Hyvä vastustuskyky

[Norma Bates]

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000006502046.html?fbclid=IwAR2Ke4VPNNNePClXXREPCa4bTPEGnHoLUssBMkb3NA40U9aS1z24gRi6wc8

Tiivistettynä: liikunta, liikunta ja vielä kerran liikunta. Mutta toki kohtuudella.

[Hippi]

^
Tuo artikkeli kolahti minuun kyllä hyvin. Pohdin tuota lukiessani, että olikohan minulla joku etiäinen siitä, mitä tuleman pitää. Vuoden vaihteessahan, kun salilla aloitin, koronasta ei paljoakaan vielä uutisoitu, tai ainakaan osattu lainkaan ennustaa, miten räväkästi se tulee levähtämään ympäri maailman.

Tänään oli FB muistoissani mainintaa kymmenen vuoden takaa kuntosaliin liittyen, joten mielikuvani siitä, miten pitkä aika edellisestä kuntosalisessiosta on, piti täysin paikkansa. Nyt on neljä kuukatta säännöllistä treeniä takana ja alusta asti olen painottanut juuri aerobista harjoittelua, koska ensimmäiset käyntikerrat osoittivat, että kestävyys ei ihan kunnossa ole siitä huolimatta, että olin aika paljon mielestäni tehnyt kovatahtista lenkkiä ulkosalla.

Joskus elämään osuu näitä onnekkaitakin sattumia

[Norma Bates]

Taisi olla viime viikon keskiviikon Prisma (löytynee Areenasta?) jossa alkoi useampijaksoinen terveyttä käsittelevä sarja, ja ensimmäisessä jaksossa aiheena oli vanheneminen. Jos en nyt täysin dementian riivaama ole, niin muistelisin että tuossa ekassa jaksossa jotenkin tuotiin tosi hyvin esille se minkä takia liikunta ja pieni nälkä (syödään vähemmän kuin tarvis olisi) kohentaa kuntoa. Kuvailtiin että näin elimistössä syntyy tietynlainen stressitila johon elimistö vastaa laittamalla korjaustoiminnot päälle. Näin fibromyalgikkona tietysti asia menee kimurantimmaksi, mutta normaalissa tilassa siis elimistö tarvitsee rääkkiä sopivissa määrin.

[Juha]

Näin fibromyalgikkona tietysti asia menee kimurantimmaksi, mutta normaalissa tilassa siis elimistö tarvitsee rääkkiä sopivissa määrin.

Ihan tavanomaista, ja olet tillin tallin.

Toisaalta, jos aktiivisempaa toimintaa odotetaan, niin sitä voisi tehdä siten, että mitään edellytyksiä ei ole tietyn tason ohjeisiin, muttei toisaalta ole osoittaa sellaista, mikä edes periaatteessa voisi olla osana jonkun toimivaa toimintaa.

Moni toimivaksi ajateltu, voi kaataa soveltamaan suostujan. Näissä kannattaa olla varovainen. Ihmisen piirteistä ei tosiaan tiedetä kaikkea. Omat oletukset voi lukita yhtä paljon, ja myös ne, joita ei oletuksekseen kykene tiedostamaan.

Usein terveydenhoitoon liittyviä riskejä ei oteta vakavasti, koska ... soveltuvuutta tosiaan on, ja toisaalta jos ei ole, niin ... en tiedä miten tämä kohta yleisesti. Sama koskee muitakin elämänalueita. Voi olla vaarallista joutua ammatti-ihmisten käsiin. Tervehtymispolku voi joskus tarkoittaa jotain aivan päinvastaista.

Pointtini liittyy siihen, ettei todellisuuteen tosiaan välttämättä paneuduta kattavasti. On paljon, jota halutaan tietoisesti jopa poissulkea. Jos terveystekijät on aidattu mahdottomuuden taakse, niin hankalaksi menee, ellei toivottomaksi.

Seurannut viime aikoina vähän ulkomaista keskustelua, terveydestä, jne. Tieteen kärjen tai sen rintamien osalta, elävyyttä ilmenee aika rikasmuotoisena. Monenlaista mahtuu.

