Lääkkeet

[Norma Bates]

Itse olen ollut jo jonkin aikaa kiinnostunut LDN-lääkkeestä joka joidenkin ihmisten puheiden perusteella näyttäytyy milteipä jonkinlaisena panaceana joka sopisi moneen sairauteen.

http://ldn.gehennom.org/ldn.html

Vaikkakin hoito luokitellaan kokeelliseksi, sille on tieteelliset perusteet. Hoito pohjautuu teoriaan, jonka mukaan ko. sairauksissa elimistö tuottaa liian vähän tiettyjä opioidipeptidejä, joilla on tärkeä rooli immuunijärjestelmän toiminnassa. Naltreksoni on opioidiantagonisti, jota on käytetty päihdevieroituksessa vuosikymmenten ajan. Se salpaa elimistön opioidireseptoreita ja sitä käytetään yleensä vähintään 50 mg päiväannoksella. LDN-hoidossa annostus on kuitenkin vain 3-5 mg päivässä, jolloin opioidireseptorit salpautuvat vain lyhyeksi aikaa ja tämä stimuloi kehoa erittämään enemmän beetaendorfiinia ja enkefaliineja, joilla on immunomodulatorisia vaikutuksia.

Endorfiiniteoriasta ja pienten naltreksoniannosten vaikutuksista koe-eläimiin on runsaasti tutkimusnäyttöäkin 1980-luvun alusta asti, mutta itse LDN:n tutkimus on vasta alkamassa. LDN-hoidosta on tehty jonkin verran pieniä tutkimuksia 1980-luvulta alkaen, mutta suurinta osaa niistä ei ole julkaistu. Vuoden 2006 lopussa julkaistiin lupaava tutkimus LDN:n käytöstä Crohnin taudin hoidossa. Peräti 89% tutkimuksen potilaista hyötyi lääkkeestä. Jatkotutkimus tälle julkaistaan vuonna 2010. Fibromyalgian hoidosta on tehty kaksi tutkimusta, joista toinen odottaa julkaisua. Myös HIV/AIDSia käsittelevä tutkimus ja ainakin yksi Crohnin tautia käsittelevä tutkimus odottavat julkaisua.

LDN on enemmän tai vähemmän immunostimulantti eli immuunijärjestelmän toimintaa lisäävä lääke, joten sen käyttö autoimmuunisairauksissa voi vaikuttaa nurinkuriselta. Takana on kuitenkin rationaalinen teoria, jonka mukaan autoimmuunisairauksissa kyse ei olekaan immuunijärjestelmän liikatoiminnasta kuten aiemmin oletettiin, vaan enemmänkin vajaatoiminnasta. Tätä teoriaa tukevat useat tutkimukset - sekä LDN:n soveltuvuus kyseisten sairauksien hoitoon. Immuunijärjestelmä on myös sen verran monimutkainen, että hoitojen jako tiukasti "immunosuppressantteihin" ja "immunostimulantteihin" ei välttämättä aina päde.

Immunoterapian käyttö syöpähoidoissa ei ole sen sijaan mitään uutta. Elimistön puolustusmekanismeja on hyödynnetty jo ainakin 1800-luvun lopulta asti, jolloin lääkäri William Coley sai hyviä tuloksia syövän hoidossa immuunijärjestelmää stimuloivilla bakteeritoksiineilla (Coleyn toksiinit), joista on kirjoitettu vielä 2000-luvullakin. Eräs hiljattain julkaistu tapausselostus kuvaa, miten pitkälle edennyttä haimasyöpää sairastavan potilaan tila saatiin vakaaksi LDN:n avulla. Useita vuosia "kuolemantuomion" jälkeen potilas on edelleen työkykyinen ja voi hyvin.

Olen astmaan erikoistuneesta lehdestä lukenut että autoimmuunisairauksissa elimistö toimii "liian tehokkaasti", eli esim. allergiassa elimistö kehittää oireita aivan kuin kehoon olisi hyökännyt bakteereita, vaikka on vain tullut hengitettyä harmittomia itiöitä tai siitepölyä. Olen itse kokenut miten homekaudella voi nousta pientä lämpöä, tuntuu kuin kurkku olisi melkein kipeä, ja nenä vuotaa ja yskittää alvariinsa. Siitä se sitten etenee astmaoireisiin eli hengenahdistukseen.

