Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Miellyttävin tapa tehdä itsemurha?

Aloittaja kertsi, maaliskuu 03, 2020, 15:16:53

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

a4

#15
Mielestäni ihmisen tulisi saada päättää oma elämänsä milloin haluaa ja mahdollisimman kivuttomasti.
Ainakin aikuisten kohdalla.
Käytännössä se on kuitenkin yhtä kaukana tulevaisuudessa kuin kommunistinen utopia.
Tieteellis-teknologinen kehitys on onneksi kiihtyvää ja tulevaisuus entistä lähempänä.
Tulevaisuus voi kehittyä myös ihmislajin jakautumiseen uusiksi lajeiksi, orjuttaamiseen, tuhoutumiseen tai katoamiseen.
Robotit voivat jatkaa kehitystä, kapinoida, tehdä vallankumouksia, nousta politiikkaan myös neokommunisteina ja valtalajeiksi.
Sana robotti tulee tšekin kielen sanasta robota, joka tarkoittaa (pakko)työtä
https://fi.wikipedia.org/wiki/Robotti
Tällä hetkellä jumalanpelon vähenemiseen vasta sopeutuva yhteisö olisi pulassa jos yhteisön jäsenet alkaisivat tappamaan itseään aiempaa vapaammin.
Sosiaaliset ja taloudelliset rakenteet eivät ole vielä valmiita tällaiseen.
Individualistisempi ja automatisoidumpi yhteiskunta ehkä.
Hyvä välivaihe olisi kituvien ihmisten armokuoleman salliminen aiempaa vapaammin.

Brutto

Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 03, 2020, 19:34:12
En pidä keskustelusta.

Aihe on kieltämättä outo. Siinä on jotakin samaa, kuin pohdinnassa miten tehdä täydellinen murha.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Aave

#17
Lainaus käyttäjältä: Eläimen kokoinen möhkäle - maaliskuu 03, 2020, 15:26:00
Sellaisen ilman hengittäminen, josta vain puuttuu happi, lienee kivuttomin tapa lähteä. Jos saa jonkinlaisen ilmatiiviin hengitysmaskin kyseisen ilman hengittämiselle tilassa, jossa ilma vaihtuu hyvin, olisi se muiden eläinten kannalta varsin haitaton.

Mä olen siis käsityksessä, että tukehtumisen tunne seuraa siitä, että keuhkot eivät pääse eroon hiilidioksidista, joten jos pääsee eroon hiilidioksidista ei koe tukehtuvansa. Ja kun jättää hapen pois, taju lähtee aivojen hapen puutteen vuoksi ehkä max parissa kymmenessä sekunnissa, ja luonnollisesti kuolema seuraa jossain kohtaa hapenpuutetta.
Tämä on oikea vastaus, ja lisäksi tähän tilaan liittyy voimakas euforia. Ihminen kuolee kirjaimellisesti nauraen ja hyvillä mielin.

Onkin kuvaavaa, että sellaisissa valtioissa joissa käytetään kuolemantuomiota rangaistuksena, tätä keinoa ei käytetä, vaikka ihan hyvin voitaisiin. Sen sijaan tarjolla on valikoima muita metodeja, jotka kaikki ovat häijyä katseltavaa, ja kohteelle erittäin tuskallisia.

Useimmat tietävät murhaväline Rautaneitsyen (Iron Maiden). Se kehitettiin Englannissa nimen omaan sen vuoksi, että sen avulla ihmiset saatiin hyväksymään vähemmän ikävä metodi, eli perinteinen hirttäminen. Tervetuloa kuolemantuomioiden ihmeelliseen politiikkaan.

Minä tietäisin erään kivuttoman, ja ruumiin täysin vahingoittumattomaksi jättävän metodin. Se onnistuu apteekista ilman reseptiä, mutta en kerro mikä se on. En halua antaa kenellekään ideoita.

Edit:
Tässä on hypoksiakoe, ja miten se ihmisiin vaikuttaa.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

kertsi

Lainaus käyttäjältä: Brutto - maaliskuu 04, 2020, 11:12:26
Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 03, 2020, 19:34:12
En pidä keskustelusta.

Aihe on kieltämättä outo. Siinä on jotakin samaa, kuin pohdinnassa miten tehdä täydellinen murha.