Kokonaisuudet kun kyseessä, niin asiantuntijuus voi olla sitä mukaa sokeutumista muulta, ja realistinen riski. Maallikkojen menetys perustuu varmaan juuri tähän, ja menestys ei ole aina vain huuhaajuttu, vaikka usein aivan liian keskeneräistä höperehtämistä, josta ei ole odotettavissa mitään selkeää, vaikka aikaa laittaisi kuin.

Voisi kuvitella, että jos on spesialisti, ja arvotusta tai varteenotettavuutta on, ihan oikeasti myös, niin tällaisia kun paljon, niin asioiden tulisi rullata paremmin. Kun ei välttämättä, ellei poikkeusta. Spesialisti, spesialistirinkeineen, voi olla auttamatta epäammattimainen, epäuskottava, ja jopa sitä hyvääkin ryvettävä, jota voisi muuten olla. Ihminen voi lisäksi, oikeasi epäpätevöityä, jos hurahtelee liikaa, joten riskiä ei voi olla huomioimatta.

Oleellista tajuta tosiaan se, että spesialisti voi olla aika maallikkotilanteessa, jos toimii jollain tapaa alueella, johon ei liity sitä varteenotettavuutta, joka on tunnustetuinta.

Näissäkin tullaan vastaan kokonaisuuden erilaisiin vajeisiin, siis seikkoihin, joissa ilmenee jotain suhteettomuutta, ja vinoutumaa / epäbalansseja painotuksia. Että kokonaisuuteen vaikuttavia asioita operoidaan sektorillisesti, on joissain kohda havaittavaksi päätynyt seikka.

Vaikka yleensä uniikkitilanteita ei oikein ole, etenkin kun etsitään lähinnä niitä tunnettujen piirteiden ilmenemisiä, niin että käytännössä jotain saadaan soveltumaan, vaaditaan taustalle jotain sellaista, mistä ei ole tietoa. Soveltamisessa ei riitä aina se, mitä tiedetään olevan poskellaan. Muuttamisesta toisaalta tiedetään se, että toteutus voi olla usein juuri se ongelma, ei niinkään tietovaje siitä, mikä on poskellaan, ja miten jonkin tulisi olla.

Aiheelliseksi jää siten hoksata lähinnä soveltumattomuus. Voi olla vaikka miten paljon hienoa, mutta todelisuus on lahjomaton. Miten näissä sitten joskus tuppaa käymään, niin varmaan mielenkiintoista kartoiteltavaa riittää.

Tässä eräs mielenkiintoinen heppu: https://www.youtube.com/results?search_query=Jordan+Peterson. Ei mitenkään ainoa. Osin on maallikko, ja vaikka monilta osin epäpätevää tarinaa, niin tuskin ehkä on aina hakemista isommin liikkeellä, ja kun tämä asema suuntautumiseen ehkä vaaditaan, niin epäonnistuma ei pääosin liity näihin, vaan tietynlaiseen sivistymättömyyteen. Karrikoin vähän, mutta tähän suuntaan.

Nykyisyyteen liittyy paljon ammattimaisuutta, jos ajatellaan kunnioitusta todellisuutta kohtaan. Ehkä tähän on entistä paremmat edellytykset, aiempaan nähden. Näin selittyy ehkä osa siitä avarakatseisuudesta, joka on muuttanut esim yliopistomaailmaa, jonka piti olla selkeästi sitä vankinta, ja jonka paikan lunastaakseen, melkein seurattava sitä, mikä tämä on. Yleinen arvomaailman sidoksellisuus ihmiseen tosin vääristää näitä, mutta toisaalta vääristävät tekijät voivat itsekkin olla, perehtymisen aiheena, ja tuoda tästä lisää. Sotkujen seuraaminenkin voi olla ihan mielekästä, vaikkei sivullisena ehkä tulisi mieleen.