Kun tuollaisen on saanut sisäistettyä että kysymys on elimistön hysteerisestä ylireagoinnista, niin onhan siinä äimänkäkenä että voisikin olla kyse kehon vajaatoiminnasta. Mutta olen valmis vaihtamaan teoriasta toiseen mikäli uusi teoria osoittautuu käytännössä kelvollisemmaksi.

[mikainen]

Tulinpa syystä tai toisesta vilkaisseeni verenpainelääkkeen tutkimuksia ja huomioni kiinnittyi lumevaikutuksen eliminoimiseen lääkkeen vaikutuksia tutkittaessa.

Kun verenpaine on selkeästi mitattavissa oleva asia eikä esim. kivut joiden "määrää"  kai ennemminkin koehenkilöiltä kyselemällä selvitetään, niin mihin kaksoissokkotutkimusta tarvitaan? Eikö voida vain mitata verenpaine ennen ja jälkeen?

Täytyypä kaivella lumevaikutuksen tutkimuksia, luulisi sellaisia olevan vaikka lääkefirmat eivät niistä varmaan tykkääkään.

[Norma Bates]

https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/e8d4bc72-ad95-4ff0-8bd4-dee38b0a7f84

Yritin eilen etsiä sellaista artikkelia joka kertoisi siitä mitä muistan jostain lehdestä lukeneeni (Tieteen Kuvalehti? Tiede?) ja jonka mukaan happosalpaajien käyttö lisää hapon eritystä kehossa. En löytänyt, mutta osuin tuohon ylläolevaan linkkiin.

Närästyksen hoidossa käytettävät protonipumpun estäjä-lääkkeet voivat pitkänä kuurina altistaa virusten aiheuttamille maha-suolitulehduksille.

Jo aiemmin on tiedetty, että bakteerien aiheuttamien suolistotulehdusten riski voi lisääntyä.

Närästyslääkkeitä käytetään paljon, ja niitä saa myös apteekista ilman reseptiä. Osa refluksitaudista kärsivistä potilaista tarvitsee happolääkitystä pitkiä aikoja.

JAMA Network Open -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan pitkäkestoisella lääkityksellä olevien sairastumisriski oli lähes kaksinkertainen.

Tutkimuksessa verrattiin 230 000 lääkityksellä olevaa keskimäärin 70-vuotiasta lähes 630 000 terveeseen samanikäiseen.

Tutkittavia seurattiin yhden talvikauden ajan, jolloin liikkeellä on maha-suolitulehduksia aiheuttavia viruksia.

Tarkastelujakson aikana maha-suolitulehduksen sai 1,3 prosenttia protonipumpun estäjiä käyttävistä ja 0,7 prosenttia verrokeista.

Lisäksi jostain muualta luin että happosalpaajien käyttö saattaa aiheuttaa B12-vitamiinin ja magnesiumin vajetta, sekä osteoporoosia. Minua on jo pidempään ihmetyttänyt miten huolettomasti somessa ihmiset puhuvat "vatsansuojalääkkeistä". Eihän happosalpaaja siinä mielessä suojaa, että se valmistaisi jonkinlaisen suojakerroksen johonkin arkaan kohtaan, oli sitten vatsalaukku tahi jokin suoli. Jokin lääke ilmeisesti tuollaisen kalvonkin saattaa tehdä, tai tulpan sillä tavalla että ruoansulatusnesteitä ei pääse nousemaan ruokatorveen asti? Mutta happosalpaaja tosiaankin salpaa hapon eritystä, ja välttämättä se ei ole paras mahdollinen tapa hoitaa happovaivoja.

