson, että minulla on täysi oikeus näin ajatella.

Lainaa
Muutoinkin ohitat tässä keskustelussa lapsen kokonaan: kyllä hänkin varmaan haluaa tietää oikeat vanhempansa. Ei minusta ole mikään aikuisten oikeus päättää, mitä salaisuuksia lasta koskien perheessä salaillaan.

Päinvastoin. Näen, että lapsi on tässä petetty pahasti SEKÄ äitinsä ETTÄ isänsä taholta. Toinen on ollut petollinen ja toinen hylkää. Minusta aikuisilla ei ole oikeutta kumpaankaan noista. Erittäin ikävä tilanne nimenomaan lapsen kannalta, joka on täysin syytön tilanteessa. Positiivinen tapa hoitaa asia olisi isän suunnalta pitää tiukasti kiinni isyysuhteestaan välittämättä biologiasta. Minusta. Lisäksi äidin tulisi paljastaa se biologinen isä, jotta lapsella on mahdollisuus luoda häneenkin suhde. Toki pitää huomioida sekin, ettei siltä suunnalta välttämättä tällainen yllätys ole mieluisa, joten asiassa etenemistä kannattaa miettiä - ettei lapselle synny vielä yhtä uutta hylkäämis-pettämis-kokemusta.

Vanhemmuudessa minusta erittäin tärkeä sitoutumisen hetki on se, kun lapsi syntyy perheeseen ja otetaan huolenpidon kohteeksi ja perheenjäseneksi. Se voi olla jopa merkittävämpi sitoutumisen hetki kuin päätös antaa raskauden alkaa ja kehittyä. Se on se, josta ei voi enää perääntyä esim. luovuttamalla lapsen adoptoitavaksi. Siitä alkaen lähtee muodostumaan tunneside, jota ei ole mahdollista enää pyyhkiä olemattomiin.

Lainaa
Eli ilmiselvästi on väärin, että nainen on valehdellut vuosikausia koko perheelleen tälläisestä asiasta.

T: Xante

Kyllä. Mutta ilmiselvää minusta ei kuitenkaan ole, että tämän vääryyden korjaamiseksi pitää ymmärtää sitä isää, joka haluaa lakkauttaa isyytensä ja eroon taloudellisesta vastuustaan lapsen suhteen. Kun se elatusmaksu siis ei ole ex-puolisolle maksettavaa elatusta, vaan sille lapselle. Minulle tuo reaktio rinnastuu sihen ikävän yleiseen malliin, jossa eroon liittyvä katkeruus ex-puolisoa kohtaan johtaa lasten kautta kostamiseen. Niin inhimillistä kuin se onkin, niin ei kuitenkaan erityisen hyvä toimintamalli. Lasten kannalta.

Mulle vanhemmuus on lopulta ensisijaisesti kaikkea muuta kuin sitä perintöaineksen siirtämistä. Sen voimin ei minusta vielä olla kovinkaan syvällä yhtään missään. Mutta tämä nyt on vain mun suhtautumisen malli. Sulla lienee hieman toisenlainen ja olkoot niin.

Tarina ei myöskään ihan selkeästi paljasta, oliko tosiaan naisen osalta tässä tarkan tietoinen ja harkittu petollisuus vai enemmän sellainen toiveajattelu, että alkanut raskaus olisi sen puolisoksikin valikoituneen aikaansaamaa. Sekin olisi aika inhimillistä, että siirtyessä vanhasta suhteesta uuteen vain ennemminkin toivoo isyyden menevän omien tunteiden mukaan, vaikka järjellä ajatellen voisi olla ihan todennäköistä, että biologinen isä on hyvinkin se exäksi muuttunut (tai satunnainen ehkä yksittäinen syrjähyppy). Sitten tämä oma toive johtaa siihen, ettei isyyttä aseta tutkittavaksikaan. Se voi kuitenkin ilmetä myöhemmin vaikkapa veriryhmistä. Petollisuus isyyden suhteen kuulostaa toki raflaavammalta petokselta, mutta voi lopulta olla aika tavanomaista petollisuutta, jossa ei vain niin tarkkaan kerrota, missä vaiheessa intiimi suhde exään lopulta loppui tai että on hairahtunut jossain kohtaa harrastamaan seksiä jonkun toisenkin kanssa suhteen aikana.

