Voihan se olla, että olen saanut väärän kuvan kuolleisuudesta, koska ihan lähipiiristä on mennyt useita ihmisiä ja arkkuakin olen kantanut jo kolmissa hautajaisissa vuoden aikana. Seurattuani sairaaloiden toimintaa on jotain jäänyt vaivaamaan hoidossa.
Covidin alkuaikoina keksittiin makuuttaa potilaita mahallaan kun lääkkeitä ei ollut. Se tepsikin ja sillä säästettiin monta henkeä. Kun hengitys vaivalloistuu on laitettava sellaiseenn asentoon, että ilma kulkisi mahdollisimman helposti. Itsekään en pysty nukkumaan selälläni juuri ollenkaan, vaan aina kyljelläni tai mahallani.
Sairaalassa lähipiirin potilaat nukkuivat paljon tai koko ajan, aina selällään ja vahvasti lääkitettyinä. Hieman ennen poistumistaan tästä maailmasta hengitys alkoi heillä olla raskasta ja limaa kertyi kurkkuun mikä aiheutti kaikenlaista. Siitä sitten kehittyi keuhkokuume vähitellen, mikä tietysti vei jo muista sairauksista väsyneen kropan nopeasti sellaiseen tilaan josta ei enää paluuta ollut. Olen siinä käsityksessä, että jos heitä olisi makuutettu välillä kyljellään tai mahallaan, keuhkokuumetta ei olisi tullut ja aikaa olisi jäänyt muulle paranemiselle.
Otin tässä taannoin hieman liikaa skottilaista ja nukahdin poikkeuksellisesti selälleni. Aamulla herätessäni oli kurkku ja nenä tukossa, meni jonkun aikaa ennenkuin selvitin röörini kuntoon. Kun tuota tarkastelee 24h torkkuja ja heikkoa yleistilaa vasten, ei jää minulle epäselväksi miksi niin usein sairaalaan viedyt poistuvat yllättävän nopeasti. Selällään makuutus vahvassa lääkityksessä - liman kertyminen, nukkuva ei saa sitä poistettua - keuhkokuume- lisälääkitys - keho pettää.
Jos ongelma on tiedossa ja potilaan kääntelyä ei pystytä sairaalan toimesta suorittamaan, omaiset voisivat tarvittaessa järjestää vaikka kääntelyringin jossa vapaaehtoiset (tai palkatut) kävisivät kääntelemässä. Jos taas ongelma ei ole tiedossa, tai edes olemassa - ihmettelen. Toivottavasti kyse ei ole tahallisesta vaihtuvuuden lisäämisestä ylikuormitustilanteessa.