Omalla kohdallani olen havainnut että on täysin arpapeliä auttoiko jokin salpaaja tällä kertaa vai ei. Ja jos lääkkeen lopetus pitäisi tehdä varovaisesti, että hapot eivät riehaannu, niin yksikään lääkäri ei ole sellaista hidasta lopetusta ikinä kehottanut tekemään. Happosalpaajat myös joillekin tuntuvat olevan sellainen yleislääke Virtanen jota määrätään vaivaan kuin vaivaan. Minäkin sain kerran rinnassa tuntuneeseen ahdistukseen, ja sitten ihan itse selvitinkin netin avulla että minulla onkin selän fasettilukko. TK:ssa kun eivät semmoista olleet osanneet ehdottaa lainkaan.

[Melodious Oaf]

Tulinpa syystä tai toisesta vilkaisseeni verenpainelääkkeen tutkimuksia ja huomioni kiinnittyi lumevaikutuksen eliminoimiseen lääkkeen vaikutuksia tutkittaessa.

Kun verenpaine on selkeästi mitattavissa oleva asia eikä esim. kivut joiden "määrää"  kai ennemminkin koehenkilöiltä kyselemällä selvitetään, niin mihin kaksoissokkotutkimusta tarvitaan? Eikö voida vain mitata verenpaine ennen ja jälkeen?

Täytyypä kaivella lumevaikutuksen tutkimuksia, luulisi sellaisia olevan vaikka lääkefirmat eivät niistä varmaan tykkääkään.

Lonkalta heittäen verenpaineeseen vaikuttaa ihmisen olotila siinä tilanteessa. Ehkä joku uskomus että sua on nyt hoidettu tai autettu tässä asiassa saattaa saada aikaan jotain rentoutumista tai muuta joka sitten taas laskee verenpainetta.

Lumevaikutuksesta olis kiinnostava tosiaan lukea tutkimusta. Sumealla logiikalla tulee mieleen joku sellainen että nyt se lääke hoitaa tän homman joten sun ei tarvitse siinä tilanteessa enää itse tuottaa mitään toivottua tulosta -- jolloin boom, tulos paranee.

Vähän samainlaisella logiikalla kuin joillain on arvot yläkanttiin siinä kun lääkäri verenpainetta mittaa, koska se tilanne jo itsessään nostaa verenpainetta.

[Hippi]

Käsittääkseni verenpainelääkkeen toimivuutta ja annoksen osumista kohdalleen seurataan kotimittauksella. Eli potilas viikon mittailee ja pistää taulukkoon lukemat ja noiden mittaustulosten perusteella lääkäri arvioi lääkityksen mahdollisen muutostarpeen. Ei sen mukaan, mitä verenpaine on vastaanotolla mitattuna.

[Melodious Oaf]

^ Joo, olen jossain nähnytkin niitä kotimittauslaitteita.

Toi on varmaan just järkevää, mutta lääkkeen vaikutusta tutkittaessa kai lumevaikutus periaatteessa ulottuu myös noihin kotimittauksiin.

Siis jos ajatellaan että ihmiseen jotenkin vaikuttaa positiivisesti sellainen tunne että häntä hoidetaan ja/tai että lääke tekee nyt jotakin hyvää ja hoitaa sitä asiaa ihmisen puolesta. 

[Hippi]

Itse olen kyllä huomannut lumevaikutuksen eräässä vahvassa särkylääkkeessä, jota joudun joskus ottamaan. Lääkkeen tunnen vaikuttavan jo kymmenessä minuutissa, vaikka hyvin tiedän, että se ei oikeasti noin nopeasti ala vaikuttamaan. Mutta mitäpä väliä sillä on, kun helpotusta on se lumevaikutuskin.

Tai siis täsmennetään vielä, että tunnen sen alkavan vaikuttaa, niin että kivun pahin kärki taittuu ja sitten noin puolen tunnin - tunnin päästä vaikuttaa jo koko tehollaan.

[Melodious Oaf]

Kyllä kai lumevaikutus on sekin todellinen, ja tollasen lääkkeen vaikutus on sitten lumevaikutus plus varsinainen lääkeaineiden vaikutus.