[kertsi]

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000006502046.html?fbclid=IwAR2Ke4VPNNNePClXXREPCa4bTPEGnHoLUssBMkb3NA40U9aS1z24gRi6wc8

Tiivistettynä: liikunta, liikunta ja vielä kerran liikunta. Mutta toki kohtuudella.

Minä olen sen verran yllytyshullu, että saan yllytettyä itseni treenaamaan liiaksi (kunhan ensin saan jotenkin aloitettua ja koukutettua itseni treenaamaan säännöllisesti). On muutaman kerran tullut sellainen ylirasitustila / ylikunto (huono nimitys), että se on heikentänyt immuunipuolustusta, ja on iskenyt ties mitä flunssaa. En ole mitään maratoneja vetänyt, mutta olen omaan kuntotasooni nähden nostanut rasitusta liian nousujohteisesti ja liian nopeasti. Hetikaikkimullenyt.

Tuossa artikkelissa kuvataan vastustuskyvyn heikkenimistä:

TREENIMÄÄRISSÄ maltti on valttia myös enemmän treenaaville. Erittäin raju treenaaminen voi jopa huonontaa vastustuskykyä. Liikuntalääketieteessä on todistettu useaan otteeseen, kuinka urheilijat ovat alttiimpia infektioille.

"Liikuntalääketieteestä on selvä näyttö, että rankka urheilu, esimerkiksi ylenmääräinen maratonharjoittelu, voi kaksin- tai jopa viisinkertaistaa flunssariskin itse maratonin jälkeisen kuukauden aikana", Lumio sanoo.

[Norma Bates]

En ole tainnut löytää omaa limiittiäni. Alkuvuodesta oli muutama kerta että kävin viikon sisällä kahdesti 1,5 t KM-treeneissä, kerran 1,5 t naisten kuntothaissa ja kerran säkillä, max tunti. Tuntui kroppa kestävän. Kunnes polvet sitten ärtyivät yhdestä potkutyypistä ja jätin thain pois. Tutustumisluontoisesti siellä olinkin ollut.

Kamppailulajeissa on joku ihme koukku että niihin kun kerran kilahtaa, se on menoa.

[Toope]

Taisi olla viime viikon keskiviikon Prisma (löytynee Areenasta?) jossa alkoi useampijaksoinen terveyttä käsittelevä sarja, ja ensimmäisessä jaksossa aiheena oli vanheneminen. Jos en nyt täysin dementian riivaama ole, niin muistelisin että tuossa ekassa jaksossa jotenkin tuotiin tosi hyvin esille se minkä takia liikunta ja pieni nälkä (syödään vähemmän kuin tarvis olisi) kohentaa kuntoa. Kuvailtiin että näin elimistössä syntyy tietynlainen stressitila johon elimistö vastaa laittamalla korjaustoiminnot päälle. Näin fibromyalgikkona tietysti asia menee kimurantimmaksi, mutta normaalissa tilassa siis elimistö tarvitsee rääkkiä sopivissa määrin.

Mutta jos puhutaan japanilaisten tai okinawalaisten ruokavaliosta, nuohan eivät juuri ahmi itseään suurempia ruokamääriä. Eivät taida olla järin lihavia kansakuntiakaan...
Pieni nälkähän voi olla se normitilanne biologiammekin kannalta, kyllä siihen sopeudutaan. Runsas ateria, aina kun nälättää, ei ole biologisesti normaalia millekään eläimelle, ei ihmisellekään...
Maailman vanhimmiksi eläneet ihmiset toki eivät ole läskimooseksia, vaan aika laihoja.

[mikainen]

Taisi olla viime viikon keskiviikon Prisma (löytynee Areenasta?) jossa alkoi useampijaksoinen terveyttä käsittelevä sarja, ja ensimmäisessä jaksossa aiheena oli vanheneminen. Jos en nyt täysin dementian riivaama ole, niin muistelisin että tuossa ekassa jaksossa jotenkin tuotiin tosi hyvin esille se minkä takia liikunta ja pieni nälkä (syödään vähemmän kuin tarvis olisi) kohentaa kuntoa. Kuvailtiin että näin elimistössä syntyy tietynlainen stressitila johon elimistö vastaa laittamalla korjaustoiminnot päälle. Näin fibromyalgikkona tietysti asia menee kimurantimmaksi, mutta normaalissa tilassa siis elimistö tarvitsee rääkkiä sopivissa määrin.