Täydellinen murha on kyllä niin eri asia kuin olla ja voi. Siinähän tarkoitus on, ettei murhaaja jää kiinni teostaan, itsemurhaajahan yleensä haluaa hyvinkin kertoa päätöksensä taustoista itsemurhakirjeessä. Murhaaja harvemmin pohtii sitä, kuinka paljon murhattu joutuu kärsimään ennen kuolemaansa, tai joutuvatko syyttömät sivulliset kärsimään. Joten jos jokin on outoa, niin tuo samuuden näkeminen itsemurhassa ja murhassa. Ainoa samuus on se, että molemmissa joku kuolee. Ja se, jos jää jäljelle surevia perheenjäseniä tai muita läheisiä.

Ymmärrän kyllä, että aihe on vaikea joillekin. Muisto Keijo Kullervo äityi vittuilemaan (luullen sitä vitsailuksi ehkä?), Toope haluaa työntää päänsä pensaaseen, ja sinä trollaat. Onko tuossa taustalla sitten se, että nimenomaan teillä defenssit iskevät täysillä, koska teillä on niin suuri kuolemanpelko? Jos teillä ei ole aiheeseen mitään asiallista sanottavaa, voitte mielestäni jatkokeskustella esimerkiksi metaketjussa tästä keskustelusta.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Hippi

Aihe on outo, mutta ei elämänkielteinen.

Nuoruudessani koin ison leikkauksen jälkeisen viiden päivän mittaisen tehohoitokokemuksen, jolloin olin täysin avuttomassa tilassa. Pää sekaisin lääkkeistä ja kehossa letkuja siellä sun täällä valuttamassa imunesteitä ja melkoiset kivut aina, kun olin valveilla. Valvehetket odotin uutta lääkitystä, mutta pelkäsin jo puhkipiikitettyihin reisiin tökättävää uutta neulanpistoa. Kerran avattuani silmät, näin äitini lasioven takana ja räpäytettyäni silmiäni, hän oli poissa. Taisin todellisuudessa vain nukahtaa välillä. Muutaman kerran silmät avatessani näkymä ei ollutkaan sama kuin edellisellä kerralla. Sänkyä oli käännetty tai se oli siirretty toiseen huoneeseen. Se kuitenkin pelotti, kun ei voinut kysyä mitä on tapahtunut ja missä olen. Ihmisiä ei ollut missään. Pahinta oli, kun monta kertaa päivässä kurkusta imettiin letkulla limaa. Purin sitä letkua, kun se yökötti ja kiukkuinen hoitaja oli siitä vihainen.

Tuossa ne mielikuvat, jotka vieläkin ovat kirkkaana mielessä, vaikka tapahtumien aikaan olin vain 12 vuotias. Tuo oli tilapäinen kokemus, mutta jätti syvät jäljet siitä, mitä on olla avuton. Pää oli sekaisin ja fyysisesti olin vieläkin avuttomampi. Kauhistuttaisi, jos tuollaiseen tilaan joutuisi ilman tietoa, milloin se päättyisi. Olisiko se ihmisarvoista elämää?
Olisihan se läheisillekin kärsimys nähdä toinen tuollaisessa tilassa. Oma isäni ei pystynyt käydä kertaakaan katsomassa minua ennen kuin olin päässyt omalle osastolle takaisin ja toipumiseni oli lähtenyt paremmin käyntiin.

Olen kyllä niin pelkuri, etten halua jäädä kitumaan pitkäksi aikaa, jos vain olisi keinot sen välttämiseksi. Ja vielä sellaiset keinot, joissa kukaan sivullinen ei joudu tuntemaan syyllisyyttä tai osallisuutta kielteisessä mielessä. Avustettuun itsemurhaan osallistuva avustaja kaiketi kokee tekevänsä palveluksen ja siihen ei ryhdytä kevein perustein. Kyllähän elämään kuuluu kaikenlaista vaivaa ja vastoinkäymistä ja niitä on siedettävä, mutta sitä en ymmärrä, miksi elämän olisi päätyttävä epäinhimilliseen pitkäaikaiseen kärsimykseen, joka useinkin vielä on erilaisilla pelkotiloilla ja harhoilla höystetty.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

kertsi

^ Hyvä kirjoitus Hipiltä. Antaa perspektiiviä, kun tietää mitä kipu ja avuttomuus voivat pahimmillaan olla. Itselläni on vähän samansuuntaisia kokemuksia aikuisiältä.