Onkin jännää, että miehen suunnasta paljastuneet avioliiton ulkopuoliset lapset harvoin herättävät vastaavaa tuohtumusta, vaikka niitäkään ei olis niin tarkkaan puolisolle selvitetty. Onhan näitäkin, joissa mies pitää kahta perhettä samanaikaisesti. Ikäviä tilanteita, joissa kaikin puolin hyvät ratkaisumallit ovat vähissä.

PS. Sellaiseenkin tapaukseen olen törmännyt, jossa avioparilla on perheessään yhteisiä lapsia, vain vaimon syrjähypystä syntynyt lapsi ja myös miehen syrjähypystä syntynyt lapsi. Kaikki sitten perheen lapsina yhdessä kasvattaen hoidettuja ja sisaruksina kasvaneita koko joukko. On se kumma, että aika kimuranteista jutuista voi pariskunta päästä jonkinlaisen sopimusratkaisuun. Tuskinpa nuo sivusuhteet kuitenkaan ovat olleet alun alkaen yhdessä sovittuja tuossakaan perheessä.

Kopek

Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 23, 2020, 12:22:57
Kaiken kaikkiaan minä koen ja näen vanhemmuuden vielä enemmän suhteeksi, joka muodostuu yhdessä eläessä ja lapsesta vastuuta kantaessa. Se biologinen jälkeläisyys on asiassa lopulta triviaali yksityiskohta.

Jos asia on näin, eikö sukunimien antaminen lapsille syntymän yhteydessä ole turhaa. Joutaisihan sen antaa myöhemminkin. 

Jos biologinen jälkeläisyys on vain triviaali yksityiskohta, eikö syntyneitä lapsia voisi jakaa synnyttäneille äideille summan mutikassa vähän niin kuin leluja laatikosta, tyyliin tämä sinulle, tuo tuolle.

Joillekin biologinen jälkeläisyys on merkityksetön asia, mutta joillekin se ei ole. Eläinmaailmasta esimerkiksi tiedetään se, että kun urosleijona tapaa naaraan, jolla on pentuja, se tappaa vieraat pennut ja parittelee sen jälkeen naaraan kanssa. Miksei se vain ala hoitaa noita pentuja, vaikka niillä onkin vieras isä. Mitäs nyt biologialla. Eikö ole julmaa tappaa avuttomat pennut? Joku ehkä selittää, että uros tappaa pennut siksi, että sen jälkeen naarasta vasta alkaa kiinnostaa seksi uuden miehen kanssa. Ehkä. Toisaalta naarasleijonaa ei ehkä voi myöskään väkisin raiskata kuten ihmisnaaraan. Se voisi olla vaarallista jopa leijojaurokselle.

Jostakin syystä koen biologisen sukulaisuuden aidompana sukulaisuutena kuin sellaisen sukulaisuuden, joka perustuu adoptioon jossakin kohtaa sukulaisketjussa.

Minulla on joitakin aitoja biologisia pikkuserkkuja ja muutama pikkuserkku, joiden äiti on aikoinaan adoptoitu sukuumme. Tämä nainen on/oli muodollisesti isäni serkku ja hänen lapsensa siten muodollisesti pikkuserkkujani, mutta en ole koskaan pitänyt näitä ihmisiä oikeina sukulaisinani, vaikka tiedänkin, että naisen pienenä lapsena adoptoinut isoisäni sisar piti lasta omanaan aivan kuten olisi pitänyt biologista lasta. Ja lapsi piti tätä naista äitinään. Mutta silti veri oli vettä sakeampaa, ja nainen selvitti aikuisena (adoptioäitinsä kuoltua) biologisen ei-adoptoidun sisarensa, ja naiset pitivät yhteyttä. Tämä biologinen sisar oli naisen pojan häisskin, jossa hänet ainoan kerran näin. Aivan sisarensa näköinen. Eli kyllä se biologia siellä taustalla vain kummittelee, halusimmepa sitä tai ei. Adoptoiduilla lapsillakin herää yleensä jossakin vaiheessa tarve tietää biologiset juurensa.