Mutta jos puhutaan japanilaisten tai okinawalaisten ruokavaliosta, nuohan eivät juuri ahmi itseään suurempia ruokamääriä. Eivät taida olla järin lihavia kansakuntiakaan...
Pieni nälkähän voi olla se normitilanne biologiammekin kannalta, kyllä siihen sopeudutaan. Runsas ateria, aina kun nälättää, ei ole biologisesti normaalia millekään eläimelle, ei ihmisellekään...
Maailman vanhimmiksi eläneet ihmiset toki eivät ole läskimooseksia, vaan aika laihoja.

Ahmimisen välttämisen lisäksi "Saarella syödään kasvisten lisäksi muun muassa maailman eniten soijaa ja lisäksi raakaa kalaa, hedelmiä, yrttejä sekä vihreää teetä".

   https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/maailman-terveellisin-ruokavalio-nain-syomalla-elaa-todistetusti-pidempaan/3295620#gs.83y1di   

[Amore]

Näin immuunijärjestelmä heikkenee iän myötä

Uusin tutkimusnäyttö puhuu yhä enemmän sen puolesta, että immuunipuolustuksen toimivuudessa ikä on vain luku. Joillakin 70-vuotiailla immuunijärjestelmä voi vastata 40-vuotiaiden keskimääräistä tilannetta, ja ikätoverilla toiminta on jo niin raihnaista, ettei hän pysty tuottamaan vasta-aineita influenssarokotteelle.

Tammikuussa Nature Medicine -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan immuunijärjestelmän toimintakyky on melko tarkoin ennustettavissa ja ihmiselle voidaan jopa määrittää tarkka immuunijärjestelmän ikä. Se voi paljastua oikeaa ikää vuosikymmeniä vanhemmaksi tai nuoremmaksi.

Tutkijat tarkastelivat 135 terveen eri-ikäisen ihmisen immuunijärjestelmän toimintaa yhdeksän vuoden ajan. Tuhansien tietokoneparametrien avulla he laskivat immuunisolujen muutosten mallin. Se oli yhteinen kaikille riippumatta immuunijärjestelmien yksilöllisistä eroista.

Erot koehenkilöiden immuunijärjestelmissä havaittiin toimintakyvyn muutosvauhdissa, ei muutoksen laadussa sinällään, selvittää tutkimusraportissa tutkimusjohtaja Shai Shen-Orr.

"Tämän ansiosta voimme kartoittaa tiekartan immuunijärjestelmän ikääntymiselle ja määrittää yksilön immuunijärjestelmän iän. Toisin kuin kronologinen ikä, immuunijärjestelmän ikä on tiukasti sidoksissa henkilön kehon tilaan."

Tämä tieto auttaa lääkäreitä arvioimaan sairauksien todennäköisyyttä ja se on myös erittäin vahva ennuste kuolleisuudelle.

..."Puolustuskyky voi olla erivahvuinen eri taudinaiheuttajilla ja samalla henkilöllä voi perimänsä puolesta olla vahva puolustuskyky viruksia vastaan mutta heikompi bakteereja vastaan", valaisee Terveystalon yleislääkäri Lars Konttinen.

...Yksi yksittäinen primusmoottori puolustukselle on D-vitamiini. British Medical Journalissa 2017 julkaistussa tutkimuksessa D-vitamiinilisän käyttö puolitti hengitystieinfektioiden, kuten flunssan riskin niillä, joilla D-vitamiinin lähtötaso oli alhainen. Elimistö saa D-vitamiinia ravinnosta, kuten kalasta, mutta pääosin se valmistaa D-vitamiinia ihossa UV-säteilyn avulla.