Seuraavassa kuvataan sitä suurta henkistä kipua, jonka vallassa itsemurhaa tekevät ovat, ja oiotaan virheellisiä käsityksiä itsemurhasta:
"Ei se sitä kuitenkaan tee" – itsemurhaan liittyy vaarallisia vääriä käsityksiä (Yle)
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Brutto

Lainaus käyttäjältä: kertsi - maaliskuu 04, 2020, 11:32:58
Lainaus käyttäjältä: Brutto - maaliskuu 04, 2020, 11:12:26
Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 03, 2020, 19:34:12
En pidä keskustelusta.

Aihe on kieltämättä outo. Siinä on jotakin samaa, kuin pohdinnassa miten tehdä täydellinen murha.

Täydellinen murha on kyllä niin eri asia kuin olla ja voi. Siinähän tarkoitus on, ettei murhaaja jää kiinni teostaan, itsemurhaajahan yleensä haluaa hyvinkin kertoa päätöksensä taustoista itsemurhakirjeessä. Murhaaja harvemmin pohtii sitä, kuinka paljon murhattu joutuu kärsimään ennen kuolemaansa, tai joutuvatko syyttömät sivulliset kärsimään. Joten jos jokin on outoa, niin tuo samuuden näkeminen itsemurhassa ja murhassa. Ainoa samuus on se, että molemmissa joku kuolee. Ja se, jos jää jäljelle surevia perheenjäseniä tai muita läheisiä.

Ymmärrän kyllä, että aihe on vaikea joillekin. Muisto Keijo Kullervo äityi vittuilemaan (luullen sitä vitsailuksi ehkä?), Toope haluaa työntää päänsä pensaaseen, ja sinä trollaat. Onko tuossa taustalla sitten se, että nimenomaan teillä defenssit iskevät täysillä, koska teillä on niin suuri kuolemanpelko? Jos teillä ei ole aiheeseen mitään asiallista sanottavaa, voitte mielestäni jatkokeskustella esimerkiksi metaketjussa tästä keskustelusta.

Otsikon ongelma on asetettu hyvin narsistisesti. Päällimmäiseksi on nostettu tekijän oman kärsimyksen minimointi. Eettiseltä kannalta rakentavampaa olisi pohtia, miten itsemurhan tekijä voisi minimoida aiheuttamansa kärsimyksen läheisilleen ja muille ihmisille.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

kertsi

Jos läheinen aidosti rakastaisi kituvaa ihmistä, ei hän pakottaisi itsemurhakandidaattia kitumaan vuosikausia vain läheisen oman itsekkyyden takia. Voi olla tietty vaikea hahmottaa tätä asiaa, jos ei ole joutunut seuraamaan oman omaisensa pitkää kärsimystä ja kitumista hoivakodissa eli eräänlaisessa vankilassa.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Karikko

#23
Tunnen, tai tunsin aika monta päivänsä päättänyttä, kun noista tavoista oli kysymys. No en nyt niin kovin hyvin tuntenut, mutta sen verran että tiedän heidän niihin päätyneen.

Ammuttu jos on ollut ase, hukuttauduttu ja narunjatkoksi jotkut asettuneet. Autolla toista autoa päin. Myrkynottajia en taida tietää, vaikka sekin lienee aika usein tekotapa.
Sitten on tietenkin niitä jotka tekevät hidasta itsemurhaa elintavoillaan ja omilla toimintatavoillaan.

Mutta kuinka harkittuja asioita ne kaikkiaan lienevät, sitä voi epäillä.

Syitä kaikenlaisia yksi työkaveri ampui itsensä, kun ihastumansa nainen ei ollut hänestä kiinnostunut, toinen (tuntemani kaverin poika) taisi yltiöpäisyyttään mennä keskelle tietä auton alle.