Siinä kun jotain lääkeainetta tutkitaan ja pitäis selvittää, mikä lääke toimii, on hyvä tai toista parempi ja mihin, ilmeisesti on havaittu tarpeelliseksi erottaa lumevaikutus tommosella kaksoissokkokokeella — mikä nyt varmaan on ihan järkevä vaan pitää yleisenä käytäntönä kaikessa tollasessa kliinisessä tutkimuksessa.

Silti olis kiinnostavaa tietää enemmän lumevaikutuksista ylipäätään

[Toope]

Olen yleisesti ottaen aika negatiivinen lääkitystä kohtaan, koska elämäntapamuutokset usein voisivat johtaa tilanteeseen, jossa lääkitys menettää merkityksensä. Riippuu tapauksesta ja taudista aina toki, mutta usein ongelmamme ovat elämäntapatauteja, = elintasosairauksia, väärinsyömissairauksia tms.... Ei tarvita lääkitystä, vaan elämäntavan ja ruokavalion parantamista.

[Norma Bates]

Olen yleisesti ottaen aika negatiivinen lääkitystä kohtaan, koska elämäntapamuutokset usein voisivat johtaa tilanteeseen, jossa lääkitys menettää merkityksensä. Riippuu tapauksesta ja taudista aina toki, mutta usein ongelmamme ovat elämäntapatauteja, = elintasosairauksia, väärinsyömissairauksia tms.... Ei tarvita lääkitystä, vaan elämäntavan ja ruokavalion parantamista.

Ilmeisesti tosi usein, kun tuntuu että ihmiset eivät enää muistakaan niitä sairauksia joille ei vaan mahda mitään. Kuten esim. autoimmuunisairaudet. Jotkut pöllöpäät vieläkin sotkevat jopa ykkös- ja kakkostyypin diabeteksen iloisesti keskenään. Diabetesta sairastava tästä ei sitten niin iloinen olekaan.

Kyllä sinä tämän tiedät, minä vaan mietiskelen ääneen. Ärsyttää tuon fibromyalgiani kanssa kun joka saatanan taho ja äänitorvi jäkättää liikunnasta ja ruokavaliosta. Oletusarvona kun tuntuu olevan että jokainen jolle fibro puhkeaa syö silkkaa paskaa, eikä liiku yhtään. Onkohan sitä joku friikki nykyään jos liikkuu...

[Toope]

Mutta ovathan ylipaino ja liikunnanpuute keskeisimpiä terveysongelmiamme?
Miksi lääkitä nivel- tai selkäsairauksia, kun laihdutus monille olisi se lääke?
Miksi lääkitä suolistosairauksia, kun terveellinen ruokavalio voisi ongelmia poistaa?
Juu, on se valinta.
Enkä ole itse esimerkki tuosta.

[Norma Bates]

Mutta ovathan ylipaino ja liikunnanpuute keskeisimpiä terveysongelmiamme?
Miksi lääkitä nivel- tai selkäsairauksia, kun laihdutus monille olisi se lääke?
Miksi lääkitä suolistosairauksia, kun terveellinen ruokavalio voisi ongelmia poistaa?
Juu, on se valinta.
Enkä ole itse esimerkki tuosta.

Keiden on, keiden ei. Ymmärrät kai että alkaa väsyttää kun terveiden elämäntapojen suosijana joutuu vuodesta toiseen kuuntelemaan jotain iänikuista länkytystä lihavuudesta, juopottelusta, kessuttelusta jne. Tupakointi sentään ilmeisesti on katoavaa kansanperinnettä? Ja juominenkaan ei enää ihan kaikille nuorille ole joku semmoinen riitti joka on "pakko" käydä läpi ennen kuin voi sitten öpaut 25 v iässä alkaa seestymään ja rauhoittumaan, tai viimeistään 30 v iässä. Lihavuus valitettavasti ei tule katoamaan noin vain. Ja toki voi miettiä että onko ihan oikein toitottaa jotain "kehopositiivisuutta" silloinkin kun se sallii sairaalloisen ylipainon? Mutta minä en tuosta jaksa jäkättää, kun en jaksa sitä kiukuttelua mikä alkaa kun jenkkakahvojaan kanniskelevat ihmiset suuttuvat. Ja mistä sen tietää jos itsekin jossain vaiheessa päädyn ryhmä Läskiin, jos käy niin että en pysty enää treenaamaan entiseen malliin, enkä sitten halua syödä kuin lintu energiantarpeen vähennettyä. Näyttäisi vähän siltä että hevisti liikkuvat ihmiset lihovat herkemmin ja enemmän jos lopettavat treenaamisen.