Riittävä uni auttaa immuunijärjestelmää latautumaan hyvään iskuun. JAMA Internal Medicine -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa niillä koehenkilöillä, jotka nukkuivat alle seitsemän tuntia joka yö, oli kolme kertaa suurempi todennäköisyys sairastua rinoviruksen takia verrattuna niihin, jotka nukkuivat vähintään kahdeksan tuntia.

Lauri Seppälä
https://www.is.fi/terveys/art-2000006545423.html

[safiiri]

Vastustuskykyä kasvattaa myös altistuminen. Siitä johtuen mm. lapset ensin mennessään päiväkotiin / kouluun sairastavat paljon, mutta jonkin ajan kuluttua vähemmän. Altistumisten puuttumisesta johtui se, että amerikanvalloittajien tuomat taudit olivat alkuperäisväestölle niin fataaleja.

[kertsi]

Näin immuunijärjestelmä heikkenee iän myötä

Uusin tutkimusnäyttö puhuu yhä enemmän sen puolesta, että immuunipuolustuksen toimivuudessa ikä on vain luku. Joillakin 70-vuotiailla immuunijärjestelmä voi vastata 40-vuotiaiden keskimääräistä tilannetta, ja ikätoverilla toiminta on jo niin raihnaista, ettei hän pysty tuottamaan vasta-aineita influenssarokotteelle.
...

...Yksi yksittäinen primusmoottori puolustukselle on D-vitamiini. British Medical Journalissa 2017 julkaistussa tutkimuksessa D-vitamiinilisän käyttö puolitti hengitystieinfektioiden, kuten flunssan riskin niillä, joilla D-vitamiinin lähtötaso oli alhainen. Elimistö saa D-vitamiinia ravinnosta, kuten kalasta, mutta pääosin se valmistaa D-vitamiinia ihossa UV-säteilyn avulla.
...
https://www.is.fi/terveys/art-2000006545423.html

Hyvä linkki. Pieni tarkennus vielä tuohon boldaamaani kohtaan: mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä heikommin iho syntetisoi D-vitamiinia auringon valosta. Veikkaan, että tämä on yksi tärkeimmistä taustatekijöistä siinä, että ihmisen immuunipuolustus "vanhenee" eli heikkenee vanhemmiten.

Tämä on taustalla myös sille suositukselle, että olikos se yli 65-vuotiaille suositellaan D-vitamiinilisää ympäri vuoden, siis myös kesällä.

[kertsi]

Vastustuskykyä kasvattaa myös altistuminen. Siitä johtuen mm. lapset ensin mennessään päiväkotiin / kouluun sairastavat paljon, mutta jonkin ajan kuluttua vähemmän. Altistumisten puuttumisesta johtui se, että amerikanvalloittajien tuomat taudit olivat alkuperäisväestölle niin fataaleja.

Kyllä. Spesifistä eli adaptiivista eli "opittua" vastustuskykyä (eli T- ja B-solujen välittämää, evolutiivisesti uudempaa) kyllä sellainen altistuminen kasvattaa, mutta ei luontaista eli luonnollista vastustuskykyä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Immuniteetti

[safiiri]

Vastustuskykyä kasvattaa myös altistuminen. Siitä johtuen mm. lapset ensin mennessään päiväkotiin / kouluun sairastavat paljon, mutta jonkin ajan kuluttua vähemmän. Altistumisten puuttumisesta johtui se, että amerikanvalloittajien tuomat taudit olivat alkuperäisväestölle niin fataaleja.

Kyllä. Spesifistä eli adaptiivista eli "opittua" vastustuskykyä (eli T- ja B-solujen välittämää, evolutiivisesti uudempaa) kyllä sellainen altistuminen kasvattaa, mutta ei luontaista eli luonnollista vastustuskykyä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Immuniteetti

Vastustuskyvyn voi tosiaan jakaa näin ja sairastamalla hankittu immuniteetti on hiukan erilaista vastustuskykyä kuin yleisempi kyky vastustaa patogeeneja ja elimistöön tunkeutuvia haitallisia pöpöjä. Mutta kyllä käsittääkseni se luontaisen vastustuskyvyn kypsyminenkin vaatii altistusta, joka opettaa elimistön puolustautumaan tehokkaasti.

