Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Uhriutuminen, marttyyriys ja vastapuolen demonisointi

Aloittaja Norma Bates, helmikuu 29, 2020, 14:34:55

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Norma Bates

Plarasin läpi uusimman Voima-lehden, ja jäin mietiskelemään tätä mikä seisoi isoilla kirjaimilla vihapuhetta käsittelevän artikkelin lomassa (kommentoijina "Mediavaikuttajat Mahadura ja Özberkan"):

"MONI VALKOINEN SANOO, ETTÄ EI NÄE VÄRIÄ. SANOMALLA NÄIN KIELTÄÄ VALLAN, JOKA VALKOISUUDELLA ON JA KYSEENALAISTAA MEIDÄN RUSKEIDEN KOKEMUKSET."

Olen itse kuvitellut että kun liikun janalla ei-rasistinen ja rasistinen käytös, niin taholtani esimerkillistä eli ei-rasistista käytöstä parhaimmillaan on se etten välitä hittojakaan toisen ihmisen ihonväristä. Miksi minun pitäisi olla siitä kiinnostunut? Entä jos alan kohtelemaan ihmistä jotenkin erityisellä tavalla jos hänen ihonvärinsä edustaa (toistaiseksi) Suomessa harvinaisempaa värinsävyä? Eikö se johda pahimmassa tapauksessa siihen että kohtelen häntä kuin vammaista tai idioottia, koska hänen täytyy saada erityiskohtelua ulkoisen olemuksensa vuoksi? (En nyt jaksa edes ajatella jotain ylimielistä käytöstä ja päällesyljeskelyä ihonvärin vuoksi, koska luulisi tuollaisen liittyvän lähinnä älykkyysosamäärältään alle sadan asettuvien junttien luonnehäiriintyneeseen olemukseen ennemmin kuin modernin ihmisen aivoituksiin.)

En ole koskaan kokenut olevani jotenkin "vallassa", ja tunnen lähinnä kiusaantuneisuutta, tai koen jopa naurettavana ajatuksen että olisin jotenkin vallassa suhteessa niinsanotusti ei-valkoiseen ihmiseen. Myönnän että koen hemmetin rasittavana sen että suomi ilmeisesti on todella vaikea kieli ulkomaalaisille, enkä erikoisemmin kaipaa tilanteisiin joissa minun pitäisi kokoajan tivata mitä, mitä kun en ymmärrä mitä toinen sanoi. Ennemmin vaikka sönkkään itse englantia kankealla kielelläni, kunhan tulee asia jotenkin helpommin hoidettua. Mutta ihonväri. Siitä en ymmärrä minkä takia siihen pitäisi suhtautua jotenkin erityisellä tavalla. Ja voihan olla että se ei-valkoinen puhuu tosiaan selvää suomea, ollen syntynytkin täällä. Miksei häntä sitten voisi ajatella ja kohdella suomalaisena? Miksi pitäisi ymmärtää että hän on jotenkin erityinen koska ihonväri niin ja noin?

En kyseenalaista kenenkään kokemuksia. Kyllä minä sen uskon että on voinut joutua kiusatuksi. Olenhan minäkin joutunut. Koulussa, duunissa ja naapurustossa. Kärkkäästi näistä tilanteista kerronkin, ja vihaisena ja katkerana. Mutta en nyt sentään odota kaikessa kanssakäynnissä ihmisten kanssa että minut pitää jotenkin erityisellä tavalla huomioida koska minulla on kokemuksia.

Onko niin että joidenkin ihmisryhmien kokemuksista tulee jotenkin erityisiä, jolloin houkuttaa jatkuvan uhdin mentaliteetin ylläpito? Aiemmin ajattelin että marttyrisoituminen on vain jotain omaa kivaa, jonkinlaista masokismia tai mitä lie. Mutta viime vuosina siitä on tuntunut tulevan tapa saada oma tahtonsa läpi asiassa kuin asiassa.

Ymmärrän että tämä houkuttaa iänikuiseen naiset vs. miehet -debattiin, mutta jos niin käy, niin käy. Yritän pyrkiä siihen että en totaalisesti demonisoisi miessukupuolta kokonaisuudessaan, enkä ole kiinnostunut sellaisesta että minun pitäisi naisena kaikkialla vetää jotain uhri-show'ta niin että miehet olisivat velvollisia hyvittelemään minulle kaikkea paskaa mitä miehet koskaan ovat naisille tehneet, tai mitä naiset ovat naisille tehneet syynä millä milloinkin tavalla miehet (esim. aviokelpoisuuden varmistaminen tyttären kohdalla). Tämä on pirun vaikea ja herkkä asia että elät ihmisenä, minkä hyvänsä värisenä ja mitä hyvänsä sukupuolta ollen, niin ettei mene överiksi suuntaan eikä toiseen. Virheitänsä tulee tiedostaa ja ymmärtää missä on oppimisen paikka. Mutta eihän me voida silläkään tavalla elää että kaikki ovat kuka milläkin syyllä oikeutettuja erityisasemaan koska sattuvat samaistumaan ryhmään jota joskus jossain on kohdeltu kaltoin.  ???