Muitakin on ollut, mutta tuossa nyt hieman ja oletan ettei se suunnitelmallisuus ole ollut kovia isossa osassa noissa jutuissa.

mikainen

Lainaus käyttäjältä: mikainen - maaliskuu 03, 2020, 18:47:49
Vähän varakkaampi voisi vuokrata pienkoneen pilotteineen ja hyppäisi sitten ilman laskuvarjoa kilometrin korkeudesta mereen. Kivoja maisemiakin näkisi.

Vaikka vähän vitsiltä vaikuttaakin niin tykkäisin tällaisesta lähdöstä. Läheisen hiipumista Alzheimerin kourissa ei ollut mieltä ylentävää seurata. Jos itse olisi siinä tilanteessa niin ongelma tietty olisi ettei enää tajuaisi olevansa sairas siinä vaiheessa kun voisi ihan hyvin jo lähteä.

kertsi

Lainaus käyttäjältä: kertsi - maaliskuu 04, 2020, 12:13:10
Jos läheinen aidosti rakastaisi kituvaa ihmistä, ei hän pakottaisi itsemurhakandidaattia kitumaan vuosikausia vain läheisen oman itsekkyyden takia. Voi olla tietty vaikea hahmottaa tätä asiaa, jos ei ole joutunut seuraamaan oman omaisensa pitkää kärsimystä ja kitumista hoivakodissa eli eräänlaisessa vankilassa.
Voin kertoa, että se on raastavaa, varsinkin se avuttomuuden tunne, kun ei mitenkään voi auttaa. Ja sitä jatkui vuosikausia, kun rakas ihminen vain vähitellen hiipui pois Alzheimerin liudentamana. Jäljelle jäi pelkkä kärsivä ihmisen kuori. Ne hänen kätensä, joita lopussa pitelin, olivat pelkkää luuta ja nahkaa niin kuin koko ihminen. Kasvoissa ei enää juurikaan ollut lihaksia. Silmistä ei enää katsonut kukaan.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: Brutto - maaliskuu 04, 2020, 12:05:59
Lainaus käyttäjältä: kertsi - maaliskuu 04, 2020, 11:32:58
Lainaus käyttäjältä: Brutto - maaliskuu 04, 2020, 11:12:26
Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 03, 2020, 19:34:12
En pidä keskustelusta.

Aihe on kieltämättä outo. Siinä on jotakin samaa, kuin pohdinnassa miten tehdä täydellinen murha.

Täydellinen murha on kyllä niin eri asia kuin olla ja voi. Siinähän tarkoitus on, ettei murhaaja jää kiinni teostaan, itsemurhaajahan yleensä haluaa hyvinkin kertoa päätöksensä taustoista itsemurhakirjeessä. Murhaaja harvemmin pohtii sitä, kuinka paljon murhattu joutuu kärsimään ennen kuolemaansa, tai joutuvatko syyttömät sivulliset kärsimään. Joten jos jokin on outoa, niin tuo samuuden näkeminen itsemurhassa ja murhassa. Ainoa samuus on se, että molemmissa joku kuolee. Ja se, jos jää jäljelle surevia perheenjäseniä tai muita läheisiä.

Ymmärrän kyllä, että aihe on vaikea joillekin. Muisto Keijo Kullervo äityi vittuilemaan (luullen sitä vitsailuksi ehkä?), Toope haluaa työntää päänsä pensaaseen, ja sinä trollaat. Onko tuossa taustalla sitten se, että nimenomaan teillä defenssit iskevät täysillä, koska teillä on niin suuri kuolemanpelko? Jos teillä ei ole aiheeseen mitään asiallista sanottavaa, voitte mielestäni jatkokeskustella esimerkiksi metaketjussa tästä keskustelusta.

Otsikon ongelma on asetettu hyvin narsistisesti. Päällimmäiseksi on nostettu tekijän oman kärsimyksen minimointi. Eettiseltä kannalta rakentavampaa olisi pohtia, miten itsemurhan tekijä voisi minimoida aiheuttamansa kärsimyksen läheisilleen ja muille ihmisille.

Minusta on narsismin huippu alkaa kiukuttelemaan itsemurhan tehneen läheisenä että miksi se meni tappamaan itsensä, jätti MINUT yksin ja aiheutti MINULLE näin suuren mielipahan.

Pitäisikö täällä kitua henkisissä tai fyysisissä tuskissa ettei vaan kenellekään toiselle tule paha mieli. Varsinkin jos on eläessään kokenut olevansa kaikille yhdentekevä.