[kertsi]

^
Ai vähän samaantapaan niin kuin laululintujen poikasten pitää altistua oman lajin aikuisten yksilöiden laululle, jotta niiden genomiin koodattu laulukyky kehittyy? Enpä ole tuollaisesta kuullutkaan luontaisen immuunipuolustuksen osalta.

Wikipedia väittää: "Luonnollinen immuniteetti eli luontainen immuniteetti on immuunipuolustuksen osa, joka ei vaadi aiempaa kontaktia mahdollisen patogeenin kanssa." https://fi.wikipedia.org/wiki/Luonnollinen_immuniteetti
Meinaatko, ettei se pidä paikkansa?

Ruåtsiksi:
Celler i det ospecifika immunförsvaret har speciella receptorer, pattern recognition receptors (PRRs), som känner igen evolutionärt bevarade molekylära mönster hos patogener, sk. pathogen associated molecular patterns (PAMPs). PAMPs uttrycks aldrig av våra egna celler och därför orsakar det ospecifika immunförsvaret aldrig autoimmuna sjukdomar.

[safiiri]

^
Ai vähän samaantapaan niin kuin laululintujen poikasten pitää altistua oman lajin aikuisten yksilöiden laululle, jotta niiden genomiin koodattu laulukyky kehittyy? Enpä ole tuollaisesta kuullutkaan luontaisen immuunipuolustuksen osalta.

Wikipedia väittää: "Luonnollinen immuniteetti eli luontainen immuniteetti on immuunipuolustuksen osa, joka ei vaadi aiempaa kontaktia mahdollisen patogeenin kanssa." https://fi.wikipedia.org/wiki/Luonnollinen_immuniteetti
Meinaatko, ettei se pidä paikkansa?

Ruåtsiksi:
Celler i det ospecifika immunförsvaret har speciella receptorer, pattern recognition receptors (PRRs), som känner igen evolutionärt bevarade molekylära mönster hos patogener, sk. pathogen associated molecular patterns (PAMPs). PAMPs uttrycks aldrig av våra egna celler och därför orsakar det ospecifika immunförsvaret aldrig autoimmuna sjukdomar.

Tarkoitan sitä, että oikeastaan kaikki ihmisen toiminta vaatii ärsykkeen kehittyäkseen. Sellaisetkin toiminnot, jotka ovat luontaisia. Eli  - vastustuskyky kehittyy toimivaksi, kun kehoon tulee erilaisia puolustautumisen herättäviä pöpöjä. Kyllähän sen luontaisenkin vastustuskyvyn täytyy herätä toimimaan ja havahtua, jos elimistöön tulee vieraita, jotka ovat pahasta. Vaikea kuvitella, että tämä olisi täydessä tehossaan heti syntymän hetkellä tai toimisi yhtä lailla tehokkaasti, vaikka olisi elänyt steriileissä olosuhteissa ja tyystin vailla minkäänlaista altistusta tavanomaisille bakteereille yms. joita on koko ajan ympärillämme.

Lääketieteessä käytetty jako spesifiseen (mikrobikohtaiseen) ja epäspesifiseen immuniteettiin on jonkin verran keinotekoinen. Nämä puolustuksen osat toimivat yhteistyössä. Esimerkiksi solujen hoitama "puhtaanapito" saattaa tapahtua "mekaanisesti" kohteesta riippumatta, mutta tätä ovat usein edeltäneet mikrobin tunnistaminen ja tunkeutujan muokkaaminen muotoon, jonka syöjäsolut (fagosyytit) sen jälkeen tunnistavat elimistölle uhaksi ja hävittävät.

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01150#s2

Voisin kuvitella että esim. juuri tuo yhteistyö kehittyy "harjoittelun" myötä.