Ehkä keksitään joku ihmepilleri jota napsimalla saa syödä niin paljon kuin ehtii kitapurjeidensa välistä tunkea.

Toisaalta aika jännä että nyt kun meitä paimennetaan luopumaan lihansyömisestä, niin kumminkaan ei puututa siihen määrään miten paljon ihminen syö. Jos nyt siis ajatellaan planeetan kanto- ja kestokykyä. Nyt kehuskellaan että jos eläimille tarkoitetut laidunmaat muutettaisiin ihmisravinnon kasvattamiseen, niin sitten menisi hyvin. Pitäisikö joidenkin eläinlajien siis kuolla sukupuuttoon, vai säästettäisiinkö muutama nauta, sika ja kana jälkipolvien ihmeteltäväksi johonkin eläinpuistoon? Ja jos ihmisiä ei yhtään kiinnosta puuttua hillittömään lisääntymiseensä, siinä ei auta minkäänmoinen peltoala kun ravinto kumminkin loppuu kesken. Ja liibenstraumi.

[Toope]

Lihansyöntiä itse toki en lihansyöjänä demonisoi, koska liha on osa terveellistä ruokavaliota. Ei liikaa, eikä liian vähän.
Ideologinen kasvissyönti on typeryyttä.
Monipuolinen ruokavalio sopii useimmille. Lääkityksestä sen verran, että itse pyrin elämään ilman, suht. terveenä. Ymmärrän sen, jos lääkityksiä tarvitaan oikeasti, mutta usein ehkä ei tarvita?

[Norma Bates]

Enpä kyllä henk.koht. ole kovin usein kuullut ihmisistä jotka suostuvat syömään lääkkeitä turhaan. Poikkeuksena tuleekin heti mieleen ihminen joka kertoi 9 v syöneensä lääkettä erääseen sairauteen ilman että sai mitään hyötyä, pelkkiä sivuvaikutuksia vain. Sellaista ilmoitusta katselen kyllä jo huuli pyöreänä.

Olisihan niin että jotkut ihmiset luottavat liikaa lääkärin väitteisiin lääkkeistä, sensijaan että tarkastelisivat omia konkreettisia kokemuksiaan?

[Xantippa]

Enpä kyllä henk.koht. ole kovin usein kuullut ihmisistä jotka suostuvat syömään lääkkeitä turhaan. Poikkeuksena tuleekin heti mieleen ihminen joka kertoi 9 v syöneensä lääkettä erääseen sairauteen ilman että sai mitään hyötyä, pelkkiä sivuvaikutuksia vain. Sellaista ilmoitusta katselen kyllä jo huuli pyöreänä.

Olisihan niin että jotkut ihmiset luottavat liikaa lääkärin väitteisiin lääkkeistä, sensijaan että tarkastelisivat omia konkreettisia kokemuksiaan?

Yksilökohtaisihan nämä. Välillä voi kai olla niinkin, että hyöty on vaikka se, että sairaus ei pahene.

Itse olen syönyt kilpparilääkkeitä en muista kuinka monta vuotta ja olen ihan tyytyväinen. Olen kuullut/lukenut tapauksista, jotka ovat hurahtaneet mihinkin luonnonhoitoon tai ruokavalioon, itse olen ollut tyytyväinen lääkärin määräämään annostukseen, jonka stemmaamista tarkkaillaan parin vuoden välein verikokeilla.

Tietty olo on se tärkein mittari, mutta se ei ole juurikaan osoittanut muutoksia.

T: Xante