***

Itse käsittelen aihetta nimenomaan kuolemanpelon vuoksi. Niin absurdia kuin se onkin.

a4

#27
Lainaus käyttäjältä: Brutto - maaliskuu 04, 2020, 12:05:59
Lainaus käyttäjältä: kertsi - maaliskuu 04, 2020, 11:32:58
Lainaus käyttäjältä: Brutto - maaliskuu 04, 2020, 11:12:26
Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 03, 2020, 19:34:12
En pidä keskustelusta.

Aihe on kieltämättä outo. Siinä on jotakin samaa, kuin pohdinnassa miten tehdä täydellinen murha.

Täydellinen murha on kyllä niin eri asia kuin olla ja voi. Siinähän tarkoitus on, ettei murhaaja jää kiinni teostaan, itsemurhaajahan yleensä haluaa hyvinkin kertoa päätöksensä taustoista itsemurhakirjeessä. Murhaaja harvemmin pohtii sitä, kuinka paljon murhattu joutuu kärsimään ennen kuolemaansa, tai joutuvatko syyttömät sivulliset kärsimään. Joten jos jokin on outoa, niin tuo samuuden näkeminen itsemurhassa ja murhassa. Ainoa samuus on se, että molemmissa joku kuolee. Ja se, jos jää jäljelle surevia perheenjäseniä tai muita läheisiä.

Ymmärrän kyllä, että aihe on vaikea joillekin. Muisto Keijo Kullervo äityi vittuilemaan (luullen sitä vitsailuksi ehkä?), Toope haluaa työntää päänsä pensaaseen, ja sinä trollaat. Onko tuossa taustalla sitten se, että nimenomaan teillä defenssit iskevät täysillä, koska teillä on niin suuri kuolemanpelko? Jos teillä ei ole aiheeseen mitään asiallista sanottavaa, voitte mielestäni jatkokeskustella esimerkiksi metaketjussa tästä keskustelusta.

Otsikon ongelma on asetettu hyvin narsistisesti. Päällimmäiseksi on nostettu tekijän oman kärsimyksen minimointi. Eettiseltä kannalta rakentavampaa olisi pohtia, miten itsemurhan tekijä voisi minimoida aiheuttamansa kärsimyksen läheisilleen ja muille ihmisille.
Nostit ihan tärkeän seikan esiin.
Mielestäni itsemurhaajan ja läheisten aseman eettinen pohdinta eivät sulje pois toisiaan.
Parhaimmillaan päästään puhumaan armokuolemasta, itsemurhan sijasta.

kertsi

Lainaus käyttäjältä: urogallus - maaliskuu 03, 2020, 17:51:11
Riittävän voimakas ampuma-ase lienee varmin. Piippu syvälle suuhun ja huulet tiukasti piipun ympärille. Sottaista se kyllä on.

Korkealta hyppääminen on hyvä tapa, jos sen tekee paikalla johon ei ihan heti apua tule. Kylmä vuodenaika ja vähän vaatteita, niin tuskin sattuu vaikka vielä palaisi hetkeksi tajuihinsa.
Eräs tuntemani ihminen ampui itsensä. Hänen veljensä joutui siivoamaan kylpyhuoneen sen jäljiltä. Traumatisoitui aika pahasti siitä, ja tietysti veljensä kuolemasta, ja koko perhe tietysti järkyttyi pahasti. Jos ampumiseen päätyy, pitää kyllä nähdä vaivaa, etteivät omat sukulaiset joudu semmoisia jälkiä siivoamaan.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Hippi

^
Olisihan noihin tapauksiin erikoistuneita siivousfirmojakin olemassa, ettei tarvitse omaisten sitä sotkua siivota. Mutta huomaavaisempaa tosiaan olisi mennä johonkin luonnon helmaan tuollaisen teon toimittamaan.

Mutta kaikin puolin parempi olisi tehdä tekonsa siihen tarkoitetussa tilassa ja siististi. Henkilökunta sitten laittaisi vainaan kylmiöön odottamaan hautaustoimiston autoa niin kuin nyt yleensä laitoskuolemissa on tapana. Paljolta ylimääräiseltä murheelta jälkeen jäävät säästyisivät.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️